Bartolomé de Las Casas (1484 - 1566), joka tunnetaan nimellä Intian apostoli, oli 1500-luvun espanjalainen pappi ja kirjailija sekä Meksikon Chiapasin ensimmäinen piispa. Las Casas oli dominikaanipappi, joka tuomitsi intiaanien kohtelun Espanjan valtakunnassa. Hänen laajalti levittämänsä "Intiaanien historia" auttoi luomaan mustan legendan espanjalaisten julmuudesta.
Bartolomé de Las Casas on yksi siirtomaahistorian tunnetuimmista kriitikoista ja intiaanien puolustajista. Hän siirtyi elämänsä alussa siirtokuntiin työskenteleväksi konkistadorien tukijaksi ja omisti encomienda-järjestelmässä työskenteleviä intiaaneja, mutta kokemusten myötä hän kääntyi ankarasti kritisoimaan siirtomaiden käytäntöjä ja vaatimaan alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamista.
Varhainen elämä ja kääntyminen puolustajaksi
Las Casas syntyi Sevillessä vuonna 1484. Nuorena hän lähti Amerikkaan ja osallistui alkuvaiheen siirtokuntien toimintaan, mukaan lukien maatalousyhteisöjen ja alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Myöhemmin hän koki voimakkaan eettisen muutoksen, liittyi dominikaaniveljestöön ja omisti elämänsä intiaanien puolustamiselle. Hän palautti vapautensa omistamiaan intiaaneja kohtaan ja ryhtyi julkiseen asiakirjakirjoittamiseen ja oikeudelliseen vaikuttamiseen.
Kirjallinen työ ja vaikutus
Las Casas kirjoitti useita teoksia, joissa hän kuvaili kristillisen etiikan näkökulmasta siirtomaiden julmuuksia. Tunnetuimpia ovat Brevísima relación de la destrucción de las Indias (noin 1552) ja laajempi Historia de las Indias. Näissä teoksissa hän dokumentoi pakkotyötä, väkivaltaa ja väestön hupenemista intiaanien keskuudessa ja vaati Espanjan kuninkaalta toimia. Hänen kirjoituksensa levisivät laajalti Euroopassa ja auttoivat synnyttämään niin kutsutun mustan legendan, jolla tarkoitetaan Espanjaa vastaan kohdistettua kuvaa julmuudesta ja väkivallasta siirtomaissa.
Poliittinen vaikuttaminen ja Valladolidin kiista
Las Casas vaikutti myös lainsäädäntöön. Hänen työnsä ja vetoomuksensa olivat osaltaan taustalla Leyes Nuevas -asetukselle (1542), joka pyrki rajoittamaan encomienda-järjestelmää ja parantamaan alkuperäiskansojen asemaa. Hän osallistui myös kuuluisaan Valladolidin keskusteluun (1550–1551), jossa hän vastasi intellektuaaliseen kritiikkiin siitä, olivatko Amerikan alkuperäiskansat "täysi-ihmisiä" ja oikeutettuja ihmisarvoon. Las Casas puolusti intiaaneja väittäen heidän olevan ihmisarvoisia, sivistyneitä yhteisöjä, joilla on oikeus itsehallintoon ja suojeluun.
Piispana Chiapasissa ja ristiriidat
Las Casas nimitettiin Chiapasin piispaksi vuonna 1544. Piispana hän pyrki toimeenpanemaan uusia suojelutoimia ja estämään hyväksikäytön. Tämä aiheutti vahvaa vastustusta siirtokuntien valtaapitäviltä, ja hänen toimintaansa vastaan esiintyi järjestelmällistä vastustusta. Hänen piispanuransa oli monimutkainen ja täynnä konflikteja, ja Las Casas vietti myöhemmin paljon aikaa myös Espanjassa lobbaamassa intiaanien oikeuksien puolesta.
Kiistat ja myöhemmät tarkennukset
Las Casasiin liittyy myös kiistanalaisia piirteitä. Alussa hän ehdotti, että afrikkalaisia orjia voitaisiin tuoda helpottamaan intiaanien kärsimystä, mikä myöhemmin on saanut kritiikkiä. Myöhemmissä vaiheissa hän kuitenkin kääntyi myös orjuutta vastaan ja kritisoi kaikkia ihmisten alistamisen muotoja. Hänen kertomuksensa olivat myös vihollisten propagandan välineinä – ne antoivat materiaalia Espanjan kilpailijoille mustamaalata siirtomaiden toimia, vaikka Las Casas itse pyrki ennen kaikkea saamaan oikeutta ja suojelua alkuperäiskansoille.
Perintö
Bartolomé de Las Casasin perintö on moniulotteinen: hän on sekä humanitaarisen aktivismin esikuva että kiistanalainen historiallinen hahmo. Hänen kirjoituksensa ovat keskeinen lähde Amerikan siirtomaahistorian tutkimuksessa ja ne ovat muuttaneet tapaamme ymmärtää eurooppalaisten ja alkuperäiskansojen kohtaamisia. Nykyään häntä muistetaan erityisesti ihmisoikeuksien varhaisena puolustajana, mutta myös esimerkkinä siitä, kuinka moniulotteisia ja ristiriitaisia historialliset persoonat voivat olla.
Las Casas kuoli vuonna 1566, mutta hänen työnsä vaikutukset näkyvät edelleen keskusteluissa kolonialismin moraalista, oikeudesta ja historiankirjoituksesta.
