Mitä on Requiem? Requiem-messu, historia ja kuuluisat sävellykset

Requiemin historia, merkitys ja kuuluisat sävellykset — Mozartista Verdiin, kirkollisesta messusta konserttisuosikkeihin. Lue Requiem-messun tarina ja tunnetuimmat teokset.

Requiem (tai Requiem-messu) on roomalaiskatolisen kirkon eukaristinen messu, joka toimitetaan kuolleiden muistoksi ja jossa rukoillaan vainajan sielun lepoa. Requiem-messua varten on olemassa vakiintunut latinalainen teksti. Tunnetuin avauserä alkaa sanoilla "Requiem aeternam dona eis, Domine" ("Anna heille iankaikkinen lepo, oi Herra"), ja tämän vuoksi koko messua kutsutaan usein yksinkertaisesti "Requiemiksi". Sana "requiem" itsessään on latinaa ja tarkoittaa lepoa.

Requiem-sana käytetään myös musiikkikappaleesta, joka käyttää näitä Requiem-messun sanoja. Tällaiset sävellykset voivat olla sekä liturgiseen käyttöön tarkoitettuja että konserttiesityksiin suunniteltuja suurteoksia. Tavallisesti requiemissä on kuoro, orkesteri ja usein myös soolo-ääniä (esim. sopraano, altto, tenori, baritoni).

Requiemin latinalainen teksti koostuu useista osista, joita ovat muun muassa Introitus (Requiem aeternam), Kyrie, Graduale tai Tractus, Sequence (jossa monissa versioissa esiintyy kuuluisa "Dies irae"), Offertorium, Sanctus, Agnus Dei ja Communion. Eri säveltäjät ovat valinneet tekstiä ja osien järjestystä eri tavoin: jotkut sävellykset sisältävät koko perinteisen tekstin, toiset valitsevat osia tai lisäävät uusia runollisia tai raamatullisia tekstejä.

Eukaristian ja messun viettäminen kuolleiden puolesta rukoilemisen muodossa juontaa juurensa ainakin 2. vuosisadalta lähtien, ja keskiajalla Requiemin teksti laulettiin usein gregoriaaniseen lauluun. Gregoriaaninen versio on yksinkertainen, yksiääninen koristamaton laulutyyli, jota käytettiin kirkollisissa toimituksissa.

Renessanssiajan kirkkomusiikki siirtyi monikuorisuuteen ja moniäänisyyteen. Tällainen polyfoninen, lomittuva äänikirjoitus oli tyypillistä myös requiemeille; säveltäjä Johannes Ockeghem on hyvä esimerkki renessanssin ajan requiemin kirjoittajista.

Requiemin moniääniset sovitukset jatkuivat myös barokin aikana (1600–1700-luvuilla), vaikka samanaikaisesti esimerkiksi ooppera) ja muut musiikkimuodot kehittivät uusia, näyttävämpiä tyylejä. Barokkiin mahtui sekä intiimejä että näyttäviä kirkollisia teoksia, ja requiem-musiikki hyödynsi ajan ilmaisukeinoja kuten basso continuo -käytäntöä ja instrumentaatiota.

1700-luvun lopun ja 1800-luvun klassismin ja romantiikan aikakausina requiemistä tuli myös konserttimusiikin muoto. Tunnetuin esimerkki on Mozartin Requiem, joka jäi kesken säveltäjän kuollessa; sen viimeisteli osittain hänen oppilaansa Franz Xaver Süssmayr. Mozartin teos on tunnettu voimakkaasta ilmaisustaan ja melodisesta rikkauttaan ja sitä pidetään yhtenä suurista requiem-sävellyksistä.

1800-luvulla moni säveltäjä kirjoitti requiemejä, ja usein ne esitettiin konserteissa kirkollisten toimitusten sijaan. Silti tekstit perustuivat useimmiten roomalaiskatolisen Requiem-messun latinanpätkiin.

Luigi Cherubini sävelsi Requiemin c-molli Ludvig XVI:n teloituksen muistojuhlaan, ja myöhemmin hän sävelsi toisen Requiemin d-mollissa, jonka kerrotaan esitetyn hänen omissa hautajaisissaan. Näissä teoksissa näkyy siirtymä kohti romantiikan tunteellisuutta ja juhlallisuutta.

Giuseppe Verdi sävelsi dramaattisen Messa da Requiemin (1874), joka on oopperamaisen voimakas ja emotionaalinen. Verdi sovitti ja korosti tekstin kohtia dramaturgisesti, ja teos kuulostaa usein oopperamaiselta niin orkesterinkäsittelyssä kuin soolokirjauksissakin.

Bruckner, Saint-Saëns ja Dvořák ovat myös esimerkkejä säveltäjistä, jotka laajensivat requiem-perinnettä omilla tyylillisillä ratkaisuillaan.

Brahms teki poikkeuksen kirjoittamalla teoksen nimeltä Ein Deutsches Requiem (Saksalainen Requiem), jossa hän käytti latinankielisen tekstin sijasta lainauksia saksankielisestä raamatunkäännöksestä. Brahmsin tarkoituksena ei ollut rukoilla kuolleen puolesta samalla tavalla kuin perinteisessä katolisessa messussa, vaan lohduttaa surevia ja käsitellä elämän ja kuoleman kokemusta laajemmassa, inhimillisessä näkökulmassa.

Gabriel Fauré sävelsi vuonna 1888 Requiemin, joka on tunnettu lempeästä, lohdullisesta ilmaisustaan. Faurén versiossa orkesterinkäyttö on hillittyä: hän poistikin kokonaan esimerkiksi soitinryhmiä ja käytti varsin kevyttä instrumentaatiota — esimerkiksi viuluja käytetään säästeliäästi; hän lisäsi myös vuosien varrella tärkeäksi luonnehditun baritonisoolon.

1900-luvulla ja 2000-luvun alussa säveltäjät jatkoivat requiemien kirjoittamista. Tunnetuimpia uudemman ajan esimerkkejä on Brittenin War Requiem (1961), jonka keskeinen teema on sodan julmuus ja turhuus. Britten yhdistää perinteisen Requiem-messun latinalaiset osat ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneen runoilijan Wilfred Owenin englanninkielisiin runoihin. Näissä esityksissä baritoni- ja tenorisolistien englanninkieliset osuudet kuvaavat eri kansallisuuksien sotilaiden kokemuksia. Teos sävellettiin muun muassa muistoksi ja osaksi Coventryn uudelleenrakennettua katedraalia, joka seurasi vanhan katedraalin tuhoutumista toisessa maailmansodassa.

Nykyään requiemit elävät sekä kirkoissa että konserttisaleissa. Joissain perinteisissä katolisissa yhteyksissä Requiem-messu voidaan edelleen toimittaa liturgisesti, mutta monet laajemmassa mittakaavassa tunnetut requiem-sävellykset esitetään nykyään ensisijaisesti konserteissa tai muistokonserteissa. Säveltäjien lähestymistavat vaihtelevat: toiset korostavat liturgista ja hengellistä ulottuvuutta, toiset ilmaisevat henkilökohtaista tai yhteiskunnallista sanomaa.

Requiem on siis sekä kirkollinen rituaali että taidemusiikin muoto. Sen historia ulottuu varhaiskirkosta nykypäivään, ja sen eri tulkinnat heijastavat sekä aikakausien musiikillisia tyylejä että muuttuvia suhtautumisia kuolemaan, suruun ja muistamiseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Requiem?

K: Millä kielellä Requiem-messun sanat ovat?

K: Milloin aloitettiin eukaristian viettäminen rukoilemaan kuolleiden puolesta?

K: Kuka kirjoitti moniäänisiä sovituksia Requiem-messuun barokin aikana?

K: Kuka säveltäjä kirjoitti yhden kaikkien aikojen suurimmista sävellyksistä?

Kysymys: Kuka muokkasi Messa da Requiem -teoksessaan osan tekstistä uudelleen perinteisistä latinankielisistä sanoista?

K: Mikä Brahmsin teoksessa "Ein Deutsches Requiem" on epätavallista?

Hae kirjaimella