Girolamo Savonarola
Girolamo Savonarola (21. syyskuuta 1452 - 23. toukokuuta 1498) oli italialainen dominikaanipappi ja Firenzen johtaja vuodesta 1494 teloitukseensa vuonna 1498. Savonarola on kuuluisa kirjojen polttamisesta ja moraalittomana pitämänsä taiteen tuhoamisesta. Savonarola oli pappi, mutta hän saarnasi papiston ja Rooman kirkon moraalista turmelusta vastaan. Hänen päävihollisensa oli paavi Aleksanteri VI. Häntä pidetään joskus Martin Lutherin ja protestanttisen uskonpuhdistuksen edelläkävijänä, mutta hän pysyi kuitenkin hartaana roomalaiskatolisena.
1900-luvulla roomalaiskatolisessa kirkossa, erityisesti dominikaanien keskuudessa, alkoi kehittyä liike "Frà Savonarolan" kanonisoimiseksi. Monet uskovat, että hänen ekskommunikaationsa ja teloituksensa eivät olleet laillisia. Hänen autuaaksijulistamistaan ja kanonisoimistaan vastustavat kuitenkin monet jesuiitat, joiden mielestä Savonarolan hyökkäykset paavinvaltaa vastaan olivat vakava rikos.
Varhaisvuodet
Savonarola syntyi Ferrarassa, joka oli itsenäisen Ferraran herttuakunnan pääkaupunki.
Nuorena hän opiskeli Raamattua ja meni sitten Ferraran yliopistoon. Hän kirjoitti kaksi runoa, jotka osoittivat hänen vihansa moraalisesti turmeltuneita pappeja kohtaan. Ensimmäisen, maailmanloppua käsittelevän runon hän kirjoitti ollessaan vasta 20-vuotias. Toisen runon "De Ruina Mundi" ("Maailman tuhosta") Savonarola kirjoitti vuonna 1475. Tässä runossa hän sanoi Rooman kuraattorin olevan "valheellinen, ylpeä huora".
Florence
Savonarolasta tuli dominikaanimunkki vuonna 1475, ja hän astui San Domenicon luostariin Bolognassa. Hän opiskeli teologiaa. Vuonna 1479 hän siirtyi Santa Maria degli Angelin luostariin. Vuonna 1482 dominikaanit lähettivät hänet Firenzeen, "hänen kohtalonsa kaupunkiin". Viiden vuoden kuluttua hän palasi Bolognaan, jossa hänestä tuli "opintojen mestari".
Hän palasi Firenzeen vuonna 1490 ja alkoi saarnata maailmanlopusta. Hän näki näkyjä ja profetioita, joiden hän sanoi tulleen hänelle Jumalalta ja pyhiltä. Useat katastrofit tekivät hänen ennustuksistaan totta. Hän puhui hallitsevan Medici-suvun vallan katoamisesta. Savonarola ei koskaan yrittänyt käydä sotaa Rooman kuraattoria vastaan. Hän halusi tehdä lopun niiden paavien synneistä, jotka välittivät enemmän rikkaudestaan ja vallastaan kuin Jumalasta.
Kun Ranskan Kaarle VIII hyökkäsi Firenzeen vuonna 1494, vallassa olleet Medicit syrjäytettiin. Savonarolasta tuli kaupungin uusi johtaja sekä maallisena johtajana että pappina. Hän perusti Firenzeen melko modernin demokraattisen tasavallan. Savonarola halusi tehdä Firenzestä Jumalalle omistautuneen kaupungin, hyvän "kristillisen ja uskonnollisen tasavallan". Homoseksuaalisuus oli ollut Firenzessä hyväksyttävää, ja monet olivat tärkeitä ihmisiä. Yksi Savonarolan ensimmäisistä laeista oli tehdä sodomiasta rikos, josta rangaistaisiin kuolemalla.
Vuonna 1497 hän ja hänen seuraajansa menivät Piazza della Signoria -aukiolle ja alkoivat polttaa peilejä, kosmetiikkaa, säädyttömiä kuvia, pakanallisia kirjoja, pelipöytiä, soittimia, hienoja pukuja, naisten hattuja sekä moraalittomien ja vanhojen runoilijoiden teoksia. He polttivat myös eräiden kuuluisien taiteilijoiden, kuten Sandro Botticellin ja Michelangelon, maalauksia. Tätä tapahtumaa kutsutaan nykyään "turhuuksien nuotioksi".
Savonarolan patsas Ferrarassa, Italiassa.
Maalaus Savonarolan teloituksesta Piazza della Signoriassa.
The Fall
Firenze kyllästyi pian Savonarolaan. Kaupungista oli tullut onneton paikka elää. Savonarolan lupaukset siitä, että Jumala muuttaisi asioita kaupungissa, eivät käyneet toteen, eivätkä hänen ennustuksensa maailmanlopusta toteutuneet. Hänen taivaaseenastumispäivän saarnansa aikana 4. toukokuuta 1497 nuorisoryhmät mellakoivat kaduilla, ihmiset alkoivat laulaa ja tanssia, ja kapakat avattiin uudelleen. Mellakasta tuli vallankumous.
Virkakielto ja teloitus
Paavi Aleksanteri VI erotti Savonarolan kirkosta 13. toukokuuta 1497. Vuonna 1498 Aleksanteri vaati hänen pidättämistään ja teloittamistaan. Huhtikuun 8. päivänä sotilaat hyökkäsivät San Marcon luostariin, ja verisen taistelun jälkeen Savonarolan vartijat ja uskonnolliset kannattajat tapettiin. Savonarola antautui ja häntä kidutettiin seuraavien viikkojen aikana, jotta hänet saataisiin sanomaan, että hän oli syyllistynyt harhaoppiin, korruptioon ja muihin kirkkoa vastaan tehtyihin rikoksiin.
Teloituspäivänä hänet vietiin Piazza della Signoria -aukiolle Savonarolan uskonnollisten ystävien Fra Silvestron ja Fra Domenico da Pescian kanssa. Heiltä riisuttiin kirkolliset vaatteet ja heitä haukuttiin harhaoppisiksi ja skismaattisiksi. Kolme miestä asetettiin ristille ja poltettiin elävältä. Savonarola kuoli samassa paikassa, jossa hän oli polttanut maalaukset ja kirjat.
Myös Niccolò Machiavelli, Ruhtinas -teoksen kirjoittaja, näki teloituksen ja kirjoitti siitä. Medicit ottivat pian Firenzen takaisin haltuunsa.
Savonarolan teloituspaikka Piazza della Signoria -aukiolla Firenzessä on muistolaatta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Girolamo Savonarola?
A: Girolamo Savonarola oli italialainen dominikaanipappi ja Firenzen johtaja vuodesta 1494 teloitukseensa vuonna 1498.
K: Mistä Savonarola on kuuluisa?
V: Savonarola on kuuluisa kirjojen polttamisesta ja moraalittomana pitämänsä taiteen tuhoamisesta.
K: Mikä oli Savonarolan kanta papiston ja Rooman kirkon moraaliseen korruptioon?
V: Savonarola oli pappi, mutta hän saarnasi papiston ja Rooman kirkon moraalista turmelusta vastaan.
K: Kuka oli Savonarolan tärkein vihollinen?
V: Savonarolan tärkein vihollinen oli paavi Aleksanteri VI.
K: Oliko Savonarola protestantti?
V: Savonarolaa pidetään joskus Martin Lutherin ja protestanttisen uskonpuhdistuksen edelläkävijänä, mutta hän pysyi kuitenkin hartaana roomalaiskatolisena.
K: Onko olemassa liikettä Savonarolan kanonisoimiseksi?
V: Kyllä, 1900-luvulla roomalaiskatolisen kirkon sisällä, erityisesti dominikaanien keskuudessa, alkoi kehittyä liike "Frà Savonarolan" kanonisoimiseksi.
K: Miksi monet jesuiitat vastustavat Savonarolan autuaaksi julistamista ja kanonisointia?
V: Savonarolan autuaaksijulistamista ja kanonisointia vastustavat monet jesuiitat, joiden mielestä Savonarolan hyökkäykset paavinvaltaa vastaan olivat vakava rikos.
