Linus Carl Pauling (28. helmikuuta 1901 - 19. elokuuta 1994) oli yhdysvaltalainen tiedemies, rauhanaktivisti, kirjailija ja kouluttaja. Hän oli yksi historian merkittävimmistä kemisteistä.

Pauling oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, jotka työskentelivät kvanttikemian, molekyylibiologian ja ortomolekyylilääketieteen parissa. Hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, joille on myönnetty useampi kuin yksi Nobel-palkinto. Hän on yksi vain kahdesta henkilöstä, jotka ovat saaneet Nobel-palkinnot eri aloilta (toinen oli Marie Curie), ja hän on ryhmän ainoa henkilö, joka on saanut jokaisen palkintonsa jakamatta sitä toisen voittajan kanssa.

Tieteellinen ura ja tärkeimmät löydökset

Paulingin tieteellinen työ kattoi laajan kirjon kemian ja biologian alueita. Hän opiskeli Oregon Agricultural Collegessa (nyk. Oregon State University) ja jatkoi sittemmin työskentelyä ja tutkimusta Caltechissa, jossa hän teki myös tohtorityönsä ja oli pitkään professorina.

Merkittävimpiä saavutuksia:

  • The Nature of the Chemical Bond -kirja (1939), joka on klassikko kemian alalla ja vaikutti suuresti kemiallisen sidoksen ymmärtämiseen sekä kemian opetukseen.
  • Paulingin kehittämä elektronegatiivisuusskaala (Paulingin skaala) ja käsitteet kuten hybridi- ja resonanssirakenteet, jotka selittävät molekyylien sidosten luonnetta.
  • Paulingin ja työtovereidensa (mm. Robert B. Corey ja Herman Branson) tutkimukset, jotka johtivat proteiinien sekundaarirakenteiden (alpha-kierre ja beetalevy) tunnistamiseen ja kuvaukseen.
  • Hän oli varhainen kvanttikemian soveltaja, joka yhdisti kvanttimekaniikan periaatteita kemiallisiin rakenteisiin ja reaktioihin.

Pauling ehdotti myös DNA:n rakenteeseen liittyviä hypoteeseja (mm. tunnettu kolminkertainen kierre -ehdotus), joista osa osoittautui myöhemmin virheellisiksi. Silti näiden esitysten kritiikki ja keskustelu nopeuttivat kentän kehitystä ja auttoivat muiden, kuten Watsonin ja Crickin, työtä.

Rauhanaktivismi ja yhteiskunnallinen vaikutus

Pauling oli aktiivinen julkisissa kysymyksissä erityisesti toisen maailmansodan jälkeisen ydinaseiden leviämisen ja ydinasekokeiden kieltoon liittyen. Hän oli äänekäs vastustaja ydinasekokeita vastaan, kirjoitti vetoomuksia ja osallistui kansainväliseen keskusteluun ydinaseiden vaarallisuudesta. Aktivisminsä vuoksi hän joutui Yhdysvaltain viranomaisten valvonnan kohteeksi McCarthy-ajan aikana, ja hänen suhteitaan ja matkustusmahdollisuuksiaan tutkittiin.

Vuonna 1962 Pauling sai Nobel-palkinnon rauhanpyrkimyksistään, erityisesti toiminnastaan ydinasekokeita ja kansainvälistä asevarustelua vastaan. Hän käytti kuuluisaa asemaansa tiedemaailmassa nostaakseen tietoisuutta ydinsäteilyyn liittyvistä terveysvaikutuksista ja edistääkseen kansainvälisiä rajoituksia kokeille.

Ortomo­lekyylilääketiede ja kiistat

Myöhemmällä urallaan Pauling alkoi ajamaan ortomolekyylilääketiedettä, erityisesti korkeiden C-vitamiiniannosten käyttöä ehkäisyssä ja sairauksien hoidossa. Hän julkaisi useita kirjoja ja artikkeleita aiheesta ja nousi suurennuslasin alle, kun monet hänen väitteistään eivät saaneet tukea laajoissa kliinisissä tutkimuksissa. Tämä osa hänen perinnöstään on ollut kiistanalainen: joidenkin mielestä hän avasi uusia tutkimussuuntia, toisten mielestä hän levitti perusteettomia terveysväittämiä.

Elämä, julkaisut ja palkinnot

Pauling julkaisi uransa aikana yli tuhat tieteellistä artikkelia ja useita kirjoja. Hän sai urallaan monia arvostettuja tunnustuksia, joihin kuuluu muun muassa Nobel-palkinto kemian alalta 1954 (tunnustuksena tutkimuksille kemiallisen sidoksen luonteesta ja sen soveltamisesta monimutkaisten aineiden rakenteen selvittämiseen) sekä jo mainittu Nobel-palkinto rauhan alalta 1962. Lisäksi hänelle myönnettiin useita muita kunniamainintoja ja palkintoja.

Pauling oli myös näkyvä opettaja ja mentori: hän vaikutti merkittävästi Caltechin kemian osaston kehitykseen ja kasvatti useita seuraavan sukupolven tutkijoita. Hän kuoli 19. elokuuta 1994 Big Surissa, Kaliforniassa.

Perintö

Linus Paulingia pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista tieteilijöistä. Hänen panoksensa kemian teoreettiseen ymmärtämiseen, proteiinien rakenteen selvittämiseen ja julkiseen keskusteluun ydinaseriisunnasta ovat merkittäviä. Samalla hänen myöhemmät väitteensä ravitsemukseen ja lääketieteeseen liittyen muistuttavat tieteellisen kritiikin ja toistettavien kliinisten tutkimusten tärkeydestä. Paulingin perintö on siis monipuolinen: hän oli tutkija, opettaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kiistanalainen julkisuuden henkilö.