Noppakäärme (Natrix tessellata) on eurooppalainen myrkytön käärme, joka kuuluu Colubridae-heimoon, Natricinae-heimoon. Laji esiintyy laajasti Itä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa, erityisesti jokien, järvien ja kosteikkojen läheisyydessä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Noppakäärme on vahvasti vesielämään liittyvä laji: se liikkuu ja saalistaa pääasiassa vedessä, mutta nousee myös maalle. Lajia tavataan usein rantojen, jokiuomien ja kosteikkojen lisäksi myös ympäröivissä metsissä ja avoimissa maastoissa, ja se voi esiintyä hyvin erilaisissa paikoissa kuten metsässä, autiomaassa ja vuoristopuroissa. Joidenkin lähteiden mukaan on kuvattu erillinen taksonominen muoto N.t.heinrothi, joka on liitetty Mustanmeren seudulle (Serpilorin saari / Osrov Zminyi).
Ulkonäkö ja mitat
Noppakäärmeellä on yleensä hoikka, hieman litistetty vartalo, joka soveltuu hyvin vedenpitoiseen elämään. Aikuiset yksilöt ovat tyypillisesti 60–90 cm pituisia, mutta parhaimmillaan ne voivat kasvaa jopa lähes metriin. Väritys vaihtelee, ja yleisin sävy on ruskea tai harmaa. Vaikka noppakäärmeitä tavataan Aasiassa, niitä ei juuri esiinny Kreetalla. Selkäpuolella on usein tummempia pilkkuja tai ruutukuviota, josta lajin tieteellinen lajinimi "tessellata" (laatoitettu, mosaiikki) on peräisin. Suomukkeet ovat yleensä hieman kiiluisat (harjassuomuiset), mikä auttaa uimista.
Ravinto ja käyttäytyminen
Pääasiallinen ravinto koostuu kaloista — noppakäärmeet ovat taitavia kalansaalistajia uimalla ja pyydystämällä saaliin vedestä. Lisäksi ne syövät toisinaan sammakkoeläimiä ja muita pienempiä selkärangattomia tai pieniä selkärankaisia. Noppakäärmeet ovat yleensä ujoja ja pyrkivät pakenemaan veteen tai suojapaikkoihin. Puolustautuessaan ne eivät ole myrkyllisiä ihmisille, mutta voivat erittää hyvin pahanhajuisen eritteen ja tavata myös esittää kuollutta (thanatosis).
Lisääntyminen ja talvehtiminen
Lisääntyminen tapahtuu keväällä parinmuodostuksen jälkeen, ja naaras munii munat yleensä kesällä lämpimiin ja suojaisiin paikkoihin, kuten lahopuiden koloihin tai komposteihin. Kluusterin koko vaihtelee, mutta saattaa olla useista munista parinkymmenen munan kertoihin; munista kuoriutuvat poikaset kehittyvät lämpimässä ilmassa muutamassa viikossa. Noppakäärmeet hakeutuvat kylmempänä vuodenaikana talviteloille: ne menevät veden vieressä oleviin kuiviin koloihin ja nukkuvat lokakuusta huhtikuuhun. Tätä kutsutaan talvehtimiseksi.
Uhat ja suojelu
Vaikka noppakäärme ei ole myrkyllinen, sen elinympäristöt ovat herkkiä ihmistoiminnan aiheuttamille muutoksille, kuten vesistöjen rehevöitymiselle, vedenlaadun heikkenemiselle ja rantavyöhykkeiden tuhoutumiselle. Lajin tilanne vaihtelee alueittain; monilla alueilla populaatiot ovat vakaita, mutta paikallisesti laji voi kärsiä elinympäristön menetyksestä ja kalastuksen vaikutuksista. Luonnollisia saalistajia ovat suurikokoiset linnut, nisäkkäät ja suuremmat käärmeet.
Yhteenvetona noppakäärme on vesielämään sopeutunut, myrkytön käärme, jonka tärkeimpiin tuntomerkkeihin kuuluvat kalansaalis, uimataidot, arka luonne ja puolustautumiskeinona käytettävä pahanhajuinen erite sekä kuolleen esittäminen. Sen elintavat ja vaatimukset kannattaa huomioida vesistöjen suojelussa.