Kriketti – lajin määritelmä, säännöt ja historia
Tutustu krikettiin: selkeä opas lajin määritelmään, sääntöihin, pelimuotoihin ja historian kehitykseen Englannista maailmanlaajuiseen suosioon.
Kriketti on joukkuepeli, jota pelataan kahdessa joukkueessa, joissa kummassakin on 11 pelaajaa. Toinen joukkue lyö (batting) ja pyrkii tekemään juoksuja (runs), kun taas kentällä oleva joukkue heittää (bowling) ja suorittaa syöttöjä sekä puolustaa (fielding) estääkseen juoksujen syntymisen. Juoksuja saadaan lyömällä pallo kentälle ja juoksemalla lyöjäjoukkueen kahden lyöntipaikan (crease) välillä tai lyömällä pallo rajojen yli. Lyöjäjoukkueen pelaajat palaavat vaihtoon, kun heidät saadaan ulos (dismissed) monin eri tavoin; kun joukkueella ei ole enää riittävästi lyöjiä jäljellä, sen vuoro lyödä päättyy ja vastustaja pääsee lyömään.
Pelin kenttä ja välineet
Kentän keskellä on lyöntipaikkojen välinen suorakaiteen muotoinen "pitch", jonka pituus on 22 jaardia (noin 20,12 metriä). Molemmissa päissä on kolme pientä puista tolppaa eli stumpsien sarja, joiden päällä on kaksi pientä poikkitankoa (bails). Pitch sijaitsee laajemman soikean tai pyöreän nurmikentän sisällä, jota kutsutaan pelialueeksi (field). Rajoja, joiden yli pallo mennessään antaa automaattisesti neljä tai kuusi juoksua, kutsutaan boundaryksi.
Pelaajien perusvarusteita ovat maila (bat), pallo (cricket ball), kypärät ja suojaimet lyöjille sekä hanskat erityisesti wicket‑keeperille. Kenttäpelaajilla (fielders) on usein suojavarusteita tilanteen mukaan.
Pelin kulku ja keskeiset käsitteet
Ottelu koostuu yhdestä tai useammasta "inningsistä" (vuorosta), joissa toinen joukkue lyö ja toinen kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi lyöjää kerrallaan (batsmen), joiden välillä juostaan pisteitä. Yksi "over" koostuu kuudesta laillisesti toimitetusta heitosta (deliveries); sen jälkeen bowler vaihtuu. Rajoitetun ajan peleissä (limited overs) kummallekin joukkueelle annetaan tietty määrä overeita, esimerkiksi 50 overia ODI-otteluissa ja 20 overia T20‑peleissä. Pitkän muodon otteluissa (Test‑otteluissa) pelataan enintään viisi päivää ja kumpikin joukkue saa yleensä kaksi inningsiä.
Juoksujen syntyminen:
- Juokseminen kentän poikki lyönnin jälkeen (1 tai useampi juoksu per vaihto)
- Neljä (4) — pallo osuu maahan ennen rajaa ja kulkee rajaviivan yli
- Kuusi (6) — pallo lentää rajaviivan yli ilman, että se ensin osuu maahan
- Extras — vastustajan virheet kuten no-ball, wide, bye ja leg-bye tuovat lisäjuoksuja
Tavat saada pelaaja ulos (dismissals)
Tärkeimpiä ulosheittotapoja ovat:
- Bowled — pallo osuu suoraan stumpsiin ja bailsit putoavat.
- Caught — lyöjä lyö pallon ja kenttäpelaaja nappaa sen ilmasta.
- Run out — kenttäjoukkue osuu pallolla lyöjän kenttäalueeseen ennen kuin lyöjä on saavuttanut linjan juoksun aikana.
- LBW (Leg Before Wicket) — lyöjän raaja estää pallon osumasta stumpsiin tilanteessa, jossa oikeudenmukainen lyöntiyritys ei ole läsnä.
- Stumped — wicket‑keeper saa stumpsit pois, kun lyöjä on astunut crease‑linjan ulkopuolelle ja ei ehdi palata.
- Hit wicket — lyöjä osuu itse stumpsiin esimerkiksi mailalla tai jalan lyönnin aikana.
Pelitaktiikka ja roolit
Joukkueen kapteeni (captain) valitsee kenttäpelaajien paikat ja taktiikat. Bowlerit voivat olla nopeita (fast bowlers) tai heiton pyörrettä ja kierrettä käyttävä (spin bowler). Wicket‑keeper on tärkeä kenttäpelaaja joka seisoo lyöjän takana ja ottaa kiinni palloja sekä yrittää stumpata. Lyöjillä on usein roolit avaajina (openers), keskilyöjinä ja loppukentän (finishers) roolissa rajoitetuissa peleissä. Lyöjäparin yhteistyö (partnership) on keskeinen juoksujen tekemisessä.
Lajityypit ja kilpailut
Kriketillä on useita kilpailumuotoja:
- Test‑kriketti — perinteinen muoto, joka pelataan enintään viisi päivää ja kumpikin joukkue voi pelata kaksi inningsiä.
- One Day International (ODI) — kansainvälinen rajoitettu formaatti, yleensä 50 overia per joukkue.
- T20 — nopea muoto, 20 overia per joukkue, erittäin suosittu viihdemuoto ammattilaisliigoissa.
Suuret kansainväliset kilpailut ovat muun muassa Cricket World Cup (50‑over), ICC T20 World Cup ja maiden väliset sarjat kuten legendaarinen The Ashes (Englanti–Australia). Kansainvälistä krikettiä valvoo kansainvälinen krikettineuvosto (ICC).
Historia ja leviäminen
Pelin juuret löytyvät Englannista. Varhaisin varma maininta lajista on vuodelta 1598 peräisin olevassa oikeustapauksessa. Englannissa pidetyssä oikeudenkäynnissä Guildfordin tuomioistuimessa kuultiin, että kuolinsyyntutkija John Derrick kertoi olleensa viisikymmentä vuotta aiemmin oppilaana ”Guildfordin vapaakoulussa”, jossa ”hän ja useat hänen toverinsa juoksivat ja pelasivat [yhteisellä maalla] krikettiä ja muita pelejä”. Peli levisi laajasti 1800‑ ja 1900‑luvuilla osana brittiläisen imperiumin vaikutusta ja kasvoi erityisen suosituksi monissa imperiumin alueilla sijaitsevissa maissa.
Missä krikettiä pelataan nykyään
Nykyään kriketti on suosittu erityisesti Englannissa, Australiassa ja Etelä‑Aasiassa. Tunnettuja krikettimaita ovat esimerkiksi: Australiassa, Intiassa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Bangladeshissa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja Länsi-Intiassa. Krikettiä pelataan myös monissa muissa maissa, kuten Afganistanissa, Irlannissa, Keniassa, Skotlannissa, Alankomaissa ja Zimbabwessa.
Kriketti on sekä taktisesti syvällinen että kulttuurisesti merkittävä laji monissa maissa. Sen eri muodot tarjoavat sekä pitkän kestävyyden taktisia haasteita että nopeatempoista viihdettä modernille yleisölle.
Suuri Don Bradman (Australia) harjoittelemassa, 1930-1940-luku. Hänen lyöntikeskiarvonsa on kaikkien aikojen paras
Ranji (Ranjitsinhji Vibhaji, Nawanagarin maharadja Jam Sahib) oli ensimmäinen suuri intialainen pelaaja. Hän pelasi Englannissa 1896-1902 ja oli Britannian armeijan upseeri ensimmäisessä maailmansodassa.
Huomaa vasemmalla oleva laitahyökkääjä. Englanti vastaan Uusi-Seelanti Lordsissa, kriketin kotikentällä.
Hobbs ja Sutcliffe kävelevät ulos lyömään Australiaa vastaan, Brisbane 1928.
Perussuunnitelma: keilaaja (Etelä-Afrikka) vastaan lyöjä (Australia).
Suuri Don Bradman (Australia) harjoittelemassa, 1930-1940-luku. Hänen lyöntikeskiarvonsa on kaikkien aikojen paras
Ranji (Ranjitsinhji Vibhaji, Nawanagarin maharadja Jam Sahib) oli ensimmäinen suuri intialainen pelaaja. Hän pelasi Englannissa 1896-1902 ja oli Britannian armeijan upseeri ensimmäisessä maailmansodassa.
Huomaa vasemmalla oleva laitahyökkääjä. Englanti vastaan Uusi-Seelanti Lordsissa, kriketin kotikentällä.
Hobbs ja Sutcliffe kävelevät ulos lyömään Australiaa vastaan, Brisbane 1928.
Perussuunnitelma: keilaaja (Etelä-Afrikka) vastaan lyöjä (Australia).
Suuri Don Bradman (Australia) harjoittelemassa, 1930-1940-luku. Hänen lyöntikeskiarvonsa on kaikkien aikojen paras
Ranji (Ranjitsinhji Vibhaji, Nawanagarin maharadja Jam Sahib) oli ensimmäinen suuri intialainen pelaaja. Hän pelasi Englannissa 1896-1902 ja oli Britannian armeijan upseeri ensimmäisessä maailmansodassa.
Hobbs ja Sutcliffe kävelevät ulos lyömään Australiaa vastaan, Brisbane 1928.
Perussuunnitelma: keilaaja (Etelä-Afrikka) vastaan lyöjä (Australia).
Huomaa vasemmalla oleva laitahyökkääjä. Englanti vastaan Uusi-Seelanti Lordsissa, kriketin kotikentällä.
Krikettisäännöt
Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä. Loput lyöjäjoukkueesta ovat kentän ulkopuolella. Juoksuja saadaan pallon heiton jälkeen, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajan yli.
Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi. Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails). Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos keilaaja ei osu wicketiin. Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon.
Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää. Hän ei heitä palloa. Hän keilaa palloa yli käden suoralla kädellä. Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun, ja hänen on keilattava pallo uudelleen. Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.
Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä. Saadakseen juoksun, molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille niin monta kertaa kuin mahdollista, ennen kuin heidät voidaan ajaa ulos. Ulosjuoksu selitetään jäljempänä. Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen pomppimatta, on saavutettu kuusi juoksua. Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.
Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:
- Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".
- Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.
- Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.
- Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.
Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.
Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.
Krikettisäännöt
Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä kenttää (jota joskus kutsutaan myös lipputangoksi).
- Loput lyöjäjoukkueesta ovat poissa kentältä.
- Juoksuja saadaan sen jälkeen, kun pallo on heitetty, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajalle tai sen yli.
Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi.
- Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails).
- Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos heittäjä ei osu wicketiin.
- Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt sen.
Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää.
- Hän ei heitä palloa. Hän heittää pallon yli käden "suoralla kädellä" (määritellään tarkemmin säännöissä ja tuomareille annetuissa ohjeissa). Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun, ja hänen on heitettävä pallo uudelleen.
- Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.
Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä.
- Pistää juoksu:
- Molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille, ennen kuin heidät voidaan juosta ulos. Ulosajo selitetään jäljempänä. Lyöntimiehet voivat juosta wickettien välillä niin monta kertaa kuin haluavat, ja jokaisella kerralla he saavat yhden juoksun.
- Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen ilman pomppimista, on saavutettu kuusi juoksua.
- Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.
Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:
- Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".
- Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.
- Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.
- Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.
Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.
Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.
Krikettisäännöt
Joukkueita on kaksi: Joukkueessa keilailu on 11 pelaajaa kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi pelaajaa, yksi kummassakin päässä kenttää (jota joskus kutsutaan myös lipputangoksi).
- Loput lyöjäjoukkueesta ovat poissa kentältä.
- Juoksuja saadaan sen jälkeen, kun pallo on heitetty, useimmiten lyömällä palloa ja juoksemalla tai lyömällä pallo rajalle tai sen yli.
Keilailujoukkueen kapteeni valitsee joukkueestaan keilaajan; muita pelaajia kutsutaan kenttäpelaajiksi.
- Keilaaja yrittää tähdätä palloa lippuun, joka koostuu kolmesta maahan työnnetystä tikusta (ns. kanto), joiden päällä tasapainottelee kaksi pientä tikkua (ns. bails).
- Yksi kenttäpelaajista, jota kutsutaan "wicket keeperiksi", seisoo wicketin takana ja ottaa pallon kiinni, jos heittäjä ei osu wicketiin.
- Muut kenttäpelaajat voivat jahdata palloa sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt sen.
Keilaaja juoksee kohti omaa porttiaan ja keilaa kohti toisella portilla olevaa lyöjää.
- Hän ei heitä palloa. Hän heittää pallon yli käden "suoralla kädellä" (määritellään tarkemmin säännöissä ja tuomareille annetuissa ohjeissa). Jos hän taivuttaa kättään, muut joukkueet saavat yhden juoksun ja hänen on heitettävä pallo uudelleen.
- Yksi "over" on kuusi palloa, mikä tarkoittaa, että hän keilaa kuusi kertaa. Seuraavan vuoron keilaajaksi tulee toinen pelaaja, joka keilaa toisesta päästä, ja niin edelleen. Sama keilaaja ei voi keilata kahta overia peräkkäin.
Lyöntipelaaja yrittää puolustaa laitaa, jotta pallo ei osuisi häneen. Hän tekee tämän mailalla. Kun hän lyö palloa mailallaan, hän voi juosta kohti toista wicketiä.
- Pistää juoksu:
- Molempien lyöjien on juostava omalta wicketiltään toiselle wicketille, ennen kuin heidät voidaan juosta ulos. Ulosajo selitetään jäljempänä. Lyöntimiehet voivat juosta wickettien välillä niin monta kertaa kuin haluavat, ja jokaisella kerralla he saavat yhden juoksun.
- Jos pallo lähtee kentältä lyönnin jälkeen ilman pomppimista, on saavutettu kuusi juoksua.
- Jos pallo rullaa tai kimpoaa ulos, riippumatta siitä, osuiko lyöjä siihen vai ei, se lasketaan neljäksi juoksuksi.
Lyöntipelaaja voi päästä ulos eri tavoin. Yleisimmät tavat ovat:
- Lyöntipelaaja ei osu palloon ja pallo osuu porttiin: tätä kutsutaan bowlediksi tai "bowled outiksi".
- Pallo osuu lyöjän vartaloon, kun se muuten olisi osunut porttiin. Tätä kutsutaan LBW:ksi (leg before wicket). Tämän säännön soveltaminen on monimutkaista; tämä on vain yleinen ajatus.
- Kenttäpelaaja ottaa pallon kiinni sen jälkeen, kun lyöjä on lyönyt pallon, ja ennen kuin se kimpoaa tai poistuu kentältä: tätä kutsutaan kiinniottamiseksi.
- Lyöntimiesten juostessa kenttäpelaaja voi heittää pallon portille. Jos lyöjät eivät pysty lopettamaan juoksua ajoissa ja pallo osuu porttiin, se lyöjä, joka on lähempänä porttia ja johon pallo osuu, on ulkona: tätä kutsutaan run outiksi.
Kun lyöjä on ulkona, toinen tulee kentälle hänen tilalleen. Peliaika on ohi, kun kymmenen wicketiä on otettu (eli kymmenen yhdestätoista lyöjästä on ulkona). Tämän jälkeen kenttäjoukkueena toimineesta joukkueesta tulee lyöjäjoukkue. Sen on nyt tehtävä enemmän juoksuja kuin toinen joukkue on tehnyt. Jos joukkue saa enemmän juoksuja ennen kuin kymmenen wicketiä on otettu, se voittaa. Jos ei, toinen joukkue voittaa.
Yhden päivän pelissä kumpikin osapuoli pelaa yhden sisävuoron, ja sisävuorojen määrä on rajoitettu tiettyyn määrään overs. Pidemmissä pelimuodoissa kummallakin osapuolella on kaksi sisävuoroa, eikä sisävuorojen määrää ole rajoitettu.
Missä krikettiä pelataan
Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.
Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.
Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.
Krikettikentän mitat
Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.
Missä krikettiä pelataan
Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.
Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.
Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.
Krikettikentän mitat
Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.
Missä krikettiä pelataan
Kriketti on suosittua monissa maissa, lähinnä Kansainyhteisön maissa.
Maat, joissa kriketti on suosituinta, pelaavat kansainvälisiä otteluita (maiden välisiä otteluita), jotka kestävät jopa viisi päivää ja joita kutsutaan testiotteluiksi. Nämä maat ovat Englanti, Australia, Länsi-Intia, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Intia, Bangladesh, Zimbabwe, Irlanti, Afganistan ja Sri Lanka. Länsi-Intia on ryhmä Karibian maita, jotka pelaavat yhdessä joukkueena. Useilla muilla mailla on juniorimaisempi asema. Englannin ja Australian joukkueet keksivät testiotteluidean 1800-luvulla. Irlanti ja Afganistan ovat uusia joukkueita, jotka voivat pelata testikrikettiä.
Krikettiä pelataan myös Keniassa, Kanadassa, Bermudalla, Skotlannissa, Hollannissa ja Namibiassa; näiden maiden maajoukkueet voivat pelata yhden päivän kansainvälisiä otteluita, mutta eivät testiotteluita.
Krikettikentän mitat
Normaali krikettikenttä, jossa näkyy krikettikenttä (ruskea), lähikenttä (vaaleanvihreä) 15 jaardin (13,7 m) säteellä lyöjästä, sisäkenttä (keskivihreä) valkoisen 30 jaardin (27,4 m) ympyrän sisäpuolella ja ulkokenttä (tummanvihreä), jossa on näkösuojat rajan takana molemmissa päissä.
Kenttä
Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).
Kenttä
Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).
Kenttä
Krikettikentällä pelataan krikettiä. Se on pyöreän tai soikean muotoinen nurmikenttä. Kentällä ei ole kiinteitä mittoja. Sen halkaisija vaihtelee yleensä 137 metristä (450 jalasta) 100 metriin (500 jalkaan).
Sirkan eri muodot
Testiottelut
Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.
Testiä pelaavat maat:
- Australia
- Intia
- Englanti
- Uusi-Seelanti
- Pakistan
- Sri Lanka
- Bangladesh
- Etelä-Afrikka
- Länsi-Intia
- Afganistan
- Irlanti
Kansalliset liigajärjestelmät
Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.
Limited overs kriketti
Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.
Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)
ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.
Twenty20 kriketti (T20 kriketti)
Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.
Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.
Sirkan eri muodot
Testiottelut
Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.
Testattavat maat ensimmäisten päivämäärien mukaisessa järjestyksessä:
- Englanti
- Australia
- Etelä-Afrikka
- Länsi-Intia
- Uusi-Seelanti
- Intia
- Pakistan
- Sri Lanka
- Zimbabwe
- Bangladesh
- Afganistan
- Irlanti
Kansalliset liigajärjestelmät
Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.
Limited overs kriketti
Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.
Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)
ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.
Twenty20 kriketti (T20 kriketti)
Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.
Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.
Sirkan eri muodot
Testiottelut
Testiottelut ovat maiden välisiä kansainvälisiä huippuotteluita. Testikriketin tärkein tarkoitus on testata nuoria pelaajia. Kansainvälinen krikettilautakunta ICC (International Cricket Council) on hyväksynyt maat, jotka saavat pelata testiotteluita. Kymmenen maata on lueteltu alla, ja "Länsi-Intia" ja "Englanti" lasketaan tässä yhteydessä maaksi. Testit kestävät jopa viisi päivää (siksi monet kutsuvat sitä myös "5 päivän kriketiksi".) ja voivat silti päättyä tasapeliin : se on kriketin pisin pelimuoto.
Testattavat maat ensimmäisten päivämäärien mukaisessa järjestyksessä:
- Englanti
- Australia
- Etelä-Afrikka
- Länsi-Intia
- Uusi-Seelanti
- Intia
- Pakistan
- Sri Lanka
- Zimbabwe
- Bangladesh
- Afganistan
- Irlanti
Kansalliset liigajärjestelmät
Englannissa niitä kutsutaan kreivikunniksi, Australiassa osavaltioiksi ja Länsi-Intian saariksi. Nämä ovat kolmen tai neljän päivän otteluita.
Limited overs kriketti
Näissä peleissä peliaika määräytyy oversien määrän mukaan, ja kummallakin osapuolella on vain yksi sisävuoro. Jos sade lyhentää peliaikaa, sovelletaan erityistä kaavaa, joka tunnetaan nimellä "Duckworth-Lewis-menetelmä". Sen avulla lasketaan toiseksi lyövän joukkueen tavoitetulos rajoitetun ylivoiman ottelussa, joka keskeytyy sään tai muiden olosuhteiden vuoksi.
Yhden päivän kansainväliset ottelut (T50)
ODI-otteluissa kumpikin osapuoli voi yleensä pelata 50 yoveria ja kukin keilaaja voi keilata enintään 10 yoveria. Joukkueen korkein pistemäärä on Englanti 481-6 Australiaa vastaan 19. kesäkuuta 2018. Korkein yksittäinen tulos on Rohit Sharma, joka teki Intian joukkueessa Sri Lankaa vastaan 264 pistettä 173 pallolla.
Twenty20 kriketti (T20 kriketti)
Twenty20-kriketissä kummallakin osapuolella on 20 overs, ja kukin keilaaja voi keilata enintään 4 overs, toisin kuin ODI-ottelussa 10 overs. Royal Challengers Bangaloren (RCB) korkein joukkuetulos on 263/5 Pune Warriors Indiaa (PWI) vastaan IPL-kaudella 2013. Korkein henkilökohtainen tulos on Chris Gaylen 175* 69 pallolla RCB:lle samassa ottelussa.
Krikettikentän perspektiivinäkymä keilaajan päädystä. Keilaaja juoksee syöttöpisteen toiselle puolelle keilaajan päädyssä, joko "yli" tai "ympäri" syöttöpisteen.
Keskiarvot
Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:
- Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
- Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.
Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.
Keskiarvot
Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:
- Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
- Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.
Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.
Keskiarvot
Kriketissä on kaksi erityyppistä keskiarvoa, joilla mitataan pelaajan hyvää tasoa:
- Lyöjän lyöntikeskiarvo on hänen tietyn ajanjakson (esimerkiksi vuoden tai koko uran) aikana saavuttamiensa juoksujen määrä jaettuna sillä, kuinka monta kertaa hän on joutunut ulos saman ajanjakson aikana. Hyvällä lyöjällä on korkea lyöntikeskiarvo. Chris Harrisin korkein T20-keskiarvo vähintään 20 sisävuoroa pelanneella lyöjällä on 70,66.
- Keilaajan keilauskeskiarvo on hänen keilailunsa aikana saavutettujen juoksujen määrä jaettuna hänen samana aikana ulos päästämiensä lyöjien määrällä. Hyvällä keilaajalla on alhainen keilakeskiarvo. Vähintään 500 palloa keilanneen keilailijan alhaisin T20-keilakeskiarvo on Mushtaq Ahmed, 13,80.
Kullekin edellä luetellulle krikettityypille on oma keskiarvosarjansa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo kriketti termeistä
- Street kriketti
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo kriketti termeistä
- Street kriketti
- Baseballin ja kriketin vertailu
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo kriketti termeistä
- Street kriketti
- Baseballin ja kriketin vertailu
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kriketti?
V: Kriketti on urheilulaji, jota pelataan kahden joukkueen välillä, joissa kummassakin on yksitoista pelaajaa. Toinen joukkue, joka lyö, yrittää tehdä juoksuja, kun taas toinen joukkue pelaa kentällä ja yrittää estää tämän.
K: Miten kriketissä tehdään juoksuja?
V: Juoksuja tehdään lyömällä pallo, jonka kenttäjoukkueen pelaaja heittää lyöjäjoukkueen pelaajalle, rajan yli tai siten, että kaksi lyöjäjoukkueen pelaajaa juoksee edestakaisin kahden portin välillä.
K: Mitä ovat wickets?
V: Wickets ovat kolmen pienen puupylvään muodostamia sarjoja, jotka sijaitsevat 22 metrin pituisen lyhyen nurmikentän molemmissa päissä.
K: Missä kriketti pelataan?
V: Kenttä on paljon suuremman soikean nurmikentän sisällä, jota kutsutaan "pelialueeksi". Pelialue on 30 jaardin ympyrä krikettikentän tai stadionin sisällä.
K: Miten pelaajat voivat olla "ulkona" kriketissä?
V: Kenttäjoukkue voi yrittää saada lyöjäpelaajat "ulos" monin eri tavoin, kuten ottamalla heidät kiinni tai heittämällä heidät ulos. Kun pelaaja on ulkona, hänen joukkuetoverinsa korvaa hänet kentällä.
K: Milloin kriketti tuli suosituksi?
V: Kriketti alkoi yleistyä Englannissa 1500-luvulla, ja varhaisin konkreettinen maininta siitä on vuodelta 1598 John Derrickin oikeudenkäynnissä, joka koski pelaamista yhteisellä maalla 50 vuotta aiemmin. Myöhemmin kriketti levisi kaikkiin brittiläisen imperiumin maihin 1800- ja 1900-luvuilla, ja nykyään se on edelleen suosittua kaikkialla maailmassa.
Etsiä