Uskonnollinen laki: sharia, halakha ja uskonnollisten oikeuksien perusteet
Uskonnollinen laki: sharia, halakha ja uskonnolliset oikeudet — selkeä katsaus historiaan, käytäntöihin ja oikeudellisiin vaikutuksiin
Uskonnollinen laki on peräisin eri uskontojen pyhistä teksteistä. Ne kattavat suurimman osan henkilö- ja sopimusoikeudesta. Useimmat uskonnolliset oikeusjärjestelmät perustuvat joko islamilaiseen lakiin (sharia) tai juutalaiseen lakiin (halakha). Uskonnollisia lakeja käytetään yleensä maissa, joissa on myös muita oikeusjärjestelmiä, kuten siviili- tai common law.
Uskonnollinen laki säätelee usein elämänalueita, jotka liittyvät henkilön yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen identiteettiin. Tyypillisiä aiheita ovat:
- perhe- ja avioliittoasiat (avioero, huoltajuus, lapsen huolto),
- perintöoikeus ja testamentit,
- henkilörekisterit ja kansalaisuuteen liittyvät kysymykset,
- uskonnolliset velvollisuudet ja rituaalit (esim. ruokasäännöt, rukouskäytännöt),
- sopimukset ja velvoitteet silloin, kun osapuolet haluavat soveltaa uskonnollista tulkintaa.
Sharia: lähteet ja tulkinta
Sharia rakentuu pääosin Koraanin ja profeetta Muhammadin perimätiedon (hadith) pohjalta. Islamilaisen lain tulkinnassa merkittävä rooli on myös fiqh-juridisella perinteellä eli oikeustieteellä, jossa eri koulukunnat (madhhab) ovat kehittäneet omia tulkintatapojaan. Tulkinnat voivat vaihdella maittain ja koulukunnittain; joissain maissa sharia on tiukasti säädetty ja viranomaisten valvomaa, toisissa sitä sovelletaan vain epämuodollisena yhteisön normina tai osana valtio-oikeudellista järjestelmää.
Halakha: rakenne ja soveltaminen
Halakha pohjautuu Raamattuun ja siihen liittyviin rabbiinisiin kirjoituksiin, kuten Talmudiin sekä myöhempiin koodifiointeihin ja responsa-vastauksiin. Juutalaisessa perinteessä rabbiininen tuomioistuin (beit din) voi käsitellä esimerkiksi avioliittoon, avioeroon ja perintöön liittyviä kysymyksiä, ja monet juutalaisyhteisöt käyttävät näitä tuomioistuimia yhteisön sisäisiin riitoihin tai uskonnollisten sääntöjen soveltamiseen.
Soveltamistavat eri maissa
Uskonnollinen ja valtiollinen laki elävät usein rinnakkain tai lomittuvat toisiinsa. Käytännöt vaihtelevat:
- Joissain maissa uskonnollisilla tuomioistuimilla on virallinen toimivalta henkilöoikeudellisissa asioissa (esim. avioliitto, avioero, perintö).
- Toisissa uskonnollinen laki toimii vapaaehtoisena väylänä tai vaihtoehtona siviilioikeudelle (esim. uskonnollinen sovittelu tai välimiesmenettely).
- Monissa länsimaissa uskonnolliset yhteisöt hoitavat omia uskonnollisia käytäntöjään, mutta valtio säilyttää viime kädessä kansalaisten perusoikeudet ja siviilioikeudellisen elämän järjestämisen.
Oikeudelliset haasteet ja ihmisoikeudet
Uskonnollisen lain ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien välillä voi syntyä jännitteitä, erityisesti sukupuolten tasa-arvon, uskonnonvapauden ja lasten oikeuksien alueilla. Monissa maissa keskustelu koskee sitä, kuinka sovittaa uskonnollisia normeja modernin perustuslain ja ihmisoikeussitoumusten kanssa. Ratkaisut vaihtelevat: joissain oikeusjärjestelmissä pyritään harmonisoimaan uskonnollisia sääntöjä siviilioikeuden kanssa, toisissa taas uskonnolliset määräykset ovat etusijalla.
Tulkinnan muutos ja nykyaika
Sekä islamilaisessa että juutalaisessa perinteessä on liikkeillä, jotka pyrkivät päivittämään tulkintoja vastaamaan nykyaikaisia sosiaalisia ja oikeudellisia vaatimuksia. Islamilaisessa oikeustieteessä keskustelua käydään muun muassa ijtihad-periaatteen (uusi juridinen päättely) roolista; juutalaisessa perinteessä modernit rabbiat laativat responsa-kirjeitä ja pyritään soveltamaan perinnettä nykykontekstiin. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja vaihtelevat yhteisöittäin.
Käytännön merkitys yksilölle
Yksilön arjessa uskonnollinen laki voi näkyä esimerkiksi siinä, että avioliitto solmitaan uskonnollisin menoin ja riitoin, avioerot käsitellään yhteisön tuomioistuimissa tai että ruokavalio ja uskonnolliset velvollisuudet määrittävät arkea. Useissa maissa on myös mahdollisuus valita, haluaako asian käsiteltävän siviili- vai uskonnollisen lain mukaan, mikä korostaa oikeudenvalinnan merkitystä.
Uskonnollinen laki on siis monimuotoinen ilmiö, joka nivoutuu tiiviisti yhteisöjen identiteettiin ja valtiolliseen oikeusjärjestykseen. Sen tulkintaa ja soveltamista ohjaavat sekä perinteet että nykyajan yhteiskunnalliset muutokset.
Vertailut
Uskonnollisten lakien katsotaan olevan ikuisia eivätkä ne muutu ajan myötä. Lainsäätäjät voivat muuttaa maallisia lakeja (ei-uskonnollisia). Uskonnolliset lait ohjaavat ihmisten käyttäytymistä ja uskomuksia. Maalliset lait käsittelevät ihmisten toimia ja sitä, miten ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Uskonnollisissa laeissa riitoja ratkaisevat kyseisen uskonnon virkamiehet, jotka yhdistävät tuomarin ja papin toimet. Maallisissa järjestelmissä oikeuslaitos on riippumaton.
Uskonnolliset oikeusjärjestelmät
Sharia
Sharia käsittelee monia aiheita, kuten rikollisuutta, politiikkaa, avioliittosopimuksia, kauppasääntöjä, uskonnollisia ohjeita ja taloutta. Se kattaa myös henkilökohtaiset asiat, kuten sukupuoliyhteyden, hygienian, ruokavalion, rukouksen, arkielämän etiketin ja paaston. Sharian noudattaminen on tärkeä osa muslimien uskoa. Tiukimmassa merkityksessä shariaa pidetään islamissa Jumalan erehtymättömänä lakina.
On olemassa kaksi ensisijaista shariaa: Koraani ja Hadithit (Muhammedin mielipiteet ja elämän esimerkit). Niissä asioissa, joita nämä ensisijaiset lähteet eivät suoraan kata, käytetään shariaa. Lähteet vaihtelevat islamin eri lahkojen välillä (sunnit ja shiialaiset ovat enemmistö). Ne vaihtelevat myös eri oikeuskoulukuntien, kuten Hanafin, Malikin ja Shafi'in, mukaan.
Haleakala
Historiallisesti halakha on palvellut monia juutalaisyhteisöjä diasporassa sekä siviili- että uskonnollisena lakina. Klassisessa juutalaisuudessa ei ollut eroa. Nykyaikaiset uskonnolliset johtajat ovat alkaneet pitää halakhaa vähemmän sitovana jokapäiväisessä elämässä. Tämä johtuu siitä, että se nojaa rabbiinien tulkintaan eikä heprealaiseen Raamattuun kirjoitettuihin puhtaisiin, kirjoitettuihin sanoihin.
Israelin nykylainsäädännön mukaan tietyt Israelin perhe- ja henkilöoikeuden alat kuuluvat rabbiinituomioistuinten toimivaltaan. Tämä tarkoittaa, että niitä käsitellään halakhan mukaisesti. Itse halakhassa on joitakin eroja askenasien, mizrahien, sefhardien, jemeniläisten ja muiden juutalaisten välillä, jotka ovat historiallisesti eläneet erillisissä yhteisöissä.
Viite
1. ↑ 1.01.1 Marylin Johnson Raisch. "Uskonnolliset oikeusjärjestelmät oikeusvertailussa: A Guide to Introductory Research". Hauser Global Law School, New Yorkin yliopisto. Haettu 8. joulukuuta 2015.
2. ↑ 2.02.1 Marci Hoffman; Mary Rumsey, Kansainvälinen ja ulkomainen oikeudellinen tutkimus: A Coursebook, Second Edition (Leiden; Boston: Martinus Nijhoff Publishers, 2012), s. 4.
3. ↑ 3.03.1 3.2 3.3 3.4 "Oikeusjärjestelmät". Cornell University Law School. Haettu 8. joulukuuta 2015.
4. ↑ Natana J. DeLong-Bas, Wahhabi Islam: From Revival and Reform to Global Jihad (New York: Oxford University Press, 2004, s. 93.
5. ↑ Noel J Coulson, A history of Islamic law (Piscataway, NJ: Transaction Publishers, 2011), s. 4.
6. ↑ Global issues : valintoja CQ Researcher -julkaisusta (Washington, DC: CQ Press, 2013), s. 229.
Etsiä