Kriketti on joukkuepeli, jota pelataan kahdessa joukkueessa, joissa kummassakin on 11 pelaajaa. Toinen joukkue lyö (batting) ja pyrkii tekemään juoksuja (runs), kun taas kentällä oleva joukkue heittää (bowling) ja suorittaa syöttöjä sekä puolustaa (fielding) estääkseen juoksujen syntymisen. Juoksuja saadaan lyömällä pallo kentälle ja juoksemalla lyöjäjoukkueen kahden lyöntipaikan (crease) välillä tai lyömällä pallo rajojen yli. Lyöjäjoukkueen pelaajat palaavat vaihtoon, kun heidät saadaan ulos (dismissed) monin eri tavoin; kun joukkueella ei ole enää riittävästi lyöjiä jäljellä, sen vuoro lyödä päättyy ja vastustaja pääsee lyömään.

Pelin kenttä ja välineet

Kentän keskellä on lyöntipaikkojen välinen suorakaiteen muotoinen "pitch", jonka pituus on 22 jaardia (noin 20,12 metriä). Molemmissa päissä on kolme pientä puista tolppaa eli stumpsien sarja, joiden päällä on kaksi pientä poikkitankoa (bails). Pitch sijaitsee laajemman soikean tai pyöreän nurmikentän sisällä, jota kutsutaan pelialueeksi (field). Rajoja, joiden yli pallo mennessään antaa automaattisesti neljä tai kuusi juoksua, kutsutaan boundaryksi.

Pelaajien perusvarusteita ovat maila (bat), pallo (cricket ball), kypärät ja suojaimet lyöjille sekä hanskat erityisesti wicket‑keeperille. Kenttäpelaajilla (fielders) on usein suojavarusteita tilanteen mukaan.

Pelin kulku ja keskeiset käsitteet

Ottelu koostuu yhdestä tai useammasta "inningsistä" (vuorosta), joissa toinen joukkue lyö ja toinen kentällä. Lyöjäjoukkueella on kaksi lyöjää kerrallaan (batsmen), joiden välillä juostaan pisteitä. Yksi "over" koostuu kuudesta laillisesti toimitetusta heitosta (deliveries); sen jälkeen bowler vaihtuu. Rajoitetun ajan peleissä (limited overs) kummallekin joukkueelle annetaan tietty määrä overeita, esimerkiksi 50 overia ODI-otteluissa ja 20 overia T20‑peleissä. Pitkän muodon otteluissa (Test‑otteluissa) pelataan enintään viisi päivää ja kumpikin joukkue saa yleensä kaksi inningsiä.

Juoksujen syntyminen:

  • Juokseminen kentän poikki lyönnin jälkeen (1 tai useampi juoksu per vaihto)
  • Neljä (4) — pallo osuu maahan ennen rajaa ja kulkee rajaviivan yli
  • Kuusi (6) — pallo lentää rajaviivan yli ilman, että se ensin osuu maahan
  • Extras — vastustajan virheet kuten no-ball, wide, bye ja leg-bye tuovat lisäjuoksuja

Tavat saada pelaaja ulos (dismissals)

Tärkeimpiä ulosheittotapoja ovat:

  • Bowled — pallo osuu suoraan stumpsiin ja bailsit putoavat.
  • Caught — lyöjä lyö pallon ja kenttäpelaaja nappaa sen ilmasta.
  • Run out — kenttäjoukkue osuu pallolla lyöjän kenttäalueeseen ennen kuin lyöjä on saavuttanut linjan juoksun aikana.
  • LBW (Leg Before Wicket) — lyöjän raaja estää pallon osumasta stumpsiin tilanteessa, jossa oikeudenmukainen lyöntiyritys ei ole läsnä.
  • Stumped — wicket‑keeper saa stumpsit pois, kun lyöjä on astunut crease‑linjan ulkopuolelle ja ei ehdi palata.
  • Hit wicket — lyöjä osuu itse stumpsiin esimerkiksi mailalla tai jalan lyönnin aikana.

Pelitaktiikka ja roolit

Joukkueen kapteeni (captain) valitsee kenttäpelaajien paikat ja taktiikat. Bowlerit voivat olla nopeita (fast bowlers) tai heiton pyörrettä ja kierrettä käyttävä (spin bowler). Wicket‑keeper on tärkeä kenttäpelaaja joka seisoo lyöjän takana ja ottaa kiinni palloja sekä yrittää stumpata. Lyöjillä on usein roolit avaajina (openers), keskilyöjinä ja loppukentän (finishers) roolissa rajoitetuissa peleissä. Lyöjäparin yhteistyö (partnership) on keskeinen juoksujen tekemisessä.

Lajityypit ja kilpailut

Kriketillä on useita kilpailumuotoja:

  • Test‑kriketti — perinteinen muoto, joka pelataan enintään viisi päivää ja kumpikin joukkue voi pelata kaksi inningsiä.
  • One Day International (ODI) — kansainvälinen rajoitettu formaatti, yleensä 50 overia per joukkue.
  • T20 — nopea muoto, 20 overia per joukkue, erittäin suosittu viihdemuoto ammattilaisliigoissa.

Suuret kansainväliset kilpailut ovat muun muassa Cricket World Cup (50‑over), ICC T20 World Cup ja maiden väliset sarjat kuten legendaarinen The Ashes (Englanti–Australia). Kansainvälistä krikettiä valvoo kansainvälinen krikettineuvosto (ICC).

Historia ja leviäminen

Pelin juuret löytyvät Englannista. Varhaisin varma maininta lajista on vuodelta 1598 peräisin olevassa oikeustapauksessa. Englannissa pidetyssä oikeudenkäynnissä Guildfordin tuomioistuimessa kuultiin, että kuolinsyyntutkija John Derrick kertoi olleensa viisikymmentä vuotta aiemmin oppilaana ”Guildfordin vapaakoulussa”, jossa ”hän ja useat hänen toverinsa juoksivat ja pelasivat [yhteisellä maalla] krikettiä ja muita pelejä”. Peli levisi laajasti 1800‑ ja 1900‑luvuilla osana brittiläisen imperiumin vaikutusta ja kasvoi erityisen suosituksi monissa imperiumin alueilla sijaitsevissa maissa.

Missä krikettiä pelataan nykyään

Nykyään kriketti on suosittu erityisesti Englannissa, Australiassa ja Etelä‑Aasiassa. Tunnettuja krikettimaita ovat esimerkiksi: Australiassa, Intiassa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Bangladeshissa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja Länsi-Intiassa. Krikettiä pelataan myös monissa muissa maissa, kuten Afganistanissa, Irlannissa, Keniassa, Skotlannissa, Alankomaissa ja Zimbabwessa.

Kriketti on sekä taktisesti syvällinen että kulttuurisesti merkittävä laji monissa maissa. Sen eri muodot tarjoavat sekä pitkän kestävyyden taktisia haasteita että nopeatempoista viihdettä modernille yleisölle.