Ilmahyökkäys Bariin oli saksalaisten pommikoneiden ilmahyökkäys liittoutuneiden joukkoja ja laivaliikennettä vastaan Barissa Italiassa.

Se tapahtui 2. joulukuuta 1943 toisen maailmansodan aikana. Hyökkäyksessä 105 Luftflotte 2:n saksalaista Junkers Ju 88 -pommikonetta pommitti liittoutuneiden Italian-retkellä olevia aluksia. Ne upottivat 27 rahti- ja kuljetusalusta sekä kuunarin Barin satamassa.

Tunnin kestänyt hyökkäys tuhosi sataman infrastruktuuria ja varastoja. Sataman toiminta oli käytännössä pysähdyksissä, ja korjaustyöt sekä laivaväylien raivaus kestäivät useita kuukausia: satama saatiin käyttökelpoiseksi vasta helmikuussa 1944. Hyökkäystä kutsuttiin "Pikku Pearl Harboriksi" sen äkillisyyden ja aiheuttaman tuhon vuoksi.

Hyökkäyksessä aiheutui paitsi laajaa materiaali- ja logistista vahinkoa myös merkittävä inhimillinen tragedia. Kuolemantapauksia ja vakavia loukkaantumisia lisäsi sinappikaasun vapautuminen yhdestä rahtialuksesta. Kyseessä oli salassa kuljetettu kemiallinen varasto, jota oli pidetty liittoutuneiden varalta siltä varalta, että Saksa käyttäisi kemiallisia aseita. Tunnetuin uhri oli yhdysvaltalaisen rahtialuksen SS John Harveyin lastissa ollut sinappikaasu; sen vapautuminen aiheutti vakavia kemiallisia altistuksia miehistössä ja satamassa työskennelleissä sotilas- ja siviilihenkilöissä.

Sinappikaasun aiheuttamat oireet — rakkulat, silmä- ja hengitystievaivat sekä myöhäiset ihon ja limakalvojen vauriot — sekoitettiin aluksi tavallisiin pommi- ja palovammoihin tai myrkytyksiin. Tämän vuoksi hoito viivästyi ja monet potilaat saivat aluksi vääränlaista hoitoa. Myös lääketieteellinen henkilökunta joutui toimimaan suurten tiedonpuutteiden vallitessa, kun kemiallisen altistuksen mahdollisuus oli salaista tietoa.

Britannian ja Yhdysvaltain hallitukset rajoittivat tietoa tapahtuneesta ja sinappikaasun käytöstä julkisuudessa sodan aikana. Salailun syiksi on mainittu halu estää paniikkia, välttää vihollisen provosointia ja suojella taktisia suunnitelmia. Tapaus kuitenkin paljastui myöhemmin, ja se on sittemmin tutkittu historioitsijoiden ja sotilaslääkärien toimesta.

Hyökkäyksellä oli myös strategisia seurauksia Italian-kampanjalle: merkittävä määrä tarvikkeita ja polttoainetta tuhoutui tai viivästyi, mikä vaikeutti liittoutuneiden etenemistä lyhyellä aikavälillä. Samalla tapahtuma korosti haavoittuvuutta satamien suojaamisessa ja tarpeen parantaa ilma- ja siviiliturvallisuutta etulinjan huoltopaikoissa.

Myöhemmin Bariin liittyneet tapahtumat ovat johtaneet keskusteluun sodan aikaisesta sensuurista ja kemiallisten aseiden varautumisen eettisyydestä. Tapaus on jäänyt sodan synkempien ja vähemmän tunnetuiksi jääneiden jaksojen joukkoon, ja Barin pommitus toimii esimerkkinä siitä, miten sotilaallinen salailu voi vaikeuttaa sekä pelastustoimia että jälkikäteen tapahtuvaa ymmärrystä tapahtumien laajuudesta.