Ebola-virus eli Ebola-virustauti (EVD) on erittäin vakava ja joskus kuolemaan johtava virus, joka kuuluu Filoviridae-heimoon. Useat ebolaviruksen lajit voivat aiheuttaa ihmisille vakavaa tautia; tärkeimmät ihmisissä vakavia tauteja aiheuttaneet lajit ovat Zaire-, Sudan-, Bundibugyo- ja Taï Forest -ebolavirukset. Ebola-infektio voi aiheuttaa vakavan verenvuotokuumeen, joka alkaa usein äkillisesti ja edetessään voi johtaa elinten vajaatoimintaan ja sokkiin. Sana "hemorraginen" tarkoittaa sitä, että osa potilaista voi vuotaa voimakkaasti sekä kehon sisä- että ulkopuolelta.

Oireet

Taudin alkusoireet ilmenevät yleensä 2–21 päivän kuluttua tartunnasta (useimmissa tapauksissa 4–10 päivää). Tavallisia oireita ovat:

    kuume, voimattomuus ja lihaskivut
  • päänsärky ja nielukipu
  • vatsaoireet: pahoinvointi, oksentelu ja ripuli
  • ihottuma ja munuaisten tai maksan toiminnan muutokset
  • vakavissa tapauksissa verenvuoto sekä ulkoisesti että sisäisesti

Virus hyökkää moniin ihmisen elimiin ja kudoksiin, mikä selittää oireiden laaja-alaisuuden. Oireet voivat muistuttaa muita yleisempiä infektioita, minkä vuoksi epäilyisen tartunnan selvittämiseen tarvitaan laboratoriotutkimuksia.

Tartunta ja tartuntareitit

Ebola tarttuu pääasiassa suorassa kosketuksessa tartunnan saaneen henkilön tai eläimen kehonesteisiin (veri, oksennus, uloste, virtsa, sylki, siemensyöksy jne.) sekä kosketuksessa niiden eritteiden tai esineiden (esim. neulat, pyyhkeet) kanssa, joihin kehonesteet ovat joutuneet. Tartunta voi tapahtua myös läheisessä hoidossa tai rituaalisten hautajaistilaisuuksien yhteydessä, joissa kontaminoituja ruumiinosia käsitellään.

Luonnollinen varastoeläin on todennäköisesti hedelmälepakko; myös ihmiset voivat saada tartunnan saalistuksesta tai saaliin käsittelystä. Veren ja muiden kehonesteiden avulla tartunta leviää helposti, mutta ilmanpidossa eli hengitystietartuntana ebola ei tyypillisesti leviä yhtä helposti kuin esimerkiksi influenssa.

Sairauskulku ja kuolleisuus

Sairaus voi edetä erittäin nopeasti. Alkuvaiheessa oireet ovat epäspesifisiä, mutta 5–7 päivän kuluessa voi ilmaantua vakavia suolistoverenvuotoja, ihottumaa ja elinten vajaatoimintaa. Kuolleisuus vaihtelee suuresti riippuen ebolaviruksen lajista, hoidon saatavuudesta ja potilaan yleiskunnosta; epidemioissa kuolleisuus on vaihdellut noin 25–90 %:n välillä.

Diagnostiikka ja hoito

Diagnoosi varmistetaan laboratoriotesteillä, kuten PCR-menetelmällä tai antigeenitesteillä, joita tehdään erityisolosuhteissa turvallisuuden vuoksi. Varhainen tunnistaminen, eristäminen ja testaus ovat ratkaisevia tartuntojen rajoittamisessa.

Spesifistä kotilääkettä ei useimpiin ebolamuotoihin ole ollut pitkään aikaan, mutta viime vuosina hoitovalikoima on laajentunut: tietyt vasta-ainepohjaiset hoidot (esim. monoklonaaliset vasta-aineet) ja tukitoimet ovat parantaneet ennustetta. Tavallisin hoito on edelleen intensiivinen tukihoito: nesteytys (IV-nesteet), elektrolyyttitasapainon korjaus, hapetus, veren- ja verituotteiden korvaus tarvittaessa sekä hoito mahdollisiin bakteerikomplikaatioihin.

Ennaltaehkäisy ja rokotteet

Ennaltaehkäisy perustuu nopeaan tunnistukseen, eristämiseen, tartuntaketjujen jäljittämiseen (contact tracing), asianmukaiseen suojavarustukseen (PPE) terveydenhuollon työntekijöille sekä turvallisiin hautaustapoihin. Rokotusta on kehitetty aktiivisesti: rVSV-ZEBOV-rokote (Ervebo) on hyväksytty ja käytetty epidemioiden hallinnassa, ja rokotuskampanjoita on järjestetty erityisesti riskialueilla ring-rokotuskäytännöllä.

Levinneisyys ja historia

Ebola tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976 samanaikaisesti nykyisessä Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa (entinen Zaire). Tauti esiintyy pääasiassa Afrikassa, mutta satunnaisia tuontitapauksia on ollut muissakin maissa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on ollut vain hyvin vähän tapauksia verrattuna epidemioihin Länsi- ja Keski-Afrikassa.

Viime vuosikymmenten merkittävin epidemia oli Länsi-Afrikassa 2014–2016, jolloin sairaustapauksia oli laajasti useissa maissa ja suuri määrä kuolemantapauksia. Myös sittemmin on ollut paikallisia epidemioita, joita on pyritty rajoittamaan nopeasti yhteistyöllä kansainvälisten terveysviranomaisten kanssa.

Mitä tehdä, jos epäilet tartuntaa?

  • Ota yhteys terveydenhuoltoon välittömästi, jos olet ollut kontaktissa ebolapotilaan kanssa tai matkustanut epidemia-alueelle ja sinulle ilmaantuu kuumetta tai muita oireita.
  • Vältä lähikontaktia muihin ja kerro matkasta sekä mahdollisista altistuksista terveydenhuollon ammattilaisille.
  • Terveydenhuollossa epäillyt tapaukset eristetään ja näytteet tutkitaan turvallisesti.

Ebolavirus on vakava, mutta nykyaikaiset tartuntatautivalmiudet, rokotteet ja parantuneet hoitomuodot ovat parantaneet mahdollisuuksia estää leviämistä ja vähentää kuolleisuutta. Nopealla toiminnalla epidemiat voidaan usein rajata tehokkaasti.