Allegoria on eräs kielikuvan muoto. Se on tarina, kuva tai muu esitys, jolla on piilotettu tai rinnakkainen merkitys: hahmot, tapahtumat ja esineet toimivat symboleina, jotka viittaavat johonkin abstraktimpaan ajatukseen tai opetukseen. Allegorian kirjaimellinen taso kertoo yhden tarinan, mutta sen kuvaannollinen taso välittää toisen, usein opettavaisen, moraalisen tai poliittisen viestin. Siksi allegoriaa voidaan kutsua usein myös pitkäkestoiseksi tai laajennetuksi metaforaksi.
Missä allegoria esiintyy?
Allegoria ei rajoitu pelkkään kertomakirjallisuuteen. Se on esimerkki retoriikasta, mutta sen muoto voi olla kielellinen — eli runo tai romaani — tai visuaalinen: esimerkiksi maalaus tai veistos voi rakentaa allegorisen merkityskentän. Myös teatteri, elokuva, sarjakuvat ja arkkitehtuuri voivat sisältää allegorisia tasoja.
Miksi kirjailijat ja taiteilijat käyttävät allegoriaa?
Allegoriaa käytetään monesta syystä: se voi havainnollistaa abstrakteja ajatuksia, välittää moraalisen opetuksen, kriittisesti kommentoida yhteiskuntaa tai politiikkaa tai piilottaa viestin sensuurilta. Allegoria antaa tekijälle mahdollisuuden puhua monitasoisesti: osa yleisöstä voi nauttia pinnallisesta kertomuksesta, kun taas toinen voi tulkita syvemmän merkityksen.
Allegoria, fabeli ja vertaus
Lyhyt allegoria tunnetaan usein nimillä fabeli tai vertaus. Tässä yhteydessä Taru tai vertaus tarkoittaa lyhyttä kertomusta, jonka tarkoitus on opettaa yksi perusajatus tai moraalia)—esimerkiksi kansansadut, eläinfabelit tai Jeesuksen vertaukset evankeliumeissa. Fabeli käyttää usein eläinhahmoja ja selkeää opetusta, kun taas pidemmät allegoriat rakentavat monimutkaisempia symbolijärjestelmiä.
Esimerkkejä allegoriasta
- Platonin luolavertaus (filosofinen allegoria todellisuuden ja tiedon luonteesta)
- John Bunyanin Pilgrim's Progress (uskonnollinen allegoria ihmisen hengellisestä vaelluksesta)
- George Orwellin Animal Farm (poliittinen allegoria totalitarismista ja vallan korruptiosta)
- Dante Alighierin Jumalainen näytelmä voidaan lukea allegoriseksi matkaksi sielun puhdistumisesta
- Nykyelokuvissa ja sarjakuvissa on myös usein allegorisia elementtejä, jotka kommentoivat yhteiskuntaa tai ihmisen kokemusta
Tulkinta ja tekijän aikomus
Yleisö voi tulkita allegoriaa monin tavoin, ja joskus lukijat tai katsojat näkevät merkityksiä, joita tekijä ei alun perin tarkoittanut. Esimerkiksi monet ovat väittäneet, että Taru sormusten herrasta oli allegoria maailmansodista; J.R.R. Tolkien kuitenkin kiisti tarkoituksensa tehdä suoraa allegoriaa. Tämä ilmentää kahta tärkeää seikkaa: lukijantulkinta voi olla itsenäinen tekijä, ja tekijän omat aikomukset eivät aina rajaa teoksen mahdollisia merkityksiä. Toisaalta jotkut tulkinnat syntyvät myös poliittisista tai ideologisista motiiveista, kun ihmiset projisoivat omia näkemyksiään tekstiin (poliittisista syistä).
Miten lukea allegoriaa?
Allegorian lukemisessa auttaa, kun etsii toistuvia elementtejä ja miettii, mitä abstraktia käsitettä kukin hahmo, esine tai tapahtuma voisi edustaa. On hyödyllistä huomioida myös historiallisen kontekstin, tekijän elämäntilanteen ja teoksen vastaanoton tarjoamat vihjeet. Kuitenkin tärkeää on muistaa, että allegorian tulkinta voi olla monitahoinen: sama teos voi kertoa eri asioita eri aikakausina ja eri lukijoille.
Yhteenvetona: allegoria on monikerroksinen tapa kertoa — se yhdistää konkreettisen tarinan ja kuvaston abstrakteihin merkityksiin. Se voi olla opettavainen, kritisoiva tai symbolinen, ja sen tulkinta riippuu sekä tekstistä että siitä, kuka lukee ja milloin.
