Leishmaniaasi
Leishmaniaasi eli leishmanioosi on Leishmania-suvun alkueläinloisten aiheuttama sairaus. Se leviää tietynlaisten hiekkakärpästen puremien välityksellä.
Taudilla on kolme muotoa:
- Iholeishmaniaasi: ihohaavat
- Limakalvoleishmaniaasi: ihon, suun ja nenän haavaumat.
- Viskeraalinen leishmaniaasi: alkaa ihohaavoilla, sitten kuume, alhainen punasolujen määrä ja suuri perna ja maksa.
Leishmaniaasin aiheuttaa ihmisillä yli 20 Leishmania-lajia. Riskitekijöitä ovat köyhyys, aliravitsemus, metsäkato ja kaupungistuminen. Kaikki kolme tyyppiä voidaan diagnosoida tunnistamalla loiset mikroskoopilla. Viskeraalinen muoto voidaan diagnosoida verikokeella.
Leishmaniaasia voidaan osittain ehkäistä nukkumalla hyönteismyrkyllä käsiteltyjen verkkojen alla. Toinen tapa on käyttää hyönteismyrkkyjä hiekkakärpästen tappamiseen. Myös tautia sairastavien ihmisten varhainen hoito auttaa estämään taudin leviämistä. Tarvittava hoito määräytyy sen mukaan, mistä tauti on saatu, mikä Leishmania-laji on kyseessä ja minkä tyyppinen infektio on kyseessä. Viskeraalisen muodon hoitoon käytettäviä lääkkeitä ovat muun muassa liposomaalinen amfoterisiini B, viisiarvoisen antimoniumin ja paromysiinin yhdistelmä ja miltefosiini. Ihomuodossa paromysiini, flukonatsoli tai pentamidiini voivat auttaa.
Vuonna 2014 noin 12 miljoonaa ihmistä on saanut tartunnan noin 98 maassa. Uusia tapauksia tulee vuosittain noin 2 miljoonaa. Vuosittain tautiin kuolee 20 000-50 000 ihmistä. Noin 200 miljoonaa ihmistä Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Etelä-Euroopassa asuu alueilla, joilla tauti on yleinen. Maailman terveysjärjestö on saanut alennuksia joistakin taudin hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä.
Tautia aiheuttavat loiset tarttuvat myös muihin nisäkkäisiin: Tautia on kuvattu koirilla, kissoilla, jyrsijöillä, naudoilla ja hevosilla. Nisäkkään lisäksi loinen tarvitsee hyönteisen, joka levittää loista pistoksensa välityksellä.
Loisen elinkaari
Leishmaniaasi tarttuu tartunnan saaneiden naaraspuolisten hiekkakärpästen puremasta. Ne voivat välittää Leishmania-infektiota. Hiekkakärpäset ruiskuttavat tartuntavaiheen, metasykliset promastigootit, veriaterian aikana (1). Makrofagit fagosytoivat pistohaavaan päässeet metasykliset promastigootit (2) ja ne muuttuvat amastigooteiksi (3). Amastigootit lisääntyvät infektoituneissa soluissa ja vaikuttavat eri kudoksiin riippuen osittain siitä, mikä Leishmania-laji on kyseessä (4). Eroavaisuudet kudostyypissä, joihin leishmaniaasi vaikuttaa, ovat syynä leishmaniaasin erilaisiin näkyviin tyyppeihin. Hiekkakärpäset saavat tartunnan tartunnan tartunnan saaneiden isäntien veriruokailun yhteydessä, kun ne syövät amastigoottien infektoimia makrofageja (5,6). Hiekkakärpäsen välikarsinassa loiset erilaistuvat promastigootteiksi (7), jotka lisääntyvät, erilaistuvat metasyklisiksi promastigooteiksi ja siirtyvät sorkkarauhaseen (8).
Kolmen Leishmania-lajin genomit on sekvensoitu, ja tämä on antanut paljon tietoa loisen biologiasta. Leishmanialla on ainutlaatuisia piirteitä geeniekspression säätelyssä vastauksena ympäristön muutoksiin. Näistä tutkimuksista saatava uusi tieto voi auttaa tunnistamaan uusia lääkekohteita ja auttaa rokotteiden kehittämisessä.
Leishmanian elinkaari
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on leishmaniaasi?
V: Leishmaniaasi, joka tunnetaan myös nimellä leishmanioosi, on Leishmania-suvun alkueläinloisten aiheuttama sairaus. Se leviää tietynlaisten hiekkakärpästen puremasta.
K: Mitkä ovat leishmaniaasin kolme muotoa?
V: Leishmaniaasin kolme muotoa ovat iholeishmaniaasi (ihohaavaumat), limakalvoleishmaniaasi (haavaumat iholla, suussa ja nenässä) ja viskeraalinen leishmaniaasi (alkaa ihohaavaumilla, sitten kuume, alhainen punasolujen määrä ja suuri perna ja maksa).
K: Mitkä ovat riskitekijöitä tämän taudin sairastumiselle?
V: Tautiin sairastumisen riskitekijöitä ovat köyhyys, aliravitsemus, metsäkato ja kaupungistuminen.
K: Miten se voidaan diagnosoida?
V: Kaikki kolme tyyppiä voidaan diagnosoida tunnistamalla loiset mikroskoopilla. Viskeraalinen muoto voidaan diagnosoida myös verikokeella.
K: Miten sitä voidaan ehkäistä?
V: Leishmaniaasia voidaan osittain ehkäistä nukkumalla hyönteismyrkyllä käsiteltyjen verkkojen alla tai käyttämällä hyönteismyrkkyjä hiekkakärpästen tappamiseen. Myös tautia sairastavien varhainen hoito auttaa estämään taudin leviämisen.
K: Millä lääkkeillä sitä hoidetaan?
V: Viskeraalisen muodon hoitoon käytettäviä lääkkeitä ovat muun muassa liposomaalinen amfoterisiini B, viisiarvoisen antimoniumin ja paromysiinin yhdistelmä ja miltefosiini. Ihomuodossa paromysiini, flukonatsoli tai pentamidiini voivat auttaa.
K: Ketä tämä tauti eniten vaivaa?
V: Noin 200 miljoonaa ihmistä Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Euroopassa asuu alueilla, joilla tämä tauti on yleinen . Joka vuosi 20 000 - 50 000 ihmistä kuolee tähän tautiin.
