Euroopan ja Etelä‑Amerikan cup, jota kutsutaan yleisesti Intercontinental Cupiksi tai Toyota Cupiksi, oli UEFA:n ja CONMEBOL:n yhdessä järjestämä seurajoukkueiden kilpailu. Kilpailussa kohtasivat Euroopan Mestarien liigan (aiemmin Euroopan cupin) ja Etelä‑Amerikan Copa Libertadoresin voittajajoukkueet vuosittaisessa ottelussa, jossa ratkaistiin käytännössä koko aikakauden seurajoukkueiden maailmanmestaruudesta.
Cupia pidettiin pitkään seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailuna, kunnes ensimmäiset FIFA:n seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut (FIFA Club World Cup) järjestettiin vuonna 2000. Intercontinental Cup toi yhteen Euroopan ja Etelä‑Amerikan parhaat seurat ja sen ottelut olivat usein kovatasoisia, vahvasti taktisia ja paikoin kiihkeitä kohtaamisia, joissa näkyivät eri mantereiden pelityylien erot.
Vuodesta 2005 lähtien Intercontinental Cup korvattiin kokonaisvaltaisemmalla FIFA:n seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailulla, johon osallistuvat myös Pohjois‑Amerikan, Aasian, Afrikan ja Oseanian alueiden mestarit. Vuonna 2017 FIFA tunnusti virallisesti (de jure) myös Intercontinental Cupin voittajat samanarvoisiksi seurajoukkueiden maailmanmestareiksi kuin FIFA:n oman turnauksen voittajat (de jure). Täten historiallisesti saavutettu taso on virallisesti tunnustettu osaksi seurojen maailmanmestaruushistoriaa.
Historia ja muutos ajan myötä
Intercontinental Cup käynnistettiin vuonna 1960 ja se pelattiin vuosittain aina vuoteen 2004 asti. Alkuvuosina kilpailu pelattiin yleisimmin kaksiosaisena ottelusarjana, jossa kumpikin joukkue pelasi kotiottelunsa. 1980‑luvulta alkaen kilpailu muuttui pääosin yksittäiseksi otteluksi, joka pelattiin Tokiossa Japanissa Toyota‑yhtiön pääsponsoroinnin ansiosta. Tämän seurauksena tapahtuma tunnettiin laajasti myös nimellä Toyota Cup.
Formaatti ja järjestelyt
Formaatit vaihtelivat vuosien varrella: alkuvuosien kaksiosaiset kohtaamiset antoivat tasoitusta kotietuun, kun taas Tokioon siirtymisen jälkeen neutraali kenttä teki otteluista yhden ratkaisevan kohtaamisen. Ottelut yleensä ratkaistiin tarvittaessa jatkoajalla ja rangaistuspotkukilpailulla. Toyota‑sponsoroitu malli toi kilpailulle kansainvälistä näkyvyyttä, kaupallista tukea ja suoran televisiolähetyksen Aasiasta käsin.
Merkitys, kiistat ja luonne
Intercontinental Cupilla oli suuri symbolinen ja urheilullinen arvo: sen voittaja nähtiin usein maailman parhaana seurana juuri sillä hetkellä. Kuitenkin kilpailuun liittyi myös kiistoja — eri vuosina eurooppalaiset seurat saattoivat kieltäytyä osallistumasta, ja joskus eteläamerikkalaiset joukkueet korvattiin muilla seuroilla. Ottelut tunnettiin toisinaan kovasta fyysisestä pelistä ja tuloksista seuranneista riidoista, mikä lisäsi turnauksen legendaa mutta myös kritiikkiä.
Tunnettuja voittajia ja tilastollinen kuva
Useat klassiset seurajoukkueet ovat voittaneet Intercontinental Cupin useita kertoja. Tunnettuja mestareita ovat olleet muun muassa argentiinalaiset ja urugualaiset jättiläiset sekä Euroopan huippuseurat kuten Real Madrid, AC Milan ja Manchester United. Kilpailun pitkä historia tekee siitä tärkeän osan seurojen kansainvälistä saavutushistoriaa.
Perintö ja siirtymä FIFA:n turnaukseen
Kun FIFA laajensi seurajoukkueiden maailmanmestaruusturnauksen kattamaan kaikki konfederoinnin voittajat, Intercontinental Cupin rooli muuttui. Vuoden 2005 FIFA Club World Cup yhdisti eri mantereiden mestarit laajempaan formaattiin ja jatkoi perinnettä määritellä maailman seurajoukkueiden hierarkiaa. FIFA:n vuoden 2017 tunnustus varmistaa, että Intercontinental Cupin historialliset voittajat saavat samanlaisen virallisen aseman kuin myöhemmät maailmanmestarit.
Merkittävät seikat yhteenvetona
- Alkoi vuonna 1960, päättyi vuonna 2004; vuosittainen kohtaaminen Euroopan ja Etelä‑Amerikan mestareiden välillä.
- Alkuvaiheissa kaksiosainen formaatti, myöhemmin yksittäinen ottelu Tokiossa Toyota‑sponsoroituna (Toyota Cup).
- Korvattiin FIFA:n laajennetulla seurajoukkueiden MM‑turnauksella vuonna 2005; FIFA tunnusti myöhemmin Intercontinental-voittajat virallisina maailmanmestareina.
- Tapahtuma vaikutti merkittävästi seurojen kansainväliseen maineeseen ja jalkapallon kehitykseen eri mantereiden välillä.

