Quetzalcoatlus – maailman suurin lentolisko: 10–12 m siipiväli
Quetzalcoatlus oli valtava lentolisko, usein mainittu suurimpana koskaan lentäneenä eläimenä. Sen siipiväli on arviolta 10–12 metriä (33–40 jalkaa), mutta rakenne oli kevyt verrattuna saman kokoisiin maanisäkkäisiin.
Mitat ja massan arviointi
Quetzalcoatlusilla oli hyvin pitkä kaula ja pitkä, suippo pää ilman hampaita. Arviot sen painosta vaihtelevat suuresti riippuen mallinnustavasta: vanhemmissa kuvauksissa on esitetty arvoja jopa noin 200 kilogrammaan asti, kun taas uudempien biomekaanisten mallien mukaan se saattoi olla kevyempi (arviolta kymmeniä tai korkeintaan muutamia satoja kilogrammoja). Siipivälin vuoksi se on silti yksi kaikkien aikojen suurimmista lentokykyisistä eläimistä.
Löydöt ja ikä
Quetzalcoatlusin fossiileja on kuvattu Pohjois-Amerikan jäännöksistä, erityisesti yläkreidekauden kerrostumista. Fossiilinen ikä sijoittuu myöhäiseen liitukausaan, noin 70–66 miljoonan vuoden taakse. Tyypillinen esimerkki on löydetty sisämaan savi- ja jokikerrostumista, mikä erotti sen monista muista isoista lentoliskoista, jotka elivät rannikkoseuduilla.
Ulkonäkö ja rakenteelliset erityispiirteet
- Pitkä, nivelikäs kaula teki eläimestä maassa seistessään hyvin korkean — vertauksena usein mainitaan, että se saattoi olla yhtä pitkä kuin kirahvi, kun se seisoi pystyasennossa kaula ojennettuna.
- Se oli hammasteeton; suu oli nokan kaltainen, mikä viittaa erilaisiin ravinnonhankintatapoihin kuin hampaallisiin pterosaureihin.
- Luusto oli onttojen luiden ja laajojen siipien yhdistelmä, joka tarjosi keveyttä mutta myös riittävän tukirangan suurten siipien kannatteluun.
Elintavat ja liikkuminen
Quetzalcoatlusin elintavoista on käyty keskustelua. Aikaisemmin esitettiin, että laji olisi ollut pitkälti kalantuntija (pescivore) tai rannikkosyöjä, mutta löydöt sisämaan kerrostumista ja nokan muoto viittaavat myös mahdollisuuteen, että se saattoi pystyä maassa käyskentelemään ja etsimään saalista tai raatoja (teropoodimainen vaeltaja/scavenger). Nykyisempiä biomekaanisia tutkimuksia tukevat hypoteesit quadrupedalisesta lähtöliikkeestä (nelijalkainen "potku" siipien avulla), minkä ansiosta suuret pterosaurit olisivat voineet nousta ilmaan tehokkaasti ilman pitkiä juoksuja tai korkealta lähtöä.
Lajit ja taksonomia
Tunnetuin nimeke on tyyppilaji Quetzalcoatlus (usein mainittu tyypillisesti lajinimellä northropi), mutta löydettyjä fossiileja on eri kokoisista yksilöistä, ja taksonominen tulkinta on ajoittain muuttunut — osa löydöistä esitetään kuuluvaksi eri lajeihin tai eri ikäisiin yksilöihin.
Sukupuutto ja merkitys
Quetzalcoatlus eli myöhäisellä kreidekaudella ja katosi samassa laajassa sukupuuttoon liittyvässä tapahtumassa kuin monet muutkin ryhmät luotettavien fossiiliaineistojen mukaan; laji kuoli sukupuuttoon K/T-rajalla, kun ilmasto ja ekosysteemit muuttuivat dramaattisesti.
Tieteellinen ja populaarikulttuurinen kiinnostus
Quetzalcoatlus herättää suurta kiinnostusta sekä paleontologiassa että yleisössä sen massiivisen koon, erikoisen ulkomuodon ja keskustelun vuoksi siitä, miten niin suuri eläin kykeni lentämään. Nimeä on käytetty myös populaarikulttuurissa ja tiedekirjallisuudessa usein esimerkkinä evolutionaarisesta äärimmäisyydestä lentävissä selkärankaisissa.
Palautettu luusto neliportaisessa asennossa
Sen löytäminen
Opiskelija löysi ensimmäisen Quetzalcoatlus-fossiilin Big Bendin kansallispuistosta Teksasissa. Hänen nimensä oli Douglas Lawson Texasin yliopistosta Austinista. Kun hän oli puistossa, hän näki kivestä ulkonevan luun. Koska luu näytti ontto, kuin linnun luu, hän arveli sen olevan osa lentävää olentoa - ja hän oli oikeassa. Professorinsa avustuksella hän jatkoi kaivamista, kunnes hän löysi paljon käden ja siiven luita. Loput eläimen ruumiista puuttui. Monet muutkin ovat etsineet tuon valtavan lentoliskon loppuosaa, mutta sitä ei ole koskaan löydetty. Quetzalcoatlusista on löydetty muitakin fossiileja, mutta yksikään niistä ei ole yhtä suuri kuin Lawsonin löytämä.
Lento
Koska Quetzalcoatlus oli niin suuri, kaksi tutkijaa arveli, että se oli liian painava lentääkseen. Tämä olisi ollut hämmästyttävää, sillä koko fossiilirekisterissä ei ole yhtään lentokyvytöntä lentoliskoa. On ajateltu, että niiden liikkuvuus maassa oli liian heikko, jotta ne olisivat selviytyneet ilman lentämistä. Tästä ajatuksesta hiljattain käydyssä keskustelussa päädyttiin kuitenkin siihen tulokseen, että ne luultavasti sittenkin pystyivät lentämään. Toisen analyysin mukaan niiden lentokyky oli melko vahva. Koska meillä on vain muutamia luita, painokysymystä ei voida tällä hetkellä ratkaista.
Lifestyle
Quetzalcoatlusin (jolla oli pitkä nokka ilman hampaita) ravintotottumuksia ei tunneta. Tästä kysymyksestä ja sen lentämisestä keskustellaan edelleen. Yksityiskohtaisemman luurangon puuttuminen on suurin ongelma johtopäätösten tekemisessä. Kaksi teoriaa on esitetty.
Yksi ajatus on, että se söi kaloja lentämällä leuka vedessä ja napsimalla kaloja, kun se osui niihin. Texas oli tuolloin suurelta osin läntisen sisävesiväylän peitossa. "Näistä ehdotetuista elintavoista lentäen tapahtuva kalansyönti näyttää saaneen eniten hyväksyntää, ja usein ehdotettu ravinnonhankintamenetelmä on skim-feeding.
Toisen teorian mukaan se söi maalla, osittain korppikotkien ja haaskalintujen tavoin, ja etsi pieneläimiä. Tämä näkemys on yleistymässä, koska leuassa ei ole havaittavissa kalanpyyntiin tarvittavia sopeutumia, joita esiintyy nykyaikaisissa linnuissa, jotka pyydystävät kalaa tällä tavoin.
Lentäessään se oli varmasti lentäjä, joka lensi ilmavirtausten mukana lämpimässä ympäristössä, ja sen jäännökset ovat peräisin paikasta, joka sijaitsi kaukana sisämaassa liitukaudella.
Media
Quetzalcoatlus näytettiin elokuvassa When Dinosaurs Roamed America syömässä kuollutta Triceratopsin raatoa.
