Jeremy Bernard Corbyn (s. 26. toukokuuta 1949) on brittiläinen poliitikko. Hän oli työväenpuolueen johtaja ja oppositiojohtaja vuosina 2015–2020. Corbyn on toiminut Islington Northin parlamentin jäsenenä vuodesta 1983 lähtien. Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 2015, ja hän kuvaa itseään demokraattiseksi sosialistiksi.

Varhainen elämä ja ura ennen parlamenttia

Corbyn syntyi Chippenhamissa Wiltshiressä. Ennen kansanedustajaksi tuloaan hän työskenteli useiden ammattiliittojen edustajana ja oli aktiivinen paikallisessa politiikassa. Corbyn valittiin ensimmäisen kerran Haringeyn valtuustoon vuonna 1974. Myöhemmin hän toimi Islingtonin vaalipiirin työväenpuolueen (CLP) sihteerinä, ja hänet valittiin lopulta parlamentin alahuoneeseen kansanedustajaksi vuonna 1983.

Parlamenttiura ja aktivismi

Corbyn on profiloitunut pitkään kansainvälisenä ihmisoikeusaktivistina ja hän on saanut tunnustusta työstään näillä aloilla. Kansanedustajana hänet tunnetaan pitkäkestoisesta aktivismistaan ja usein puolueen kantavirrasta poikkeavista äänestyspäätöksistään; hän esimerkiksi äänesti usein vastaan työväenpuolueen hallituksen linjoja Tony Blairin ja Gordon Brownin kaudella. Corbyn on ollut näkyvä vastustaja säästötoimien (austerity) politiikalle ja vuodesta 2010 alkaen hän on ajanut julkisten palveluiden ja hyvinvoinnin rahoituksen turvaamista säästöleikkausten vastustamiseksi.

Urallaan Corbyn on pyrkinyt ehkäisemään suuryritysten ja erittäin varakkaiden veronkiertoa välttelemästä veroja. Hän on ollut sekä sodan että ydinvoiman vastainen aktivisti ja kannattaa ulkopolitiikassaan sotilaallista puuttumattomuutta sekä yksipuolista ydinaseriisuntapolitiikkaa, eli pyrkimystä siihen, että ydinaseista luovuttaisiin laajasti. Hän on ollut mukana useissa järjestöissä, muun muassa Socialist Campaign Groupin, Palestine Solidarity Campaignin, Amnesty Internationalin ja Campaign for Nuclear Disarmamentin (CND) toiminnassa. Lisäksi hän toimi Stop the War Coalitionin kansallisena puheenjohtajana kesäkuusta 2011 syyskuuhun 2015.

Työväenpuolueen johtajuus

Työväenpuolueen tappion jälkeen vuoden 2015 parlamenttivaaleissa ja Ed Milibandin erottua Corbyn ilmoitti ehdokkuudestaan puolueen johtajaksi 6. kesäkuuta 2015. Aluksi hänen voittomahdollisuuksiaan pidettiin heikkoina, mutta hän sai riittävästi tukea tullakseen pääehdokkaaksi. Hänen tukensa tuli vahvasti ammattiliitoilta ja vasemmistolaisilta aktivisteilta. Corbyn valittiin työväenpuolueen johtajaksi 12. syyskuuta 2015 saaden 59,5 prosenttia äänistä ensimmäisellä äänestyskierroksella.

Kesän 2016 EU-kansanäänestyksen ("leave") ja sen jälkeisen poliittisen myllerryksen seurauksena suuri osa työväenpuolueen varjohallituksesta erosi, ja osan kansanedustajista esittämä epäluottamus johtajaa kohtaan johti äänestykseen, joka hyväksyttiin suuren enemmistön kannattamana. Corbynista käynnistyi uusi johtajakilpailu, jossa hän kohtasi Angela Eaglen ja Owen Smithin. Eagle vetäytyi heinäkuussa 2016, ja Corbyn voitti 24. syyskuuta 2016 toisen johtajavaalin säilyttäen johtopaikkansa 61,8 prosentin äänien enemmistöllä.

Vaaleissa 2017 ja 2019

Kun vuoden 2017 parlamenttivaalit julistettiin, Corbyn kampanjoi vahvasti julkisten palvelujen laajentamisen, julkisen investoinnin ja vaihtoehtoisen talouspolitiikan puolesta tarjoten vastapainon konservatiivihallituksen leikkauslinjalle. Vaaleissa työväenpuolue paransi tulostaan ja lisäsi paikkamääräänsä merkittävästi, mutta konservatiivit säilyttivät asemansa suurimpana puolueena. Tuloksen seurauksena muodostui heikompi konservatiivinen hallitus.

Vuoden 2019 vaaleissa Corbynin johtama työväenpuolue kärsi raskaan tappion, joka kuvattiin puolueen pahimmaksi sitten vuoden 1935. Erityisesti perinteisesti työväenpuolueen kannattajina tunnetuissa alueissa (ns. "Red Wall") puolue menetti useita paikkoja konservatiiveille. Corbyn sanoi vaalituloksen jälkeen, ettei hän aio johtaa Labouria tuleviin vaaleihin.

Brexit ja sisäiset kiistat

Corbynin ajama politiikka Brexitin suhteen oli monimutkainen. Vuonna 2019 hän esitteli suunnitelman, jonka tarkoituksena oli estää järjestymätön Brexit, muun muassa väliaikaisen hallituksen perustamisen kautta ja järjestää sen jälkeen uusi äänestys EU-eron ehdoista, johon sisältyisi myös mahdollisuus jäädä EU:hun. Kriitikot kuitenkin pitivät hänen linjaansa epäselvänä, mikä heikensi työväenpuolueen kannatusta joillain alueilla.

Corbyn on julkisesti tuominnut puolueessa esiintyneitä antisemitistisiä tapauksia ja toimia, mutta hänen kriitikkonsa ovat syyttäneet häntä ja hänen kannattajiaan siitä, etteivät he ole tehneet riittävästi ongelman kitkemiseksi. Tämä aiheutti laajaa julkista keskustelua ja sisäistä turbulenssia puolueessa.

Suspensio ja sen jälkiseuraukset

29. lokakuuta 2020 Corbyn hyllytettiin työväenpuolueen jäsenyydestä sen jälkeen, kun hän kyseenalaisti tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission (EHRC) raportin johtopäätöksiä antisemitismistä puolueessa. Myöhemmin hän palautettiin puolueen jäseneksi, mutta hänen eduskuntaryhmän puoluenuiva eli puoluepiiskansa oli tilapäisesti hyllytettynä, minkä seurauksena Corbyn istui kansanedustajana ilman Labourin ryhmän jäsenoikeuksia.

Perintö ja vaikutus

Jeremy Corbynin johtajuus ja poliittinen profiili muuttivat merkittävästi työväenpuolueen keskustelua 2010-luvun puolivälistä eteenpäin. Hänen korostamansa teemat — julkisten palvelujen vahvistaminen, verotuksen oikeudenmukaisuus, asevarustelun vastustus ja kansainväliset ihmisoikeudet — ovat vaikuttaneet sekä puolueen sisäiseen keskusteluun että laajemmin brittiläiseen politiikkaan. Corbynilla on laaja kannattajakunta, mutta hänen johtajuuttaan leimasivat myös sisäiset ristiriidat ja julkinen kritiikki.

Corbyn jatkoi toimintaansa politiikassa myös johtajuuskauden jälkeen kansanedustajana. Hänen pitkäaikainen poliittinen uransa ja roolinsa vasemmistolaisessa aktivismissa tekevät hänestä yhden viime vuosikymmenten näkyvimmistä ja kiistanalaisimmista brittiläisistä poliitikoista.