Sapelihammaskissat
Sapelihammaskissat eli sapelihammaskissat ovat yksi tunnetuimmista ja suosituimmista sukupuuttoon kuolleista eläimistä. Ne kuuluvat vaikuttavimpiin lihansyöjiin, jotka ovat koskaan eläneet. Näillä kissoilla oli pitkät kulmahampaat ja leuat, jotka avautuivat laajemmalle kuin nykyisillä kissoilla. Tämä viittaa erilaiseen tappamistyyliin kuin nykyaikaisilla kissaeläimillä.
Sapelihammastyyli on kehittynyt ainakin viisi kertaa lihansyöjänisäkkäiden keskuudessa. Tämä on yksi tunnetuimmista esimerkeistä konvergentista evoluutiosta.
- Creodontit, olivat varhaisimmat tunnetut sapelihampaat. Ne elivät eoseenissä, ja ne kuuluvat eri järjestykseen kuin Feliformia-heimon jäsenet. Machaeroides ja Apataelurus ovat esimerkkejä.
- Nimravidit olivat Feliformia-heimon perusryhmä, joka kesti eoseenistä myöhäisempään mioseeniin. Hoplophoneus on yksi esimerkki.
- Barbourofelidae on toinen sapelihampaiden elämäntyylin kehittänyt eläinheimo. Ne kukoistivat mioenin aikana. Ne ovat luultavasti läheisempää sukua kissaeläimille kuin Nimravidit.
- Sparassodontit, kuten Thylacosmilus, kuuluivat metatheriaaniseen nisäkäsryhmään. Niitä kutsuttiin aiemmin "pussieläinten sapelihampaiksi", mutta ne kuuluvat pussieläinten sisäryhmään. Mioseenistä plioseeniin.
- Machairodontinae: Felidae-heimon alalaji, joka eli mioseenistä pleistoseeniin (23 miljoonaa vuotta sitten - 11 000 vuotta sitten). Sisältää kuuluisan Smilodonin.
- Nimravides, joka kuuluu Felinae-sukuun eikä Nimravids-sukuun.
Sapelihampaat olivat väijytyspetoja, ja ne elivät todennäköisesti avoimissa metsissä. Tämä selittäisi niiden laajamittaisen esiintymisen mioseenikaudella, jolloin suuri osa maasta oli metsän peitossa. Niiden sopeutumiseen kuului koirahampaiden lisäksi eturaajojen vahvuus (vahvempi kuin nykyisillä suurilla kissoilla). Niiden vankka (raskas, sitkeä) vartalo kertoo pikemminkin voimasta kuin nopeudesta.
Ajatus siitä, miten he tappoivat, on seuraava. He piiloutuivat ja hyökkäsivät. Ne roikkuivat saaliin kaulan ympärillä, tarttuivat siihen ja viilsivät kurkun alapuolta kulmahampaillaan. Tämä aiheutti kuoleman verenhukan ja ilmansaannin menetyksen vuoksi.
Se, että niiden hampaat vaihtelevat, on mielenkiintoista. Joillakin on suuremmat hampaat, joillakin pienemmät tikarimaiset hampaat, joillakin sileät paksut hampaat, joillakin teränmuotoiset hampaat, joissa on joskus sahalaitaiset reunat. Joillakin oli laipat alaleuassa, useimmilla ei. Ewer huomauttaa, että tämän täytyy osoittaa, että tappamistavoissa ja saalistyypissä oli vaihtelua, mutta tästä tiedämme vain vähän.
Nykyään ei ole yhtään elävää: ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Kuoleminen seurasi ilmastonmuutosta, kun maapallo viileni ja laidunmaat syrjäyttivät metsät plioseeni- ja pleistoseenikaudella.
Smilodonin kallo ja ylemmät kaularangan nikamat.
Thylacosmilus atroxin kallo
Barbourofelis
Nimravid Hoplophoneuksen kallo, jossa näkyy leukalaippa, joka auttoi suojaamaan sapelimaisia hampaita.
Smilodonin kallo. Havainnollistaa sen sapelihammasleukojen valtavaa aukkoa. Tämä on suurempi laji, Smilodon populator.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ovat sapelihammaskissat?
V: Sapelihammaskissat, jotka tunnetaan myös nimellä sapelihammaskissat, olivat yksi tunnetuimmista ja suosituimmista sukupuuttoon kuolleista eläimistä. Ne olivat vaikuttavia lihansyöjiä, joilla oli pitkät kulmahampaat ja leuat, jotka avautuivat laajemmalle kuin nykyisillä kissoilla.
Kysymys: Kuinka monta kertaa sapelihammastyyli kehittyi?
V: Sapelihammastyyli kehittyi lihansyöjänisäkkäiden keskuudessa ainakin viisi kertaa.
K: Mikä on esimerkki kreodontista?
V: Machaeroides ja Apataelurus ovat esimerkkejä kreodonteista.
K: Mikä on esimerkki Nimravidista?
V: Hoplophoneus on esimerkki nimravidista.
K: Minkä tyyppinen nisäkäs oli Thylacosmilus?
V: Thylacosmilus kuului metatheriaaniseen nisäkäsryhmään.
K: Miten sapelihampaat tappoivat saaliinsa?
V: Miekkailuhampaat piileskelivät, hyökkäsivät saaliinsa kimppuun ja tarrautuivat sen kaulan ympärille tarttuen sen alapuolelle ja viiltämällä sitä viiltohampaillaan aiheuttaakseen kuoleman verenhukan tai ilman saannin puutteen vuoksi.
K: Miksi ne kuolivat sukupuuttoon?
V: Sapelihampaat kuolivat sukupuuttoon ilmastonmuutoksen vuoksi, kun maailma viileni ja ruohot korvasivat metsät plioseeni- ja pleistoseenikaudella.
