The Kingdom, op. 51, on Edward Elgarin säveltämä oratorio solisteille, kuorolle ja orkesterille.
Se esitettiin ensimmäisen kerran Birminghamin musiikkijuhlilla 3. lokakuuta 1906, ja orkesteria johti säveltäjä, ja solisteina olivat Agnes Nicholls, Muriel Foster, John Coates ja William Higley.
Tausta ja aihe
The Kingdom jatkaa Elgarin aiempaa suurteosta The Apostles (op. 49) ja käsittelee varhaisen kristillisen yhteisön syntyä Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeisessä ajassa. Teksti perustuu pääosin Uuteen testamenttiin, erityisesti Apostolien tekoihin ja evankeliumeihin, ja Elgar käyttää sitä kuvatakseen yhteisön kasvua, apostolien toimintaa ja Pyhän Hengen vuodattamista.
Rakenne ja musiikki
Teos on kirjoitettu soololle, kuorolle ja laajalle orkesterille. Elgarin tyyliin kuuluu rikas orkestrointi, pitkät melodiset linjat ja tunnistettavien temaattisten aiheiden käyttö, joita voidaan pitää eräänlaisina johtoteemoina (leitmotiffeina). Musiikki vaihtelee intiimeistä, pohdiskelevista hetkistä vaikuttaviin, dramaattisiin kuoro- ja orkesterikohtauksiin — esimerkiksi Pyhän Hengen vuodattamisen kuvaaminen sisältää voimakkaita ja värikkäitä sointiyhdistelmiä.
Ensiesitys ja vastaanotto
Ensiesitys vuonna 1906 herätti laajaa huomiota. Arvostelut olivat vaihtelevia: monet ylistivät Elgarin orkesterin- ja kuoronkäsittelyä sekä tunnelman luontia, kun taas jotkut pitivät teoksen kertomuksellista rakennetta hajanaisena tai tekstin valintoja epäyhtenäisinä. Vähintään yhtä selvä on teoksen asema Elgarin sävellystuotannon merkittävänä osana ja englantilaisen kuoroperinteen arvokkaana teoksena.
Merkitys ja esityskäytäntö
The Kingdom on osa Elgarin suunnittelemaa trilogiaa, jonka ensimmäinen osa on The Apostles; kolmas osa jäi säveltäjän suunnitelmissa toteuttamatta. Nykyään teosta esitetään harvemmin kuin joitakin muita säveltäjän tunnetuimpia suurteoksia, mutta se kuuluu silti vakavasti otettuun konserttiohjelmistoon erityisesti Englannissa ja esittelee Elgarin kyvyn yhdistää dramaattinen kertomus laajaan, sävykääseen orkesteri- ja kuorokieleen.
Keskeiset piirteet:
- Seurausosa Elgarin aikaisemmalle oratoriolle The Apostles.
- Tekstinä Raamatun kertomukset ja hengelliset katkelmat.
- Laaja orkesteri- ja kuorikäsittely, rikas harmoninen kieli ja teemoittelu.
- Ensiesitys Birminghamin musiikkijuhlilla 3.10.1906; johtajana säveltäjä itse.