Tšaikovskin 1812-alkusoitto: teos, historia ja kuuluisat tykinlaukaukset
Tšaikovskin 1812-alkusoitto – teoksen, historian ja kuuluisien tykinlaukausten syväluotaus: dramatiikkaa, kontekstia ja sointujen huipennus.
The 1812 Overture (ransk: Ouverture solennelle "L'Année 1812"; venäjäksi: Toržestvennaja uvertjura 1812 goda) (Op. 49) on Pjotr Iljitš Tšaikovskin yksiosainen orkesterialkusoitto, joka muistuttaa Venäjän vastarintaa Napoleonin Grande Armée -joukkoja vastaan vuoden 1812 kampanjassa, erityisesti Borodinon taistelun tapahtumia. Teos valmistui vuonna 1880 ja se on sävelletty ohjelmallisena, juhlavana muistomerkkinä sodan koettelemuksille ja lopulliselle venäläiselle voitolle. Tšaikovskin 1812-alkusoitto lainaa ja yhdistää useita tunnistettavia teemoja, mm. ranskalaista kansallislaulua "La Marseillaise", venäläistä isänmaallista musiikkia ja kirkkomusiikin aineksia; teos huipentuu kirkonkelloihin ja tykinlaukausten käyttöönottoon.
Overtuurin ensimmäinen julkinen esitys oli 20. elokuuta 1882 (NS; OS-päivämäärä oli 8. elokuuta). Esityspaikkana oli Kristuksen Vapahtajan katedraali Moskovassa, ja alkuperäisesityksissä hyödynnettiin näyttävästi sekä kirkonkelloja että oikeita tykinlaukausten ääniä. Sittemmin teosta on esitetty lukuisissa konserteissa, ulkoilmatapahtumissa ja juhlatilaisuuksissa ympäri maailmaa — usein juuri näiden suurten, näyttävien ääniefektien ja dramaattisen loppuhuipennuksen vuoksi.
Rakenne ja sointi
1812-alkusoitto on yhden osan orkesteriteos, jossa on selkeä ohjelmallinen kulku: alku on rauhallisempi ja hartautta muistuttava, siitä kehittyy konfrontaatioon viittaava keskiosa, ja lopuksi seuraa sotainen, voitonomainen huipennus. Teoksessa käytetään laajaa orkesterikokoonpanoa:
- puupuhaltimet ja vaskipuhaltimet
- runsas lyömäsoitinryhmä
- kirkonkellot (tai suuri kelttikello/tam-tam korvaamaan), sekään ei ole harvinaista
- tykinlaukausten käytön vaatima kalusto tai äänitettyjä laukauksia
Melodiat ja vaikutteet vaihtelevat kansanlaulumotiiveista kirkolliseen juhlallisuuteen ja vihollisen marssiaiheisiin; nämä kontrastit rakentavat teoksen kertovan linjan. Esitysaika on yleensä noin 15–16 minuuttia riippuen tempovalinnoista ja laukauksien lukumäärästä.
Tykinlaukaukset ja käytännön toteutus
Tykinlaukaukset ja kirkonkellot ovat teoksen tunnusmerkkejä, mutta niiden käytössä on paljon logistisia ja turvallisuusseikkoja. Alkuperäisesityksissä käytettiin oikeita tykkejä ja suuria kelloja, mutta konserttitilanteissa käytetään usein:
- äänitettyjä tykinlaukausnäytteitä
- special-efektejä tai selkämelu- ja bassorumpua laukauksien korvikkeena
- sisätiloissa suurta tam-tamia tai kelttikelloa kirkonkellojen sijaan
Ohjelmisto-ohjeissa saatetaan tarkentaa laukauksien ajoitusta ja lukumäärää, mutta käytännössä ne mukautetaan usein turvallisuuden, äänentoiston ja esityspaikan vaatimuksiin.
Vastaanotto ja merkitys
1812-alkusoitto on yksi Tšaikovskin tunnetuimmista ja silmiinpistävimmistä teoksista — toisaalta se on myös jakava. Monet pitävät sitä mahtipontisena ja viihdyttävänä ulkoilma- ja juhlakonserttien vetonaulana; toiset näkevät teoksen retorisen ja kansallismielisen ilmaisun yksinkertaisempana kuin Tšaikovskin muut, syvemmät teokset. Se on kuitenkin vakiintunut osaksi populaarikulttuuria ja sitä käytetään usein elokuvissa, televisiossa, ilotulituksissa ja kansallisissa juhlatilaisuuksissa, erityisesti tilanteissa, joissa tarvitaan voimakasta, tunnistettavaa loppuhuipennusta.
Versiot ja sovitukset
Alkusoitosta on olemassa useita sovituksia ja arrangementteja pienemmille kokoonpanoille, puhallinorkestereille sekä pianolle. Lisäksi nykyaikaiset toteutukset hyödyntävät usein nauhoituksia ja äänitehosteita, jolloin alkuperäisen, aitojen tykinlaukausten ja kirkonkellojen kaltaisen vaikutelman saa turvallisesti ja hallitusti myös suurissa konserttitilaisuuksissa.
Tšaikovski vuonna 1893
Instrumentointi
Overture 1812 on kirjoitettu orkesterille, joka käyttää seuraavia soittimia:
1 Piccolo
2 huilua
2 oboeta
1 käyrätorvi
2 klarinettia B-duuri
2 fagottia
Messinki
4 torvea F:ssä
2 kornettia B-duuri
2 trumpettia Es-duuri
3 pasuunaa
1 tuuba
Bassorumpu
Pieni rumpu
Kolmio
Carillon (joskus korvattu putkikelloilla tai äänitteillä carilloneista tai jopa kirkonkelloilla).
Tykki
Puhallinorkesteri
Jouset
Viulut I, II
Viulut
Kenttätykit
Musiikillinen rakenne
|
|
| ||||||||
| Ongelmia näiden tiedostojen kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||||||
Ouvertuurin partituuriin on kirjoitettu kuusitoista tykinlaukausta. Overtuuri alkaa valittavalla venäläisortodoksisella Pyhän ristin troparionilla ("Jumala varjele kansaasi"), jota soittavat kahdeksan selloa ja neljä alttoviulua. Teos etenee pastoraalisten ja sotaisien teemojen sekoituksessa. Overtuura sisältää venäläisen kansantanssin "Portilla, portillani". Maihinnousun käännekohdassa - Borodinon taistelussa - partituurissa kuullaan viisi venäläistä tykinlaukausta. Laskeva jousikohta edustaa ranskalaisjoukkojen vetäytymistä, jota seuraavat voiton kellot ja riemukas God Preserve Thy People -laulun toisto, kun Moskova palaa ja kieltää ranskalaisilta talviasunnot. Musiikillinen takaa-ajokohtaus ilmestyy. Siitä kuuluu hymni "God Save the Tsar!". Overtuurissa käytetään kontrapunktia vahvistamaan venäläisiä joukkoja edustavan johtomotiivin esiintymistä koko laulun ajan.
Vaikka God Save The Tsar! oli Venäjän kansallislaulu Tšaikovskin aikana, se ei ollut hymni vuonna 1812. Venäjän virallista hymniä ei ollut ennen vuotta 1815.
Overtuurista on olemassa useita äänitteitä amerikkalaisen kapellimestarin Igor Buketoffin transkriptiossa, johon on tehty seuraavat muutokset ja lisäykset:
- Kuoro laulaa a cappella avausosan "God Preserve Thy People".
- Lasten- tai naiskuoro lisäsi huilu- ja englanninorkkikuoron duon "At the Gate" -esitystä.
- Orkesteri ja kuoro yhdistyvät huipentumassa riemukkaaseen versioon kappaleista "God Preserve Thy People" ja "God Save the Tsar".
Tallennushistoria
Antal Dorátin ja Minneapolisin sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1954 tekemässä Mercury Recordsin tallenteessa, joka on osittain äänitetty West Pointissa ja jossa käytetään Yale Memorial Carillon -laulukonserttia New Havenissa, Connecticutissa, käytetään Napoleonin aikaista ranskalaista yksittäistä sulkukanuunaa, joka ammuttiin 4. joulukuuta 1954 ja joka on jälkiäänitetty 16 kertaa, kuten kirjoitettu. Äänitteen ensimmäisessä painoksessa toisella puolella soitettiin alkusoitto ja toisella puolella Deems Taylorin kertomus siitä, miten tykki- ja kellotehosteet saatiin aikaan. (Myöhemmissä painoksissa esityksen jälkeinen selostus sijoitettiin puolelle 1 ja Capriccio Italien puolelle 2.) Stereofoninen levyversio nauhoitettiin 4. joulukuuta 1958 käyttäen L.S. Rockefeller Carillon -kelloja Riversiden kirkossa. Tällä Mercury Living Presence Stereo -levytallenteella Deems Taylor kommentoi myös puhetta, ja vuoden 1812 sävellys oli yhdistetty Tšaikovskin Capriccio Italienin kanssa.
Herbert Von Karajanin johtama Berliinin filharmoninen orkesteri ja Don Cossacks -kuoro levyttivät teoksen vuonna 1967.
Vuonna 1971 CBS julkaisi tallenteen, jossa Eugene Ormandyn johtama Philadelphia Orchestra soittaa, ja jossa kuullaan myös Mormon Tabernacle Choir -kuoroa, Valley Forge Military Academyn orkesteria ja oikeita tykistön laukauksia. Neeme Järven 4. joulukuuta 1991 äänitetty äänite Göteborgin sinfoniaorkesterin, Göteborgin tykistöosaston, Göteborgin sinfoniaorkesterin puhallinorkesterin, Göteborgin kirkonkellojen ja Göteborgin sinfoniaorkesterin kuoron kanssa, jossa kuullaan hänen Marche Slave -marssi, Aleksandr Borodinin teokset Keski-Aasian aroilla ja Prinssi Igor: Polovtsian tanssit sekä Nikolai Rimski-Korsakovin teokset Venäläinen pääsiäisjuhla-avauslaulu (Venäläinen pääsiäisjuhla-avauslaulu) ja Capriccio Espagnol. Ensimmäisen digitaalisen äänitteen vuoden 1812 overtuuresta esittävät Leonard Bernstein ja New Yorkin filharmoninen orkesteri vuonna 1975. Viimeisimmän digitaalisen tallenteen ovat tehneet Erich Kunzel, Cincinnati Pops ja Kiovan sinfoniaorkesteri vuonna 2001.
Vuonna 1990 Tšaikovskin syntymän 150-vuotispäivän maailmanlaajuisten juhlallisuuksien aikana Tsaikovskin sinfoniaorkesteri, joka tunnetaan myös nimellä All-Union Radio and Television Symphony and Philharmonic Orchestra, äänitti overtuurin hänen nuoruutensa kaupungissa käyttäen 16:aa sulkukanuunaa, jotka ammuttiin livenä, kuten vuoden 1880 partituurissa lukee. Kesäkuussa 2009 levystä tuli pian suosituin täydellinen orkesterilevy, jonka finaalissa on ilotulitus.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka sävelsi vuoden 1812 overtuuran?
V: Vuoden 1812 overtuurin sävelsi Pjotr Iljitš Tšaikovski.
K: Mikä on vuoden 1812 overtuurin ranskankielinen nimi?
A: Vuoden 1812 overtuurin ranskankielinen nimi on Ouverture solennelle "L'Année 1812".
K: Minkä tapahtuman muistoksi overtuuri on tehty?
V: Overtuura muistelee Venäjän puolustusta Napoleonin etenevää Grande Armée -armeijaa vastaan Borodinon taistelussa Ranskan Venäjän-invaasion aikana.
K: Milloin se esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti?
V: Vuoden 1812 overtuuri esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti 20. elokuuta 1882 (NS; 8. elokuuta OS).
Kysymys: Missä se esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti?
V: Overtuuran ensimmäinen julkinen esitys tapahtui Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa.
K: Mikä tässä teoksessa on mieleenpainuvinta?
V: Mieleenpainuvinta tässä teoksessa on sen huipentava tykinlaukaus ja sointukellojen soitto.
Etsiä