Venäjän federaation valtionhymni (venäjäksi: Госуда́рственный гимн Росси́йской Федера́ции, roomalaisittain: Gosudárstvennyj gimn Rossíjskoj Federácii, venäjänkielinen ääntäminen: [ɡəsʊˈdarstvʲɪn(ː)ɨj ˈɡʲimn rɐˈsʲijskəj fʲɪdʲɪˈratsɨɪ]), joskus myös vain Venäjän hymni (Гимн России), on Venäjän kansallislaulu. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja sen musiikki on sama kuin Aleksandr Aleksandrovin vuonna 1938 säveltämässä Neuvostoliiton entisessä kansallislaulussa. Sanat kirjoitti vuonna 2000 Sergei Mihalkov, joka kirjoitti sanat myös Neuvostoliiton kansallislauluun vuonna 1943.

Sisältö ja teemat

Hymnin teksti korostaa isänmaallisuutta, kansallista yhtenäisyyttä ja Venäjän historiallisen jatkuvuuden ajatusta. Sanat puhuvat isänmaan kauneudesta, sen kansan rohkeudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Tekstissä yhdistyvät sekä perinteiset patrioottiset motiivit että viittaukset moderniin valtion identiteettiin.

Historia ja käyttöönotto

Neuvostoliiton valtiohymnin melodian säveltäjä Aleksandr Aleksandrovin sävelmä liitettiin uudelleen Venäjän kansallislauluksi vuoden 2000–2001 vaihteessa. Tästä päätös oli osa laajempaa keskustelua Neuvostoliiton perinnön, musiikin ja kansallisten symbolien asemasta itsenäisessä Venäjässä. Käyttöönotto tehtiin virallisen lainsäädännön kautta, ja laulu on ollut käytössä vallanvaihtotilaisuuksissa, kansallisissa muistotilaisuuksissa sekä muissa valtiollisissa seremonioissa sen jälkeen.

Sanat ja sävelmä

Nykyisten virallisten sanojen tekijänä on Sergei Mihalkov, joka oli aiemmin kirjoittanut sanoitukset myös Neuvostoliiton hymniin 1940-luvulla. Sanoituksissa pyrittiin yhdistämään historiallinen jatkumo ja nykyisen valtion arvot siten, että sävelmä säilyi tutuksi tunnistettavana ja puhuttelevana.

Virallinen käyttö ja etiketti

  • Hymniä käytetään kansallisissa seremonioissa, valtion virallisissa tilaisuuksissa ja valtiollisissa juhlapäivissä.
  • Seremoniallisissa yhteyksissä aina pyritään noudattamaan hyviä tapoja: läsnä olevien odotetaan seisovan ja käyttäytyvän kunnioittavasti hymnin aikana.
  • Hymnistä on olemassa orkesteri-, kuoro- ja iskulauseversioita sekä lyhennettyjä sovituksia erilaisiin tilaisuuksiin.

Kiistat ja vastaanotto

Hymnin palauttaminen kohtasi sekä tukea että kritiikkiä. Kannattajat näkivät sen historian ja jatkuvuuden merkkinä, vastustajat taas muistuttivat neuvostoaikojen poliittisesta perinnöstä ja halusivat etsiä uusia symbolisia muotoja. Keskustelua käytiin myös sanoitusten sanomasta ja siitä, miten hyvin ne heijastavat moninaista Venäjää ja sen eri kansallisuuksia.

Sovitukset ja musiikilliset ominaisuudet

Aleksandrovin melodialle on tehty monia sovituksia eri kokoonpanoille: orkesterille, kuorolle sekä instrumentaalisille yhtyeille. Sävellys on dramatiikkaa korostava, rikas harmonioiltaan ja helposti tunnistettava. Sen voimakas utveckling (kohotahtinen dynamiikka) tekee siitä soveliaan suurille seremoniallisille hetkillä.

Lisätietoja

Hymnin virallinen teksti on venäjäksi, ja eri kielialueilla tehdyt käännökset ja selitykset auttavat ymmärtämään sen sanomaa ja taustoja. Hymniin liittyvät säädökset ja käytännöt on kirjattu valtiolliseen lainsäädäntöön, ja niitä noudatetaan seremoniallisissa yhteyksissä.