Suunnittelun argumentti: teleologinen todistus Jumalan olemassaolosta

Useimmat tämän argumentin klassiset muodot liittyvät monoteismiin. Pelkkä "suunnittelijasta" puhuminen antaa seuraavan yksinkertaisen muotoilun.

1. Monimutkaisuus edellyttää suunnittelijaa.
2. Maailmankaikkeus on erittäin monimutkainen.
3. Siksi maailmankaikkeudella on suunnittelija.

G. K. Chesterton esitti vuonna 1908 tiiviin ja omituisen teleologisen argumentin: "Niinpä yksi norsu, jolla oli runko, oli outo; mutta kaikki norsut, joilla oli runko, näyttivät juonelta."

Sokrates (n. 469-399 eKr.) Hän väitti, että ihmisen osien sopeutuminen toisiinsa, kuten silmäluomet silmämunien suojana, ei voinut johtua sattumasta, vaan se oli merkki maailmankaikkeuden viisaasta suunnittelusta.

Platon (noin 427-347 eKr.) esitti teoksessaan Timaios "demiurgin", jolla oli korkein viisaus ja älykkyys, kosmoksen luojaksi. Hänestä demiurgilta puuttui yliluonnollinen kyky luoda ex nihilo eli tyhjästä. Demiurgi kykeni ainoastaan järjestämään "ananke" (αναγκη). Ananke oli Platonin kosmogoniassa ainoa toinen rinnakkainen elementti tai läsnäolo. Platonin teleologinen näkökulma rakentuu myös hänen jo Tasavallassa esittämänsä analyysille maailman a priori järjestyksestä ja rakenteesta.

Aristoteles (n. 384-322 eKr.) kehitti teoksessaan Metafysiikka myös ajatuksen kosmoksen luojasta, johon usein viitataan nimellä "primus motor". Aristoteleen näkemyksissä on hyvin vahvoja teleologisen argumentin piirteitä, erityisesti se, että kyseessä on primus motor, joka (niin sanotusti) katsoo eteenpäin asettaessaan kosmoksen liikkeelle. Aristoteles todellakin väitti, että kaikki luonto heijastaa luontaista tarkoituksellisuutta ja suuntaa.

Cicero (noin 106-43 eKr.) esitti myös yhden varhaisimmista tunnetuista teleologisista argumenteista. Teoksessaan de Natura Deorum (Jumalien luonnosta) Cicero totesi: "Jumalallinen voima on löydettävissä järjen periaatteesta, joka läpäisee koko luonnon". Hän kirjoitti roomalaisen uskonnon kulttuuritaustasta käsin. Roomalaisessa mytologiassa luojajumalatar Gaia oli lainattu kreikkalaisesta mytologiasta. Roomalaiset kutsuivat häntä Tellukseksi tai Terraksi.

"Kun näkee aurinkokellon tai vesikellon, näkee, että se kertoo ajan suunnitellusti eikä sattumalta. Miten voitte sitten kuvitella, että koko maailmankaikkeus olisi vailla tarkoitusta ja älyä, kun se käsittää kaiken, myös nämä artefaktit itse ja niiden tekijät?" (Cicero, De Natura Deorum, ii. 34.)

Augustinus Hippolainen (354-430 jKr.) esitti klassisen teleologisen näkökulman teoksessaan Jumalan kaupunki. Hän kuvailee "ihmisen kaupunkia" ja esittää, että Jumalan suunnitelmana on korvata ihmisen kaupunki Jumalan kaupungilla (jossain vielä tuntemattomassa vaiheessa tulevaisuudessa). Se, tapahtuuko tämä vähitellen vai yhtäkkiä, ei käy Augustinuksen teoksesta selvästi ilmi. Hän ei kuitenkaan esittänyt muodollista argumenttia Jumalan olemassaolon puolesta; pikemminkin Jumalan olemassaolo on jo oletettu, ja Augustinus esittää ehdotetun näkemyksen Jumalan teleologiasta. Augustinuksen näkökulma seuraa hänen aikansa uusplatonisista näkemyksistä, jotka puolestaan juontavat juurensa alun perin Platonin kosmogoniaan, ja rakentuu niiden varaan.

Monimutkaisuus ei ole osoitus suunnittelusta

Ajatuksena on, että älykkään suunnittelun olemassaolon voi päätellä tarkastelemalla esinettä. Teleologinen argumentti sanoo, että koska elämä on monimutkaista, se on täytynyt suunnitella. Väitetään, että tämä on epäjohdonmukaista logiikkaa. Elämää tai esineitä kuvataan "järjestyneiksi" tai "järjestetyiksi", mikä osoittaa, että älykäs suunnittelija on järjestänyt ne. Todellisessa elämässä on kuitenkin esimerkkejä järjestelmistä, jotka eivät ole sattumanvaraisia tai järjestettyjä yksinkertaisesti siksi, että ne noudattavat luonnollisia fysikaalisia prosesseja, esimerkiksi timantit tai lumihiutaleet.

Suunnittelua koskeva väite kyseenalaistetaan usein tietämättömyyteen perustuvana argumenttina, koska sitä ei useinkaan selitetä tai tueta tai se selitetään epätieteellisillä arvauksilla. Suunnittelun kannattajat olettavat, että luonnon esineillä ja ihmisen tekemillä esineillä on samanlaisia ominaisuuksia, joten molempien on oltava suunniteltuja. Eri esineillä voi kuitenkin olla samanlaisia ominaisuuksia eri syistä, kuten tähdillä ja hehkulampuilla. Kannattajien on siis osoitettava, että vain suunnittelu voi aiheuttaa järjestyksessä olevia järjestelmiä, tai väite on pätemätön.

Suunniteltu organismi olisi päällisin puolin ristiriidassa evoluutioteorian kanssa. Useimmat biologit kannattavat ajatusta evoluutiosta luonnonvalinnan avulla. Siksi he hylkäävät ensimmäisen lähtökohdan ja väittävät, että evoluutio ei ole vain vaihtoehtoinen selitys elämän monimutkaisuudelle vaan parempi selitys, jolla on enemmän tukevaa näyttöä. Elävät organismit noudattavat samoja fysikaalisia lakeja kuin elottomat esineet. Kemiallisia reaktioita voi tapahtua monenlaisia, ja niistä voi muodostua muita kemikaaleja, joilla on monimutkaisia ominaisuuksia ja vuorovaikutustapoja. Hyvin pitkien ajanjaksojen aikana voisi syntyä itsekertaistuvia rakenteita, jotka myöhemmin muodostaisivat DNA:n. Tämä on itse asiassa osoitettu keinotekoisesti Avida-ohjelmalla, joka pystyy rakentamaan monimutkaisia ohjelmia ilman, että sille on annettu mitään suunnittelua (samankaltaisilla ohjelmilla on saatu samanlaisia tuloksia koneiden rakentamisessa). Biologit pitävätkin yleisesti suunnitteluargumenttia tehottomana argumenttina jumalan olemassaolon puolesta.

Ei todista Jumalan olemassaoloa

Toisen väitteen mukaan vaikka suunnittelusta esitettävä argumentti todistaisi voimakkaan älykkään suunnittelijan olemassaolon, se ei todistaisi, että suunnittelija on Jumala. Voltaire huomautti Traité de métaphysique -teoksessaan:

... tästä ainoasta väitteestä en voi päätellä mitään muuta kuin että on todennäköistä, että älykäs ja korkeampi olento on taitavasti valmistellut ja muotoillut asian. En voi pelkästään tästä päätellä, että tämä olento on tehnyt materiaa tyhjästä ja että se on ääretön kaikin tavoin.

David Hume huomautti, että argumentti ei välttämättä johda yhden Jumalan olemassaoloon. Kirjassaan Dialogues Concerning Natural Religion hahmo Philo väitti (s. 108) muiden teleologisen argumentin vasta-argumenttien joukossa, "miksi useat jumaluudet eivät voisi yhdessä keksiä ja muotoilla maailmaa".

Ristiriitaiset lähtökohdat johtavat äärettömään regressiin.

Richard Dawkinsin kaltaiset kriitikot väittävät usein, että teleologinen argumentti soveltuisi myös ehdotettuun suunnittelijaan, ja väittävät, että suunnittelijan on oltava vähintään yhtä monimutkainen ja tarkoituksenmukainen kuin suunniteltava kohde (Dawkinsin sanoin "perimmäinen 747", viittaus Hoylen vertaukseen, jonka mukaan tuulimyrsky pyyhkäisee romuttamon läpi ja rakentaa 747:n). Tämä aiheuttaisi heidän mukaansa suunnittelijoiden äärettömän sarjan absurdiuden.

Väite maailmankaikkeuden "suunnittelun" epäjohdonmukaisuuksista.

Vaikka maailmankaikkeus voi aluksi vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta ja järjestyneeltä, on väitetty, että tarkemmin tarkasteltuna sen todellinen tehtävä on kyseenalainen. Jotkut tiedemiehet, kuten Richard Dawkins, ateismin tunnettu puolestapuhuja, torjuvat väitteen, että maailmankaikkeudella olisi jokin todellinen tehtävä, ja väittävät, että maailmankaikkeus vain "jäljittelee" tarkoitusta. Esimerkiksi petoeläimet vaikuttavat täydellisesti "suunnitelluilta" saalistamaan saaliinsa, kun taas saaliseläimet vaikuttavat yhtä hyvin "suunnitelluilta" väistämään niitä. Teleologisen argumentin arvostelijat ovat kiinnittäneet huomiota myös eliöiden suunnittelussa ilmeneviin epäjohdonmukaisuuksiin. Jotkut käyttävät tällaisia väitteitä osoittaakseen luonnonvalinnan olevan "sokea" biologinen suunnittelija, toisin kuin Jumala. . ^[]

Teleologian kannattajat ovat argumentoineet tätä vastaväitettä vastaan monin eri perustein. Esimerkiksi William A. Dembski sanoo, että tällaiset väitteet perustuvat olettamuksiin siitä, mitä suunnittelija tekisi tai ei tekisi, ja ovat siten "pikemminkin teologinen kuin tieteellinen väite". "Koska he eivät tunne suunnittelijaa", hän jatkaa, "he eivät voi sanoa, onko suunnittelija ehdottanut virheellistä kompromissia näiden [suunnittelun] tavoitteiden välillä." (Dembski 2004, s. 58-9.)

Lisäksi väite saalistajien ja saaliseläinten "suunnittelun" välisestä ilmeisestä epäjohdonmukaisuudesta jättää huomiotta ekosysteemin tasapainon. Dembski vastaa: "Kritisoidessaan suunnittelua [kriitikot] pyrkivät painottamaan yksittäisten organismien toiminnallisuutta ja pitävät suunnittelua optimaalisena siinä määrin, että nämä yksittäiset toiminnallisuudet maksimoidaan. Mutta kokonaisten ekosysteemien korkeamman asteen suunnittelu saattaa vaatia yksittäisten organismien alemman asteen suunnittelua." (Dembski, 2004, s. 61.)

Epäjohdonmukaisuus

George H. Smith kirjassaan Ateismi: The Case Against God, huomauttaa, mitä hän pitää suunnitteluun perustuvan argumentin kohtalokkaana puutteena.

Mieti ajatusta, että luonto itsessään on suunnittelun tuote. Miten tämä voitaisiin osoittaa? Kuten olemme nähneet, luonto tarjoaa vertailupohjan, jonka avulla voimme erottaa suunnitellut esineet luonnollisista esineistä. Pystymme päättelemään suunnittelun olemassaolon vain siinä määrin kuin esineen ominaisuudet eroavat luonnollisista ominaisuuksista. Jos siis väitetään, että luonto kokonaisuudessaan olisi suunniteltu, tuhotaan perusta, jonka perusteella erotamme esineet luonnosta. Todisteita suunnittelusta ovat ne ominaisuudet, joita ei löydy luonnosta, joten on mahdotonta tuottaa todisteita suunnittelusta itse luonnon puitteissa. Ainoastaan jos ensin astumme luonnon tuolle puolen ja toteamme yliluonnollisen suunnittelijan olemassaolon, voimme päätellä, että luonto on tietoisen suunnittelun tulos. (p. 268)