Eni – italialainen öljy- ja kaasuyhtiö: yritysprofiili ja omistus
Tutustu Eni S.p.A:hen — Italian suurimpaan öljy- ja kaasuyhtiöön: yritysprofiili, omistusrakenne, hallituksen kultainen osake ja taloudelliset avainluvut.
Eni S.p.A. (NYSE: E) on italialainen monikansallinen öljy- ja kaasuyhtiö, joka perustettiin vuonna 1953 Enrico Mattein aloitteesta (alkuperäinen nimi Ente Nazionale Idrocarburi). Yhtiön pääkonttori sijaitsee Roomassa, ja sen toiminta kattaa sekä perinteiset öljy- ja kaasualan toiminnot että kasvavasti myös kaasun myynnin, sähköntuotannon ja uusiutuvan energian hankkeet. Eni toimii noin 69 maassa ja on yksi Italian suurimmista teollisuusyrityksistä.
Liiketoiminta
Enin liiketoiminta on integroitua ja kattaa pääosin seuraavat osa-alueet:
- Upstream: öljyn ja kaasun etsintä, poraus ja tuotanto useissa maissa.
- Gas & Power: maakaasun hankinta, kauppa ja jakelu sekä sähköntuotanto.
- Refining & Marketing: jalostus, polttoaineiden ja petrokemikaalien myynti sekä jakeluverkosto.
- Petrokemia: kemianteollisuuden toiminnot, joita harjoittaa muun muassa Versalis-liiketoiminta.
- Uusiutuva energia ja asiakasratkaisut: investoinnit uusiutuviin energioihin, energiantuotantoon ja vähäpäästöisiin ratkaisuihin sekä loppuasiakkaille suunnattuun palveluliiketoimintaan (esim. kauppa ja jakelu, sähkö ja lämmitysratkaisut).
Markkina-arvo ja asema
Enin markkina-arvo oli 11. huhtikuuta 2021 noin 54,06 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 2021 Eni sijoittui Fortune Global 500 -listalla sijalle 216, joka perustuu yritysten liikevaihtoon. Eni on myös merkittävä toimija eurooppalaisilla energiamarkkinoilla ja kuuluisa integraatiostaan eri arvoketjun osa-alueilla.
Omistus ja hallinta
Italian valtio omistaa yhtiöstä erityisen niin sanotun kultaisen osakkeen, jonka osuus on yhteensä 30,33 %. Kultaisella osakkeella tarkoitetaan valtion erityisoikeutta, joka antaa mahdollisuuden puuttua tai estää tiettyjä strategisesti merkittäviä päätöksiä yhtiössä (esimerkiksi tärkeät yritysjärjestelyt, strategiset omaisuudenluovutukset tai muut turvallisuuteen ja kansalliseen etuun liittyvät ratkaisut). Kultaisesta osakeosuudesta 4,37 % kuuluu valtionkassalle ja 25,96 % kuuluu Cassa depositi e prestiti -laitokselle (pankki, jonka omistaa pääosin Italian talous- ja valtiovarainministeriö). Muut osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena, ja niitä omistavat sekä kotimaiset että kansainväliset institutionaaliset sijoittajat ja yksityissijoittajat.
Strategia ja ympäristöpolitiikka
Viime vuosina Eni on tiedottanut panostavansa siirtymään kohti vähähiilisempiä energiaratkaisuja. Yhtiö on ilmoittanut vähentävänsä päästöjään ja lisäävänsä investointeja uusiutuvaan energiaan, biopolttoaineisiin ja kaasun rooliin siirtymävaiheen polttoaineena. Strategiassa korostuvat myös teknologiset innovaatiot, hiilidioksidin vähentäminen ja sopeutuminen muuttuvaan energiamarkkinaan.
Kansainvälinen verkosto ja vaikutus
Enin toiminta ulottuu laajasti Afrikkaan, Lähi-itään, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Venäjälle ja Aasiaan, ja yhtiöllä on merkittävä rooli sekä paikallisissa talouksissa että globaalissa energian tarjonnassa. Eni on myös yhteistyökumppani monille kansainvälisille yrityksille ja valtioille hyödyntäen osaamistaan erityisesti uuristuksen, tuotannon ja teknisten palveluiden alalla.
Yhteenvetona Eni on historiallisesti ja strategisesti tärkeä italialainen energiajätti, jonka omistusrakenne sisältää merkittävän valtion valvonnan kultaisen osakkeen kautta, ja joka on sekä perinteisen öljy- ja kaasuliiketoiminnan että energiatransition keskeinen toimija.
Historia
Agip perustettiin vuonna 1926. Toisen maailmansodan jälkeen Enrico Mattei nimitettiin erityishallinnoijaksi lopettamaan Agipin toiminta. Kun Caviagan kaasukenttä löydettiin Po-laaksosta, Agipin sulkemisprosessi pysähtyi. Enrico Mattei muutti Agipin valtion monopoliksi (yritys, jolla ei ole kilpailua) ja nimesi sen uudelleen Eniksi. Eni tulee yhtiön alkuperäisestä täydellisestä nimestä Ente Nazionale Idrocarburi (kansallinen hiilivetyvirasto). Enin oli määrä toimittaa energiaa Italiaan ja edistää maan teollista kehitystä.
Eni päätti, että maakaasun avulla voitaisiin tuottaa tarvittava energia vuoden 1973 öljynporauskiellon aiheuttaman kriisin jälkeen. Se tuo kaasua Neuvostoliitosta ja Alankomaista. Snam aloitti Transmediterranean-putkiston, joka siirtää kaasua Algerian Hassi-R-Mel-kentältä Po-laaksoon. Kaasuputken pituus oli yli 2 500 kilometriä eli 1550 mailia. Se alkoi Algerian autiomaasta ja kulki Tunisian halki. Sen jälkeen se ylittää Sisilian kanaalin yli 650 metrin vesisyvyydessä. Seuraavaksi se kulkee Sisilian läpi ja koko Italian niemimaan pituutta pitkin.
1990-luvulla Eni muuttui osakeyhtiöstä osakeyhtiöksi. Suurin osa Enin osakepääomasta laskettiin markkinoille neljässä peräkkäisessä julkisessa osakeannissa. Agipin kansainvälinen toiminta lisääntyi uusien yritysostojen myötä Algeriassa, Kiinassa, Angolassa, Pohjanmerellä ja Egyptissä. Uusia sopimuksia allekirjoitettiin Kazakstanin ja Azerbaidžanin kanssa sekä Nigerian ja Angolan syvänmeren öljystä. Eni yhtiöitti Agipin, ja siitä tuli öljyn- ja kaasuntuottaja. Enin päivittäinen öljyn- ja kaasuntuotanto saavutti 1 871 miljoonaa barrelia öljyä vastaavan määrän.
Eni käynnisti 2000-luvulla Italiassa useita uusiutuvien energialähteiden tuotantohankkeita, kuten Porto Margheran ja Gelan jalostamoiden muuntamisen biojalostamoiksi (jalostamot, jotka muuttavat orgaanista materiaalia energiaksi) tai Progetto Italia -hankkeen aurinkosähkövoimaloiden rakentamiseksi Sardiniaan (Assemini, Porto Torres).
Eni on yhdysvaltalaisen Commonwealth Fusion Systems (CFS) -yhtiön pääosakas. CFS yrittää yhdessä Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) kanssa rakentaa fuusioreaktoria tokamak-periaatteella. Tämän reaktorin odotetaan olevan halvempi kuin muissa kansainvälisissä hankkeissa suunnitellut reaktorit. Syyskuussa 2021 CFS suoritti korkean lämpötilan suprajohteita käyttävän kokeen, joka osoitti, että on mahdollista luoda fuusiokammio, joka jäljittelee auringon sisällä tapahtuvaa deuteriumin ja tritiumin fuusioprosessia kestävän energian tuottamiseksi.
ENI Palace, Rooma, rakennettu 1959-1962. Paolo Montin kuva, 1967.
Nykyiset toiminnot
Tutkimus ja tuotanto
Eni toimii hiilivetyjen (öljyn ja maakaasun) etsinnän ja tuotannon alalla Italiassa, Pohjois-Afrikassa, Länsi-Afrikassa, Pohjanmerellä, Meksikonlahdella ja Australiassa. Eni toimii myös alueilla, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa öljyä, kuten Kaspianmerellä, Lähi- ja Kaukoidässä, Intiassa ja Alaskassa.
Sen raakaöljytuotanto tulee pääasiassa Libyasta, Egyptistä, Nigeriasta, Kongosta, Pohjanmereltä ja Angolasta. Pienempiä määriä raakaöljyä tuotetaan Tunisiassa ja Yhdysvalloissa. Enin Kiinan-tuotanto alkoi vuonna 1992, mutta se on vain 1 prosentti Enin koko raakaöljytuotannosta.
Kaasu
Eni toimittaa maakaasua. Kaasun myynti oli 70,45 miljardia kuutiometriä vuonna 2021. Kesäkuussa 2008 yhtiö osti 57 prosenttia belgialaisesta maakaasua toimittavasta Distrigas-yhtiöstä. Maaliskuussa 2009 se osti loput Distrigasista. Kesäkuun 30. päivästä 2009 Distrigas on Enin kokonaan omistama tytäryhtiö.
Teho
Eni tuottaa sähköä Italiassa sekä maakaasulla että aurinkoenergialla.
Suunnittelu ja rakentaminen
Eni hallinnoi tytäryhtiötä Saipemiä ja omistaa 30,54 prosenttia yhtiöstä. Saipem toimii suunnittelun, öljykenttäpalveluiden ja rakentamisen alalla.
Jalostus ja markkinointi
Eni on yksi suurimmista öljytuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin toimijoista Italiassa. Eni harjoittaa myös vähittäis- ja tukkukauppaa Keski- ja Itä-Euroopassa.
Kestävä kehitys
Vuodesta 2007 lähtien Eni on ollut mukana Dow Jones Sustainability World Indexissä ja FTSE4Good-indeksissä, kahdessa tunnetussa indeksissä, joissa arvioidaan pörssiyhtiöiden kestävyyssuorituskykyä ja eettisiä investointeja. Vuonna 2013 Eni oli ainoa FTSE MIB (Milano Italia Borsa) -indeksiin kuuluva yritys, jolla oli kolminkertainen E-standardin eettisyys. Eni on 10 parhaan yrityksen joukossa kestävyyspisteiden perusteella WBCSD:n rankingissa, jonka on laatinut maailmanlaajuinen järjestö, johon kuuluu yli 200 kansainvälistä yritystä ja joka työskentelee kestävään kehitykseen liittyvien kysymysten parissa. Eni on mukana monissa hankkeissa, jotka auttavat torjumaan ilmastonmuutosta, ja se tekee yhteistyötä useiden instituutioiden kanssa vähentääkseen ympäristövaikutuksiaan.
Kiistat
Central Energy Italian Gas Holdingin skandaaliin vuonna 2005 osallistuivat Eni ja Gazprom. Eni oli toinen kahdesta yrityksestä, jotka valittiin toimittamaan maakaasua Italiaan. Italian pääministeri Silvio Berlusconi oli yhden Enin pääomistajan läheinen ystävä. Italian parlamentti perui sopimuksen. Vuonna 2009 Euroopan komissio nosti virallisen kilpailunrajoitussyytteen Eniä vastaan. Komissio uskoo, että Eni on vehkeillyt (suunnitellut) estääkseen kilpailijoita käyttämästä sen kaasuputkia. Vuonna 2010 Eni ehdotti, että se myisi osuutensa TAG-, TENP- ja Transitgas-putkijohdoista, ja Euroopan komissio hyväksyi Enin ehdotuksen.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Eni S.p.A.?
V: Eni S.p.A. on italialainen monikansallinen öljy- ja kaasuyhtiö, jonka markkina-arvo on 54,06 miljardia Yhdysvaltain dollaria 11. huhtikuuta 2021.
K: Missä Eni on läsnä?
V: Eni on läsnä 69 maassa eri puolilla maailmaa.
K: Kuinka paljon Italian hallitus omistaa Enistä?
V: Italian hallitus omistaa 30,33 prosenttia yhtiön kultaisesta osakkeesta, josta 4,37 prosenttia on valtionkassan kautta ja 25,96 prosenttia Cassa depositi e prestitin (Italian talous- ja valtiovarainministeriön pääosin omistama pankki) kautta.
Kysymys: Onko Eni Italian suurin teollisuusyritys?
V: Kyllä, tällä hetkellä se on Italian suurin teollisuusyritys.
Kysymys: Minkälaisia osakkeita valtio hallitsee?
V: Hallituksella on määräysvalta erityisiin osakkeisiin, joita kutsutaan "kultaisiksi osakkeiksi".
K: Miten Eni sijoittui Fortune Global 500 -listalla vuonna 2021?
V: Vuonna 2021 Eni sijoittui 216. sijalle Fortune Global 500 -luettelossa, joka koskee suurimpia yrityksiä liikevaihdon mukaan.
Etsiä