Anton Webern: itävaltalainen säveltäjä ja kahdentoistasäveljärjestelmän pioneeri
Anton Webern — itävaltalainen säveltäjä ja kahdentoistasäveljärjestelmän pioneeri. Tutustu hänen tiiviiseen, vaikutusvaltaiseen modernismiinsa ja serialismin juuriin.
Anton Webern (s. Wien 3. joulukuuta 1883; kuoli Mitterillissä 15. syyskuuta 1945) oli itävaltalainen säveltäjä. Webern ja Alban Berg olivat kahdentoista äänen järjestelmän keksineen Arnold Schönbergin tunnetuimpia oppilaita. Tätä sävellystyyliä kutsutaan usein "toiseksi wieniläiseksi koulukunnaksi". Webern oli todennäköisesti Schönbergin ensimmäinen oppilas, ja Berg liittyi heihin muutamaa viikkoa myöhemmin. Webern käytti musiikissaan hyvin tiukasti kahdentoista sävelen järjestelmän sääntöjä. Hänen sävellyksillään oli suuri vaikutus 1900-luvun puolivälin serialismista kiinnostuneisiin säveltäjiin, erityisesti Karlheinz Stockhauseniin ja Pierre Bouleziin. Suurin osa Webernin sävellyksistä on hyvin lyhyitä.
Elämä ja ura
Webern syntyi Wienissä ja oli alun perin ammatiltaan juristi; hän opiskeli myös musiikkia ja omistautui vähitellen säveltämiselle. Vaikka hän ei ollut tuottelias suuressa mittakaavassa, hänen tuotantonsa kattaa useita pienimuotoisia mutta tarkkaan rakennettuja teoksia kamari- ja orkesterikokoonpanoille sekä pianolle. Webern esiintyi harvoin itse ja vietti suuren osan elämästään etäällä musiikkielämän keskipisteistä; hänen teoksensa jäivät laajemman yleisön tuntemattomiksi vielä hänen elinaikanaan.
Sävellystyyli ja ominaispiirteet
Webernin sävelkieli on tunnettu täsmällisyydestään ja tiiviydestään. Keskeisiä piirteitä ovat:
- tiukka motivinen rakentelu ja paljolti aforistinen, lyhyt muotoilu;
- henkilökohtainen käyttö kahdentoista sävelen järjestelmästä: Webern noudatti monissa teoksissa järjestelmän matemaattista logiikkaa ja käsitteli riviä usein ainaisarvojen, retrogradien ja inversioiden avulla;
- väri- ja artikulaatiokeskeisyys (Klangfarbenmelodie), jossa melodian sijaan korostuvat sävyjen vaihtelut;
- hiljaisuuden ja dynamiikan tarkka käyttö: pienet äänenvoimakkuuden nyanssit ja taukojen merkitys ovat olennaisia;
- äänimateriaalin tiivistys: yhdellä hetkellä voi esiintyä vain muutama nuotti, mutta niiden suhteet ovat huolellisesti määriteltyjä.
Merkittäviä teoksia
Webern sävelsi muun muassa varhaiskaudeltaan tonaalisia teoksia, mutta myöhemmät tuotannot edustavat selvästi serialismia ja uutta rakennetta. Tunnetuimpia teoksia ovat esimerkiksi:
- Passacaglia, Op. 1 (varhaisteos, vielä tonaalinen);
- Sechs Bagatellen, Op. 9 (viittaus Webernin lyhyeen, tiiviiseen ilmaisutapaan);
- Fünf Sätze für Streichquartett, Op. 5 ja Fünf Orchesterstücke, Op. 10 (keskeisiä modernin soundin esityksiä);
- Symphonie, Op. 21 ja Vier Stücke für Streichquartett, Op. 5 (esimerkkejä hänen kypsästä serialistisesta ajattelustaan);
- Symphony/Variations for Piano, Op. 27 (pianosävellys, jossa sarjarakenne näkyy selkeästi).
Monet näistä teoksista ovat äärimmäisen lyhyitä mutta rakenteellisesti tiiviitä ja vienyt eteenpäin ajatusta siitä, miten minimaalisilla keinoilla voidaan saavuttaa suuri ilmaisuvoima.
Vaikutus ja perintö
Webernin vaikutus ulottuu hyvin laajalle erityisesti toisen maailmansodan jälkeiseen sävellyskulttuuriin. Hänen tavallaan käsitellä sarjarakennetta, dynamiikkaa, sointiväriä ja minuuttikaista muotoa inspiroi monia nuorempia säveltäjiä ja muodostui eräänlaiseksi sillaksi Schoenbergin perinnön ja 1950–1960-lukujen totalistisen sarjoituksen välillä. Erityisesti Karlheinz Stockhausen ja Pierre Boulez mainitsivat vaikutteita Weberniltä.
Webernin teokset ovat sittemmin vakiintuneet konserttiohjelmiin ja niitä tutkitaan laajasti musiikintutkimuksessa. Hänen tyylinsä on vaikuttanut myös nykyiseen kamarimusiikkiperinteeseen, äänitaiteeseen ja performanssikäytäntöihin.
Kuolema
Webern kuoli Mitterillissä 15. syyskuuta 1945. Hänet ammuttiin amerikkalaisen sotilaan laukauksesta; ampuminen on yleisesti pidetty vahinkona. Tapaus päätti säveltäjän elämän äkillisesti, ja hänen maineensa kasvoi voimakkaasti vasta kuoleman jälkeen, kun hänen teostensa tutkimus ja esittäminen laajenivat.
Yhteenveto
Anton Webern oli keskeinen hahmo 1900-luvun musiikin kehityksessä: vaatimattoman ulkoisen tuotoksen takana on tarkkaan uurrettu ajattelutapa, joka uudisti käsityksen muodon, soinnin ja materiaalin suhteesta. Hänen tiivis, sarjarakenteisiin perustuva ilmaisunsa vaikutti merkittävästi modernismin seuraavaan sukupolveen ja säilyttää asemansa tärkeänä tutkimuksen ja esityksen kohteena.
Anton Webern Stettinissä, lokakuu 1912
Life
Varhaisvuodet
Anton syntyi Anton von Weberniksi. Webernin isä oli kaivosinsinööri, joka sai myöhemmin tärkeän valtion viran. Perhe oli kuulunut aatelistoon, minkä vuoksi sukunimen edessä oli "von". Vuonna 1918 Itävallassa säädettiin laki, joka kielsi ihmisiä käyttämästä "von"-merkkiä nimensä osana, joten siitä lähtien hänet tunnettiin aina nimellä "Anton Webern". Anton oppi soittamaan selloa ja pianoa. Heillä oli maalaistalo, jossa perhe vietti kesät, ja nuori poika vietti paljon aikaa säveltämällä, erityisesti lauluja kuuluisien saksalaisten runoilijoiden, kuten Stefan Georgen ja Richard Dehmelin, runoihin. Yhdessä ystävänsä ja serkkunsa Ernstin kanssa hän luki Friedrich Nietzschen filosofisia kirjoja, tutki moderneja maalauksia ja kuunteli Richard Wagnerin musiikkia. Hänen isänsä vei hänet Bayreuthin festivaaleille.
Hän meni opiskelemaan Wienin yliopistoon, jossa hän jatkoi säveltämistä. Vuoteen 1906 mennessä hänelle oli myönnetty tohtorin arvonimi säveltäjä Heinrich Isaacista kirjoittamastaan teoksesta.
Schönbergin vaikutus
Kun Webernistä tuli Schönbergin oppilas, hän liittyi pieneen ryhmään muusikoita, joista tuli elinikäisiä ystäviä. Alban Berg kuului tähän ryhmään. Musiikki, jota nämä ihmiset kirjoittivat, kuulosti tuohon aikaan hyvin modernilta, ja he joutuivat kohtaamaan paljon kritiikkiä. Berg ja Webern olivat Schönbergin virallisia oppilaita vain kaksi vuotta, mutta he jatkoivat työskentelyä hänen kanssaan ja kopioivat usein musiikkia hänelle. He myös auttoivat häntä taloudellisesti, ja kun Schönberg muutti Berliiniin, Webern muutti sinne ollakseen lähellä häntä.
Uran puolivälissä
Webern sävelsi näinä vuosina enemmän kahdentoista sävellajin musiikkia. Hän työskenteli myös kapellimestarina ansaitakseen rahaa. Hän oli kiinnostunut vain saksalaisten ja itävaltalaisten säveltäjien musiikista. Hän yritti saada useita opetustehtäviä, mutta ainoa, jonka hän sai, oli Wienissä sijaitseva Israelin sokeiden instituutti, jossa hän opetti kuusi vuotta.
Myöhemmät vuodet
1930-luvulla Webern kohtasi monia vaikeuksia. Hänellä ei ollut paljon rahaa, ja Schönberg lähti asumaan ensin Ranskaan ja sitten Yhdysvaltoihin Euroopan poliittisen tilanteen vuoksi. Alban Berg kuoli vuonna 1935, ja hänen oma kapellimestariuransa päättyi. Kun natsit nousivat valtaan Itävallassa, he kielsivät Webernin musiikin, koska pitivät sitä huonona (he kutsuivat sitä "rappeutuneeksi taiteeksi"). Hänen poikansa kaatui toisessa maailmansodassa. Neljä kuukautta sodan päättymisen jälkeen hän istui tyttärensä talon verannalla polttamassa sikaria illallisen jälkeen, kun yksi miehitysjoukoista ampui hänet kuoliaaksi. Hänen olisi pitänyt olla sisällä, koska siellä oli ulkonaliikkumiskielto. Hänen vävynsä oli juuri pidätetty tavaroiden myynnistä mustassa pörssissä.
Hänen musiikkinsa
Webernin varhainen musiikki oli ekspressionismin tyylistä. Myöhemmin hän kirjoitti käyttäen kahdentoista äänen järjestelmää. Hän käytti musiikissaan mielellään hyvin korkeita ja hyvin matalia ääniä sekä hiljaisuuksia. Vaikka useimmat hänen kappaleistaan olivat hyvin lyhyitä, jokainen nuotti oli tarkkaan suunniteltu. Virallisesti hän sävelsi 31 teosta, ja ne mahtuvat kuudelle CD-levylle. Monet hänen musiikistaan kuulostavat meistä vielä nykyäänkin hyvin moderneilta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Anton Webern?
A: Anton Webern oli itävaltalainen säveltäjä, joka syntyi Wienissä 3. joulukuuta 1883.
K: Keitä olivat Webernin kuuluisat oppilaat?
V: Webernin kuuluisia oppilaita olivat Alban Berg ja Arnold Schönberg.
K: Mitä sävellystyyliä kutsutaan usein toiseksi wieniläiseksi koulukunnaksi ja kuka sen keksi?
V: Toiseen wieniläiseen koulukuntaan viitataan usein sävellystyylinä, jonka Webernin opettaja Arnold Schönberg keksi.
K: Miten Webern käytti musiikissaan kahdentoista äänen järjestelmää?
V: Webern käytti musiikissaan hyvin tiukasti kahdentoista äänen järjestelmän sääntöjä.
K: Keitä olivat 1900-luvun puolivälin säveltäjät, jotka saivat vaikutteita Webernin sävellyksistä?
V: Karlheinz Stockhausen ja Pierre Boulez kuuluivat 1900-luvun puolivälin säveltäjiin, jotka olivat kiinnostuneita serialismista ja joihin Webernin sävellykset vaikuttivat.
K: Miten kuvailisit Webernin sävellyksiä pituuden suhteen?
V: Suurin osa Webernin sävellyksistä on hyvin lyhyitä.
K: Milloin Anton Webern kuoli ja missä hän kuoli?
V: Anton Webern kuoli 15. syyskuuta 1945 Mitterillissä.
Etsiä