Edward Elgar: The Kingdom (op.51) – oratorio vuodelta 1906
Edward Elgarin oratorio The Kingdom (op.51, 1906) — vaikuttava kuoro- ja orkesteriteos, kantaesitys Birminghamissa. Syvä hengellisyys, mykistävä musiikillinen suurus.
The Kingdom, op. 51, on Edward Elgarin säveltämä oratorio solisteille, kuorolle ja orkesterille.
Se esitettiin ensimmäisen kerran Birminghamin musiikkijuhlilla 3. lokakuuta 1906, ja orkesteria johti säveltäjä, ja solisteina olivat Agnes Nicholls, Muriel Foster, John Coates ja William Higley.
Tausta ja aihe
The Kingdom jatkaa Elgarin aiempaa suurteosta The Apostles (op. 49) ja käsittelee varhaisen kristillisen yhteisön syntyä Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeisessä ajassa. Teksti perustuu pääosin Uuteen testamenttiin, erityisesti Apostolien tekoihin ja evankeliumeihin, ja Elgar käyttää sitä kuvatakseen yhteisön kasvua, apostolien toimintaa ja Pyhän Hengen vuodattamista.
Rakenne ja musiikki
Teos on kirjoitettu soololle, kuorolle ja laajalle orkesterille. Elgarin tyyliin kuuluu rikas orkestrointi, pitkät melodiset linjat ja tunnistettavien temaattisten aiheiden käyttö, joita voidaan pitää eräänlaisina johtoteemoina (leitmotiffeina). Musiikki vaihtelee intiimeistä, pohdiskelevista hetkistä vaikuttaviin, dramaattisiin kuoro- ja orkesterikohtauksiin — esimerkiksi Pyhän Hengen vuodattamisen kuvaaminen sisältää voimakkaita ja värikkäitä sointiyhdistelmiä.
Ensiesitys ja vastaanotto
Ensiesitys vuonna 1906 herätti laajaa huomiota. Arvostelut olivat vaihtelevia: monet ylistivät Elgarin orkesterin- ja kuoronkäsittelyä sekä tunnelman luontia, kun taas jotkut pitivät teoksen kertomuksellista rakennetta hajanaisena tai tekstin valintoja epäyhtenäisinä. Vähintään yhtä selvä on teoksen asema Elgarin sävellystuotannon merkittävänä osana ja englantilaisen kuoroperinteen arvokkaana teoksena.
Merkitys ja esityskäytäntö
The Kingdom on osa Elgarin suunnittelemaa trilogiaa, jonka ensimmäinen osa on The Apostles; kolmas osa jäi säveltäjän suunnitelmissa toteuttamatta. Nykyään teosta esitetään harvemmin kuin joitakin muita säveltäjän tunnetuimpia suurteoksia, mutta se kuuluu silti vakavasti otettuun konserttiohjelmistoon erityisesti Englannissa ja esittelee Elgarin kyvyn yhdistää dramaattinen kertomus laajaan, sävykääseen orkesteri- ja kuorokieleen.
Keskeiset piirteet:
- Seurausosa Elgarin aikaisemmalle oratoriolle The Apostles.
- Tekstinä Raamatun kertomukset ja hengelliset katkelmat.
- Laaja orkesteri- ja kuorikäsittely, rikas harmoninen kieli ja teemoittelu.
- Ensiesitys Birminghamin musiikkijuhlilla 3.10.1906; johtajana säveltäjä itse.
Sen koostumuksen historia
Elgar pohti pitkään ajatusta kirjoittaa oratorio apostoleista. Lopulta hän päätti kirjoittaa ei vain yhden vaan kolme oratoriota ("trilogia"). Ensimmäisen oratorion oli määrä kertoa apostoleista, jotka kutsutaan seuraamaan Jeesusta. Sen nimi oli Apostolit, ja se sävellettiin ja esitettiin vuonna 1903. Toisen oli määrä kertoa apostolien vainoamisesta. Tämä teos, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1906, sai nimekseen The Kingdom (Kuningaskunta). Kolmannen teoksen oli määrä kertoa viimeisestä tuomiosta. Elgar ei koskaan ehtinyt säveltää sitä, vaikka hän ajatteli sitä vielä 1920-luvulla.
Elgar laati The Kingdomin sanat itse. Hän kuvailee tapahtumia Apostolien teoista, ja hän on lisännyt niihin myös evankeliumien, Vanhan testamentin ja apokryfikirjojen rivejä.
Suuri osa musiikista on rauhallista ja harkittua eikä niinkään dramaattista. Jos Elgar olisi saanut valmiiksi kaikki kolme oratoriota, The Kingdom olisi ollut keskimmäinen: rauhallinen ja pohdiskeleva kahden dramaattisemman oratorion välissä. Kuten Apostolien teoksessa , Elgar käytti johtomotiivin ideaa. Richard Wagner oli kehittänyt sen oopperoissaan: se on tekniikka, jossa on lyhyitä säveliä (motiiveja), jotka edustavat tarinan tiettyjä hahmoja tai tapahtumia.
Oratorio on jaettu orkesterin soittamaan alkusoittoon ja viiteen osaan.
Esiintyjät
The Kingdom on kirjoitettu suurelle orkesterille. Teoksessa on kaksinkertainen kuoro (kuoro jakautuu kahdeksaan osaan) ja semikuoro sekä neljä solistia, jotka edustavat Neitsyt Mariaa (sopraano), Maria Magdaleenaa (altto), Johannes (tenori) ja Pietari (basso).
Kuningaskunnan tarina
Orkesterin alkusoitossa kuulemme ensin sävelmiä (motiiveja), jotka kuulimme Apostoleissa. On motiiveja, jotka kuvaavat Jeesuksen surua, ja yksi Pietarille, toinen uutta uskoa, Kristusta, Lunastajaa, kuvaava motiivi, ja alkusoitto päättyy näiden kahden viimeisen samanaikaiseen kuulemiseen.
Ensimmäinen osa kertoo apostolien ja pyhien naisten tapaamisesta Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Matteus valitaan Juudaksen tilalle.
Osa II on melko lyhyt. Maria (Kristuksen äiti) ja Maria Magdaleena puhuvat ontuvasta miehestä ja muistelevat, kuinka Jeesus paransi sokeita ja ontuvia.
Osa III käsittelee helluntaita. Silloin Pyhä Henki laskeutui alas ja antoi apostoleille kyvyn puhua kaikkia kieliä, jotta he voisivat kertoa Jeesuksesta kaikille maailman ihmisille. Pietari kehottaa kaikkia kastamaan itsensä Herran nimeen.
Osa IV Johannes laulaa suuren dueton Pietarin kanssa. He saarnaavat väkijoukolle Jeesuksen ylösnousemuksesta, joten heidät pidätetään. Pidätyksen jälkeen Maria rukoilee näiden kahden miehen puolesta (tätä ei ole Raamatussa, vaan se oli Elgarin idea).
Osa V Alkukuoro kuullaan eri muodossa. Apostolit ja pyhät naiset ottavat ehtoollisen ja laulavat Isä meidän -rukouksen. Kristus Vapahtaja ilmestyy, ja teos päättyy uuden uskon teemaan. Musiikki ei pääty kovaääniseen kunnianpurkaukseen, vaan hiljaa ja rauhallisesti.
Etsiä