Atlantin orjakauppa – historia, Middle Passage ja vaikutukset (1400–1800)

Tutustu Atlantin orjakaupan julmaan historiaan (1400–1800): Middle Passage, ihmiskauppa ja sen kauaskantoiset vaikutukset.

Atlantin orjakauppa oli eurooppalaisten harjoittamaa afrikkalaisten orjien myyntiä, joka tapahtui Atlantin valtamerellä ja sen ympäristössä. Se kesti 1400-luvulta 1800-luvulle. Useimmat orjat lähetettiin Länsi-Afrikasta ja tuotiin Uuteen maailmaan orjalaivalla. Orjat kuljetettiin laivalla, jolla orjat elivät huonoissa oloissa. Laivamatka tunnettiin nimellä Middle Passage.

Alku, rakenne ja toimijat

Atlantin orjakauppa sai alkunsa 1400–1500-lukujen vaihteessa, kun portugalilaiset ja muut eurooppalaiset valtiot aloittivat tutkimusretkensä Afrikan rannikolle. Orjakaupan kasvu liittyi läheisesti siirtomaa‑alueiden ja plantaasitalouden laajenemiseen Karibialla, Brasiliassa ja Pohjois‑Amerikan eteläisissä osissa. Kauppa muodosti niin sanotun kolmiokaupan: eurooppalaiset lähettivät teollisuustuotteita Afrikkaan, vaihtoivat ne ihmisistä, kuljettivat orjat Amerikkaan ja palasivat Eurooppaan amerikkalaisilla tuotteilla kuten sokerilla, tupakalla ja puuvillalla.

Tärkeimpiä osapuolia olivat eurooppalaiset siirtomaavallat — etenkin Portugali, Espanja, Britannia, Ranska ja Alankomaat — mutta myös monet Länsi‑Afrikan heimot ja valtakunnat osallistuivat kauppaan joko sotien, orjavaltausten tai välittäjäkaupan kautta. Afrikassa syntyi järjestelmiä, joissa vangitut tai siepattavat ihmiset toimitettiin rannikon kauppakeskuksiin, linnoituksiin ja kauppiaille.

Middle Passage — laivamatkan olot

Middle Passageilla olosuhteet olivat äärimmäisen kurjat. Laivoihin ahtautui usein suuri määrä ihmisiä, tilat olivat ahtaat ja ilmanvaihto huono. Orjat oli usein kahlehdittuina, hygieniajärjestelyt puutteelliset, ruoka ja puhdas vesi niukkaa. Taudit, kuten lavantauti, kuumeet ja ripulit, levisivät nopeasti. Arvioiden mukaan laivamatkoilla kuoli usein useita prosentteja matkustajista; kuolleisuusvaihtelut olivat suuria, mutta monissa lähteissä arvioidaan matkalla kuolleen kymmeniä prosentteja tai ainakin useita prosentteja kuljetettujen kokonaismäärästä.

Matkoihin liittyi myös voimakasta väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Monet ihmiset yrittivät itsemurhaa tai kapinoida; kapinoita tapahtui useita, ja jotkut onnistuivat valtaamaan aluksen tai pääsemään pakenemaan. Orjien kohtalo määrättiin usein jo rannikon kaupankäynnissä, kun heidät myytiin eteenpäin siirtokunnille työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin.

Lukumäärät, aikajänne ja taloudelliset vaikutukset

• Orjakaupan laajuutta on tutkittu paljon; arviot Atlantin yli kuljetettujen ihmisten määrästä 1400–1800‑luvulla vaihtelevat, mutta kymmenien miljoonien ihmisten siirrosta ja niiden seurauksista puhutaan yleisesti.
• Orjakauppa synnytti suuria varallisuuksia siirtomaaherroille, kauppiaille ja verottajille, ja se oli merkittävä osa monien eurooppalaisten satamakaupunkien taloutta (esimerkiksi Lontoo, Liverpool, Nantes, Amsterdam, Lissabon).
• Samaan aikaan Afrikan rannikoilla ja sisämaassa kauppa aiheutti väestöllisiä menetyksiä, yhteiskunnallista epävakautta ja sotia, kun orjakauppa kannusti vangitsemaan ja myymään ihmisiä.

Vaikutukset kulttuuriin ja yhteiskuntaan

Atlantin orjakaupan vaikutukset näkyvät edelleen. Orjien jälkeläiset muodostivat laajan afrikkalaisen diasporan, jonka vaikutukset näkyvät kielissä, uskonnossa, musiikissa, ruoassa ja muissa kulttuurimuodoissa Amerikan mantereilla ja Karibialla. Orjakauppa myös loi ja vahvisti rodullistettua hierarkiaa ja käsityksiä, joiden seuraukset näkyvät edelleen järjestelmällisessä syrjinnässä, sosiaalisessa epäoikeudenmukaisuudessa ja taloudellisissa epätasa‑arvoissa.

Vastustaminen, kapinat ja lakkauttaminen

Orjia vastustettiin monin tavoin: orjat kapinoivat laivoilla ja plantaaseilla, ja Karibialla ja Etelä‑Amerikassa syntyi vapaiden pakolaisten (maroonien) yhteisöjä, jotka kävivät aseellisia taisteluita. Merkittävä tapahtuma oli Haiti (Saint‑Dominguen) orjakapina ja vallankumous 1791–1804, joka johti maailman ensimmäisen itsenäisen mustan tasavallan syntyyn ja vaikutti laajemmin orjakaupan ja orjuuden keskusteluun.

1700‑ ja 1800‑lukujen lopulla syntyi laaja abolitionistinen liike Euroopassa ja Pohjois‑Amerikassa. Tämä liike saavutti poliittisia voittoja: esimerkiksi Britannia kielsi Atlantin orjakaupan vuonna 1807 (Slave Trade Act) ja Yhdysvallat kielsi orjien tuonnin vuonna 1808. Kuitenkin orjuuden lakkauttaminen kokonaisuudessaan seurasi vähitellen eri maissa vasta 1800‑luvun puolivälin ja loppupuolen kuluessa, ja laitonta salakuljetusta jatkui vielä vuosia.

Perintö ja muisto

Atlantin orjakaupan ja siihen liittyvän orjuuden perintö näkyy nykyaikana historiantutkimuksena, muistomerkkien rakentamisena, julkisena keskusteluna ja politiikkana (mm. korvaukset, koulutus ja sovintoprosessit). Monet maat ja yhteisöt käsittelevät yhä menneisyyden vaikutuksia ja etsivät keinoja tulla toimeen historian traagisten sivuvaikutusten kanssa.

Atlantin orjakaupan historian tuntemus auttaa ymmärtämään nykyisiä yhteiskunnallisia rakenteita ja muistuttaa ihmisoikeuksien tärkeydestä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Atlantin orjakauppa?

K: Kuinka kauan Atlantin orjakauppa kesti?

K: Mistä suurin osa orjista kuljetettiin?

K: Minne orjat tuotiin?

K: Millaiset olivat olosuhteet orjalaivalla?

K: Millä nimellä kutsuttiin matkaa, jolla orjia kuljetettiin?

K: Kuka kuljetti orjia Atlantin orjakaupan aikana?

Hae kirjaimella