Bachin kanoniset muunnelmat 'Vom Himmel hoch' (BWV 769) — urkumusiikki
Tutustu Bachin BWV 769: kanoniset muunnelmat "Vom Himmel hoch" — vaikuttava urkumusiikki, historia, rakenne ja joulun sävelmien mestarillinen tulkinta.
Kanoniset muunnelmat sävelmästä "Vom Himmel hoch da komm' ich her", BWV 769, on Johann Sebastian Bachin tunnettu urkumusiikkikappale. Teos on muunnelmasarja, jonka lähtökohtana on luterilainen joulukoraali Von Himmel hoch (Martin Luther, 1500-luvulta). Työssä tarvitaan urut, joissa on kaksi manuaalia (koskettimia) ja polkimet, sillä käsittely hyödyntää erilaisten äänikombinaatioiden vastakkainasettelua ja kanonista kontrapunktia. Koko teos rakentuu pääaiheelle: joukko muunnelmia ilmaisee teemaa eri äänikorkeuksissa, rytmisissä aspekteissa ja contrapuntal-menetelmin; muunnelmia on viisi.
Historiallinen tausta ja julkaisuhistoria
Bach sävelsi tai viimeisteli Kanoniset muunnelmat aikaa, jolloin hänestä tuli Leipzigin Mizlerin musiikkiseuran jäsen vuonna 1747. Teos painettiin samana vuonna. Myöhemmin Bach teki tähän teokseen omakätisen käsikirjoitusversion, jossa on mukana myös muuta urkumusiikkia: kuusi triosonaattia ja Suuret kahdeksantoista kuorolaulupreludia. Omakätisessä versiosta on tärkeä muutos: alkuperäisen järjestyksen viides muunnelma siirrettiin keskelle, jolloin teoksen sisäinen jänne muuttui. Näin teos esiintyy sekä painettuna että revisoituna käsikirjoitusversiona.
Rakenne ja musiikilliset ominaisuudet
Kanoniset muunnelmat ovat varsin tiukkaa kontrapunktia sisältävä teos: Bach käsittelee joululaulun teemaa erilaisina kanoneina ja polyfonisina muunnelmina, hyödyntäen manuaalien vuorottelua ja pedaalin itsenäistä linjaa. Teoksen muunnelmat vaihtelevat tekstuuriltaan — esimerkiksi kaksiosaisten kanonien, trioformaattien ja monimutkaisemman moniäänisyyden välillä — mutta yhtenäinen lähtökohta on aina kantillinen melodia, joka pysyy kuultavana eri äänissä ja asemissa.
Esityskäytännöt ja rekisteröinti
Teoksen soittaminen edellyttää kahden manuaalin ja pedaalin käyttöä, jotta eri äänet saadaan eriytettyä ja kanoniset sisäänmenot tehtyä selkeästi kuultaviksi. Rekisteröintivalinnoissa pyritään yleensä kontrastiin: yhdellä manualilla voi olla selkeä, kirkas prinssipaikka (principaalit tai flöötti), toisella lempeämpi äänitys, ja pedaalilla käytetään kirkasta mutta ei liian massiivista rekisteriä, jotta se erottuu mutta ei peitä käsien polyfoniaa. Tempon ja artikulaation valinta vaikuttaa olennaisesti kanonien hahmottumiseen: selkeys, napakka artikulaatio ja tasapainoinen äänten dynamiikka tuovat esiin teoksen contrapuntal-rakenteen.
Merkitys ja vastaanotto
Kanoniset muunnelmat BWV 769 ovat vakiintunut osa urkuohjelmistoa ja niitä pidetään osoituksena Bachin kyvystä yhdistää kirkollinen melodinen aine tiukkaan contrapuntiin. Teos on sekä opettavainen että esitysarvoinen: se tarjoaa urkutaiteen harjoitteluun kanonisen kirjoituksen ja koskettimien/pedaalin koordinoinnin haasteita sekä kuulijalle selkeän esimerkin barokkimusiikin polyfoniasta ja hengellisestä ilmaisusta. Monet tunnetut urkutaiteilijat, kuten Helmut Walcha, Marie-Claire Alain ja Ton Koopman, ovat sisällyttäneet teoksen levytyksiinsä, ja sitä esitetään sekä historiallisilla että moderneilla uruilla.
Soittovinkkejä ja käytännön huomiot
- Selkeä äänten erottelu: pidä kanoniset sisäänmenot yksilöllisinä, vältä ylitiivistä pedaalivoimakkuutta.
- Rekisteröintikontrasti: käytä eri manuaalien sointivärejä korostamaan vuorovaikutusta.
- Taiteellinen tempo: valitse tempo, jossa kanonit kuullaan luontevasti mutta eivät veny liiaksi — yleensä maltillinen, mutta joustava pulssi toimii hyvin.
- Ornamentaatio ja periodin tyyli: noudata barokin esityskäytännön periaatteita, erityisesti artikulaation ja fraasauksen suhteen.
Loppuyhteenvetona BWV 769 on merkittävä esimerkki Bachin myöhäisiä urkuteoksia: se yhdistää hengellisen lauluperinteen, tiukan contrapuntan ja käytännöllisen vaatimuksen kahdelle manuaalille ja pedaalille. Teos toimii sekä liturgisessa yhteydessä että konserttiohjelmistossa, ja sen eri versiot tarjoavat tutkimus- ja esitysmateriaalia urkutaiteen ystäville ja tutkijoille.
Johann Sebastian Bach vuonna 1746, kun hänellä on toinen kaanoniin perustuvista sävellyksistään: kanoni triplex a 6 voci, BWV 1076. Elias Gottlob Haussmannin öljymaalaus.
Kokoonpanon historia
Kesäkuussa 1747 Bach pääsi "Correspondierde Societät der Muscialischen Wissenschaften" -järjestön jäseneksi. Jäseniä oli Bachin liittyessä 14. Seurassa tutkittiin ja kannustettiin Leipzigin ihmisiä säveltämään musiikkia. Juhlistaakseen jäseneksi liittymistään Bach lahjoitti seuralle version Kanonisista muunnelmista ja myös Elias Gottlob Haussmannin maalaaman muotokuvan itsestään. Muotokuvassa Bachin nähdään pitelevän kädessään kopiota toisesta sävellyksestä, jossa käytetään paljon kaanonia.
Viisi muunnelmaa kappaleesta "Von Himmel Hoch" eivät ole muunnelmia tavanomaisessa musiikillisessa mielessä. Ne eivät ole teeman viittä lausetta koristeineen. Ne ovat viisi osaa, joissa kaikissa käytetään kaanonia musiikin rakentamiseen. Elämänsä viimeisinä vuosina Bach sävelsi useita kaanoniin perustuvia teoksia. Useat hänen tuolta ajalta peräisin olevista teoksistaan ovat kaanoneita, kuten urkukappaleet Clavier-Übungin III ja IV osasta, Goldbergin muunnelmat cembalolle, Musiikillinen uhri ja Fugan taito.
Kanoniset muunnelmat perustuvat jouluvirteen "Von Himmel hoch, da komm ich her". Sanat ja melodian sävelsi Martin Luther vuonna 1539. Bach oli käyttänyt koraalia (virren sävelmää) aiemminkin. Se esiintyy hänen jouluoratoriossaan, Magnificatissa ja useissa urkupreludeissa, kuten Orgelbüchleinin (Pieni urkukirja) lyhyessä preludissa, joka kuullaan Britanniassa ja muissa maissa radiosta ja televisiosta joka jouluaatto Cambridgen King's Collegessa pidettävän maailmankuulun laulujumalanpalveluksen päätteeksi.
Musiikki
Vaihtoehtoja on viisi:
Variaatio I
Tämä on kaksiosainen kaanon oikean ja vasemman käden välillä. Se on "oktaavin kaanon", koska toinen osa alkaa oktaavia alempaa kuin ensimmäinen osa. Kädet soittavat eri manuaaleilla, jotta ne voivat tuottaa erilaisen äänen, kuten kahden soittimen välinen duetto. Koraalin sävel (cantus firmus) kuuluu polkimissa. Se soitetaan pitkinä nuotteina, joiden välissä on puolitoista tahtia. Käsien soittama kaanonin musiikki kuulostaa osittain koraalin muodon kaltaiselta. Se alkaa kuudella alaspäin menevällä nuotilla. Bach on saattanut tehdä tämän tarkoituksella, jotta hän voisi antaa ymmärtää, että Kristus laskeutuu maan päälle. Tällainen "symboliikka" tai "sanamaalaus", jossa musiikin varsinaiset nuotit osoittavat sanojen merkityksen (tai sen, mitkä olivat sanat alkuperäisessä virressä), on hyvin yleistä Bachin musiikissa ja monessa muussa tuon ajan musiikissa.
Variaatio II
Jälleen kerran käsien välillä on kaanon ja koraalin sävel pedaaleissa. Kyseessä on tiukka kolmiosaisuus (kumpikin käsi soittaa vain yhden nuotin kerrallaan, ikään kuin melodiasoittimella). Tällä kertaa kyseessä on "kaanon viidennellä" (oikea käsi aloittaa C:llä, vasen käsi imitoi puoli tahtia myöhemmin aloittaen F:llä alapuolella). Kaanon perustuu koraalin ensimmäiseen ja toiseen riviin. Kun kaanonin alku palaa lähelle loppua, se on synkopoitu. Aivan lopussa kädet soittavat ylöspäin menevää asteikkoa. Bach on saattanut tarkoittaa tämän kuulostavan enkelien taivaaseen nousevalta tai sielun nousevalta.
Variaatio III
Tällä kertaa kaanon on vasemman käden ja polkimien välillä. Kaanon liikkuu enimmäkseen tersseinä ja perustuu koraalin säveleseen. Oikea käsi soittaa vapaan melodian ja myös koraalin sävelen pitkinä sävelinä yläosassa.
Vaihtoehto IV
Tässä muunnelmassa on uusi sävel oikeassa kädessä (mutta osa sen yleisestä muodosta on peräisin koraalin sävelestä). Se on hyvin eloisa (usein on demisemiquaversioita, erityisesti lähellä loppua) ja hyvin synkopoitu. Vasemman käden alaosa soittaa saman sävelen kaanonissa, mutta se liikkuu vain puolta nopeammin kuin yläosa. Tätä kutsutaan "augmentoinniksi". Vasemman käden yläosassa on puolestaan vapaampi osa. Pedaalissa on koraalin sävel pitkinä nuotteina. Kolme tahtia ennen loppua kuulemme vasemmassa kädessä BACH-motiivin. Nämä ovat ne neljä säveltä, joita Bach käyttää usein nimensä esittämiseen.
Vaihtelu V
Viimeinen variaatio muuttuu yhä mahtipontisemmaksi ja päättyy suureen kliimaksiin. Se toimii hyvin, kun se soitetaan viimeisenä variaationa (eikä keskimmäisenä variaationa, kuten autografikopiossa).
Tämän muunnelman alussa kaanon on yksinkertaisesti koraalin melodia. Oikea ja vasen käsi soittavat sen, mutta tällä kertaa vasen käsi soittaa sen ylösalaisin (inversio). Kyseessä on "kaanon kuudennella" (oikea käsi aloittaa C:llä, ja vasen käsi aloittaa sen alapuolella olevalla E:llä). Myöhemmin siitä tulee kaanon kolmannella. Pedaali soittaa yksinkertaisesti basso-osaa (kuten continuo-instrumentti).
Seuraavassa osassa oikea käsi (merkitty "forte" (kovaa)) liikkuu nopeissa nuotissa samalla, kun poljin soittaa koraalin sävelen ja vasemman käden alaosa soittaa sen kaanonina ylösalaisin sekunnissa (poljin alkaa C:stä, vasemman käden kaanon imitoi alkaen B:stä). Sitten oikea ja vasen käsi vaihtavat paikkaa, ja yhdeksännessä tahdissa on kaanon.
Viimeisessä, forte-merkinnällä varustetussa osassa pedaaliosa soittaa koraalin sävelen ylösalaisin. Aivan lopussa, kun musiikki nousee huipentumaan, se toistaa koraalin viimeisen sävelen ja päättyy alimpaan pedaalinuottiin: alin C. Kädet soittavat sillä välin samalla manuaalisoinnulla. On olemassa "stretto": kaikki äänet aloittavat sävelen (tai version sävelestä) nopeasti peräkkäin. Aivan lopussa kuullaan jälleen BACH-motiivi.
Vuoden 1747 painoksen nimiölehti (etukansi)
Thomaskirkko, Leipzig, 1735
Johtopäätös
Bachin sanotaan usein olevan "matemaattinen" säveltäjä. Tämä muunnelmien sarja on hyvä esimerkki kappaleesta, jossa Bach yrittää näyttää erilaisia sävellystekniikoita. Tarvitaan paljon taitoa, jotta voi säveltää tällaisia monimutkaisia kaanoneita ja saada musiikin samalla kuulostamaan hyvältä. Musiikin kuvaus saattaa kuulostaa hyvin monimutkaiselta, mutta musiikista voi nauttia ymmärtämättä kaikkia sävellystekniikoita. On kuitenkin aina kiehtovaa nähdä, miten Bach on yhdistänyt kaikki nämä ideat.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on kanoninen muunnelma kappaleesta "Vom Himmel hoch da komm' ich her"?
V: Se on Johann Sebastian Bachin uruille säveltämä musiikkikappale.
K: Minkä tyyppisiä urkuja tarvitaan tämän teoksen soittamiseen?
V: Tämän teoksen soittamiseen tarvitaan urut, joissa on kaksi manuaalia (koskettimia) ja polkimet.
K: Kuinka monta muunnelmaa Kanonisissa muunnelmissa on?
V: Kanonisissa muunnelmissa on viisi muunnelmaa.
K: Mihin virteen musiikki perustuu?
V: Musiikki perustuu jouluvirteen nimeltä "Von Himmel hoch".
K: Milloin Bach sävelsi teoksen?
V: Bach sävelsi teoksen, kun hänestä tuli Leipzigin Mizlerin musiikkiseuran jäsen vuonna 1747.
K: Milloin kappale painettiin ensimmäisen kerran?
V: Kappale painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1747.
K: Mikä oli tärkein ero Bachin tekemässä myöhemmässä versiossa?
V: Tärkein ero, jonka Bach teki myöhemmässä versiossa, on se, että viides muunnelma siirrettiin keskelle.
Etsiä