Canonic Variations on "Vom Himmel hoch da komm' ich her"

Kokoonpanon historia

Kesäkuussa 1747 Bach pääsi "Correspondierde Societät der Muscialischen Wissenschaften" -järjestön jäseneksi. Jäseniä oli Bachin liittyessä 14. Seurassa tutkittiin ja kannustettiin Leipzigin ihmisiä säveltämään musiikkia. Juhlistaakseen jäseneksi liittymistään Bach lahjoitti seuralle version Kanonisista muunnelmista ja myös Elias Gottlob Haussmannin maalaaman muotokuvan itsestään. Muotokuvassa Bachin nähdään pitelevän kädessään kopiota toisesta sävellyksestä, jossa käytetään paljon kaanonia.

Viisi muunnelmaa kappaleesta "Von Himmel Hoch" eivät ole muunnelmia tavanomaisessa musiikillisessa mielessä. Ne eivät ole teeman viittä lausetta koristeineen. Ne ovat viisi osaa, joissa kaikissa käytetään kaanonia musiikin rakentamiseen. Elämänsä viimeisinä vuosina Bach sävelsi useita kaanoniin perustuvia teoksia. Useat hänen tuolta ajalta peräisin olevista teoksistaan ovat kaanoneita, kuten urkukappaleet Clavier-Übungin III ja IV osasta, Goldbergin muunnelmat cembalolle, Musiikillinen uhri ja Fugan taito.

Kanoniset muunnelmat perustuvat jouluvirteen "Von Himmel hoch, da komm ich her". Sanat ja melodian sävelsi Martin Luther vuonna 1539. Bach oli käyttänyt koraalia (virren sävelmää) aiemminkin. Se esiintyy hänen jouluoratoriossaan, Magnificatissa ja useissa urkupreludeissa, kuten Orgelbüchleinin (Pieni urkukirja) lyhyessä preludissa, joka kuullaan Britanniassa ja muissa maissa radiosta ja televisiosta joka jouluaatto Cambridgen King's Collegessa pidettävän maailmankuulun laulujumalanpalveluksen päätteeksi.

Musiikki

Vaihtoehtoja on viisi:

Variaatio I

Tämä on kaksiosainen kaanon oikean ja vasemman käden välillä. Se on "oktaavin kaanon", koska toinen osa alkaa oktaavia alempaa kuin ensimmäinen osa. Kädet soittavat eri manuaaleilla, jotta ne voivat tuottaa erilaisen äänen, kuten kahden soittimen välinen duetto. Koraalin sävel (cantus firmus) kuuluu polkimissa. Se soitetaan pitkinä nuotteina, joiden välissä on puolitoista tahtia. Käsien soittama kaanonin musiikki kuulostaa osittain koraalin muodon kaltaiselta. Se alkaa kuudella alaspäin menevällä nuotilla. Bach on saattanut tehdä tämän tarkoituksella, jotta hän voisi antaa ymmärtää, että Kristus laskeutuu maan päälle. Tällainen "symboliikka" tai "sanamaalaus", jossa musiikin varsinaiset nuotit osoittavat sanojen merkityksen (tai sen, mitkä olivat sanat alkuperäisessä virressä), on hyvin yleistä Bachin musiikissa ja monessa muussa tuon ajan musiikissa.

Variaatio II

Jälleen kerran käsien välillä on kaanon ja koraalin sävel pedaaleissa. Kyseessä on tiukka kolmiosaisuus (kumpikin käsi soittaa vain yhden nuotin kerrallaan, ikään kuin melodiasoittimella). Tällä kertaa kyseessä on "kaanon viidennellä" (oikea käsi aloittaa C:llä, vasen käsi imitoi puoli tahtia myöhemmin aloittaen F:llä alapuolella). Kaanon perustuu koraalin ensimmäiseen ja toiseen riviin. Kun kaanonin alku palaa lähelle loppua, se on synkopoitu. Aivan lopussa kädet soittavat ylöspäin menevää asteikkoa. Bach on saattanut tarkoittaa tämän kuulostavan enkelien taivaaseen nousevalta tai sielun nousevalta.

Variaatio III

Tällä kertaa kaanon on vasemman käden ja polkimien välillä. Kaanon liikkuu enimmäkseen tersseinä ja perustuu koraalin säveleseen. Oikea käsi soittaa vapaan melodian ja myös koraalin sävelen pitkinä sävelinä yläosassa.

Vaihtoehto IV

Tässä muunnelmassa on uusi sävel oikeassa kädessä (mutta osa sen yleisestä muodosta on peräisin koraalin sävelestä). Se on hyvin eloisa (usein on demisemiquaversioita, erityisesti lähellä loppua) ja hyvin synkopoitu. Vasemman käden alaosa soittaa saman sävelen kaanonissa, mutta se liikkuu vain puolta nopeammin kuin yläosa. Tätä kutsutaan "augmentoinniksi". Vasemman käden yläosassa on puolestaan vapaampi osa. Pedaalissa on koraalin sävel pitkinä nuotteina. Kolme tahtia ennen loppua kuulemme vasemmassa kädessä BACH-motiivin. Nämä ovat ne neljä säveltä, joita Bach käyttää usein nimensä esittämiseen.

Vaihtelu V

Viimeinen variaatio muuttuu yhä mahtipontisemmaksi ja päättyy suureen kliimaksiin. Se toimii hyvin, kun se soitetaan viimeisenä variaationa (eikä keskimmäisenä variaationa, kuten autografikopiossa).

Tämän muunnelman alussa kaanon on yksinkertaisesti koraalin melodia. Oikea ja vasen käsi soittavat sen, mutta tällä kertaa vasen käsi soittaa sen ylösalaisin (inversio). Kyseessä on "kaanon kuudennella" (oikea käsi aloittaa C:llä, ja vasen käsi aloittaa sen alapuolella olevalla E:llä). Myöhemmin siitä tulee kaanon kolmannella. Pedaali soittaa yksinkertaisesti basso-osaa (kuten continuo-instrumentti).

Seuraavassa osassa oikea käsi (merkitty "forte" (kovaa)) liikkuu nopeissa nuotissa samalla, kun poljin soittaa koraalin sävelen ja vasemman käden alaosa soittaa sen kaanonina ylösalaisin sekunnissa (poljin alkaa C:stä, vasemman käden kaanon imitoi alkaen B:stä). Sitten oikea ja vasen käsi vaihtavat paikkaa, ja yhdeksännessä tahdissa on kaanon.

Viimeisessä, forte-merkinnällä varustetussa osassa pedaaliosa soittaa koraalin sävelen ylösalaisin. Aivan lopussa, kun musiikki nousee huipentumaan, se toistaa koraalin viimeisen sävelen ja päättyy alimpaan pedaalinuottiin: alin C. Kädet soittavat sillä välin samalla manuaalisoinnulla. On olemassa "stretto": kaikki äänet aloittavat sävelen (tai version sävelestä) nopeasti peräkkäin. Aivan lopussa kuullaan jälleen BACH-motiivi.

Vuoden 1747 painoksen nimiölehti (etukansi)


Thomaskirkko, Leipzig, 1735

Johtopäätös

Bachin sanotaan usein olevan "matemaattinen" säveltäjä. Tämä muunnelmien sarja on hyvä esimerkki kappaleesta, jossa Bach yrittää näyttää erilaisia sävellystekniikoita. Tarvitaan paljon taitoa, jotta voi säveltää tällaisia monimutkaisia kaanoneita ja saada musiikin samalla kuulostamaan hyvältä. Musiikin kuvaus saattaa kuulostaa hyvin monimutkaiselta, mutta musiikista voi nauttia ymmärtämättä kaikkia sävellystekniikoita. On kuitenkin aina kiehtovaa nähdä, miten Bach on yhdistänyt kaikki nämä ideat.