Punjabi on indoarjalainen kieli. Se on noin 130 miljoonan ihmisen äidinkieli, ja se on maailman kymmenenneksi puhutuin kieli. Suurin osa tätä kieltä puhuvista ihmisistä asuu Punjabin alueella Pakistanissa ja Intiassa. Sitä puhutaan laajalti myös Haryanassa, Intiassa, Himachal Pradeshissa, Intiassa ja Delhissä, Intiassa. Pakistanissa punjabi on yksi suurimmista äidinkielistä ja sillä on merkittävä asema alueellisena kielenä.
Historia ja sukulaiskielet
Punjabi kehittyi pääasiassa keskiaikaisista prakriittikielistä, jotka olivat peräisin muinaisesta sanskritin kielestä. Kielen kehityksessä on nähtävissä vaiheita, joihin kuuluvat muun muassa Shauraseni prakrit ja myöhemmät apabhramśa-muodot. Kuten muutkin nykyaikaiset indoarjalaiset kielet — esimerkiksi hindi, bengali, urdu ja marathi — punjabi jakaa monia rakenteellisia ja sanastollisia piirteitä näiden kielten kanssa.
Ääntäminen ja kielioppi
Punjabi on epätavallinen kieli tämän perheen joukossa, sillä se on äänteellinen kieli. Useimmissa punjabin murteissa tonaliteetti (sävelmerkitys) erottelee sanojen merkityksiä — historiallisesti tämä yhteys syntyi ääntämispiirteistä kuten soinnillisen ja aspiroituneen konsonantin kehityksestä. Äännejärjestelmä sisältää vokaaleja ja konsonantteja, ja monissa puhutuissa muodoissa on kolme tonaalista sävyä tai niiden johdannaisia ilmiöitä.
Kieliopillisesti punjabi on pääosin subjektin–objektin–verbin (SOV) sanajärjestystä noudattava kieli, jossa käytetään postpositioita (ei prefiksipohjaisia prepositioita kuten englannissa). Substantiiveilla on sukupuolet (maskuliini ja feminiini), taipuva substantiivi- ja pronominijärjestelmä sekä laaja verbitaivutus, joka ilmaisee aikaa, aspektia, modusta ja persoonamuotoja.
Kirjoitusjärjestelmät ja kirjallisuus
Punjabi kirjoitetaan kahdella eri kirjoitusasulla, joita kutsutaan nimillä Gurmukhī ja Shahmukhī. Gurmukhī-kirjoitus (tunnettu erityisesti Intian Punjabin alueella) kehittyi ja standardoitui sikhiyhteisön yhteyksissä; sen muotoilu liitetään historiallisiin guruihin, jotka edistivät kirjoittamisen ja palvonnan käytäntöjä. Shahmukhī puolestaan on perso-arabialainen kirjoitusasu (Nastaʿlīq-tyylinen), jota käytetään laajalti Pakistaniin kuuluvassa Punjabin osassa.
Sikhien uskonnollinen pääteos, Guru Granth Sahibin tekstit on pääosin kirjoitettu Gurmukhī-kirjoituksella, ja monissa sen osissa käytetään pandžabin kieltä, vaikka teoksessa esiintyy myös muita kieliä ja murteita. Varhaisesta kirjallisuudesta mainittakoon Janamsakhit, eli kertomukset Guru Nanakin (1469–1539) elämästä ja legendoista, jotka ovat tärkeitä lähteitä varhaiselle punjabi‑kirjallisuudelle.
Punjabilla on rikas kirjallinen perinne runoudesta ja suullisesta perinteestä. Tunnettuja runoilijoita ja kansanrunoilijoita ovat esimerkiksi Baba Farid, Bulleh Shah ja Waris Shah, jonka teos Heer Ranjha on klassinen rakkaustarina. Modernissa kirjallisuudessa on runsaasti sekä proosaa että runoutta sekä kirjoituksia, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä.
Murteet, levinneisyys ja virallinen asema
Punjabin sisällä on useita murrealueita. Intian Punjabissa keskeinen standardoitu murre on Majhi (joka toimii usein standardoidun puhetavan perustana), lisäksi tunnetaan muun muassa Malwai- ja Doabi-murteet. Pakistanin Punjabissa puhuttavat muodot sisältävät useita länsimurteita, kuten Pothohari ja Shahpuri; jotkut niistä ovat lähempänä läntisiä lahnda- ja saraiki‑muotoja, joiden erottelu punjabista voi olla vivahteikasta.
Intiassa punjabi on Punjab‑osavaltion virallinen kieli ja yksi Intian perustuslain listaamista scheduled languages -kielistä. Pakistanissa punjabi on laajimmin puhuttu äidinkieli, mutta sillä ei ole samassa määrin muodollista kielellistä asemaa kansallisella tasolla kuin Urdulla. Punjabin kieli näkyy kuitenkin voimakkaasti paikallisessa mediassa, musiikissa, teatterissa ja arjen viestinnässä.
Diaspora ja nykytila
Punajbin puhujia on myös merkittäviä määriä diasporassa: Isossa‑Britanniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja muissa maissa asuvat yhteisöt ylläpitävät kieltä ja kulttuuria. Diasporayhteisöissä tuotetaan kirjallisuutta, lehteä, radio‑ ja ohjelmistotuotantoa sekä opetusta, mikä vaikuttaa kielen elinvoimaisuuteen kansainvälisesti.
Yhteenvetona punjabi on historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävä indoarjalainen kieli, jolla on monipuoliset murteet, kaksi pääasiallista kirjoitusjärjestelmää ja vahva kirjallinen sekä uskonnollinen perinne. Kielen asema vaihtelee alueittain, mutta sen puhujamäärä ja vaikutusalue tekevät siitä yhden Etelä‑Aasian tärkeimmistä kielistä.
