Nodosauridae on ankylosaurusdinosaurusten suku, joka on kotoisin nykyisten Pohjois-Amerikan, Aasian, Etelämantereen ja Euroopan yläjura- ja yläliitukautisista kerrostumista. Ne ovat niiden ankylosaurusten suku, joilla ei ole keihäänmuotoista häntää. Niiden päätä ja hartioita suojaavat usein piikit.
Kaikki nodosaurukset, kuten muutkin ankylosaurukset, ovat keskikokoisia tai suuria, vahvasti rakennettuja nelivarvasmaisia kasvinsyöjädinosauruksia, joilla on pienet hammasmaiset hampaat ja rivit osteodermiä (eräänlainen panssari) ruumiin dorsolateraalisilla pinnoilla (ylhäällä ja sivuilla).
Morfologia ja tunnuspiirteet: Nodosauridit erottuvat muista ankylosauruksista erityisesti sillä, että niillä ei yleensä ole massiivista häntäkepukkoa (tail club), joka on tyypillinen Ankylosauridae-heimolle. Sen sijaan niiden ruumiin sivuilla ja hartioilla on usein suuria, terävähköjä piikkejä ja erilaisia levyjä ja muhkuja—osteodermit vaihtelevat pienistä suojalevyistä suuriin, ympäri vartalon jakautuviin kilpiin. Pää on yleensä matala ja kapea, silti hyvin panssaroitu, ja hampaat ovat pieniä ja lehtimäisiä, sopivia matalan kasvillisuuden pyyhkimiseen.
Koko ja elämäntapa: Lajin ja yksilön mukaan nodosaurukset vaihtelivat pienistä (noin 2–3 m) suuriin (useita metrejä pitkiä, usein 4–7 m) eläimiin. Ne olivat hitaaliikkeisiä, matalalla selällään kannattelevia kasvinsyöjiä, jotka todennäköisesti laidunsivat matalassa kasvillisuudessa — saniaisissa, juurakoissa, pensaissa ja muissa maatasoisissa kasveissa. Pieni, monikulmainen hammasrivi ja vahva leuka viittaavat hienon pureskelun sijaan enemmän lehtimateriaalin reviiriin ja mekaaniseen pilkkomiseen osalla ravinnosta. Ruuansulatuksen apuna on ehkä ollut laaja vatsapussi tai mikrobiitti-fermentaatio; fossiiliaineiston perusteella myös gastrolitit (mahakivet) ovat ajoittain havaittu.
Levinneisyys ja elinympäristö: Fossiilit todistavat nodosauridien eläneen laajasti pohjoisilla mantereilla ja ainakin paikallisesti etelänkin alueilla, kuten Etelämantereella. Ne ovat löytyneet monenlaisista kerrostumista: jokien tulvatasangoilta, rannikolta ja metsikköisiltä alueilta, mikä kertoo sopeutumisesta erilaisiin kasvillisuustyyppeihin. Usein niiden fossiilit säilyvät hyvänä, koska vahva panssari säilyy kallioperässä hyvin.
Tunnettuja suvun jäseniä: Tunnettuja nodosaurideja ovat esimerkiksi Nodosaurus, Sauropelta, Edmontonia, Europelta ja Euroopassa havaittu pienempi Struthiosaurus. Eteläisimmistä löydöistä mainittava on mm. Antarctopelta, joka osoittaa ryhmän levinneisyyden laajalle ajanjaksolle ja maantieteelle.
Puolustus ja käyttäytyminen: Nodosauridit luottivat pääasiassa passiiviseen puolustukseen: raskaaseen panssariin, teräviin piikkeihin ja matalaan profiiliin, joka vaikeutti saalistajien tärkeitä otteita. Piikit hartioissa ja kyljissä saattoivat aiheuttaa vakavia vammoja hyökkääjälle. Joissain tapauksissa ne saattoivat muodostaa pienryhmiä tai kokoontua saman alueen yksilöiksi, mutta sosiaalinen käyttäytyminen on osin arvailujen varassa johtuen fossiilidatan rajoituksista.
Tutkimushistoria: Nodosaurideja on tutkittu 1800-luvulta lähtien, ja niiden järjestys- ja luokittelututkimus on kehittynyt fossiilien ja morfologisten analyysien myötä. Nykyiset luokittelut perustuvat sekä osteodermien, luuston että joskus hampaiden yksityiskohtien vertailuun. Uusimmat löydöt ja uudelleenluokitukset ovat laajentaneet ymmärrystämme ryhmän monimuotoisuudesta ja levinneisyydestä.
Yhteenveto: Nodosauridit ovat merkittävä ryhmä panssaroituja ankylosaurisia dinosauruksia, joiden erottava piirre on keihäänmuotoisen hännän puuttuminen ja usein näkyvät piikitetyt panssarit eri vartalonosissa. Ne olivat rauhallisia, matalassa kasvillisuudessa eläviä kasvinsyöjiä, jotka käyttivät raskasta panssariaan ensisijaisena puolustuksena petoeläimiä vastaan.
