Sairaanvoitelu on sakramentti (pyhä seremonia) roomalaiskatolisuudessa ja monissa muissa kristillisissä uskontokunnissa. Se annetaan ihmisille, jotka ovat "sairauden tai vanhuuden vuoksi vaarassa".
Määritelmä ja tarkoitus
Sairaanvoitelun tarkoituksena on antaa hengellistä lohdutusta ja voimaa vakavasti sairaille sekä auttaa heitä kohtaamaan kärsimys ja mahdollinen kuolema Jumalan armosta. Seremonia sisältää rukoilun, kätten päälle panemisen ja pyhällä öljyn käyttöä. Öljy symboloi Pyhän Hengen läsnäoloa, lohdutusta ja parantavaa voimaa.
Historia ja nimitys
Katolisessa kirkossa tätä sakramenttia on aiemmin kutsuttu äärimmäiseksi voiteluksi (engl. "Extreme Unction")—nimi liittyi siihen, että sitä usein annettiin kuolevien viimeisinä hetkinä. ToisenVatikaanisen kirkolliskokouksen (Vatican II) jälkeen korostettiin, että sakramentti ei ole tarkoitettu vain kuoleville: sen nimitystä muutettiin käytännössä useissa kielissä muotoon "Anointing of the Sick" eli sairaanvoitelu, jotta myös vakavasti sairaat ja ikääntyvät voisivat saada sen ennen kuin ovat loppuvaiheessa.
Muodot ja rituaali
Sairaanvoitelu toimitetaan yleensä messun tai erillisen rukoushetken yhteydessä. Rituaaliin kuuluu:
- pappien rukous ja kätten päälle paneminen,
- mahdollinen synninpäästö, jos vastaanottaja ei pysty tavalliseen katumuksen sakramenttiin,
- pyhän öljyn (yleensä öljy, joka on pappien tai piispan siunatun) siveleminen otsaan ja käsivarsiin,
- rukous parantamisen, armon ja rauhan puolesta.
Katolisessa kirkossa sakramentin toimittaa pääsääntöisesti pappi tai piispa. Idänkristillisissä perinteissä muodot voivat poiketa, ja paikalliset rituaalit vaihtelevat.
Öljy ja sakramentojen yhteys
Pyhä öljy, jota käytetään sairaanvoitelussa, on liturgisesti siunattu. Roomalaiskatolisessa perinteessä piispan siunaamat öljyt siunataan usein Chrism-messussa pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna. Öljy symboloi parantavaa armon läsnäoloa ja Pyhän Hengen vaikutusta.
Kuka voi saada ja kuinka usein?
Henkilön ei tarvitse olla kuolemaisillaan saadakseen sairaanvoitelun. Se voidaan antaa kenelle tahansa vakavasti sairaalle tai pitkäaikaissairaan tilaan liittyvää hoitoa tarvitsevalle, mukaan lukien vanhuksille ja niille, jotka joutuvat toimenpiteeseen tai leikkaukseen, jossa on hengenvaaran riski (kuolla.). Sakramentin voi tarvittaessa vastaanottaa useampaan kertaan: esimerkiksi jos sairaus pahenee uudelleen tai jos henkilö joutuu uuteen vakavaan tilanteeseen, pappi voi uudistaa voitelun.
Teologiset vaikutukset
Sairaanvoitelun odotetaan antavan vastaanottajalle hengellistä vahvistusta ja lohtua, synnintyön anteeksiannon mahdollisuuden (jos henkilö ei pysty osallistumaan katumuksen sakramenttiin) sekä valmiutta kohtaamaan kuolema ja siirtyminen iankaikkiseen elämään. Katolinen kirkko myös opettaa, että sakramentilla voi Jumalan tahdosta seurata fyysistä parantumista, mutta ensisijainen tarkoitus on aina hengellinen apu ja armon vahvistus.
Eri kirkkokuntien käytännöt
Monissa protestanttisissa kirkkokunnissa antoja, kuten voitelua ja rukousta sairasta varten, harjoitetaan mutta niitä ei aina pidetä sakramentteina samalla tavalla kuin katolisessa kirkossa. Ortodoksisissa ja idän kirkkojen traditioissa sairaanvoitelulla on myös vahva asema, ja rituaalit poikkeavat paikoin roomalaiskatolisesta muodosta.
Nykykäytäntö ja pastoralinen merkitys
Nykyisin sairaanvoitelu nähdään osana laajempaa sairaanhoidon ja seurakunnan hoivanetiikkaa: pastoraalinen läsnäolo, sairaiden ja vanhusten vierailu sekä rukous ja sakramentit muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tukea ihmistä sairauden ja vanhuuden kohdatessa. Perheet ja hoitohenkilöstö voivat pyytää pappia toimittamaan sakramentin sairaalle kotona, sairaalassa tai hoitokodissa.
