Das Lied der Deutschen (saksankielinen ääntäminen: [das ˌliːt dɛːʁ ˈdɔʏtʃn̩]; "Saksan kansan laulu"), joka tunnetaan myös nimellä Deutschlandlied, (saksankielinen ääntäminen: [ˈdɔʏtʃlantˌliːt] (
kuunnella); "Saksan laulu"), on tunnettu saksankielinen laulu, jonka sävel on peräisin vanhemmasta teoksesta ja teksti oli 1800‑luvun kansallismielisen liikekentän tuotetta. Sävelen on laatinut Joseph Haydnin sävellyksestä (alun perin vuonna 1797 syntynyt melodia keisarin hymniin) ja laulun sanat kirjoitti Hoffmann von Fallersleben vuonna 1841. Osa tästä laulusta toimii Saksan nykyisestä kansallishymnistä: virallisesti käytössä on useimmiten laulun kolmas säkeistö (Saksan kansallishymni).
Historia lyhyesti
Laulun sanat syntyivät vuonna 1841, kun runoilija ja kielitieteilijä Hoffmann von Fallersleben (1798–1874) kirjoitti ne Heligolandin saarella. Hän laittoi ne vanhan, tunnetun melodian — Joseph Haydnin vuonna 1797 säveltämän hymnin — sävelen päälle. Alkuperäinen kokonaisteos käsitti kolme säkeistöä, joissa korostuvat ajatukset kansallisuudesta, oikeudesta ja vapaudesta sekä idea yhdestä saksalaisesta isänmaasta.
Teksti, sävelmä ja tulkinnat
Laulun tunnetuin rivi on "Einigkeit und Recht und Freiheit" (suom. "Yhtenäisyys ja oikeus ja vapaus"), joka usein mainitaan myös epävirallisesti Saksan mottona. Tekstin ensimmäinen säkeistö sisältää historiallisen lauseen "Deutschland, Deutschland über alles", jonka alkuperäinen merkitys 1800‑luvulla oli toivetta siitä, että saksalaiset alueet tulisivat erilaisten valtiollisten erimielisyyksien sijasta ensisijaisesti yhdistyneiksi kulttuurisesti ja kielellisesti. Myöhemmin, erityisesti natsismin aikana, ensimmäisestä säkeistöstä tuli kansallissävytteisempi ja sitä käytettiin imperialistisesti — tätä takaisinkytkentää seurasi vahva pidättyvyys käyttää koko tekstiä sodan jälkeen.
Virallinen asema ja nykypolitiikka
Vuonna 1922 "Das Lied der Deutschen" otettiin kansallishymniksi Weimarin tasavallan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen käytäntö muuttui: liittotasavallan virallinen kanta oli pitkään varovainen koko laulun käyttöä kohtaan. Lopulta Saksan liittotasavallan viralliseksi hymniksi vakiintui käytäntö, että vain laulun kolmas säkeistö esitetään virallisissa yhteyksissä. Tämä kolmas säkeistö korostaa Yhtenäisyyttä, oikeutta ja vapautta ja sitä pidetään nykyisin hymnin legitiiminä ja hyväksyttävänä osana.
Nykykäyttö ja merkitys
- Nykyään hymniä lauletaan valtiollisissa seremonioissa, kansainvälisissä urheilutapahtumissa ja muissa virallisissa tilaisuuksissa; tällöin yleensä esitetään vain kolmas säkeistö.
- Ensimmäisen säkeistön käyttö on herkkä ja usein paheksuttu tai sensuroitu historiallisista syistä: se yhdistetään toisen maailmansodan ja natsiajanjakson propagandaan, minkä vuoksi sen esittäminen julkisesti voi aiheuttaa kritiikkiä.
- Laulun sävelmä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä: Haydnin melodia tunnetaan myös muista historiallisista yhteyksistä (alun perin keisarillisena hymninä).
Kriittinen huomio
Das Lied der Deutschen on esimerkki siitä, miten historialliset tekstit ja symbolit voivat muuttaa merkitystään ajan kuluessa. Vaikka säe "Einigkeit und Recht und Freiheit" toimii monelle positiivisena periaatteena ja kansallisen yhtenäisyyden idean tiivistyksenä, koko teoksen historia muistuttaa siitä, että kansalliset symbolit vaativat jatkuvaa historiallista kontekstualisointia ja kriittistä tarkastelua.
Yhteenvetona: laulun melodia on Joseph Haydnin sävellysperintöä ja teksti Hoffmann von Fallerslebenin käsialaa. Laulusta käytetään yleisesti nimeä Deutschlandlied, ja nykyisin virallisena kansallishymninä käytetään sen kolmatta säkeistöä, kun taas koko kappaletta ja erityisesti sen ensimmäistä säkeistöä tarkastellaan historiallisen kontekstin valossa.