Haima on elin, joka tuottaa hormoneja ja entsyymejä ruoansulatuksen helpottamiseksi. Haima auttaa hajottamaan hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Haima sijaitsee vatsan takana ja ihmiskehon vasemmalla puolella.

Haiman osaa, joka tuottaa hormoneja, kutsutaan Langerhansin saarekkeiksi. Langerhansin saarekkeet ovat pieni osa (2 %) haiman kaikista soluista. Langerhansin saarekkeet vaihtavat valmistamaansa kemikaalia sen mukaan, kuinka paljon muita kemikaaleja on jo veressä. Haima toimii siis pitääkseen kemikaalien määrän tasapainossa elimistössä. Jos Langerhansin saarekkeet lakkaavat toimimasta, henkilö kärsii diabetekseksi kutsutusta sairaudesta. Lääkärit kokeilevat Langerhansin saarekesolujen ottamista luovuttajan elimistöstä ja niiden laittamista diabetesta sairastavan henkilön haimaan, jotta henkilö voisi parantua.

Haima kuuluu kehon kahteen järjestelmään: ruoansulatusjärjestelmään, koska se hajottaa ravintoaineita, ja hormonijärjestelmään, koska se tuottaa hormoneja.

Rakenne ja sijainti

Haima on pitkä, litteä elin, joka jakautuu pääosin kolmeen osaan: päähän (caput), keskiosaan (corpus) ja häntään (taila). Se sijaitsee retroperitoneaalisesti eli vatsan takana, mahalaukun ja poikittaisen paksusuolen alapuolella. Haiman pää on yhteydessä kaksoisrakoon eli pohjukaissuoleen (duodenum), ja häntä suuntautuu kohti pernaa. Haima on runsasverinen elin: sen verenkierto tulee mm. haima-alkio- ja haimavaltimoista ja laskimointi liittyy maksan portaaliin.

Toiminnot: eksokriininen ja endokriininen

Haima toimii kahdella pääasiallisella tavalla:

  • Eksokriininen osa tuottaa ruoansulatusentsyymejä, jotka vapautuvat haiman tiehyeiden kautta pohjukaissuoleen. Nämä entsyymit hajottavat ravintoaineita.
  • Endokriininen osa on Langerhansin saarekkeet, jotka erittävät hormoneja suoraan vereen ja säätelevät mm. veren glukoosipitoisuutta.

Tärkeimmät entsyymit

Haima tuottaa useita tärkeitä ruoansulatusentsyymejä, muun muassa:

  • Amylaasi — hajottaa tärkkelystä ja muita hiilihydraatteja.
  • Lipaasi — hajottaa rasvoja rasvahapoiksi ja glyseroliksi.
  • Proteaasit (esim. trypsiini, kymotrypsiini) — hajottavat proteiineja aminohapoiksi. Useimmat proteaasit tuotetaan inaktiivisina proentsyymeinä (esim. trypsinogeeni) ja aktivoituvat vasta suolistossa.

Keskeiset hormonit ja Langerhansin saarekesolut

Langerhansin saarekkeet sisältävät eri solutyyppejä, joilla on omat tehtävänsä:

  • β-solut — tuottavat insuliinia, joka laskee veren glukoosipitoisuutta edistämällä glukoosin siirtymistä soluihin ja sen varastoitumista.
  • α-solut — tuottavat glukagonia, joka nostaa veren glukoosia stimuloimalla glykogeenin hajotusta ja glukoneogeneesiä maksassa.
  • δ-solut — tuottavat somatostatiinia, joka säätelee muiden hormonien eritystä.
  • PP-solut (pancreatic polypeptide) — säätelevät ruoansulatusta ja haiman toiminnan säätelyä.

Yhteys diabetekseen

Insuliinin puute tai insuliinin toimintahäiriö on diabeteksen perusta:

  • Tyypin 1 diabetes johtuu autoimmuuni‑hajotuksesta, jossa β‑solut tuhoutuvat ja insuliinin tuotanto loppuu tai vähenee merkittävästi. Potilas tarvitsee insuliinihoitoa.
  • Tyypin 2 diabetes liittyy aluksi insuliiniresistenssiin (solut eivät reagoi insuliiniin normaalisti) ja usein myöhemmin myös β‑solujen toiminnan heikkenemiseen.

Isolaatio ja siirto: Langerhansin saarekesolujen tai koko haiman siirto on tutkimus- ja hoitovaihtoehto tietyissä vaikeissa, hoidosta huolimatta huonosti kontrolloitavissa tyypin 1 diabeetikoissa. Isolaatiossa siirretään saarekesoluja luovuttajalta potilaalle; menestyksen esteinä ovat immuunireaktiot ja tarve elinikäiselle immunosuppressiolle.

Yleisimmät sairaudet ja oireet

  • Akuutti tai krooninen haimatulehdus (pankreatiitti) — voimakas vatsa- tai selkäkipu, pahoinvointi, oksentelu; voi johtua mm. sappikivistä tai alkoholista.
  • Haimaentsyymien puutos (eksokriininen haiman vajaatoiminta) — ruoansulatushäiriöt, rasvainen uloste (steatorrhea), laihtuminen; hoidetaan entsyymikorvaushoidolla (esim. pankreatiini).
  • Haima­tumorit — mm. haiman adenokarsinooma, jolla on usein huono ennuste; sekä neuroendokriiniset kasvaimet, jotka voivat erittää hormoneja.

Diagnoosi ja tutkimukset

Haiman toiminnan arviointiin käytetään erilaisia tutkimuksia:

  • Verikokeet: verensokeri, HbA1c (pitkäaikainen verensokeri), C‑peptidi (ilmaisee oman insuliinintuotannon määrää).
  • Kuvantaminen: ultraäänitutkimus, tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus (MRI) ja endoskooppinen ultraääni kasvainten ja tulehdusten arvioimiseksi.
  • Stool‑testit tai funktionaaliset testit eksokriinisen toiminnan mittaamiseen.

Hoito

Hoito riippuu taudista:

  • Diabetes: ruokavalio, liikunta, lääkitys (tabletit tai insuliini) ja seuranta.
  • Pankreatiitti: sängyn lepo, nesteytys, kivun hoito; vakavissa tapauksissa leikkaushoito tai endoskooppinen hoito.
  • Eksokriinisen vajaatoiminnan korvaushoito: haiman entsyymivalmisteet ja ravitsemustuki.
  • Haiman kasvaimet: leikkaus, säde‑ ja solunsalpaajahoito tai kohdennetut hoidot kasvaintyypin mukaan.

Yhteenveto

Haima on sekä ruoansulatusta auttava että hormonitoimintaa säätelevä elin. Sen exokriininen toiminta hajottaa ravintoaineita entsyymeillä ja endokriininen toiminta säätelee erityisesti veren glukoosia insuliinin ja glukagonin kaltaisten hormonien avulla. Haiman sairaudet voivat vaikuttaa molempiin toimintoihin, ja oikea diagnoosi sekä hoito parantavat ennustetta ja elämänlaatua.