Quetzalcoatlus oli valtava lentolisko, usein mainittu suurimpana koskaan lentäneenä eläimenä. Sen siipiväli on arviolta 10–12 metriä (33–40 jalkaa), mutta rakenne oli kevyt verrattuna saman kokoisiin maanisäkkäisiin.

Mitat ja massan arviointi

Quetzalcoatlusilla oli hyvin pitkä kaula ja pitkä, suippo pää ilman hampaita. Arviot sen painosta vaihtelevat suuresti riippuen mallinnustavasta: vanhemmissa kuvauksissa on esitetty arvoja jopa noin 200 kilogrammaan asti, kun taas uudempien biomekaanisten mallien mukaan se saattoi olla kevyempi (arviolta kymmeniä tai korkeintaan muutamia satoja kilogrammoja). Siipivälin vuoksi se on silti yksi kaikkien aikojen suurimmista lentokykyisistä eläimistä.

Löydöt ja ikä

Quetzalcoatlusin fossiileja on kuvattu Pohjois-Amerikan jäännöksistä, erityisesti yläkreidekauden kerrostumista. Fossiilinen ikä sijoittuu myöhäiseen liitukausaan, noin 70–66 miljoonan vuoden taakse. Tyypillinen esimerkki on löydetty sisämaan savi- ja jokikerrostumista, mikä erotti sen monista muista isoista lentoliskoista, jotka elivät rannikkoseuduilla.

Ulkonäkö ja rakenteelliset erityispiirteet

  • Pitkä, nivelikäs kaula teki eläimestä maassa seistessään hyvin korkean — vertauksena usein mainitaan, että se saattoi olla yhtä pitkä kuin kirahvi, kun se seisoi pystyasennossa kaula ojennettuna.
  • Se oli hammasteeton; suu oli nokan kaltainen, mikä viittaa erilaisiin ravinnonhankintatapoihin kuin hampaallisiin pterosaureihin.
  • Luusto oli onttojen luiden ja laajojen siipien yhdistelmä, joka tarjosi keveyttä mutta myös riittävän tukirangan suurten siipien kannatteluun.

Elintavat ja liikkuminen

Quetzalcoatlusin elintavoista on käyty keskustelua. Aikaisemmin esitettiin, että laji olisi ollut pitkälti kalantuntija (pescivore) tai rannikkosyöjä, mutta löydöt sisämaan kerrostumista ja nokan muoto viittaavat myös mahdollisuuteen, että se saattoi pystyä maassa käyskentelemään ja etsimään saalista tai raatoja (teropoodimainen vaeltaja/scavenger). Nykyisempiä biomekaanisia tutkimuksia tukevat hypoteesit quadrupedalisesta lähtöliikkeestä (nelijalkainen "potku" siipien avulla), minkä ansiosta suuret pterosaurit olisivat voineet nousta ilmaan tehokkaasti ilman pitkiä juoksuja tai korkealta lähtöä.

Lajit ja taksonomia

Tunnetuin nimeke on tyyppilaji Quetzalcoatlus (usein mainittu tyypillisesti lajinimellä northropi), mutta löydettyjä fossiileja on eri kokoisista yksilöistä, ja taksonominen tulkinta on ajoittain muuttunut — osa löydöistä esitetään kuuluvaksi eri lajeihin tai eri ikäisiin yksilöihin.

Sukupuutto ja merkitys

Quetzalcoatlus eli myöhäisellä kreidekaudella ja katosi samassa laajassa sukupuuttoon liittyvässä tapahtumassa kuin monet muutkin ryhmät luotettavien fossiiliaineistojen mukaan; laji kuoli sukupuuttoon K/T-rajalla, kun ilmasto ja ekosysteemit muuttuivat dramaattisesti.

Tieteellinen ja populaarikulttuurinen kiinnostus

Quetzalcoatlus herättää suurta kiinnostusta sekä paleontologiassa että yleisössä sen massiivisen koon, erikoisen ulkomuodon ja keskustelun vuoksi siitä, miten niin suuri eläin kykeni lentämään. Nimeä on käytetty myös populaarikulttuurissa ja tiedekirjallisuudessa usein esimerkkinä evolutionaarisesta äärimmäisyydestä lentävissä selkärankaisissa.