Guillaume Dufay

Life

Testamentin perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että hän oli syntynyt Beerselissä, joka sijaitsee Brysselin lähellä nykyisessä Belgiassa. Hän oli tuntemattoman papin ja Marie Du Fayt -nimisen naisen avioton lapsi. Pienenä Dufay muutti äitinsä kanssa Cambraihin, jossa he asuivat sukulaisensa luona, joka oli katedraalin kanonisti. Dufay osoitti pian musiikillista lahjakkuutta, ja hän sai musiikillisen koulutuksen katedraalissa. Hän lauloi siellä kuorossa. Kun hän oli vasta 16-vuotias, hänelle annettiin kappalaisen virka Cambrain lähellä. Hän matkusti Konstanziin.

Marraskuusta 1418 vuoteen 1420 hän toimi Cambrain katedraalin apidiakonina. Vuonna 1420 hän lähti jälleen Cambraista ja työskenteli Italian Riminissä rikkaan perheen luona. Vuonna 1424 hän palasi Cambraihin, koska sukulainen, jonka talossa hänen äitinsä asui, oli sairastunut. Sukulaisen kuoltua hän palasi takaisin Italiaan. Hän työskenteli Bolognassa erään kardinaalin palveluksessa. Hänestä tuli diakoni ja sitten pappi.

Kun kardinaali pakotettiin lähtemään Bolognasta vuonna 1428, Dufay lähti Roomaan paavin palvelukseen. Hänestä tuli paavin kuoron jäsen. Vuonna 1434 hänestä tehtiin maistre de chappelle Savoijassa. Hän näyttää lähteneen Roomasta, kun paavin kuorolla oli rahaongelmia. Silti vuonna 1435 hän oli jälleen paavin kappelin palveluksessa, mutta tällä kertaa Firenzessä. Vuonna 1436 Dufay sävelsi juhlamoteton Nuper rosarum flores, joka on yksi hänen kuuluisimmista sävellyksistään ja jota laulettiin Brunelleschin Firenzen katedraalin kupolin vihkimistilaisuudessa.

Tänä aikana Dufay aloitti myös pitkän yhteistyön Ferrarassa asuvan d'Este-suvun kanssa, joka oli renessanssin tärkeimpiä musiikin mesenaatteja. Hän on saattanut tutustua heihin ensimmäisen Italiassa oleskelunsa aikana. Rimini ei ollut kaukana Ferrarasta, ja hän vietti aikaa molemmissa kaupungeissa, joista hän sai taloudellista tukea.

Tänä aikana kiistat paavin ja Baselin neuvoston välillä jatkuivat. Dufay arveli jäävänsä työttömäksi, joten hän palasi Cambraihin. Voidakseen toimia Cambrain kanonistina hän tarvitsi oikeustieteellisen tutkinnon, jonka hän suoritti vuonna 1437; hän on saattanut opiskella Torinon yliopistossa vuonna 1436. Yksi ensimmäisistä asiakirjoista, joissa hänet mainitaan Cambraissa, on päivätty 27. joulukuuta 1440, jolloin hänelle annettiin 36 erää viiniä Johannes evankelistan juhlaa varten. Emme tiedä, kuinka kauan hänellä kesti juoda sitä.

Dufay oleskeli Cambraissa 1440-luvulla. Samaan aikaan hän oli myös Burgundin herttuan palveluksessa. Cambraissa ollessaan hän työskenteli Nicolas Grenonin kanssa katedraalin nuottikokoelman täydellisen uudistamisen parissa. Tämä tarkoitti sitä, että hänen oli kirjoitettava suuri kokoelma polyfonista musiikkia jumalanpalveluksia varten. Hän työskenteli myös katedraalin hallinnossa. Vuonna 1444 hänen äitinsä kuoli, ja hänet haudattiin katedraaliin, ja vuonna 1445 Dufay muutti sen henkilön taloon, joka oli juuri aiemmin ollut kanonina. Hän piti tämän kodin loppuelämänsä ajan, vaikka hän vietti vielä kuusi vuotta Italiassa, jossa hän kirjoitti monia sävellyksiään. Kun hän palasi jälleen Cambraihin, hänestä tehtiin katedraalin kanonisti. Hän oli tuolloin Euroopan kuuluisin säveltäjä. Hän sävelsi usein musiikkia Burgundin hoville, ja hän tapasi monia nuorempia säveltäjiä, joista oli tulossa kuuluisia, kuten Busnois, Ockeghem, Tinctoris ja Loyset Compère. Tänä aikana Dufay kirjoitti luultavasti L'homme armé -lauluun perustuvan messunsa sekä samaan lauluun perustuvan chansonin. Ehkä hän kirjoitti ne, kun Filip Hyvä kutsui uuden ristiretken Konstantinopolin hiljattain valloittaneita turkkilaisia vastaan. Hän kirjoitti myös Requiem-messun noin vuonna 1460, joka on kadonnut.

Dufay kuoli useita viikkoja kestäneen sairauden jälkeen 27. marraskuuta 1474. Hän oli pyytänyt, että hänen kuolinhetkellään laulettaisiin hänen motettonsa Ave regina celorum ja että joidenkin osien välissä luettaisiin armonpyyntöjä, mutta tähän ei ollut riittävästi aikaa, joten se laulettiin hänen hautajaisissaan. Dufay haudattiin Cambrain katedraalin Pyhän Etiennen kappeliin; hänen muotokuvansa oli kaiverrettu hänen hautakiveensä. Myöhempinä vuosina katedraali tuhoutui ja hautakivi katosi, mutta se löydettiin vuonna 1859 (sitä käytettiin kaivon peittämiseen), ja se on nyt Palais des Beaux Arts -museossa Lillessä.

Musiikki ja vaikutus

Dufayn musiikkia esitettiin kaikkialla Euroopassa. Hänen musiikkiaan esittävien ihmisten oli kirjoitettava se käsin. Tuohon aikaan ei ollut nuotinpainoa.

Dufay kirjoitti kirkkomusiikkia, kuten messuja, motetteja, Magnificatteja, virsiä, yksinkertaisia laulusävelmiä ja antifoneja. Hänen maalliseen (ei-uskonnolliseen) musiikkiinsa kuuluu rondeaux'ta, balladeja, virelais'ta ja muutamia muita chansoneita. Hänen sävellystyylinsä loi pohjan seuraaville renessanssisäveltäjien sukupolville. Jotkut hänen tekniikoistaan olivat vanhanaikaisia. Hän käytti moteteissaan isorytmejä, jotka olivat olleet suosittuja keskiaikaisessa musiikissa. Hän käytti laulujen harmonisointiin tapaa, joka tuli tunnetuksi nimellä fauxbourdon. Hän oli suosittu, koska hän osasi kirjoittaa melodioita, jotka olivat kauniita laulaa.