Englannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kruununjalokivet — historia ja esineet

Tutustu Englannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kruununjalokivien historiaan ja seremoniallisiin esineisiin — kruunut, valtikat, miekat ja niiden uskonnollinen merkitys.

Englannin kruununjalokivistä ja niistä, jotka on lisätty vuonna 1603 tapahtuneen kruununliiton jälkeen.

Kruununjalokivillä tarkoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan kruunajaisseremoniassa ja muissa valtiollisissa tilaisuuksissa käyttämiä kunniamerkkejä ja pukuja. Termi viittaa seuraaviin esineisiin: kruunut, valtikat (joissa on joko risti tai kyyhkynen), pallot, miekat, sormukset, kannukset, kuninkaallinen kaapu tai paletti ja useita muita seremoniaan liittyviä esineitä.

Monet näistä ovat peräisin suoraan reformaatiota edeltävältä ajalta, ja niillä on uskonnollisia ja sakraalisia merkityksiä.

Mitkä esineet kuuluvat kokoelmaan?

Kruununjalokivet muodostuvat monipuolisesta esinekokoelmasta, joka kattaa sekä symboliset että käytännölliset seremoniesineet. Tärkeimpiä ryhmiä ovat:

• Kruunut — esimerkiksi St Edwardin kruunu (käytetään kruunauksen varsinaisessa hetkessä) ja valtakunnan imperiaalikruunu (Imperial State Crown), jota käytetään valtiollisissa vastaanotoissa ja parlamentin avaamisessa.
• Valtikat ja pallot — valtikka (sceptre) symboloi hallitsijan maallista valtaa, pallo (orb) taas maailmaa ja jumalallista oikeutta.
• Miekat ja rituaaliesineet — seremoniamiekat, Pyhän öljyn ampulla ja korontimanttipuukko (anointing spoon) kuuluvat kruunajaisseremonian pyhiin osiin.
• Asusteet — kuninkaallinen kaapu, paletti ja kannukset (spurs) sekä sormus, joka usein edustaa hallitsijan liittoa valtion ja kirkon kanssa.
• Korukivet ja jalokivet — kokoelmassa on tunnettuja jalokiviä kuten Black Prince’n "ruby" (tosiasiassa spinelli), Cullinan-kiven sirpaleet ja Koh-i-Noor, jotka on asennettu eri kruunuihin ja valtikoihin.

Historia ja merkitys

Kruununjalokivillä on pitkä historia, joka ulottuu keskiajalle ja ennen reformaatiota olevaan aikaan. Monet esineet ovat olleet osa kruunausrituaalia vuosisatojen ajan ja niillä on sekä kirkollinen että valtiollinen merkitys: ne symboloivat hallitsijan jumalallista valaa, valtakunnan yhtenäisyyttä ja oikeutusta hallita.

Vuonna 1603, kun Englantiin ja Skotlantiin tuli kruunuliitto (James VI of Scotlandista tuli James I Englannissa), kruununjalokiviä ei kuitenkaan kokonaan yhdistetty: Skotlannin kruununjalokivet (Honours of Scotland) jäivät Skotlantiin. Englannin ja myöhemmin Yhdistyneen kuningaskunnan kokoelmaan sen sijaan on lisätty esineitä muun muassa Stuart- ja Hanover-sukujen aikana sekä brittisen imperiumin kautta saatuja jalokiviä.

Esineisiin liittyy myös poliittista historiaa: esimerkiksi yritykset varastaa tai tuhota ne ovat heijastaneet aikoja, jolloin hallitsijan asema on ollut kiistanalainen. Kuuluisin tapaus on Thomas Bloodin yritys viedä kruununjalokivet Tower of Londonista vuonna 1671 – yritys epäonnistui ja Blood pidätettiin.

Missä ne sijaitsevat ja kuka omistaa?

Kruununjalokivet ovat yleisesti näytteillä Tower of Londonin Jewel Housessa, jossa niitä suojataan tiukasti. Virallinen omistaja on Crown in right of the Crown – toisin sanoen ne ovat valtion ja kruunun omaisuutta, eivät henkilökohtaisesti hallitsijan yksityisomaisuutta. Ne pidetään virkavallan ja historian symbolina sekä hoidettuna kansallisaarteena.

Tunnetuimmat yksittäiset esineet ja kivet

• St Edwardin kruunu — perinteinen kruunauskruunu, joka valmistettiin uudelleen 1661 kuningas Charles II:n kruunauksen yhteydessä. Sitä käytetään kruunauksen varsinaisessa hetkessä.
• Sovereign's Sceptre with Cross — sisältää Cullinan I -timantin, yhden maailmankuuluisimmista suurista jalokivistä.
• Imperial State Crown — sisältää useita historiallisia jalokiviä, kuten Black Prince’n spinellin ja Cullinan II -sirpaleen; sitä pidetään usein valtiollisissa tilaisuuksissa.
• Koh-i-Noor — suuri timantti, joka liitettiin kokoelmaan 1800-luvulla koloniaalisessa kontekstissa. Sen omistusta ja sijoitusta koskee edelleen keskustelua ja kiistoja, ja se on yksi kokoelman tunnetuimmista ja kiistanalaisimmista kivistä.
• Coronation Spoon (kruunauksen kauha) — yksi vanhimmista säilyneistä esineistä, joka liittyy kuninkaalliseen öljyämiseen ja on peräisin keskiajalta.

Säilytys, konservointi ja näytteillepano

Kruununjalokivet ovat herkkiä valolle, ilmankosteudelle ja tärinälle, joten ne säilytetään suojatuissa vitriineissä ja ympäristöolosuhteissa, jotka minimoivat vauriot. Konservointityö on jatkuvaa: jalokivet ja metalliosat puhdistetaan, juotokset ja kiinnitykset tarkistetaan, ja historiaa dokumentoidaan huolellisesti.

Julkinen näyttely Tower of Londonissa tarjoaa mahdollisuuden nähdä esineitä turvallisesti. Samalla museon ja museohenkilökunnan tehtävänä on tarjota historiallista kontekstia, kertoa esineiden merkityksestä ja käsitellä myös niitä eettisiä kysymyksiä, joita erityisesti kolonialismiin liittyvät jalokivet herättävät.

Kulttuurinen ja poliittinen merkitys nykypäivänä

Kruununjalokivet toimivat edelleen vahvoina symboleina – ne liittävät nykyisen monarkian pitkään historiaan ja kansalliseen perintöön. Samalla ne avaavat keskusteluja perinnöstä, omistuksesta ja historiasta: miten menneisyyden esineitä tulisi säilyttää, kenen tarinaa ne kertovat ja miten käsitellä esineisiin liittyviä kiistoja.

Englannin sisällissodan vaikutus

Jaakko I:n kuoleman jälkeen Kaarle I nousi valtaistuimelle. Hänen monet konfliktinsa parlamentin kanssa johtuivat hänen uskostaan kuninkaiden jumalalliseen oikeuteen. Hänen valtakautensa monet uskonnolliset ristiriidat laukaisivat Englannin sisällissodan. Kuusi vuotta kestäneen sodan jälkeen Kaarle kärsi tappion ja parlamentin jäsenet teloittivat hänet. Oliver Cromwellista tuli Englannin lordi suojelija, ja alle viikko kuninkaan teloituksen jälkeen monarkia lakkautettiin. Vastaperustettu Englannin tasavalta joutui sodan jälkeen epätoivoiseen taloudelliseen tilanteeseen. Varojen hankkimiseksi esitettiin "laki kuninkaan, kuningattaren ja prinssin henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä". Nimitettiin edunvalvojat, joiden tehtävänä oli arvioida jalokivet ja myydä ne eniten tarjoavalle. Arvokkain näistä esineistä oli Tudorin valtionkruunu, jonka arvo oli 1 100 puntaa (1 740 000 puntaa vuonna 2011); siinä oli 28 timanttia, 19 safiiria, 37 rubiinia ja 168 helmeä.

Oliver Cromwell, Englannin suojelija vuosina 1653-1658, joka määräsi monarkian lakkauttamisen ja kruununjalokivien myynnin.

Kruunut

Nykyinen kruununjalokivikokoelma sisältää erilaisia kruunuja, joista osa on jokaisen hallitsijan käytössä ja osa on tehty henkilökohtaisesti hallitsijoille tai kuningattaren puolisolle. Tyypillisesti kuninkaan kruunu on kärjestään hieman teräväkärkinen, kun taas kuningattaren kruunu on hieman kaareva.

• Pyhän Edvardin kruunu valmistettiin vuonna 1661. Monien brittiläisten monarkkien mielestä se on erittäin raskas ja vaikea käyttää.
• Keisarillinen valtionkruunu valmistettiin vuonna 1937 kuningas Yrjö VI:lle, ja se oli samanlainen kuin kuningatar Victorian vuonna 1838 valmistama timanttikruunu.

• Intian keisarillinen kruunu perustettiin, kun kuningas Yrjö V vieraili Delhissä Intian keisarina. Kruununjalokivien panttaamisen estämiseksi Britannian laki kielsi kruununjalokiven poistamisen maasta. Tästä syystä tehtiin uusi kruunu. Sitä ei ole sen jälkeen käytetty. Intian keisarillinen kruunu ei ole osa Britannian kruununjalokiviä, vaikka sitä säilytetäänkin niiden kanssa.
• Yrjö IV:n valtiollinen diadeemia valmistettiin vuonna 1820 kuningas Yrjö IV:n kruunajaisia varten, ja sitä käytettiin kuningatar Victorian ja Elisabet II:n kruunajaiskulkueissa.
• Kuningattaret, kuninkaiden vaimot, käyttivät perinteisesti kuningas Jaakko II:n kuningattaren Maria Modenan kruunua. 1900-luvun alkuun mennessä tuo pieni kruunu oli rappeutuneessa kunnossa. Kuningatar Alexandralle, kuningas Edward VII:n puolisolle, tehtiin uusi eurooppalaistyylinen kruunu, joka oli litteämpi ja jossa oli enemmän kaaria kuin brittiläisissä kruunuissa perinteisesti oli. Vuonna 1911 kruunatulle kuningas Yrjö V:n puolisolle, kuningatar Marialle, tehtiin uusi kruunu, joka muistutti enemmän perinteisiä brittiläisiä kruunuja. Viimeinen 1900-luvun uusi kruunu tehtiin kuningas Yrjö VI:n puolisolle, kuningatar Elisabetille. Heidät kruunattiin vuonna 1937. Kaikkien kolmen puolison kruunuihin kuului kuuluisa Koh-i-Noor-timantti.

• Kuningataräidin kruunu on kuningatar Elisabetille, entiselle Lady Elizabeth Bowes-Lyonille, kuningas Yrjö VI:n puolisokuningattarelle valmistettu platinakruunu, jota hän käytti kruunajaisissa Westminster Abbeyssa vuonna 1937. Se on ensimmäinen brittiläisen puolison kruunu, joka on valmistettu platinasta. Kruunun valmisti Garrard & Co Lontoossa, joka on brittiläisten kuninkaallisten kruunujen pitkäaikainen valmistaja.
  Kruunu on koristeltu jalokivillä, joista merkittävin on 105 karaatin (21 g) Koh-i-Noor-timantti eturistin keskellä.

Koh-i-Noor

Punjabin entiset hallitsijat antoivat Koh-i-Noor-timantin Itä-Intian yhtiölle vuonna 1849. Siitä tuli osa Britannian kruununjalokiviä, kun kuningatar Victoria julistautui Intian keisarinnaksi vuonna 1877. Se sisältää myös Lahoren timantin (22,48 karaattia), jonka Itä-Intian komppania lahjoitti kuningatar Victorialle vuonna 1851, ja 17 karaatin (3,4 g) timantin, jonka Osmanien valtakunnan sulttaani lahjoitti kuningatar Victorialle vuonna 1856.
Kruunu on nyt esillä muiden Britannian kruununjalokivien ohella Lontoon Towerissa.

Intian keisarillinen kruunu


Kopio Koh-i-Noorin uudesta leikkauksesta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitkä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan kruununjalokivet?

K: Mitä kruununjalokiviin sisältyy?

K: Milloin kruunujen liitto tapahtui?

K: Mikä on kruununjalokivien pyhä merkitys?

K: Mihin kruununjalokiviä ensisijaisesti käytetään?

K: Voiko yleisö nähdä kruununjalokivet?

K: Kuinka kauan kruununjalokivet ovat olleet käytössä?

Hae kirjaimella