Yhdysvaltain perustuslain esipuhe: historia, tarkoitus ja oikeudellinen merkitys

Me, Yhdysvaltojen kansa, muodostaaksemme täydellisemmän liiton, luodaksemme oikeudenmukaisuuden, turvataksemme kotimaisen rauhan, huolehtiaksemme yhteisestä puolustuksesta, edistääkseen yleistä hyvinvointia ja turvataksemme vapauden siunaukset itsellemme ja jälkipolvillemme, säädämme ja perustamme tämän perustuslain Amerikan yhdysvalloille.

"Me kansa" tarkoittaa kaikkia Yhdysvaltojen kansalaisia.

Johdannon ensimmäiset sanat - "Me, Yhdysvaltojen kansa" - olivat hyvin erilaiset kuin yksikään sopimus tai laki, jonka Yhdysvallat oli koskaan aiemmin kirjoittanut. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ensimmäinen perustuslaki, Articles of Confederation, kuvaili itseään nimellä "Articles of Confederation and Perpetual Union between the States" ja antoi sitten luettelon kaikista kolmestatoista osavaltiosta. Samoja olivat myös sopimukset, jotka Yhdysvallat oli allekirjoittanut. Ne olivat valtioiden, eivät ihmisten välisiä sopimuksia.

Tuolloin Gouverneur Morris päätti kirjoittaa "Me, kansa" sen sijaan, että olisi sanonut "Me, Yhdysvallat..." ja luetellut sitten kaikki kolmetoista osavaltiota. Ensinnäkin perustuslain seitsemännen artiklan mukaan vain yhdeksän osavaltion oli hyväksyttävä perustuslaki, jotta se tulisi voimaan. Tuolloin kukaan ei tiennyt, mitkä osavaltiot ratifioisivat perustuslain ja mitkä eivät. Tämän vuoksi johdanto-osassa ei voitu luetella kaikkia kolmetoista osavaltiota ikään kuin ne kaikki olisivat jo hyväksyneet sen. Lisäksi jos Yhdysvaltoihin liittyisi myöhemmin muita osavaltioita, niiden nimiä olisi mahdotonta lisätä luetteloon. Näistä syistä johdannon oli aloitettava sanoilla "Me, kansa".

Sanat "Me, kansa" muuttuivat vahvaksi lausunnoksi siitä, että tämä uusi hallitus oli Yhdysvaltojen kansan tekemä, Yhdysvaltojen kansaa varten. Kun Virginian edustajat keskustelivat perustuslaista, kuvernööri Edmund Randolph huomautti: "Hallitus on kansaa varten, ja [ongelma] oli, että kansalla ei ollut [valtaa] hallituksessa ennen sitä." Hän sanoi, että jos kansa joutuu seuraamaan hallitusta, eikö kansan pitäisi olla se, joka luo tämän hallituksen?

"Täydellisemmän liiton muodostamiseksi" on käsite, joka todennäköisesti perustuu Sir William Blackstonen kirjoittamiin kommentteihin Englannin laeista. Sitä luettiin tuohon aikaan laajalti, ja monet perustuslain laatijat olivat hänen teoksensa opiskelijoita. Blackstone totesi, että Englannin perustuslaki oli täydellinen, mutta se parani jatkuvasti. Ilmaisu "täydellisempi liitto" tarkoitti yksinkertaisesti parempaa liittoa kuin mikään ennen perustuslakia.

Ennen perustuslakiin perustuvaa hallitusta Yhdysvallat perustui konfederaation artikloihin. Liittovaltiohallituksena sillä oli kuitenkin hyvin vähän valtaa. Ne eivät antaneet Yhdysvaltojen hallitukselle riittävästi valtaa, jotta maa olisi voinut toimia ja kasvaa. Jokainen osavaltio toimi itseään varten sen sijaan, että se olisi toiminut yhteistyössä. Joskus ne toimivat kuin kolmetoista erillistä valtiota, jotka yhdistyivät vain, jos jokin toinen valtio hyökkäsi niiden kimppuun.

"Oikeuden vakiinnuttaminen" tarkoitti oikeusvaltion vakiinnuttamista. Se tarkoitti, että kaikki olivat yhdenvertaisia lain edessä ilman eroa henkilön aseman tai varallisuuden välillä. Perustajat halusivat uudella hallituksellaan vakiinnuttaa (luoda) oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden. Kun Brittiläinen imperiumi hallitsi Amerikan siirtomaita, siirtolaiset eivät pitäneet hallitusta oikeudenmukaisena. Parlamentti esimerkiksi päätti, että siirtolaisten oli maksettava veroja esimerkiksi postimerkeistä ja muissa maissa valmistetuista tavaroista. Siirtolaisilla ei ollut mitään sananvaltaa tässä asiassa.

Jopa sen jälkeen, kun Yhdysvalloista tuli itsenäinen, monet perustajaisät olivat sitä mieltä, että osavaltioilla oli liikaa valtaa liittovaltion artiklojen nojalla. Heidän mielestään osavaltiot olivat vieneet ihmisiltä heidän oikeutensa.

Esimerkiksi Shaysin kapinan aikana Springfieldissä, Massachusettsissa, Massachusettsin osavaltio:

• He veivät oikeuden habeas corpus -oikeuteen (jotta he voisivat pitää ihmisiä vankilassa ilman oikeudenkäyntiä).^p. 84
• Otti pois ihmisten oikeuden sanoa pahaa hallituksesta.^p. 84
• Otti haltuunsa asevaraston (rakennus, jossa säilytetään aseita), vaikka se oli Yhdysvaltojen hallituksen omaisuutta, eikä heillä ollut lupaa ottaa sitä haltuunsa.

Shaysin kapina oli vielä tuoreessa muistissa perustuslain laatijoilla. Se sai monet pelkäämään, että Amerikan vapaussodan henki oli karkaamassa käsistä. Uudessa maassa oli tarve säilyttää rauha.

Vain viisi vuotta sen jälkeen, kun liittovaltion artiklat oli ratifioitu vuonna 1781, monet amerikkalaiset olivat tyytymättömiä artikloihin. Monet perustajaisät olivat sitä mieltä, että artiklat olivat tehneet Yhdysvaltojen hallituksesta liian heikon. Shaysin kapina teki hyvin selväksi, että Konfederaation artiklojen mukainen kansallinen hallitus ei ollut tarpeeksi vahva. Daniel Shays, Yhdysvaltain vapaussodan veteraani, johti kapinallisia maanviljelijöitä, jotka yrittivät kaataa Massachusettsin hallituksen. Maanviljelijät olivat muodostaneet kokonaisen armeijan, jota vastaan taistelemiseen ei osavaltion eikä liittovaltion hallituksella ollut riittävästi sotilaita tai rahaa. Epätoivoissaan Massachusetts tarjoutui maksamaan yksityisen armeijan kapinan torjumiseksi. Lopulta vuonna 1787 tämä yksityinen armeija kukisti kapinalliset. ^{pp. 84–86}

John Jay, yksi perustajaisistä, sanoi, että kun Yhdysvaltain hallitus ei voisi maksaa sotilaita puolustautuakseen aseellista kapinaa vastaan: "liittovaltion hallituksen tehottomuus [tuli] yhä ilmeisemmäksi." Toinen perustajaisä Henry Knox sanoi, että Shaysin kapina sai monet ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että Yhdysvallat tarvitsi vahvemman liittovaltion hallituksen.^p. 127 Kapina teki selväksi, että osavaltioita ei suojattu, ja jos niitä vastaan hyökättäisiin, ne olisivat omillaan.

"Provide for the common defence" tarkoitti, että perustuslain laatijat olivat hyvin tietoisia siitä, että itsenäisyys Isosta-Britanniasta ei merkinnyt heidän turvallisuuttaan. Pohjoisessa sijaitseva brittiläinen Kanada oli edelleen täynnä vihaisia lojalisteja. Lännessä oli tuntematon määrä vihamielisiä intiaaniheimoja. Kauempana lännessä oli Ranskan hallussa oleva laaja Louisianan alue. Etelässä Floridaa pitivät hallussaan espanjalaiset. Mikä pahempaa, nämä suurvallat kävivät Euroopassa useita sotia, jotka vaikuttivat suureen osaan Pohjois-Amerikkaa. Perustuslain laatijat tiesivät, että Amerikan oli suojeltava itseään. Yhteisestä puolustuksesta huolehtiminen tarkoitti sitä, että uusi hallitus varmistaisi, että kaikki osavaltiot olisivat suojattuja ja puolustautuisivat, jos niihin hyökättäisiin.

"Yleisen hyvinvoinnin edistäminen" on kaikkien hallitusten perustavoite. Se oli tärkein syy perustuslain laatimiseen.

Yleisesti ottaen tämä osa johdanto-osasta tarkoittaa, että yksi uuden hallituksen tehtävistä olisi parantaa koko maan tilannetta. Erityisesti tämä osa johdanto-osasta liittyy hallituksen valtuuksiin verottaa ihmisiä ja käyttää rahaa. Se tarkoittaa, että uudella hallituksella on valtuudet verottaa ja käyttää varoja vain sellaisiin asioihin, jotka ovat hyväksi koko maalle. Hallitus ei saa käyttää rahaa asioihin, jotka ovat hyväksi vain osalle maata tai vain joillekin maan asukkaille.

Esimerkiksi perustuslain ensimmäisen pykälän 8 kohdassa annetaan kongressille valta verottaa ihmisiä ja käyttää rahaa postitoimistojen perustamiseen ja teiden rakentamiseen postinkantajien käyttöön. Kongressi voi tehdä näin, koska postitoimistot "edistävät yleistä hyvinvointia" - kaikki maan asukkaat hyötyvät siitä, että he voivat lähettää ja vastaanottaa postia.

"Vapauden siunausten turvaaminen itsellemme ja jälkipolvillemme" oli tärkeää, koska monet olivat tulleet Amerikkaan paikoista, joissa poliittinen tai uskonnollinen vapaus oli vähäistä. Tämä lause osoittaa uuden hallituksen aikomuksen suojella juuri saavutettuja vapauksia ja suojautua tyrannimaiselta hallitukselta.

Liittosopimuksen artikloissa oli kuitenkin kyse osavaltioiden oikeuksista. Tuohon aikaan monet pelkäsivät liian vahvaa liittovaltion hallitusta. Näitä ihmisiä kutsuttiin anti-federalisteiksi. Heidän joukossaan oli joitakin perustajaisiä, kuten Patrick Henry ja James Monroe. Anti-federalistit pelkäsivät, että vahvasta liittovaltiohallituksesta voisi tulla tyrannimainen ja se voisi viedä yksittäisten osavaltioiden oikeudet, kuten heidän mielestään Britannian siirtomaahallitus oli tehnyt. He pelkäsivät myös, että presidentin johtama hallitus voisi muuttua monarkiaksi, jossa presidentistä tulisi kuningas ja hänellä olisi täysi valta. Näiden huolenaiheiden vuoksi liittosopimuksen artikloissa puhuttiin vain osavaltioiden oikeuksista eikä yksittäisten ihmisten oikeuksista. Perustuslain laatijat halusivat vahvistaa nämä oikeudet Yhdysvaltojen kansalle ja heidän "jälkipolvilleen" eli kaikille seuraaville amerikkalaisten sukupolville.

"Tehdään ja vahvistetaan tämä perustuslaki Amerikan yhdysvalloille" on ehkä johdannon vahvin lausuma. Siinä sanotaan käytännössä, että kansa on luonut perustuslain ja että kansa antaa sille vallan. Yhdysvaltain perustuslain johdanto-osa on perustuslain alku. Se ei ole laki. Sen sijaan siinä kerrotaan, miksi perustajaisät kirjoittivat perustuslain ja mitä he toivovat perustuslain tekevän.