NHL-kausi 1991-92 oli National Hockey Leaguen 75. runkosarja. Kaksikymmentäkaksi joukkuetta pelasi kukin 80 ottelua. Stanley Cupin voittaja oli Pittsburgh Penguins, joka voitti paras seitsemästä -sarjan 4-0 Chicago Blackhawksia vastaan. Mestaruus oli Penguinsille toinen peräkkäinen.
Kauden rakenne ja pudotuspelit
Runkosarja pelattiin 22 joukkueen voimin siten, että jokainen joukkue pelasi 80 ottelua. Pudotuspeleihin eteni 16 joukkuetta, jotka kohtasivat sarjamuotoisissa paremmuusotteluissa aina konferenssien finaaleihin ja siitä Stanley Cup -finaaleihin asti. Pudotuspelien sarjat olivat pääosin paras viidestä ensimmäisillä kierroksilla ja paras seitsemästä myöhemmissä vaiheissa.
Pittsburgh Penguinsin menestys
Pittsburgh Penguins jatkoi 1990-luvun alkupuolen vahvaa nousuaan NHL:n huipulle. Joukkueen runko yhdisti kovan tehon hyökkäyspäässä ja luotettavan maalivahtipelin, minkä ansiosta Penguins selviytyi pudotuspeleistä aina Stanley Cup -finaaleihin asti. Finaalisarjassa Penguins hallitsi koko sarjaa ja voitti Blackhawksin suoraan neljässä ottelussa.
Avainpelaajat ja vaikutus
Penguinsin menestyksen taustalla olivat joukkueen tähdet ja syvä kokoonpano. Mario Lemieux oli joukkueen rakentava voima hyökkäyksessä ja kantoi suurta vastuuta sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Myös muut avainpelaajat, kuten nuoremmat tähdet ja kokeneemmat sentterit sekä luotettava maalivahti, antoivat merkittävän panoksen mestaruuteen. Joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto vakiinnutti sen aseman yhtenä NHL:n johtavista joukkueista tuona ajanjaksona.
Chicago Blackhawks
Chicago Blackhawks selvitti tiensä finaaleihin vahvan kauden ja pudotuspeliesitysten kautta. Vaikka finaalisarja päättyi mustavalkoisesti Penguinsin selkeään voittoon, pääsi Blackhawks esittämään laadukasta joukkue- ja yksilöpelaamista sekä nostamaan organisaation profiilia tuleville kausille.
Kauden merkitys
Kauden 1991–92 Stanley Cupin voittaminen kahdesti peräkkäin oli Penguinsille tärkeä merkkipaalu. Se kuvasti joukkueen kykyä yhdistää huippuluokan yksilösuoritukset toimivaksi kokonaisuudeksi ja oli merkki siitä, että Pittsburghin organisaatio oli onnistunut rakentamaan pitkäjänteisesti menestyvän joukkueen.
