Jeremy Corbyn | brittiläinen poliitikko

Jeremy Bernard Corbyn (s. 26. toukokuuta 1949) on brittiläinen poliitikko. Hän oli työväenpuolueen johtaja ja oppositiojohtaja vuosina 2015-2020. Hän on ollut Islington Northin parlamentin jäsen vuodesta 1983. Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 2015. Corbyn kutsuu itseään demokraattiseksi sosialistiksi.

Corbyn syntyi Chippenhamissa Wiltshiressä. Ennen kuin hänestä tuli poliitikko, hän työskenteli useiden ammattiliittojen edustajana. Hänet valittiin Haringeyn valtuustoon vuonna 1974. Myöhemmin hän toimi Islingtonin vaalipiirin työväenpuolueen (CLP) sihteerinä. Hän pääsi parlamentin alahuoneeseen kansanedustajaksi.

Corbyn sai useita palkintoja työstään kansainvälisenä ihmisoikeusaktivistina. Kansanedustajana hänet tunnetaan aktivismistaan ja siitä, että hän äänesti työväenpuolueen ruoskaa vastaan, kun puolue oli hallituksessa uuden työväenpuolueen johtajien Tony Blairin ja Gordon Brownin aikana. Corbyn työskentelee säästötoimien vastaisen liikkeen puolesta ja vuodesta 2010 lähtien julkisen sektorin ja hyvinvoinnin rahoitukseen tehtyjen säästöleikkausten pysäyttämiseksi.

Uransa aikana hän on pyrkinyt estämään suuryrityksiä ja erittäin rikkaita ihmisiä välttelemästä veroja. Hän on ollut sodan ja ydinvoiman vastainen aktivisti. Corbyn kannattaa ulkopolitiikassa sotilaallista puuttumattomuutta ja yksipuolista ydinaseriisuntapolitiikkaa. Tämä tarkoittaa, että hän haluaa kaikkien maiden lopettavan ydinaseiden rakentamisen. Corbyn on Socialist Campaign Groupin, Palestine Solidarity Campaignin, Amnesty Internationalin ja Campaign for Nuclear Disarmamentin (CND) jäsen. Hän oli Stop the War Coalitionin kansallinen puheenjohtaja kesäkuusta 2011 syyskuuhun 2015.

Työväenpuolueen hävittyä vuoden 2015 parlamenttivaalit ja Ed Milibandin eron jälkeen Corbyn ilmoitti ehdokkuudestaan työväenpuolueen johtoon 6. kesäkuuta 2015. Vaikka moni ei uskonut hänen voittavan, hän sai tarpeeksi ääniä tullakseen pääehdokkaaksi. Hän sai paljon ääniä työväenpuoluetta tukevilta ammattiliitoilta sekä vasemmistoaktivisteilta. Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi 12. syyskuuta 2015 voitettuaan 59,5 prosenttia äänistä ensimmäisellä äänestyskierroksella.

Kesäkuussa 2016, EU-kansanäänestyksen "leave"-äänestyksen tapahtumien jälkeen, työväenpuolueen kansanedustajat antoivat epäluottamuslauseen Corbynille. Se hyväksyttiin äänin 172 puolesta ja 40 vastaan sen jälkeen, kun noin kaksi kolmasosaa Corbynin varjokaapista oli eronnut. Sen jälkeen hän joutui toiseen johtajakilpailuun Angela Eaglea ja Owen Smithiä vastaan. Heinäkuussa 2016 Eagle kuitenkin jättäytyi pois kisasta, joten Smith ja Corbyn jäivät ainoiksi ehdokkaiksi. Corbyn voitti 24. syyskuuta 2016 johtajakilpailun Smithiä vastaan kasvaneella 61,8 prosentin enemmistöllä.

Kun vuoden 2017 parlamenttivaalit oli ilmoitettu, Corbyn sanoi olevansa valmis tarjoamaan "todellisen vaihtoehdon" konservatiivihallitukselle. Vaaleissa työväenpuolue sai 32 paikkaa, mutta konservatiivit pysyivät suurimpana puolueena.

Vuonna 2019 Corbyn laati suunnitelman, jolla estetään Brexit ilman sopimusta, mikä tarkoitti väliaikaisen väliaikaisen hallituksen perustamista ja sen jälkeen kampanjointia "julkisen äänestyksen järjestämiseksi Euroopan unionista eroamisen ehdoista, mukaan lukien vaihtoehto jäädä". Hän on julkisesti kritisoinut työväenpuolueen sisällä esiintyvää antisemitismiä, mutta monet uskovat kuin Corbyn on vastuussa joistakin antisemitistisistä hyökkäyksistä puolueen sisällä. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa työväenpuolue kärsi pahimman tappionsa sitten vuoden 1935, ja sen hallussa olevat paikat laskivat hieman yli 200:aan. Corbyn sanoi, ettei hän johda Labouria seuraaviin vaaleihin, mikä aiheutti johtajakilpailun, jonka Sir Keir Starmer voitti ja korvasi Corbynin 4. huhtikuuta 2020.

Corbyn hyllytettiin työväenpuolueen jäsenyydestä 29. lokakuuta 2020 sen jälkeen, kun hän oli sanonut, ettei hyväksy tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission antisemitismistä tekemiä havaintoja. Hän sai puolueen jäsenyyden takaisin kuukautta myöhemmin, mutta hänen puoluepiiskansa on kuitenkin edelleen hyllytettynä helmikuuhun 2021 asti.



 

Varhainen elämä

Corbyn syntyi Chippenham Cottage Hospitalissa Chippenhamissa, Wiltshiren osavaltiossa. Hän kasvoi Kington St Michaelissa Wiltshiressä. Hän on nuorin neljästä pojasta ja Piers Corbynin veli. Hänen äitinsä Naomi Josling oli matematiikan opettaja. Hänen isänsä David Benjamin Corbyn oli sähköinsinööri. Hänen vanhempansa olivat rauhanaktivisteja. Kun Corbyn oli seitsemänvuotias, perhe muutti Pave Lanelle Shropshireen, jossa hänen isänsä osti Yew Tree Manor -nimisen kartanon (jonka nimi muutettiin Yew Tree Guesthouseksi) ja muutti sen perhekodiksi.

Corbyn opiskeli Castle House Preparatory Schoolissa lähellä Newportia, Shropshiressä. Sen jälkeen hän kävi Adams' Grammar Schoolia. Koulussa Corbyn kertoi saaneensa huonoja arvosanoja ja opettajansa sanoneen hänelle, ettei hänestä koskaan tulisi mitään. Corbyn työskenteli lyhyen aikaa toimittajana paikallisessa sanomalehdessä Newport and Market Drayton Advertiserissa. Hän opiskeli vuoden ajan Pohjois-Lontoon yliopistossa ennen kuin jätti opintonsa kesken ilman tutkintoa.



 

Varhainen ura

Noin 19-vuotiaana Corbyn työskenteli kaksi vuotta vapaaehtoisena maantiedon opettajana Jamaikalla.

Corbyn työskenteli räätälien ja vaatetyöntekijöiden kansallisen liiton (National Union of Tailors and Garment Workers) ammattiyhdistysvirkamiehenä. Hänestä tuli piirin terveysviranomaisen jäsen 1970-luvun alkuvuosina. Vuonna 1974 hänet valittiin Haringeyn valtuustoon, jossa hän edusti Harringayta valtuutettuna vuoteen 1983 asti. Corbyn työskenteli Tony Bennin varapuheenjohtajakampanjassa vuonna 1981.



 

Parlamentaarinen ura, 1983-nykyhetki

Corbyn valittiin työväenpuolueen ehdokkaaksi Islington North -paikkakunnalleen vuonna 1982. Samoihin aikoihin hän tuli mukaan London Labour Briefing -lehden toimintaan, jossa hän oli avustajana ja toimituskunnan jäsenenä 1980-luvulla. Hänen on kerrottu toimineen jonkin aikaa sen pääsihteerinä.

Vuonna 1983 hänet valittiin Islington Northin parlamentin jäseneksi. Voittonsa jälkeen hän liittyi sosialistiseen kampanjaryhmään. Hän istui parlamentin Lontoon alueellisessa valintakomiteassa vuosina 1983-1987. Hän istui sosiaaliturvan valintakomiteassa vuosina 1992-1997, Lontoon alueellisessa valintakomiteassa toisen kerran vuosina 2009-2010 ja oikeusasioiden valintakomiteassa vuosina 2010-2015.

Corbyn on voittanut uudelleenvaalit Islington Northin parlamentin jäsenenä seitsemän kertaa. Vuoden 2015 vaaleissa hän sai 60,24 prosenttia annetuista äänistä ja 21 194 äänen enemmistön. Uransa aikana hän äänesti 428 kertaa ruoskaa vastaan työväenpuolueen ollessa vallassa.

Vuonna 1990 Corbyn oli joutua vankilaan, koska hän ei maksanut verojaan vastalauseena Skotlannin uudelle verojärjestelmälle.

Lokakuussa 2001 Corbyn valittiin Stop the War Coalitionin johtoryhmään, joka perustettiin vastustamaan myöhemmin samana vuonna alkanutta Afganistanin sotaa. Hän oli mukana järjestämässä helmikuun Irakin sodan vastaista mielenosoitusta, jonka väitettiin olleen Britannian poliittisen historian suurin mielenosoitus. Vuonna 2006 Corbyn oli yksi 12:sta työväenpuolueen kansanedustajasta, jotka tukivat Plaid Cymru -puolueen ja Skotlannin kansallisen puolueen vaatimusta parlamentaarisen tutkinnan käynnistämisestä Irakin sodasta. Hänet valittiin syyskuussa 2011 kokoomuksen puheenjohtajaksi Andrew Murrayn seuraajaksi, mutta hän erosi syyskuussa 2015.

Corbyn on aina vastustanut joukkotuhoaseita ja on pitkään tukenut ydinaseriisuntakampanjaa (CND). Häntä arvosteltiin siitä, että hän kutsui Gerry Adamsin ja muita Sinn Féinin jäseniä Westminsterin palatsiin vuonna 1984, viikkoja PIRA:n Brightonissa tekemän hotellipommi-iskun jälkeen.

Corbyn oli Chagos-saaria käsittelevän ylipuolueen parlamentaarisen ryhmän (APPG) puheenjohtaja, Meksikoa käsittelevän APPG:n puheenjohtaja, Latinalaista Amerikkaa käsittelevän APPG:n varapuheenjohtaja ja ihmisoikeuksia käsittelevän APPG:n varapuheenjohtaja. Hän on tukenut chagoslaisten oikeuksia. Hänet tunnetaan Venezuelan solidaarisuusaktivistina.



 Corbynia haastatellaan Westminsterin palatsin ulkopuolella syyskuussa 2013.  Zoom
Corbynia haastatellaan Westminsterin palatsin ulkopuolella syyskuussa 2013.  

Työväenpuolueen johto, 2015-2020

Johtajavaalit

Työväenpuolueen hävittyä parlamenttivaalit 7. toukokuuta 2015 Ed Miliband erosi puoluejohtajan tehtävästä. Hänen eronsa aiheutti puolueelle johtajavaalit.

Kesäkuun 2. päivänä medialähteissä kerrottiin, että Corbyn harkitsee ehdokkaaksi asettumista. Seuraavana päivänä Corbyn ilmoitti paikalliselle sanomalehdelleen The Islington Tribune -lehdelle ryhtyvänsä ehdokkaaksi vaaleissa. Ennen kuin hänestä tuli ehdokas, hänen oli saatava vähintään 35 ehdokkuutta kansanedustajilta. Lopulta hän sai 36. Osa häntä asettaneista kansanedustajista ei uskonut, että hän voittaisi, ja asettivat hänet ehdolle vain "laajemman keskustelun" vuoksi.

Jotkut, kuten entinen ulkoministeri Margaret Becket, kertoivat toimittajille pahoittelevansa päätöstä. Kun hänet hyväksyttiin ehdokkaaksi, Corbyn sanoi: "Tämä päätös on vastaus työväenpuolueen jäsenten ylivoimaiseen vaatimukseen, jonka mukaan ehdokkaita on oltava enemmän ja että puolueen tulevaisuudesta on käytävä perusteellinen keskustelu". Olen ehdolla antaakseni työväenpuolueen jäsenille äänen tässä keskustelussa". Hän asettuu ehdokkaita Yvette Cooperia, Andy Burnhamia ja Liz Kendallia vastaan.

Corbyn valittiin puolueen johtajaksi murskavoitolla 12. syyskuuta 2015, kun ensimmäisellä äänestyskierroksella saatiin 59,5 prosenttia ensimmäisten ennakkoäänten äänistä. On sanottu, että Corbyn olisi voittanut ensimmäisellä kierroksella 51 prosentilla äänistä. Corbynin 40,5 prosentin enemmistö oli suurempi kuin Tony Blairin vuonna 1994 saama enemmistö.

Oppositiojohtaja

Kun Corbyn valittiin johtajaksi 12. syyskuuta 2015, hänestä tuli virallisen opposition johtaja. Syyskuun 14. päivänä 2015 ilmoitettiin hänen paikkansa salaisessa neuvostossa. Johtajana ollessaan Corbyn halusi lopettaa alahuoneen "teatraalisuuden". The Guardian kutsui hänen ensimmäisiä kuukausiaan johtajana "hyväksi aluksi" ja "kauan kaivattua" muutosta. Hän piti ensimmäisen vuosittaisen puheensa johtajana 29. syyskuuta 2015. Oppositiojohtajana hänestä tehtiin salaisen neuvoston jäsen 11. marraskuuta 2015. Hänen kannattajiensa antamasta suuresta tuesta käytetään ilmaisua "Corbynmania".

Kansanedustaja Jo Cox murhattiin 16. kesäkuuta 2016, kun äärioikeiston kannattaja Thomas Mair oli puukottanut häntä useita kertoja. Murhan jälkeen Corbyn kuvaili Coxia henkilöksi, joka oli "omistautunut sille, että saamme meidät noudattamaan lupauksiamme kehitysmaiden tukemisesta ja ihmisoikeuksien vahvistamisesta".

Kesäkuussa 2017 Corbyn esiintyi vuoden 2017 Glastonbury-festivaaleilla, jossa hän puhui yleisölle. Yleisö huudahti "Oh, Jeremy Corbyn" ja lauloi The White Stripesin kappaleen "Seven Nation Army" tahtiin. Corbyn puhui siitä, miten tärkeää on, että nuoret menevät äänestämään.

Sotilaallinen väliintulo Syyriassa

Sen jälkeen, kun ISIS:n jäsenet tekivät terrori-iskuja Pariisissa marraskuussa 2015, Corbyn sanoi, että ainoa tapa vastata ISIS:n uhkaan olisi päästä poliittiseen ratkaisuun ja lopettaa Syyrian sisällissota. Corbyn äänesti sotilaallista voimaa ja ilmaiskuja ISISiä vastaan.

EU-kansanäänestyksen tulokset ja hallituksen eroamiset

Kesäkuussa 2016 Corbyn sanoi kannattavansa Yhdistyneen kuningaskunnan pysymistä Euroopan unionissa. Kun Yhdistynyt kuningaskunta äänesti Euroopan unionista eroamisesta, monet työväenpuolueen johtajat halusivat Corbynin eroavan.

Kansanäänestyksen jälkeen monet Corbynin varjokaapin jäsenet erosivat, koska he eivät pitäneet Corbynin johtajuudesta. Hilary Benn soitti Corbynille kertoakseen, että hän oli "menettänyt luottamuksensa" tämän johtajuuteen. Corbyn pyysi myöhemmin 26. kesäkuuta eroa varjokabinetista. Heidi Alexander erosi varjokabinetista tunteja myöhemmin, minkä jälkeen erosivat Gloria de Piero, Ian Murray, Lilian Greenwood, Lucy Powell, Kerry McCarthy, Seema Malhotra, Vernon Coaker, Charlie Falconer ja Chris Bryant. Muut varjokabinetin ministerit, kuten John McDonnell, Andy Burnham, Diane Abbott, Jon Trickett, Angela Smith, Emily Thornberry ja lordi Bassam of Brighton, ovat joko tukeneet suoraan Corbynin johtajuutta tai sanoneet, että nyt ei ole hyvä aika "kapinalle". Iltapäivään mennessä 27. kesäkuuta 2016 mennessä 23 varjokabinetin 31 jäsenestä oli eronnut tehtävistään, samoin seitsemän parlamentin yksityistä sihteeriä.

Johtamiskriisi

Hän hävisi 28. kesäkuuta 2016 työväenpuolueen kansanedustajien luottamusäänestyksen äänin 172-40. Hän totesi lausunnossaan, että esityksellä ei ollut "perustuslaillista oikeutusta" ja että hän aikoi jatkaa valittuna johtajana.

YouGovin Labour-puolueen jäsenille tekemän mielipidekyselyn mukaan noin 50 prosenttia odotti tukevansa Corbynia, jos johtajuusäänestys järjestettäisiin. Lontoon pormestari Sadiq Khan, joka ei ottanut kantaa kiistaan, sanoi: "Kun Labour jakautuu, kun olemme jakautuneet, häviämme vaalit". Corbynin ja Labourin eduskuntaryhmän välinen kahtiajako jatkui.

Angela Eagle ilmoitti 11. heinäkuuta 2016 asettuvansa ehdolle Corbynia vastaan tulevissa vuoden 2016 työväenpuolueen johtajavaaleissa. Myös entinen varjo-ministeri Owen Smith ilmoitti 13. heinäkuuta haastavansa johtajuuden. Heinäkuun 19. päivänä Eagle luopui kisasta sen jälkeen, kun Smith sai 90 ehdokkuutta hänen 70 ehdokkuuttaan vastaan. Eagle sanoi eroavansa "puolueen parhaaksi". Tämä johtui siitä, että kahden Corbynin vastaisen ehdokkaan osallistuminen kilpailuun voisi jakaa äänet ja antaa hänelle paremmat mahdollisuudet voittaa.

Johtajakilpailun jälkeen 24. syyskuuta 2016 Corbyn valittiin uudelleen puolueen johtajaksi 61,8 prosentin ääntenenemmistöllä.

Vastaus Chilcotin raporttiin

Chilcotin raportti Irakia koskevasta tutkimuksesta julkaistiin 6. heinäkuuta 2016. Siinä kritisoitiin entistä työväenpuolueen pääministeriä Tony Blairia siitä, että hän oli liittynyt Yhdysvaltojen kanssa Irakin vastaiseen sotaan. Corbyn vastusti Irakin sotaa. Vastauksena Corbyn pyysi anteeksi Irakin kansalta, kuolleiden brittisotilaiden perheiltä ja Britannian kansalta.

Donald Trump

Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 2016 Corbyn sanoi, että hänen mielestään Trump ei ratkaise ongelmia vaan jakaa Yhdysvaltoja. Corbyn sanoi myös kannattavansa ajatusta siitä, että Trumpilta kiellettäisiin vierailu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hänen antamansa määräyksen vuoksi, joka koskee vierailijoiden kieltämistä tietyistä enemmistömuslimimaista Yhdysvalloista.

Kesäkuussa 2019 Corbyn kieltäytyi kutsusta osallistua Donald Trumpin valtiollisiin juhlapäivällisiin, joita kuningatar Elisabet II isännöi presidentin kesäkuisen Yhdistyneen kuningaskunnan-vierailun aikana. Tämän jälkeen Corbyn osallistui Lontoossa mielenosoitukseen Trumpin ja Mayn yhteisen lehdistötilaisuuden ulkopuolella ja pyysi tapaamista Trumpin kanssa puhuakseen muun muassa "ilmastohätätilanteesta, rauhan uhista ja pakolaiskriisistä". Trump hylkäsi pyynnön sanomalla, että Corbyn on "negatiivinen voima".

50 artikla

Tammikuussa 2017 Corbyn ilmoitti tukevansa kolmen linjan suunnitelmaa, jolla työväenpuolueen kansanedustajat pakotetaan tukemaan 50 artiklan laukaisemista, joka käynnistäisi Yhdistyneen kuningaskunnan irtautumisen Euroopan unionista. Vastauksena monet työväenpuolueen jäsenet ilmoittivat äänestävänsä lakiesitystä vastaan. Varjoministeri Tulip Siddiq ja varjo-Walesin ministeri Jo Stevens erosivat vastalauseena. Helmikuun 1. päivänä neljäkymmentäseitsemän työväenpuolueen kansanedustajaa vastusti Corbynin suunnitelmaa lakiesityksen toisessa käsittelyssä.

Toukokuun 2017 paikallisvaalit

Toukokuussa 2017 pidetyissä paikallisvaaleissa Corbynin johtama työväenpuolue menetti lähes 400 valtuutettua ja Derbyshiren ja Nottinghamshiren kreivikuntien valtuustojen vallan. BBC:n ennusteen mukaan konservatiivit saivat 38 prosenttia äänistä, työväenpuolue 27 prosenttia, liberaalidemokraatit 18 prosenttia ja UKIP 5 prosenttia, ja muut saivat noin 12 prosenttia.

Vuoden 2017 parlamenttivaalit

Corbyn sanoi tukevansa pääministeri Theresa Mayn ajatusta ennenaikaisista parlamenttivaaleista parlamentin hyväksyntää odotettaessa. Hän sanoi kehottavansa puoluettaan tukemaan hallituksen toimia 19. huhtikuuta pidettäväksi ilmoitetussa parlamentin äänestyksessä. 23 kansanedustajien enemmistö on tarpeen, jotta parlamenttivaalit voidaan järjestää ennen vuotta 2020.

Monet ihmiset tukivat Corbynia pääministeriksi, kuten Yhdysvaltain senaattori Bernie Sanders, jota Corbyn tuki, kun Sanders pyrki Yhdysvaltain presidentiksi.

Corbynin johtama työväenpuolue sai ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa 32 paikkaa ja kasvatti ääniosuutensa 40 prosenttiin, vaikka konservatiivipuolue pysyi hallituksessa.

Vuoden 2017 parlamenttivaalien jälkeen

Vuoden 2017 vaalien jälkeen erään mielipidetutkimuksen mukaan työväenpuolueen osuus oli 45 prosenttia ja konservatiivien 39 prosenttia, ja tämä oli ensimmäinen mielipidetutkimus, joka osoitti työväenpuolueen olevan edellä Corbynin ollessa johtajana. Corbynin hyväksyy 4 prosenttia enemmän äänestäjiä kuin sitä paheksuu. Corbyn ilmoitti, että puolue asetetaan "pysyvään kampanjatilaan" ja toivoo, että uudet parlamenttivaalit järjestetään jo syksyllä 2017. Hän aloitti useita kokoontumisia tärkeillä paikkakunnilla, kuten Hastings and Rye, Southampton Itchen ja Bournemouth West.

Kun Theresa Mayn brexit-ehdotus epäonnistui alahuoneessa 15. tammikuuta 2019, Corbyn esitti epäluottamuslauseen Mayn ministeriötä kohtaan. Esitys hylättiin äänestyksessä äänin 325-306.

Maaliskuussa 2019 Brexitin kannattaja hyökkäsi Corbynin kimppuun moskeijan ulkopuolella Finsbury Parkissa Pohjois-Lontoossa. Hänen hyökkääjänsä tuomittiin 28 päivän vankeuteen. Maaliskuussa 2019 Corbyn sanoi, että hän voisi äänestää toisessa kansanäänestyksessä lähtöä, riippuen tarjotusta brexit-sopimuksesta.

Theresa Mayn pääministerikauden lopussa hänellä oli pieni johto Corbyniin nähden paras pääministeri -kyselyssä. Sen jälkeen, kun Boris Johnson nimitettiin pääministeriksi heinäkuussa 2019, hän sai kuitenkin kaksinumeroisen johtoaseman Corbyniin nähden tässä kysymyksessä, vaikka hänen katsottiin olevan "enemmän yhteydessä" tavallisiin ihmisiin kuin Johnsonin.

Kesäkuu 2017 Varjohallitus

Vuosi sen jälkeen, kun suurin osa hänen varjohallituksestaan oli eronnut, Corbyn erotti kolme varjohallituksen jäsentä ja neljäs erosi. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun he menivät vastoin työväenpuolueen käskyjä olemaan äänestämättä esityksestä, jonka tarkoituksena oli pitää Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Antisemitismisyytökset

Maaliskuussa 2018 paljastui, että työväenpuolueen jäsenet, mukaan lukien Corbyn, osa hänen toimistohenkilökunnastaan ja kansanedustajat, kuuluivat salaiseen Facebook-ryhmään, jossa antisemitistisiä kommentteja esitettiin vapaasti. Hän erosi ryhmästä tultuaan Labour-puolueen johtajaksi vuonna 2015.

Huffington Postin mukaan hänet oli kirjannut joku muu vuonna 2014, ja hän oli tehnyt vain vähän viestejä.

Myöhemmin maaliskuussa 2018 työväenpuolueen johtajan tiedottaja myönsi, että Corbyn oli vuonna 2012 kirjoittanut Facebookissa kommentin, jossa hän kyseenalaisti antisemitistiseksi väitetyn seinämaalauksen poistamisen Lontoossa. Tästä tuli kiistanalainen, ja Corbyn julkaisi lausunnon, jossa sanottiin: "Pahoittelen vilpittömästi, etten katsonut tarkemmin kommentoimaani kuvaa, jonka sisältö on syvästi häiritsevä ja antisemitistinen", hän sanoi. "Sananvapauden puolustamista ei voi käyttää oikeutuksena antisemitismin edistämiselle missään muodossa. Tämä on näkemys, jota olen aina kannattanut.".

Helmikuussa 2019 seitsemän kansanedustajaa erosi työväenpuolueesta muodostaakseen riippumattoman ryhmän Corbynin Brexitin käsittelyn ja antisemitismisyytösten vuoksi.

Vuoden 2019 parlamenttivaalit ja eroaminen

Pääministeri Boris Johnson ilmoitti 29. lokakuuta 2019, että seuraavat parlamenttivaalit pidetään 12. joulukuuta 2019. Syynä oli se, että konservatiivit saisivat enemmistön parlamentissa Brexit-lain hyväksymistä varten. Työväenpuolueelle jäi vain hieman yli 200 paikkaa, mikä oli heidän huonoin tuloksensa sitten vuoden 1935. Puolueen ääniosuus oli kuitenkin suurempi kuin vuosina 2015 ja 2010. Konservatiivit voittivat Englannissa ja Walesissa paikkoja, jotka olivat perinteisesti työväenpuolueen paikkoja, mitä brittimedia kutsui: "Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan uudelleenjärjestelyksi".

Työväenpuolueen kärsittyä valtavat tappiot vaaleissa Corbyn ilmoitti, että hän aikoo luopua tehtävästään harkinta-ajan jälkeen, mikä aiheuttaa johtajakilpailun. Corbyn sanoi olevansa "ylpeä manifestista", jonka työväenpuolue esitti vaaleissa, ja syytti tappiosta Brexitiä.

Viimeisessä viestissään työväenpuolueen jäsenille 3. huhtikuuta 2020 Corbyn sanoi: "Voin vakuuttaa teille, että ääneni ei hiljene". Tulen kampanjoimaan sosialismin, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ja olen varma, että teemme sen yhdessä." Hän väitti myös, että työväenpuolue on viimeisten viiden vuoden aikana hänen johdollaan "muuttanut esityslistaa säästötoimien ja talouden johtamisen suhteen".

Sir Keir Starmer korvasi Corbynin 4. huhtikuuta 2020 oppositiojohtajana ja työväenpuolueen johtajana.

Tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission raportin jälkeen työväenpuolue hyllytti Corbynin lokakuussa 2020. He tekivät näin, koska hän sanoi, ettei hän hyväksyisi raportin havaintoja. 17. marraskuuta 2020 Corbynille annettiin virallinen varoitus ja hän sai puolueen jäsenyyden takaisin. Puolueen johtaja Sir Keir Starmer ei ole vielä antanut Corbynille uudelleen puolueeseen liittyviä tehtäviä. 26. marraskuuta Corbynin asianajajat ajoivat oikeustoimia työväenpuoluetta vastaan, koska se oli keskeyttänyt Corbynin puoluepuoskaruuden. Corbyn väittää, että hän ja Starmer olivat sopineet Starmerin kanssa, että hänet otetaan takaisin puolueeseen. Hänen puoluetehtävänsä keskeytetään ainakin helmikuuhun 2021 asti, kunnes Corbynin antisemitismisyytösten tutkinta saadaan päätökseen.



 Corbyn helmikuussa 2015  Zoom
Corbyn helmikuussa 2015  

Corbyn poliittisessa tilaisuudessa Trafalgar Squarella helmikuussa 2016.  Zoom
Corbyn poliittisessa tilaisuudessa Trafalgar Squarella helmikuussa 2016.  

Corbyn tapaa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Lontoossa huhtikuussa 2016.  Zoom
Corbyn tapaa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Lontoossa huhtikuussa 2016.  

Owen Smith asettui Corbynia vastaan työväenpuolueen johtopaikasta. Smith hävisi kisan Corbynille 38 prosentin ääniosuudella Corbynin 62 prosentin ääniosuuteen nähden.  Zoom
Owen Smith asettui Corbynia vastaan työväenpuolueen johtopaikasta. Smith hävisi kisan Corbynille 38 prosentin ääniosuudella Corbynin 62 prosentin ääniosuuteen nähden.  

Corbyn työväenpuolueen kokouksessa Liverpoolissa syyskuussa 2016.  Zoom
Corbyn työväenpuolueen kokouksessa Liverpoolissa syyskuussa 2016.  

Corbyn puhui työväenpuolueen vuoden 2017 parlamenttivaalien avajaisissa toukokuussa 2017.  Zoom
Corbyn puhui työväenpuolueen vuoden 2017 parlamenttivaalien avajaisissa toukokuussa 2017.  

Jeremy Corbynin virallinen muotokuva, kesäkuu 2017.  Zoom
Jeremy Corbynin virallinen muotokuva, kesäkuu 2017.  

Corbyn ja Michael Eavis Glastonbury-festivaaleilla 2017.  Zoom
Corbyn ja Michael Eavis Glastonbury-festivaaleilla 2017.  

Corbyn poliittisessa tilaisuudessa Lontoossa huhtikuussa 2018.  Zoom
Corbyn poliittisessa tilaisuudessa Lontoossa huhtikuussa 2018.  

Corbyn Labourin vuoden 2019 vaalikampanjassa Nottinghamissa joulukuussa 2019.  Zoom
Corbyn Labourin vuoden 2019 vaalikampanjassa Nottinghamissa joulukuussa 2019.  

Johtajuuden jälkeiset toimet

Corbyn ilmoitti 13. joulukuuta 2020, että hän perustaisi seuraavassa kuussa Project for Peace and Justice -hankkeen. Se keskittyisi ympäristönsuojeluun, kansainväliseen rauhaan, köyhyyteen, sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja yritysten valtaan. Corbyn käynnisti hankkeen 17. tammikuuta 2021.

18. helmikuuta 2022, viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Corbyn allekirjoitti yhdessä 11 muun parlamentin jäsenen kanssa Stop the War Coalition -järjestön lausunnon, jossa sanottiin, ettei sota Ukrainassa olisi kannatettava. Maihinnousun alettua monet kansanedustajat ja työväenpuolueen virkamiehet halusivat, että Corbyn ja muut lausunnon allekirjoittaneet poistaisivat nimensä siitä. Corbyn ja hänen kollegansa, entinen työväenpuolueen riippumaton kansanedustaja Claudia Webbe eivät vetäneet allekirjoituksiaan lausunnosta pois.



 

Henkilökohtainen elämä

Vuonna 1974 Corbyn avioitui Jane Chapmanin kanssa. He erosivat vuonna 1979. Vuonna 1987 Corbyn avioitui chileläissyntyisen Claudia Bracchittan kanssa. Heillä oli kolme poikaa. He erosivat vuonna 1999. Corbyn sanoi kesäkuussa 2015, että hän tulee edelleen "hyvin toimeen" entisen vaimonsa kanssa. Vuonna 2013 Corbyn meni naimisiin Laura Álvarezin kanssa. Hän asuu Finsbury Parkissa Lontoossa.

The Huffington Postin haastattelussa joulukuussa 2015 Corbyn ei halunnut kertoa, mikä hänen uskontonsa on, vaan sanoi, että se on "yksityisasia", mutta sanoi, ettei hän ole ateisti.



 

Kulttuurinen vaikutus

Tammikuussa 2016 ilmoitettiin, että Corbynin elämään perustuva satiirinen musikaali esitettäisiin myöhemmin tänä vuonna Waterloo East -teatterissa Lontoossa. BBC News ehdotti, että Corbyn the Musical: The Motorcycle Diaries "saattaa olla ensimmäinen oppositiojohtajasta kirjoitettu näyttämöteos".



 

Poliittiset näkemykset

Corbyn on vastustanut yksityistä rahoitusaloitetta (Private Finance Initiative, PFI) ja kannattanut korkeampaa tuloverokantaa yhteiskunnan rikkaimmille. Hän haluaa lopettaa veronkierron lisäämällä HM Revenue and Customsin määrärahoja miljardilla punnalla.

Corbyn on sanonut, että kansallisen terveyspalvelun (NHS) pitäisi olla "täysin julkisesti johdettu ja julkisesti tilivelvollinen". Hän kannattaa NHS:n palauttamista koskevaa vuoden 2015 lakiesitystä. Corbyn ei kannata yksityistä rahoitusaloitetta.

Corbyn ei kannattanut brittijoukkojen lähettämistä Falklandinsaarten takaisin valtaamiseen. Hän kutsui sitä "ällöttäväksi henkien ja rahan tuhlaamiseksi".

Corbyn on tukenut samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja LGBT-oikeuksia. Corbyn äänesti vuoden 2013 Marriage (Same Sex Couples) Act -lain puolesta, joka salli samaa sukupuolta olevien avioliiton Englannissa ja Walesissa. Hän on ollut pitkäaikainen ympäristönsuojelija eikä kannata hydraulista murtamista. Corbyn on eläinten oikeuksien kannattaja. Hän kannattaa myös Ison-Britannian junajärjestelmän uudelleen kansallistamista, mikä tarkoittaa, että ne ovat hallituksen eikä yritysten omistuksessa ja hallinnassa.



 Corbyn puhuu sodanvastaisessa tilaisuudessa huhtikuussa 2013.  Zoom
Corbyn puhuu sodanvastaisessa tilaisuudessa huhtikuussa 2013.  

Lisää lukemista

  • Gilbert, W Stephen (2015). Jeremy Corbyn: Accidental Hero. ISBN 978-1-908998-89-7.
  • Cawthorne, Nigel (2015). Jeremy Corbyn: Leading from the Left. CreateSpace. ISBN 978-1-5169-7189-3.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka on Jeremy Bernard Corbyn?


V: Jeremy Bernard Corbyn on brittiläinen poliitikko, joka toimi työväenpuolueen johtajana ja oppositiojohtajana vuosina 2015-2020. Hän on ollut Islington Northin parlamentin jäsen (MP) vuodesta 1983.

K: Minkälainen sosialisti Corbyn on?


V: Corbyn kutsuu itseään demokraattiseksi sosialistiksi.

K: Missä Corbyn on syntynyt?


V: Corbyn syntyi Chippenhamissa Wiltshiressä.

K: Mitä hän teki ennen kuin hänestä tuli poliitikko?


V: Ennen kuin hänestä tuli poliitikko, hän työskenteli useiden ammattiliittojen edustajana. Hänet valittiin Haringeyn valtuustoon vuonna 1974, ja myöhemmin hänestä tuli Islingtonin vaalipiirin työväenpuolueen (CLP) sihteeri.

K: Mitä palkintoja hän on saanut uransa aikana?


V: Jeremy Bernard Corbyn on uransa aikana saanut monia palkintoja työstään kansainvälisenä ihmisoikeusaktivistina.

K: Mitä asioita hän tukee?


V: Kansanedustajana Jeremy Bernard Corbyn tukee säästöliikkeen vastaista liikettä ja vuodesta 2010 lähtien julkisen sektorin ja hyvinvoinnin rahoitukseen tehtyjen säästöleikkausten pysäyttämistä. Hän toimii myös suuryritysten ja erittäin rikkaiden veronkierron estämiseksi, on sodan ja ydinvoiman vastainen aktivisti ja tukee ulkopolitiikkaa, joka perustuu sotilaalliseen puuttumattomuuteen ja yksipuoliseen ydinaseriisuntaan. Hän kuuluu myös järjestöihin, kuten Socialist Campaign Group, Palestine Solidarity Campaign, Amnesty International ja Campaign for Nuclear Disarmament (CND).

Kysymys: Milloin hänestä tuli työväenpuolueen johtaja?



V: Jeremy Bernard Corbysta tuli työväenpuolueen johtaja 12. syyskuuta 2015 voitettuaan 59,5 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella järjestetyssä äänestyksessä.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2023 - License CC3