Fred Rogers | yhdysvaltalainen televisiopersoona, muusikko, nukketeatterintekijä, kirjailija, tuottaja

Varhainen elämä

Rogers syntyi Latrobessa, Pennsylvaniassa James Rogersin ja Nancy McFeelyn lapsena. Hänen isänsä oli liikemies. Hänen äitinsä oli rikkaasta pittsburghilaisperheestä ja toimi myös vapaaehtoisena sairaalassa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Hänen äidin puolen isoisänsä Fred McFeely oli Latroben suurimpiin yrityksiin kuuluneen McFeely Brickin toimitusjohtaja. Rogers kasvoi suuressa tiilikartanossa osoitteessa 737 Weldon Street Latrobessa.

Hänellä oli adoptoitu sisko, Elaine. Rogers vietti suuren osan vapaa-ajastaan isoisänsä McFeelyn kanssa, joka rakasti musiikkia. Rogers alkoi soittaa pianoa viisivuotiaana ja lauloi äitinsä kanssa.

Varttuessaan Rogers oli ujo ja ylipainoinen. Hän oli monta kertaa kotiopetuksessa astmansa vuoksi. Rogersin oli vaikea saada ystäviä, ja häntä kiusattiin usein pikkupoikana hänen painonsa vuoksi, ja häntä kutsuttiin usein "Fat Freddyksi".

Lukioaikana Latrobessa Rogersista tuli itsevarmempi ja suositumpi. Rogers oli oppilaskunnan puheenjohtaja, National Honor Societyn jäsen ja vuosikirjan päätoimittaja. Hän valmistui vuonna 1946. Hän opiskeli Dartmouth Collegessa vuosina 1946-1948 ja jatkoi sitten Rollins Collegessa Winter Parkissa, Floridassa, saadakseen BA-tutkinnon musiikin säveltämisestä vuonna 1951.

Rollinsissa opiskellessaan Rogers tapasi Sara Joanne Byrdin, joka oli kotoisin Oaklandista, Floridasta. He menivät naimisiin 9. kesäkuuta 1952. Heillä oli kaksi poikaa: James vuonna 1959 ja John vuonna 1961. Joanne Rogers kuoli tammikuussa 2021 92-vuotiaana.

Rogers valmistui Pittsburghin teologisesta seminaarista ja hänet vihittiin United Presbyterian Churchin papiksi vuonna 1963. Rogers palasi Pittsburghiin 1960-luvulla.

 
Rogers ja hänen vaimonsa Joanne vuonna 1975  

Televisio-ura

Varhainen ura

Rogers meni yliopiston jälkeen seminaariin, mutta halusi työskennellä television parissa. CNN:n haastattelussa Rogers sanoi: "Menin televisioon, koska vihasin sitä niin paljon, ja ajattelin, että on olemassa jokin tapa käyttää tätä upeaa välinettä hoitamaan niitä, jotka katsovat ja kuuntelevat". Hän haki töitä NBC:ltä New Yorkissa vuonna 1951. Hän työskenteli ensin apulaistuottajana ja myöhemmin verkon lattianjohtajana musiikkiohjelmissa, kuten Your Hit Parade, The Kate Smith Hour ja The Voice of Firestone. Hän työskenteli myös Gabby Hayesin lastenohjelmassa.

Rogers lähti NBC:ltä, koska hän ei hyväksynyt sitä, että virasto käytti lapsia mainonnassa. Hän aloitti työskentelyn nukketeatterimiehenä paikallisessa lastenohjelmassa The Children's Corner Pittsburghin julkisella televisioasemalla WQED vuonna 1954. Ohjelma voitti Sylvania-palkinnon parhaasta lastenohjelmasta, ja se lähetettiin valtakunnallisesti NBC:llä.

Rogers opiskeli teologiaa läheisessä Pittsburghin teologisessa seminaarissa lounastauoillaan. Hän ei kuitenkaan halunnut ryhtyä saarnaajaksi, ja häntä kehotettiin jatkamaan lastenohjelmien tekemistä vihkimisen jälkeen. Hän työskenteli Pittsburghin yliopiston lasten kehitys- ja hoito-ohjelmassa.

Vuonna 1963 Canadian Broadcasting Corporation (CBC) palkkasi Rogersin luomaan 15-minuuttisen lastenohjelman Misterogers. Rogers muutti Torontoon, ja sarjaa esitettiin kolmen kauden ajan. Kolme vuotta myöhemmin Rogers muutti takaisin Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1966 Rogers sai ohjelmansa oikeudet CBC:ltä ja siirsi ohjelman Pittsburghin WQED-asemalle, jossa hän oli työskennellyt The Children's Cornerin parissa.

Mister Rogersin naapurusto

Mister Rogersin naapurusto alkoi vuonna 1968, ja sitä esitettiin 895 jaksoa. Se esitettiin National Educational Television -kanavalla, josta myöhemmin tuli The Public Broadcasting Service. Viimeiset uudet jaksot nauhoitettiin joulukuussa 2000, ja niitä alettiin esittää elokuussa 2001. Vuoteen 1985 mennessä kahdeksan prosenttia Yhdysvaltojen asukkaista katsoi ohjelmaa.

Ohjelma alkoi aina sillä, että Rogers tuli kotiin ja lauloi tunnuskappaleensa "Won't You Be My Neighbor?". Sitten hän vaihtoi lenkkarit ja vetoketjullisen villapaidan. Kaikki villapaidat olivat hänen äitinsä neulomia. Ohjelmassaan Rogers teki aina matkoja, opetti uusia asioita ja näytti lyhyitä elokuvia "Kuva, kuva" -ohjelmassa. Jokaisessa jaksossa oli matka Rogersin "Naapurusto mielikuvitusmaailmaan", jossa oli vaunu, linna ja valtakunnan asukkaita, kuten kuningas Perjantai XIII.

Rogers ruokki akvaariokalojaan aina jaksojen aikana. Hän sanoi aina yleisölleen, että hän ruokki niitä, koska hän sai kirjeen nuorelta sokealta tytöltä, joka halusi tietää joka kerta, kun hän teki näin. Ohjelma päättyi Rogersin laulamaan "It's Such a Good Feeling".

Rogers uskoi, ettei hän toiminut kuvattaessa eri tavalla kuin normaalisti. Hän sanoi, että "yksi suurimmista lahjoista, jonka voit antaa kenellekään, on rehellisen itsesi lahja. Uskon myös, että lapset huomaavat huijarin jo kilometrin päästä". Rogers sävelsi lähes kaiken ohjelman musiikin. Hän halusi opettaa lapsia rakastamaan itseään ja muita, ja hän puhui yleisistä lapsuuden peloista lohduttavien laulujen avulla. Kerran hän teki matkan lastensairaalaan osoittaakseen lapsille, että sairaala ei ole paikka, jota pitää pelätä.

Rogers puhui ohjelmassaan yhteiskunnallisista aiheista, kuten Robert F. Kennedyn murhasta, rasismista ja avioeroista. Eräässä kuuluisassa jaksossa Rogers liotti jalkojaan afroamerikkalaisen konstaapeli Clemmonsin (François Clemmons) kanssa lastenaltaassa kuumana päivänä. Kohtaus oli viesti osallisuudesta aikana, jolloin rotuerottelu oli Yhdysvalloissa yleistä.

Rogers tunnettiin myös siitä, että hänen ohjelmassaan esiintyi vammaisia lapsia. Eräässä vuoden 1981 jaksossa Rogers tapasi nuoren neliraajahalvaantuneen pojan, Jeff Erlangerin, joka näytti, miten hänen sähköpyörätuolinsa toimi, ja selitti, miksi hän tarvitsi sitä. Erlanger ja Rogers lauloivat molemmat duettona kappaleen "It's You I Like". Ennen nauhoitusta Erlanger oli jo pitkään ollut ohjelman fani, ja hänen vanhempansa kirjoittivat Rogersille kirjeen, jossa kysyivät, voisivatko he tavata.

Rogers lopetti jokaisen ohjelman kertomalla katsojilleen,

"Olet tehnyt tästä päivästä erityisen päivän, koska olet vain oma itsesi. Koko maailmassa ei ole ketään sinunlaistasi ihmistä, ja minä pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet."

Rogers ei koskaan puhunut ohjelmassa uskonnollisesta vakaumuksestaan, koska hän ei halunnut, että kukaan katsoja kokisi, ettei häntä huomioida ohjelmassa. Persianlahden sodan aikana hän lohdutti katsojiaan sillä, että kaikista naapuruston lapsista pidettäisiin hyvää huolta. Rogers pyysi vanhempia lupaamaan huolehtia lapsistaan.

Vuonna 1990 Ku Klux Klanin jäsenet Missourissa soittivat rasistisia versioita Rogersin kappaleista, minkä vuoksi Rogers nosti kanteen valkoista ylivaltaa edustavaa ryhmää vastaan. Missourin käräjäoikeuden tuomari määräsi Ku Klux Klanin lopettamaan Rogersin laulujen käytön ja luovuttamaan kaikki hallussaan olevat levyt Rogersille sanoen, että ryhmä oli rikkonut tekijänoikeuksia.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Rogers nauhoitti vanhemmille suunnattuja julkisia tiedotteita siitä, miten lasten kanssa tulisi keskustella maailman traagisista uutistapahtumista. Hän kehotti katsojia "etsimään auttajia". Sitaatti leviää edelleen traagisten uutistapahtumien jälkeen. Rogers sanoi julkisessa tiedotteessa,

"Kun olin poika ja näin uutisissa pelottavia asioita, äitini sanoi minulle: 'Etsi auttajia. Löydät aina ihmisiä, jotka auttavat.' Vielä tänäkin päivänä, erityisesti "katastrofien" aikoina, muistan äitini sanat ja minua lohduttaa aina se, että tajuan, että maailmassa on edelleen niin paljon auttajia - niin paljon välittäviä ihmisiä"."

PBS-rahoitus

Vuonna 1969 Rogers esiintyi Yhdysvaltain senaatin viestintää käsittelevän alakomitean edessä. Hänen tavoitteenaan oli pyytää senaattia tukemaan PBS:n ja Corporation for Public Broadcasting -yhtiön rahoitusta, koska ehdotettiin budjettileikkauksia. Noin kuuden minuutin todistajanlausunnossaan Rogers puhui sosiaalisen ja emotionaalisen kasvatuksen tarpeesta, jota julkinen televisio antoi. Hän väitti, että muut televisio-ohjelmat, kuten hänen naapurustonsa Neighborhood, auttoivat kannustamaan lapsia tulemaan onnellisiksi kansalaisiksi.

Alakomitean puheenjohtaja John O. Pastore ei tuntenut Rogersia eikä hänen työtään, ja hänen sanottiin joskus olevan kärsimätön. Rogersin jälkeen Pastore kuitenkin sanoi, että todistus oli saanut hänet kananlihalle, ja sanoi: "Minusta se on hienoa. Näyttää siltä, että olet juuri ansainnut 20 miljoonaa dollaria". Senaatti nostaisi pian PBS:n rahoituksen 9 miljoonasta 22 miljoonaan dollariin.

Rooli asiassa Sony Corp. of America v. Universal City Studios, Inc.

Kun kotitalouksien mahdollisuus tallentaa televisio-ohjelmia videonauhurilla lisääntyi, Rogers tuki aktiivisesti videonauhuriyrityksiä oikeudessa. Hänen vuonna 1979 antamansa lausunto asiassa Sony Corp. of America vastaan Universal City Studios, Inc. Rogers sanoi, ettei hän vastustanut televisio-ohjelmiensa tallentamista kotiin, koska perheet voisivat katsoa niitä yhdessä myöhemmin.

Kun tapaus päätyi korkeimpaan oikeuteen vuonna 1983, enemmistöpäätöksessä pohdittiin Rogersin antamaa todistajanlausuntoa. Oikeus katsoi, että Betamax-videonauhuri ei rikkonut tekijänoikeuksia. Tuomioistuin totesi, että hänen näkemyksensä olivat tärkeä todiste siitä, "että monet [televisio]tuottajat ovat halukkaita sallimaan yksityisen aikasiirtelyn jatkumisen".

Muut teokset

Ulkoinen ääni

Terry Gross ja Fred Rogers, Fresh Air Terry Grossin kanssa

Vuonna 1978, kun Rogers piti taukoa uusien Naapuruston jaksojen nauhoittamisesta, hän juonsi PBS:llä aikuisille suunnattua haastatteluohjelmaa nimeltä Vanhat ystävät...uudet ystävät. Ohjelmassa Rogers haastatteli "näyttelijöitä, urheilutähtiä, poliitikkoja ja runoilijoita". Ohjelma kesti vain 20 jaksoa. Vuonna 1988 hän esiintyi neuvostoliittolaisessa lasten televisio-ohjelmassa Hyvää yötä, pikkuiset! jossa hän toi mukanaan nukkensa Daniel Raidallinen tiikeri.

Ainoa kerta, kun Rogers esiintyi televisiossa jonain muuna kuin omana itsenään, oli vuonna 1996, jolloin hän esitti saarnaajaa yhdessä jaksossa Dr. Quinn, Medicine Woman -sarjaa. Rogers ääninäytteli itseään PBS Kidsin Arthur-sarjan jaksossa "Arthur Meets Mister Rogers".

 
Rogers Moskovassa, 1988  


Rogers nauhoittaessaan Mister Rogersin naapuruston jaksoa, 1981.  


Rogers ja X Pöllö lehden kannessa, 1969  


Rogers katselee nauhan toistoa Betty Aberlinin ja Johnny Costan kanssa, joulukuu 1969.  


Rogers lukiovuosinaan vuonna 1946  

Henkilökohtainen elämä

Rogersilla oli asunto New Yorkissa ja kesäasunto Nantucketin saarella Massachusettsissa. Rogers oli punavihreä-värisokea. Hänellä oli terveelliset elämäntavat, sillä hän ui joka aamu eikä tupakoinut eikä juonut. Hän oli kasvissyöjä, koska piti lihan syömistä vääränä ja sanoi: "En halua syödä mitään, millä on äiti". Suosituista huhuista huolimatta hän ei koskaan palvellut armeijassa Navy SEALina Vietnamin sodan aikana eikä hänellä koskaan ollut tatuointeja.

Vuonna 1991 Pittsburgh Penguins nimesi Rogersin julkkiskapteenikseen osana National Hockey Leaguen 75-vuotisjuhlaa. Kortti nro 297 vuoden 1992 NHL Platinum -kokoelmasta juhlisti tätä tapahtumaa, joten Rogers oli yksi vain kahdestatoista julkkiskapteenista, jotka on valittu urheilukorttiin.

Aamurutiiniensa aikana Rogers vastasi jokaiseen fanipostiin ja palautti ne lähettäjälle.

Vuonna 1992 hänelle myönnettiin Peabody-palkinto. Hänet lisättiin Television Hall of Fameen vuonna 1999.

Rogersin ystävän William Hirschin haastattelussa Rogers sanoi, että jos seksuaalisuutta mitattaisiin asteikolla: "No, minun täytyy olla aivan keskellä. Olen nimittäin pitänyt naisia viehättävinä ja miehiä viehättävinä", mikä sai jotkut lukijat kuvaamaan Rogersia biseksuaaliksi.

 
Rogers Chicagossa, 1994  

Kuolema

Rogersin jäätyä eläkkeelle vuonna 2001 hän jatkoi työtään opiskelemalla uskontoa ja hengellisyyttä, esiintymällä julkisesti, matkustamalla ja työskentelemällä hänen mukaansa nimetyn lasten mediakeskuksen parissa Saint Vincent Collegessa Latrobessa yhdessä kollegion kanslerin, arkkikaappalainen Douglas Nowickin kanssa.

Kesään 2002 mennessä hänen jatkuva vatsakipunsa oli muuttunut niin tuskalliseksi, että hän kävi lääkärissä, ja lokakuussa 2002 hänellä todettiin vatsasyöpä. Hänet leikattiin 6. tammikuuta 2003, mutta leikkaus ei onnistunut. Viikkoa aiemmin hän oli ollut Art Linkletterin ja Bill Cosbyn kanssa Tournament of Roses -paraatin suurmarsalkka.

Rogers kuoli aamulla 27. helmikuuta 2003 vaiputtuaan koomaan kotonaan Pittsburghissa. Hänen vaimonsa oli hänen vierellään, kun hän kuoli. Hän kuoli vajaa kuukausi ennen kuin olisi täyttänyt 75 vuotta.

Hänen muistotilaisuuteensa Heinz Hallissa osallistui yli 2700 ihmistä. Kunniavieraita olivat muun muassa Good Morning America -ohjelman entinen juontaja David Hartman, Teresa Heinz Kerry, filantrooppi Elsie Hillman, PBS:n pääjohtaja Pat Mitchell, Arthurin luoja Marc Brown ja The Very Hungry Caterpillar -kirjailija ja -kuvittaja Eric Carle. Puhujat muistivat Rogersia hänen rakkaudestaan lapsiin, uskontoonsa kohdistuneesta omistautumisestaan, rakkaudestaan musiikkiin ja huumoristaan. Teresa Heinz Kerry sanoi Rogersista: "Hän ei koskaan alentunut, hän vain kutsui meidät mukaan keskusteluun. Hän puhui meille sellaisina kuin olimme, ei sellaisina kuin muut toivoivat meidän olevan". Rogers on haudattu Unityn hautausmaalle Latrobessa.

 
Rogers vierailee Valkoisessa talossa, huhtikuu 2002  

Perintö ja kunnianosoitukset

Presidentti George W. Bush myönsi Rogersille presidentin vapaudenmitalin vuonna 2002 hänen työstään lasten koulutuksen hyväksi. Hän sanoi, että "Fred Rogers on osoittanut, että televisio voi rauhoittaa sielua, kasvattaa henkeä ja opettaa hyvin nuoria".

Vuonna 2003 Yhdysvaltain senaatti hyväksyi päätöslauselman 16 Rogersin muistoksi. Rogersin kuoleman jälkeen Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi vuonna 2003 päätöslauselman 111, jossa kunnioitettiin Rogersia "hänen legendaarisesta palvelustaan lasten elämän parantamiseksi, hänen vankkumattomasta sitoutumisestaan osoittaa myötätunnon voimaa ja hänen omistautumisestaan ystävällisyyden levittämiseen esimerkin kautta".

Uudenvuodenpäivänä 2004 Michael Keaton, joka työskenteli näyttämöllä Mister Rogersin naapurustossa ennen kuin hänestä tuli näyttelijä, juonsi PBS:n TV-erikoisohjelmaa Fred Rogers: America's Favorite Neighbor. Hänen kotikaupunkinsa Latrobe ja Pittsburgh isännöivät "Won't You Wear a Sweater Day" -päivää Rogersin kunniaksi. Tapahtuma järjestetään vuosittain hänen syntymäpäivänään 20. maaliskuuta. Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto nimesi vuonna 2003 asteroidin 26858 Misterrogers Rogersin mukaan.

Smithsonian-instituutti osti yhden Rogersin kuuluisista villapaidoista, ja se on esillä "Treasure of American History" -näyttelyssä. Fred Rogersin muistopatsas Pittsburghissa vihittiin käyttöön vuonna 2009.

Fred Rogersin muistoksi pystytettiin 25. kesäkuuta 2016 Fred Rogersin historiallinen muistomerkki lähelle Latrobea, Pennsylvaniaan.

Kesäkuussa 2018 julkaistiin Rogersin elämään ja perintöön perustuva dokumentti Won't You Be My Neighbor?, joka sai myönteiset arvostelut ja josta tuli kaikkien aikojen eniten rahaa tuottava elämäkerta-dokumenttielokuva (biodokumentti). Tom Hanks näytteli Rogersia hänen myöhempään elämäänsä perustuvassa elokuvassa A Beautiful Day in the Neighborhood (2019), jonka on ohjannut Marielle Heller. Hanks olisi pian ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon saajaksi Rogersin roolistaan.

Rogersia palkittiin maaliskuussa 2018 Yhdysvaltojen postimerkillä. Syyskuun 21. päivänä 2018 Google Doodle kunnioitti häntä stop-motion-videolla Mister Rogersin naapurustosta. Lokakuun 23. päivänä 2018, vuoden 2018 World Seriesin ensimmäisen pelin aikana, Rogersin ensimmäinen televisiomainos esitettiin Googlen Pixel 3 -älypuhelimelle. Mainoksessa Rogers laulaa "Did You Know", mikä on ensimmäinen kerta, kun hänen ääntään tai kuviaan on käytetty tuotteen mainoksessa televisiossa.

Joulukuussa 2019 ilmoitettiin, että Rogersin patsas sijoitetaan Nantucket Parkiin Nantucketissa, Massachusettsissa.

Vuoden 2020 Oscar-gaalassa Janelle Monáe esitti avajaisseremoniassa Rogersin kappaleen "Its a Beautiful Day in This Neighborhood" yllään punainen villapaita. Parhaan naispääosan Oscar-palkinnon vastaanottopuheessaan Renée Zellweger listasi Rogersin yhdeksi sankareista, joita ihmisten tulisi etsiä.

Vuoden 2021 Grammy-gaalassa Rogersille myönnettiin postuumisti Grammy-palkinto parhaasta historiallisesta albumista It's Such a Good Feeling: The Best of Mister Rogers.

 
Presidentti Bush luovuttaa Rogersille presidentin vapaudenmitalin, 2002.  

Ohjelmat

Vuosi	Otsikko
1954-1961	Lasten nurkkaus
1963-1966	Misterogers
1964-1967	Butternut Square
1968-2001	Mister Rogersin naapurusto
1977-1982	Joulun aikaa Mister Rogersin kanssa
1978-1981	Vanhat ystävät ... Uudet ystävät
1981	Seesaminkatu
1988	Hyvää yötä, pikkuiset!
1991	Missä ihmeessä Carmen Sandiego on?
1994	Fred Rogersin sankarit
1996	Tohtori Quinn, lääketieteen nainen
1997	Arthur
1998	Onnenpyörä
2003	114. vuotuinen ruusujen turnausparaati

 
Rogersin kuuluisa punainen villapaita Smithsonianissa Washingtonissa.  


Daniel "Raidallinen" tiikeri nukke  

Lastenkirjat

• Pieni maailmamme (Josie Careyn kanssa, kuvittaja Norb Nathanson), 1954, Reed ja Witting, OCLC 236163646.
• The Elves, the Shoemaker, & the Shoemaker's Wife (kuvittanut Richard Hefter), 1973, Small World Enterprises, OCLC 969517.
• The Matter of the Mittens, 1973, Small World Enterprises, OCLC 983991.
• Speedy Delivery (kuvittanut Richard Hefter), 1973, Hubbard, OCLC 11464480
• Henrietta tapaa jonkun uuden (kuvittanut Jason Art Studios), 1974, Golden Press, OCLC 950967676
• Mister Rogers puhuu, 1974, Platt & Munk, OCLC 1093164.
• Aika olla ystävä, 1974, Hallmark Cards, OCLC 1694547.
• Jokainen on erityinen (kuvittanut Jason Art Studios), 1975, Western Publishing, OCLC 61280957.
• Kerro minulle, Mister Rogers, 1975, Platt & Munk, OCLC 1525780.
• The Costume Party (kuvittanut Jason Art Studios), 1976, Golden Press, OCLC 3357187.
• Planet Purple (kuvittanut Dennis Hockerman), 1986, Texas Instruments, ISBN 978-0-89512-092-2.
• Jos olisimme kaikki samanlaisia (kuvittanut Pat Sustendal), 1987, Random House, OCLC 15083194.
• Trolley Visit to Make-Believe (kuvittanut Pat Sustendal), 1987, Random House, OCLC 17237650
• Toiveet eivät tee asioita todeksi (kuvittanut Pat Sustendal), 1987, Random House, OCLC 15196769.
• Kukaan ei voi koskaan ottaa paikkaasi (kuvittanut Pat Sustendal), 1988, Random House, OCLC 990550735.
• When Monsters Seem Real (kuvittanut Pat Sustendal), 1988, Random House, OCLC 762290817.
• You Can Never Go Down the Drain (kuvittanut Pat Sustendal), 1988, Random House, ISBN 978-0-394-80430-9.
• The Giving Box (kuvittanut Jennifer Herbert), 2000, Running Press, OCLC 45616325.
• Hyvällä säällä vai ei (Hedda Bluestone Sharapanin kanssa, kuvittaja James Mellet), 2005, Family Communications, OCLC 31597516
• Josephine Lyhytkaula-Giraffe, 2006, Family Communications, OCLC 1048459379.
• Kaunis päivä naapurustossa: Mister Rogersin naapuruston runous (kuvittanut Luke Flowers), 2009, Quirk Books, OCLC 1042097615.

 
Rogersin ja hänen show'nsa kunniaksi koristeltu vaunu Oak Parkissa, Illinoisissa.  


Pittsburghissa sijaitsevan "Tribute to Children" -muistomerkin etupuoli, jossa on myös Rogersin patsas.