In re Gault

Historia

Neljän vuoden aikana ennen kuin korkein oikeus teki päätöksensä asiassa In re: Gault, tuomioistuin ratkaisi myös joitakin muita erittäin tärkeitä tapauksia, jotka koskivat prosessuaalisia oikeuksia - oikeuksia, joita ihmisillä on, kun heitä syytetään rikoksesta. Näitä päätöksiä ei kuitenkaan sovellettu lapsiin, joita käsiteltiin nuorisotuomioistuimissa. Norman Dorsen perusteli tapausta nuorten puolesta.

Aikuisten oikeudet

Perustuslailliset oikeudet

Yhdysvaltojen perustuslain kuudennessa lisäyksessä sanotaan, että "kaikissa rikossyytteissä syytetyllä on oikeus ... saada puolustuksekseen asianajaja". ("Counsel" on juridinen sana, joka tarkoittaa asianajajaa.)

Neljännentoista lisäyksen mukaan mikään valtio ei saa riistää keneltäkään "henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä eikä kieltää keneltäkään ... yhtäläistä lain suojaa".

Korkeimman oikeuden tapaukset

Näiden kahden muutoksen perusteella korkein oikeus ratkaisi nämä merkittävät tapaukset:

• Gideon v. Wainwright, 372 U.S. 335 (1963): Tuomioistuin päätti, että asianajaja on välttämätön oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Se päätti, että kaikilla rikoksesta syytetyillä on oikeus asianajajaan. Jos vastaaja ei pysty maksamaan asianajajasta, osavaltion on osoitettava hänelle ilmainen asianajaja.
• Miranda v. Arizona, 384 U.S. 436 (1966): Kun henkilöltä kysytään, onko hän tehnyt rikoksen, hänen ei tarvitse vastata. Hän ei voi joutua vaikeuksiin, jos ei vastaa. Tätä kutsutaan oikeudeksi olla syyttämättä itseään (oikeus olla sanomatta mitään, mikä todistaa, että olet tehnyt rikoksen). Ennen kuulustelua epäillylle on kerrottava, ettei hänen tarvitse vastata mihinkään kysymyksiin.

Näitä päätöksiä sovellettiin kuitenkin vain aikuisten tuomioistuimiin. Vaikka perustuslaissa ei koskaan sanota, että sen oikeudet koskevat vain aikuisia, amerikkalaiset tuomioistuimet eivät olleet koskaan antaneet nuorille samoja oikeuksia kuin aikuisille.

Nuorisotuomioistuimet

Yhdysvaltojen tuomioistuinjärjestelmässä on erilliset tuomioistuimet lapsille, joita syytetään rikoksista tai käyttäytymisongelmista. Näitä kutsutaan "nuorisotuomioistuimiksi".

Jokaisella osavaltiolla on omat nuorisotuomioistuimia koskevat lakinsa. Yleensä tuomari voi kuitenkin tehdä lapsesta "holhoojan", jos hän katsoo, että lapsi on "rikollinen". Tämä tarkoittaa sitä, että tuomari antaa tuomioistuimen huolehtia lapsesta ja ottaa tämän vallan pois lapsen vanhemmilta. Pahimmissa rikoksissa tuomioistuin voi päättää laittaa lapsen erityiskouluun, nuorisovankilaan tai muuhun ohjelmaan muualle kuin kotiin ja pitää hänet siellä, kunnes hän täyttää 21 vuotta.

Gerald Gaultin pidätyksen aikaan nuorilla oli hyvin vähän oikeuksia nuoriso-oikeusjärjestelmässä. Heidät voitiin esimerkiksi panna vankilaan ilman oikeudenkäyntiä tai tietämättä edes, mistä rikoksesta heitä syytettiin.

Asian tausta

Kesäkuun 8. päivänä 1964 poliisi pidätti viisitoistavuotiaan Gerald Gaultin. Sheriffi ei kertonut Gaultin vanhemmille, että hänet oli pidätetty. Hänet pidätettiin sen jälkeen, kun naapuri Ora Cook oli valittanut saaneensa rivon ja mauttoman puhelun. Gault oli tuolloin ehdonalaisessa. Hänet oli määrätty ehdolliseen vankeuteen kuudeksi kuukaudeksi 25. helmikuuta 1964 alkaen, koska hän oli ollut yhdessä toisen pojan kanssa, joka oli varastanut naisen lompakon.

Sillä välin Gaultin äiti tuli kotiin ja huomasi Gaultin kadonneen. Hän löysi hänet lopulta piirikunnan lastenvankilasta, mutta ei saanut viedä häntä kotiin. Gault oli pantu nuorisovankilaan ilman, että häntä oli syytetty rikoksesta.

Gault on aina sanonut, että hänen ystävänsä Ronald Lewis soitti Cookille Gaultin perheen asuntovaunusta. Vuonna 2007 Gault sanoi, että kun hän kuuli Lewisin sanat, hän heitti Lewisin ulos.

Nuorisotuomioistuimen kuulemiset

Ensimmäinen kuuleminen

Seuraavana aamuna Gaultin ensimmäinen oikeudenkäynti oli tuomari McGheen edessä. Tuomari McGhee työskenteli yleensä Gilan piirikunnan ylioikeudessa (aikuisten tuomioistuin), mutta tuona päivänä hän työskenteli nuorisotuomioistuimessa.

Kuulemisen päätteeksi tuomari McGhee sanoi miettivänsä, mitä tehdä, ja lähetti Gaultin takaisin vankilaan. Gaultia pidettiin vankilassa vielä muutaman päivän, sitten hänet lähetettiin kotiin. Kukaan ei koskaan selittänyt, miksi häntä pidettiin vankilassa tai miksi hänet päästettiin vapaaksi. Kun Gault palasi kotiin, hänen äitinsä sai viestin, jossa kerrottiin, että tuomari McGhee oli määrännyt uuden kuulemisen.

Toinen kuuleminen

Toisessa kuulemisessa McGhee totesi, että Gault oli "rikollinen lapsi". Tämä tarkoitti, että Gault oli rikkonut osavaltion lakia. McGhee määräsi Gaultin lähetettäväksi valtion teollisuuskouluun, kunnes hän täyttää 21 vuotta, ellei tuomioistuin päätä päästää häntä pois ennen sitä. Tämä rangaistus perustui syytteeseen "sopimattomista puhelinsoitoista". Jos Gault olisi tuomittu samasta rikoksesta aikuisena, Arizonan lakien mukaan rangaistus olisi ollut enintään kaksi kuukautta vankeutta ja 5-50 dollarin sakko.

Kuulemisiin liittyvät ongelmat

Gaultin syyttäjä, rouva Cook, ei ollut kummassakaan kuulemisessa, vaikka rouva Gault oli pyytänyt häntä paikalle, jotta hän voisi selvittää, oliko Gerald vai hänen ystävänsä soittanut puhelut. Tuomari McGhee oli sanonut, että "hänen ei tarvinnut olla läsnä". Tuomari McGhee ei ollut koskaan kertonut Gaultin vanhemmille, että he voisivat tuoda asianajajan kuulusteluihin tai kutsua todistajia puolustamaan Geraldia.

Kukaan ei myöskään kirjoittanut pöytäkirjoja (kirjaa siitä, mitä tarkalleen ottaen sanottiin) kummankaan kuulemisen aikana. Tämän vuoksi ei ollut todisteita siitä, mitä Gault tai tuomari McGhee sanoivat näiden kuulemisten aikana. Myöhemmin tuomari McGhee sanoi, että Gault myönsi sanoneensa jotain "irstaita" rouva Cookille. Molemmat Gaultin vanhemmat vaativat, ettei Gerald koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää.

Habeas corpus -valitus

Tuolloin Arizonan laki ei sallinut nuorisotapausten muutoksenhakua. Gaultin vanhemmat palkkasivat Amelia Lewis -nimisen asianajajan, joka haki Arizonan korkeimmalta oikeudelta habeas corpus -oikeudenkäyntiä. Tämä tarkoittaa, että he pyysivät korkeinta oikeutta päästämään Geraldin vapaaksi, koska hänen vangitsemisensa oli epäoikeudenmukaista. Korkein oikeus lähetti tapauksen Arizonan ylioikeuteen, tavalliseen oikeudenkäyntituomioistuimeen, habeas corpus -käsittelyä varten. Tässä kuulemisessa päätettäisiin, lähetettiinkö Gault epäoikeudenmukaisesti nuorisovankilaan.

McGheen perustelut

Kuuleminen pidettiin 17. elokuuta 1964. Gaultsin asianajaja kuulusteli tuomari McGheetä hänen toimiensa oikeudellisista syistä. Hän pyysi McGheetä selittämään, mitä lakeja hän oli käyttänyt todetakseen Geraldin "rikolliseksi".

McGhee antoi useita vastauksia:

• Gerald käytti irstaita ilmaisuja, kun toinen henkilö saattoi kuulla (tämä oli rikkomus Arizonan lakien 13-377 §:n mukaan).
• Gerald oli ARS § 8-201(6)(d):n mukaan rikoksentekijä. Lain tässä osassa sanottiin, että rikollinen lapsi käyttäytyy "tavanomaisesti" (säännöllisesti) tavalla, joka "vahingoittaa tai vaarantaa hänen tai muiden moraalia tai terveyttä". Todisteeksi siitä, että Gerald oli "tavallisesti" vaarallinen, McGhee esitti kaksi syytä:
• Hän sanoi, että Gault myönsi tehneensä "typeriä puheluita tai hassuja puheluita tai jotain sellaista" aiemmin.
• Kaksi vuotta aiemmin nuorisotuomioistuin sai ilmoituksen, jonka mukaan Gault oli varastanut pesäpallohanskan ja valehdellut siitä poliisille. Tuomioistuin ei kuitenkaan koskaan tehnyt asialle mitään, koska todisteita ei ollut...

Tuomari McGhee sanoi myös, että Gerald oli jo ehdonalaisessa. Tämä vaikutti hänen päätökseensä, hän sanoi.

Tuomioistuin hylkäsi habeas corpus -hakemuksen. Se katsoi, että tuomari McGheellä oli riittävästi todisteita ja laillisia syitä Gaultin vangitsemiseen.

Valitus Arizonan korkeimpaan oikeuteen

Seuraavaksi Amelia Lewis ja Gaultit valittivat Arizonan korkeimpaan oikeuteen (99 Ariz. 181 (1965)). Heillä oli kaksi pääargumenttia. He väittivät, että Geraldin tuomio ei ollut lainmukainen, koska hänelle ei ollut annettu perustuslaissa säädettyjä asianmukaisia prosessioikeuksia. He väittivät myös, että osavaltion nuorisolainsäädäntö, Arizonan nuorisolaki (Arizona Juvenile Code), oli perustuslain vastainen, koska se ei sisältänyt näitä oikeuksia.

Arizonan korkein oikeus päätti Gaultsin vastaista päätöstä vastaan. He totesivat, että nuorisolaki tai Geraldin tuomio eivät rikkoneet asianmukaista oikeudenkäyntiä.

Valitus Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen

Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan Gaultsilla oli vain yksi laillinen vaihtoehto jäljellä. Tämä vaihtoehto oli valittaa Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, mutta siihen he tarvitsisivat lisää asianajajia, ja se tulisi kalliiksi. American Civil Liberties Unionin (ACLU) Arizonan osaston lakimiehet tulivat kuitenkin mukaan ja työskentelivät Amelia Lewisin kanssa korkeimpaan oikeuteen tehtävän valituksen parissa. Joulukuun 16. päivänä 1966 he menivät korkeimman oikeuden eteen.

Oikeudelliset kysymykset

Korkeimman oikeuden oli vastattava tässä tapauksessa kolmeen tärkeään oikeudelliseen kysymykseen: erityiskysymykseen, yleiseen kysymykseen ja kysymykseen, joka vaikuttaa kaikkiin nuorisorikoksiin ja tuomioistuimiin koko maassa:

• Erityinen kysymys: Loukattiinko Gerald Gaultin oikeuksia, kun hänet tuomittiin ja lähetettiin nuorisovankilaan? Jos näin tapahtui, mitä hänelle pitäisi tapahtua?
• Yleinen kysymys: Oliko Arizonan nuorisolaki perustuslain vastainen, koska se ei antanut nuorille perustuslain 14. lisäyksen mukaisia oikeuksia?
• Suurin kysymys: Oliko nuorilla edes samoja oikeuksia kuin aikuisilla? Sovellettiinko neljättätoista lisäystä edes nuorten oikeudenkäynteihin?

Päätös

Korkein oikeus äänesti 15. toukokuuta 1967 äänin 8-1 Gaultsin hyväksi. He katsoivat, että Geraldin oikeuksia asianmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu.

Tuomari Abe Fortas kirjoitti tuomioistuimen enemmistön lausunnon. Hän kirjoitti:

Tuomari Fortas huomautti, että jos Gerald olisi ollut yli 18-vuotias ja häntä olisi käsitelty aikuisten tuomioistuimessa, hänellä olisi ollut monia erilaisia oikeuksia, myös tässä taulukossa esitetyt oikeudet.

Gerald ei kuitenkaan saanut mitään näistä oikeuksista, koska hän oli 15-vuotias ja joutui nuoriso-oikeuteen.

Tuomari Fortas kirjoitti tuomioistuimen lausunnossa, että ilman näitä oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin henkilö ei voi saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, olipa hän minkä ikäinen tahansa. Neljännentoista lisäyksen mukaan "valtio ei saa riistää keneltäkään "henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä eikä kieltää keneltäkään ... yhtäläistä oikeussuojaa"". Koska nuorisotuomioistuimet voivat viedä lasten vapauden lähettämällä heidät nuorisovankiloihin, niiden oli annettava nuorille vastaajille täydet oikeusturvaoikeudet. Niiden oli myös annettava heille "yhtäläinen oikeussuoja" - sama suoja, jonka aikuinen, joka on vaarassa joutua vankilaan, saisi.

Tuomioistuin kumosi Geraldin tuomion ja määräsi hänet vapaaksi. Hän oli viettänyt kolme vuotta teollisuuskoulussa: kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta kauemmin kuin hän olisi voinut viettää vankilassa, jos hänet olisi tuomittu aikuisena.

Tuomioistuin totesi myös Arizonan nuorisolain perustuslain vastaiseksi. Tuomioistuin päätti, että nuorisolakien on sisällettävä asianmukaiset prosessioikeudet.

Tärkeys

Ennen In re Gault -oikeudenkäyntiä rikoksesta syytetyillä nuorilla oli hyvin vähän oikeuksia. In re Gault antoi rikoksesta syytetyille lapsille ja nuorille asianmukaiset prosessioikeudet, joita nuorilla ei ollut koskaan ollut. Näitä oikeuksia sovelletaan kaikkiin nuoriin Yhdysvalloissa, ei vain Arizonassa. Tämän päätöksen jälkeen kaikille rikoksesta syytetyille nuorille on lain mukaan annettava neljännentoista lisäyksen mukaiset oikeudet. Esimerkiksi:

• Heille on kerrottava, mistä rikoksesta heitä syytetään ja milloin heidän on mentävä oikeuteen, riittävän ajoissa, jotta he voivat valmistautua (esimerkiksi laatimalla puolustuksen tai hankkimalla asianajajan).
• Nuorelle ja hänen vanhemmilleen on kerrottava heidän oikeudestaan asianajajaan.
• Nuorella (tai yleensä hänen asianajajallaan) on oikeus kuulustella todistajia, jotka todistavat hänen syyllisyytensä, ja kutsua omia todistajiaan, jotka todistavat hänen syyttömyytensä.
• Heitä on varoitettava siitä, että heidän ei tarvitse vastata kysymyksiin siitä, ovatko he syyllisiä, edes oikeudessa.

Toisin sanoen In re Gault -asiassa annetussa tuomiossa todettiin, että kaikkien maan nuorisotuomioistuinten oli noudatettava neljättätoista lisäystä.