Vipera berus (kyy): tunnistus, myrkyllisyys ja leviäminen

Vipera berus (kyy): tunnistus, myrkyllisyys ja leviäminen — selkeät tunnistusvinkit, pureman riskit, ensiapu ja levinneisyys Suomessa ja Euroopassa.

Vipera berus on myrkkykyykäärme, jota tavataan suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa ja aina Itä-Aasiaan asti. Se on ainoa myrkkykäärme Brittein saarilla.

Ne eivät ole erityisen vaarallisia: käärme ei ole aggressiivinen, ja se puree yleensä vain silloin, kun sitä hälytetään tai häiritään. Puremat voivat olla hyvin kivuliaita, mutta ne ovat harvoin kuolemaan johtavia. Käärme ei ole uhanalainen, vaikka sitä suojellaankin joissakin maissa.

Tunnistus

Vipera berus on keskikokoinen käärme, jossa on usein selässä selvästi erottuva siksak-kuvio. Muita tunnusmerkkejä:

• kolmionmuotoinen pää ja pystysuuntaiset pupillit (vaihteluvalmiit "kissansilmät");
• karheat, kiiltelemättömät (kielteiset) kilpirangat eli suomut;
• väritys vaihtelee: yleisimmin harmaa tai ruskea pohjaväri ja tummempi siksak-kuvio, mutta esiintyy myös kokonaan mustia (melanistisia) yksilöitä;
• aikuisten pituus yleensä noin 40–70 cm, harvoin yli 80–90 cm.

Myrkyllisyys ja oireet

Vipera berus on myrkyllinen laji: se erittää myrkkyä purennan mukana kovettuneiden hampaiden kautta. Ihmisen kannalta myrkky on yleensä heikkotehoinen verrattuna trooppisiin käärmeisiin, mutta purema voi aiheuttaa sekä paikallisia että yleisoireita.

Tyypillisiä oireita:

• välitön kipu ja paikallinen turvotus puremakohtaan;
• punoitus, mustelmat ja joskus rakkulat;
• yleisoireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, huimaus, verensokerin lasku, päänsärky ja laaja-alaisempi turvotus;
• harvinaisissa, vakavammissa tapauksissa voi esiintyä hengitysvaikeuksia, veren hyytymishäiriöitä tai sokki — tällöin tilanne on hengenvaarallinen.

Erityisesti lapsille, vanhuksille ja allergisille henkilöille purema voi olla vaarallisempi.

Ensihuolto pureman jälkeen

Toimi nopeasti mutta rauhallisesti. Tärkeimmät ensitoimet:

• Hakeudu välittömästi lääkäriin tai päivystykseen. Soita hätänumeroon, jos oireet ovat vakavia.
• Pidä puremakohta alhaalla ja mahdollisimman liikkumattomana vähentääksesi myrkyn leviämistä.
• Poista sormukset, rannekorut ja tiukat vaatteet ennen turvotuksen alkamista.
• Vältä viiltoja, imemistä tai myrkyn imemistä puremasta — nämä toimenpiteet voivat tehdä tilanteesta pahemman.
• Älä käytä tiukkaa kiristyssidettä (tourniquet), ellei ammattihenkilö ohjeista toisin.
• Jos mahdollista, pidä pureman saanut rauhallisena ja siirrä hänet turvalliseen paikkaan, jossa hän voi odottaa hoitoa.

Terveydenhuollossa arvioidaan myrkyn vaikutus ja annetaan tarvittaessa kipuhoitoa, nesteytystä ja tarvittaessa vasta-ainetta (antivenomia), jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Leviäminen ja elinympäristö

Vipera berus on laajalle levinnyt laji: se esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa ja jatkuu Aasian pohjoisosissa. Laji sietää kylmiä ilmastoja ja sitä tavataan aina pohjoisessa napapiirin tuntumassa saakka.

Tyypillisiä elinympäristöjä ovat:

kivikkoiset mäet, kalliot ja kangasmetsät;
• heinä- ja suoniityt, pientareet ja metsänreunat;
• kosteat suot ja rämeet sekä pensaikot, joissa on auringonottopaikkoja.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

Vipera berus on päiväaktiivinen viileämmissä oloissa, mutta kuumimpina aikoina se saattaa olla aktiivinen aamulla ja illalla. Talvehtiminen tapahtuu sopivissa koloissa, juurakoissa ja kivikkojen suojissa. Laji on elävääntoipivasynnyttäjä: naaras synnyttää eläviä poikasia (ei munia) yleensä loppukesällä. Emo synnyttää kerrallaan muutamasta yksilöstä parinkymmenen poikasen pesueisiin, yleisemmin 4–12 poikasta.

Suojelu ja uhat

Vipera berus luokitellaan yleisesti vähiten huolestuttavaksi lajiksi (IUCN LC), mutta paikallisesti se voi olla suojeltu. Paikalliset uhat ovat:

• elintilan pieneneminen ja elinympäristöjen rikkoutuminen (maankäytön muutos);
• ajoittainen salametsästys ja turhaan tappaminen, koska pelko ja väärinymmärrys johtavat usein tappoihin;
• liikenne- ja ihmistoiminnan aiheuttama kuolleisuus.

Monissa maissa lainsäädäntö suojelee käärmeitä tai rajoittaa niiden häirintää. On tärkeää kunnioittaa luonnoneläimiä ja välttää tarpeetonta tappamista.

Turvavinkkejä kohtaamiseen luonnossa

• Pidä riittävä etäisyys: useimmiten käärme pakenee tai jähmettyy, jos sitä ei uhkaa.
• Käytä tukevaa kenkiä ja suojahousuja, jos liikut alueilla, joissa käärmeitä esiintyy.
• Katso mihin astut ja vältä käärmeiden piilopaikkoja (kivenlohkareet, paksu ruoho, vanhat lahoavat puut).
• Älä yritä pyydystää, tappaa tai käsitellä käärmettä — useimmat puremat tulevat juuri käsittelystä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on adana?

K: Onko kyy aggressiivinen?

K: Kuinka vaarallinen on kyykäärmeen purema?

K: Onko käärme ainoa myrkyllinen käärme Brittein saarilla?

K: Onko kyy uhattuna?

Kysymys: Onko käärme suojeltu kaikissa maissa?

K: Missä addereita tavataan?

Hae kirjaimella