Daniel Harvey Hill, tai yleisemmin D. H. Hill, (12. heinäkuuta 1821 - 24. syyskuuta 1889) oli Yhdysvaltain sisällissodan aikainen konfederaation kenraalimajuri. Hän toimi upseerina Meksikon ja Amerikan sodassa ja sai suorituksistaan kaksi brevet-ylennystä; toisen kapteeniksi ja toisen majuriksi. Hän jätti armeijan ja ryhtyi professoriksi. Kun Pohjois-Carolina erosi unionista, Hill nimitettiin Pohjois-Carolinan 1. jalkaväkijoukon everstiksi. Vuoteen 1862 mennessä hän oli kenraalimajuri, joka palveli Pohjois-Virginian armeijassa. Hillin maine kärsi erikoiskäskyn 191 kadonneesta kopiosta, joka joutui unionin kenraali George McClellanin käsiin. Tämä paljasti Robert E. Leesin suunnitelmat liittovaltion Marylandin kampanjaa varten. Jotkut, kuten kenraaliluutnantti Stonewall Jackson (hänen lankonsa), pitivät häntä sotilasnerona.

Varhainen elämä ja koulutus

Daniel Harvey Hill syntyi 1821 ja valmistui West Pointin sotilasakatemiasta 1842. West Pointissa hän sai hyvän teoreettisen ja käytännöllisen koulutuksen, erityisesti taktiikan ja kenttäsodankäynnin aloilla. Meksikon–Yhdysvaltain sodassa Hill palveli nuorempana upseerina ja osoitti kykynsä sekä johtajana että ohjaavana upseerina, mistä hänelle myönnettiin kaksi brevet-ylennystä.

Akateeminen ura ennen sisällissotaa

Sotilasuransa jälkeen Hill siirtyi akateemiseen maailmaan ja toimi professorina useissa oppilaitoksissa. Hän opetti mm. matematiikkaa ja sotataidetta, ja hänen opetuksellaan oli vaikutusta moniin myöhempiin sotilasupseereihin. Akateeminen tausta teki hänestä poikkeuksellisen teoreettisesti orientoituneen komentajan, joka vaati kurinalaisuutta ja tarkkaa suunnittelua.

Sotilasura sisällissodassa

Hill nousi nopeasti merkittävään komentoon Pohjois-Carolinan erottua unionista. Hänet nimitettiin Pohjois-Carolinan 1. jalkaväkijoukon everstiksi ja myöhemmin kenraalimajuriksi. Hän kuului Robert E. Leen Pohjois-Virginian armeijaan ja komensi eri taisteluissa sekä divisioonaa että roolia armeijan johdossa.

  • Keskeiset taistelut: Hill osallistui useisiin suurimpiin taisteluihin itärintamalla ja hänen joukkonsa nähtiin usein tärkeissä puolustus- ja hyökkäystehtävissä.
  • Erikoiskäsky 191: Hillin käskyjen ja paperien käsittelyyn liittyvä virhe — kopio Robert E. Leen erikoiskäskystä numero 191 joutui unionin kenraali George McClellanin käsiin — on yksi tunnetuimmista tapahtumista hänen urallaan. Tämä tapaus vaikutti merkittävästi Marylandin kampanjaan ja heikensi osaltaan Hillin julkista mainetta.
  • Suhde toisiin johtajiin: Vaikka jotkut komentajat, kuten kenraaliluutnantti Stonewall Jackson (hänen lankonsa), pitivät häntä sotilasnerona, Hillin tiukka käytös ja kriittinen luonne johtivat myös ristiriitoihin muiden upseerien ja poliittisten johtajien kanssa.

Johtamistyyli ja maine

Hill oli tunnettu pedanttisesta ja vaativasta johtamistyylistään. Hän painotti kuria, tarkkaa suunnittelua ja sotilaallista ammattitaitoa. Tämä teki hänestä arvostetun mutta myös kiistanalaisen hahmon: hänen seuraajansa kunnioittivat hänen taktista lahjakkuuttaan, mutta monet pitivät häntä jäykän ankarana ja joskus vaikeana työkumppanina.

Jälkikausi ja perintö

Sodan jälkeen Hill palasi opetus- ja kirjoitustyöhön. Hän toi käytäntöön kokemuksiaan sotilasopetukseen ja kirjoitti myös muistiinpanoja ja esseitä sodankäynnistä. Hill kuoli 24. syyskuuta 1889. Historiallisesti häntä arvioidaan sekä lahjakkaana taktisena komentajana että monimutkaisena persoonallisuutena, jonka uralla oli sekä huomattavia onnistumisia että kiistoja — erityisesti tapaus, jossa erikoiskäsky 191 joutui unionin käsiin, on jäänyt hänen uransa merkittäväksi käännekohdaksi.

Nykyään D. H. Hill muistetaan oppineena sotilaana ja tiukkana komentajana, jonka perintö on osa laajempaa keskustelua Konfederaation johtajien kyvyistä, virheistä ja vaikutuksista Yhdysvaltain sodan jälkeiseen muistiin.