Girolamo Savonarola — Firenzen dominikaanipappi ja johtaja (1452–1498)

Girolamo Savonarola — Firenzen intohimoinen dominikaanipappi ja kiistelty johtaja: vallan, uskon ja taiteen dramaattinen tarina 1452–1498.

Girolamo Savonarola (21. syyskuuta 1452 – 23. toukokuuta 1498) oli italialainen dominikaanipappi ja Firenzen johtaja vuodesta 1494 teloitukseensa vuonna 1498. Hänestä tuli tunnettu erityisesti julkisista saarnansa ja ankaran moraalireformin vaatimustensa vuoksi: Savonarola on kuuluisa kirjojen polttamisesta ja moraalittomana pitämänsä taiteen tuhoamisesta. Vaikka hän oli pappi, hän saarnasi julkisesti papiston ja Rooman kirkon moraalista turmelusta vastaan. Hänen keskeinen vastustajansa oli paavi Aleksanteri VI. Savonarolaa on joskus pidetty eräänlaisena edelläkävijänä myöhemmälle kirkolliselle uudistusliikkeelle, ja häntä verrataan esimerkiksi Martin Lutheriin ja protestanttisen uskonpuhdistuksen esiintyjiin, mutta hän pysyi loppuun asti roomalaiskatolisena.

Varhaiselämä ja järjestöura

Savonarola syntyi 1452 Ferrarassa ja liittyi nuorena dominikaanisveljiin. Hän opiskeli ja toimi eri luostareissa sekä teki saarnamatkoja. Hänen puhujatyylistään tuli tunnettu jo ennen Firenzan vaihetta: hän käytti yksinkertaista, tunteisiin vetoavaa kieltä ja painotti henkilökohtaista parannusta, siveellisyyttä sekä kirkon puhdistamista korruptiosta.

Saarnat, julkinen vaikutus ja "hiljainen kapina"

Savonarolan saarnat saivat nopeasti laajan kannatuksen erityisesti alempien kansankerrosten ja hurskasten kansalaisten keskuudessa. Hän tuomitsi ylellisyydet, moraalittomuuden ja poliittisen korruption. Savonarolan retoriikka oli sekä uskonnollista että poliittista: hän yhdisti syntikäsityksen ja vaatimusvallan kritiikin, ja hänen visionsa Firenzestä oli uskonnollisesti puhdistettu, kurinalainen yhteisö.

Johtajuus Firenzessä (1494–1498)

Kun Firenzen poliittinen tilanne järkkyi ja Medici-suvun valta päättyi Ranskan kuninkaan Karle VIII:n Italian sotaretkien myötä, Savonarola nousi kaupungin keskeiseksi moraaliseksi ja poliittiseksi johtajaksi. Hän ja hänen kannattajansa perustivat käytännössä teokraattisen, tasavaltaisen hallinnon, joka pyrki toteuttamaan ankarat siveys- ja talousuudistukset. Savonarola edisti köyhyyden lieventämistä, julkista kuria ja kirkollista uudistusta, mutta hänen autoritäärinen tyylinsä ja ankarat rangaistukset herättivät myös vastustusta.

Poliittinen konflikti, ekskommunikaatio ja kuolema

Savonarolan ja paavi Aleksanteri VI:n välinen jännite kasvoi. Paavi katsoi Savonarolan uhaksi sekä kirkolliselle että poliittiselle vallalle, ja seurasi sarja syytöksiä, mukaan lukien profetioiden esiintuominen ja käyttäytyminen, jonka paavi katsoi kirkon auktoriteettia alistavaksi. Vuonna 1497 Savonarola julistettiin pannaan (ekskommunikoitiin) ja hänen asemansa heikkeni. Vuoden 1498 keväällä tilanne kärjistyi: Savonarola pidätettiin, kidutettiin ja pakotettiin tunnustamaan rikkomuksia. Hänet tuomittiin kuolemaan; 23. toukokuuta 1498 hänet ripustettiin ja poltettiin Firenzan pääaukiolla. Hänen ruumiinsa poltettiin, ja osia jäännöksistä hajotettiin — perimätiedon mukaan tuhkat heitettiin myös jokeen.

Boogit, poltto ja "Bonfire of the Vanities"

Savonarolan aikana järjestettiin kuuluisia julkisia polttoja, joissa häpäistyksi katsottuja kirjoja, kuvapatsaita, ylellisyystuotteita ja "turmeltuneita" taideteoksia kerättiin ja poltettiin kansan edessä. Tapahtumia on historiassa kutsuttu usein "bonfire of the vanities" -ilmiöksi. Niiden tarkoitus oli osoittaa katumusta ja palauttaa yhteiskunnallinen siveys, mutta samassa ne tuhosivat myös taide- ja kulttuuriesineistöä, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä myöhemmissä arvioissa.

Perintö ja myöhemmät arvioinnit

• Uskonnollinen perintö: Joillekin Savonarola on marttyyri ja esikuva kirkolliselle puhdistukselle; toiset näkevät hänet fanaattisena ahdasmielisyytenä tai poliittisena oportunistina.
• Kulttuurivaikutus: Hänen toimensa vaikuttivat Firenzan poliittiseen ja uskonnolliseen elämään lyhyellä ja pitkäaikaisella aikavälillä, ja ne herättivät laajaa keskustelua taiteen, sensuurin ja moraalin suhteesta.
• Kanonisointipyrkimykset: 1900-luvulla roomalaiskatolisessa kirkossa, erityisesti dominikaanien keskuudessa, alkoi kehittyä liike "Frà Savonarolan" kanonisoimiseksi. Monet uskovat, että hänen ekskommunikaationsa ja teloituksensa eivät olleet laillisia. Hänen autuaaksijulistamistaan ja kanonisoimistaan vastustavat kuitenkin monet jesuiitat, joiden mielestä Savonarolan hyökkäykset paavinvaltaa vastaan olivat vakava rikos.

Nykykäsitys

Historialliset arviot Savonarolasta vaihtelevat: jotkut tutkijat korostavat hänen aitoa haluaan kirkon uudistamiseen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, kun taas toiset painottavat hänen autoritaarisuuttaan ja vaikutustaan kulttuuriperinnön menetyksiin. Hänen elämänsä ja kuolemansa ovat esimerkki siitä, miten uskonnollinen into ja poliittinen valta voivat kietoutua toisiinsa ja johtaa traagisiin seurauksiin.

Florence

Savonarolasta tuli dominikaanimunkki vuonna 1475, ja hän astui San Domenicon luostariin Bolognassa. Hän opiskeli teologiaa. Vuonna 1479 hän siirtyi Santa Maria degli Angelin luostariin. Vuonna 1482 dominikaanit lähettivät hänet Firenzeen, "hänen kohtalonsa kaupunkiin". Viiden vuoden kuluttua hän palasi Bolognaan, jossa hänestä tuli "opintojen mestari".

Hän palasi Firenzeen vuonna 1490 ja alkoi saarnata maailmanlopusta. Hän näki näkyjä ja profetioita, joiden hän sanoi tulleen hänelle Jumalalta ja pyhiltä. Useat katastrofit tekivät hänen ennustuksistaan totta. Hän puhui hallitsevan Medici-suvun vallan katoamisesta. Savonarola ei koskaan yrittänyt käydä sotaa Rooman kuraattoria vastaan. Hän halusi tehdä lopun niiden paavien synneistä, jotka välittivät enemmän rikkaudestaan ja vallastaan kuin Jumalasta.

Kun Ranskan Kaarle VIII hyökkäsi Firenzeen vuonna 1494, vallassa olleet Medicit syrjäytettiin. Savonarolasta tuli kaupungin uusi johtaja sekä maallisena johtajana että pappina. Hän perusti Firenzeen melko modernin demokraattisen tasavallan. Savonarola halusi tehdä Firenzestä Jumalalle omistautuneen kaupungin, hyvän "kristillisen ja uskonnollisen tasavallan". Homoseksuaalisuus oli ollut Firenzessä hyväksyttävää, ja monet olivat tärkeitä ihmisiä. Yksi Savonarolan ensimmäisistä laeista oli tehdä sodomiasta rikos, josta rangaistaisiin kuolemalla.

Vuonna 1497 hän ja hänen seuraajansa menivät Piazza della Signoria -aukiolle ja alkoivat polttaa peilejä, kosmetiikkaa, säädyttömiä kuvia, pakanallisia kirjoja, pelipöytiä, soittimia, hienoja pukuja, naisten hattuja sekä moraalittomien ja vanhojen runoilijoiden teoksia. He polttivat myös eräiden kuuluisien taiteilijoiden, kuten Sandro Botticellin ja Michelangelon, maalauksia. Tätä tapahtumaa kutsutaan nykyään "turhuuksien nuotioksi".

Savonarolan patsas Ferrarassa, Italiassa.


Maalaus Savonarolan teloituksesta Piazza della Signoriassa.

Virkakielto ja teloitus

Paavi Aleksanteri VI erotti Savonarolan kirkosta 13. toukokuuta 1497. Vuonna 1498 Aleksanteri vaati hänen pidättämistään ja teloittamistaan. Huhtikuun 8. päivänä sotilaat hyökkäsivät San Marcon luostariin, ja verisen taistelun jälkeen Savonarolan vartijat ja uskonnolliset kannattajat tapettiin. Savonarola antautui ja häntä kidutettiin seuraavien viikkojen aikana, jotta hänet saataisiin sanomaan, että hän oli syyllistynyt harhaoppiin, korruptioon ja muihin kirkkoa vastaan tehtyihin rikoksiin.

Teloituspäivänä hänet vietiin Piazza della Signoria -aukiolle Savonarolan uskonnollisten ystävien Fra Silvestron ja Fra Domenico da Pescian kanssa. Heiltä riisuttiin kirkolliset vaatteet ja heitä haukuttiin harhaoppisiksi ja skismaattisiksi. Kolme miestä asetettiin ristille ja poltettiin elävältä. Savonarola kuoli samassa paikassa, jossa hän oli polttanut maalaukset ja kirjat.

Myös Niccolò Machiavelli, Ruhtinas -teoksen kirjoittaja, näki teloituksen ja kirjoitti siitä. Medicit ottivat pian Firenzen takaisin haltuunsa.

Savonarolan teloituspaikka Piazza della Signoria -aukiolla Firenzessä on muistolaatta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Girolamo Savonarola?

K: Mistä Savonarola on kuuluisa?

K: Mikä oli Savonarolan kanta papiston ja Rooman kirkon moraaliseen korruptioon?

K: Kuka oli Savonarolan tärkein vihollinen?

K: Oliko Savonarola protestantti?

K: Onko olemassa liikettä Savonarolan kanonisoimiseksi?

K: Miksi monet jesuiitat vastustavat Savonarolan autuaaksi julistamista ja kanonisointia?

Hae kirjaimella