Kriketti

Krikettisäännöt

Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä. Loput lyöjäjoukkueesta ovat kentän ulkopuolella. Juoksuja saadaan pallon heiton jälkeen, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajan yli.

Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi. Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails). Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos keilaaja ei osu wicketiin. Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon.

Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää. Hän ei heitä palloa. Hän keilaa palloa yli käden suoralla kädellä. Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun, ja hänen on keilattava pallo uudelleen. Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.

Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä. Saadakseen juoksun, molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille niin monta kertaa kuin mahdollista, ennen kuin heidät voidaan ajaa ulos. Ulosjuoksu selitetään jäljempänä. Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen pomppimatta, on saavutettu kuusi juoksua. Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.

Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:

• Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".

• Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.

• Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.

• Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.

Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.

Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.

Krikettisäännöt

Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä kenttää (jota joskus kutsutaan myös lipputangoksi).

• Loput lyöjäjoukkueesta ovat poissa kentältä.
• Juoksuja saadaan sen jälkeen, kun pallo on heitetty, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajalle tai sen yli.

Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi.

• Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails).
• Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos heittäjä ei osu wicketiin.
• Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt sen.

Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää.

• Hän ei heitä palloa. Hän heittää pallon yli käden "suoralla kädellä" (määritellään tarkemmin säännöissä ja tuomareille annetuissa ohjeissa). Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun, ja hänen on heitettävä pallo uudelleen.
• Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.

Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä.

• Pistää juoksu:
• Molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille, ennen kuin heidät voidaan juosta ulos. Ulosajo selitetään jäljempänä. Lyöntimiehet voivat juosta wickettien välillä niin monta kertaa kuin haluavat, ja jokaisella kerralla he saavat yhden juoksun.
• Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen ilman pomppimista, on saavutettu kuusi juoksua.
• Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.

Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:

• Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".
• Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.

• Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.

• Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.

Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.

Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.

Krikettisäännöt

Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä kenttää (jota joskus kutsutaan myös lipputangoksi).

• Loput lyöjäjoukkueesta ovat poissa kentältä.
• Juoksuja saadaan sen jälkeen, kun pallo on heitetty, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajalle tai sen yli.

Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi.

• Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails).
• Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos heittäjä ei osu wicketiin.
• Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt sen.

Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää.

• Hän ei heitä palloa. Hän heittää pallon yli käden "suoralla kädellä" (määritellään tarkemmin säännöissä ja tuomareille annetuissa ohjeissa). Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun ja hänen on heitettävä pallo uudelleen.
• Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.

Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä.

• Pistää juoksu:
• Molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille, ennen kuin heidät voidaan juosta ulos. Ulosajo selitetään jäljempänä. Lyöntimiehet voivat juosta wickettien välillä niin monta kertaa kuin haluavat, ja jokaisella kerralla he saavat yhden juoksun.
• Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen ilman pomppimista, on saavutettu kuusi juoksua.
• Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.

Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:

• Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".
• Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.

• Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.

• Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.

Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.

Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.

Missä krikettiä pelataan

Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.

Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.

Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.

Krikettikentän mitat


Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.

Missä krikettiä pelataan

Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.

Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.

Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.

Krikettikentän mitat


Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.

Missä krikettiä pelataan

Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.

Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.

Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.

Krikettikentän mitat


Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.

Kenttä

Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).

Kenttä

Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).

Kenttä

Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).

Sirkan eri muodot

Testiottelut

Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.

Testiä pelaavat maat:

• Australia
• Intia
• Englanti
• Uusi-Seelanti
• Pakistan
• Sri Lanka
• Bangladesh
• Etelä-Afrikka
• Länsi-Intia
• Afganistan
• Irlanti

Kansalliset liigajärjestelmät

Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.

Limited overs kriketti

Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.

Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)

ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.

Twenty20 kriketti (T20 kriketti)

Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.

Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.

Sirkan eri muodot

Testiottelut

Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.

Testattavat maat ensimmäisten päivämäärien mukaisessa järjestyksessä:

• Englanti
• Australia
• Etelä-Afrikka
• Länsi-Intia
• Uusi-Seelanti
• Intia
• Pakistan
• Sri Lanka
• Zimbabwe
• Bangladesh
• Afganistan
• Irlanti

Kansalliset liigajärjestelmät

Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.

Limited overs kriketti

Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.

Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)

ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.

Twenty20 kriketti (T20 kriketti)

Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.

Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.

Sirkan eri muodot

Testiottelut

Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.

Testattavat maat ensimmäisten päivämäärien mukaisessa järjestyksessä:

• Englanti
• Australia
• Etelä-Afrikka
• Länsi-Intia
• Uusi-Seelanti
• Intia
• Pakistan
• Sri Lanka
• Zimbabwe
• Bangladesh
• Afganistan
• Irlanti

Kansalliset liigajärjestelmät

Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.

Limited overs kriketti

Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.

Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)

ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.

Twenty20 kriketti (T20 kriketti)

Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.

Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.

Keskiarvot

Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:

• Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
• Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.

Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.

Keskiarvot

Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:

• Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
• Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.

Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.

Keskiarvot

Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:

• Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
• Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.

Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo kriketti termeistä
• Street kriketti

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo kriketti termeistä
• Street kriketti
• Baseballin ja kriketin vertailu

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo kriketti termeistä
• Street kriketti
• Baseballin ja kriketin vertailu