Allegoria — määritelmä, symboliikka ja esimerkit kirjallisuudessa
Allegoria on eräs kielikuvan muoto. Se on tarina, kuva tai muu esitys, jolla on piilotettu tai rinnakkainen merkitys: hahmot, tapahtumat ja esineet toimivat symboleina, jotka viittaavat johonkin abstraktimpaan ajatukseen tai opetukseen. Allegorian kirjaimellinen taso kertoo yhden tarinan, mutta sen kuvaannollinen taso välittää toisen, usein opettavaisen, moraalisen tai poliittisen viestin. Siksi allegoriaa voidaan kutsua usein myös pitkäkestoiseksi tai laajennetuksi metaforaksi.
Missä allegoria esiintyy?
Allegoria ei rajoitu pelkkään kertomakirjallisuuteen. Se on esimerkki retoriikasta, mutta sen muoto voi olla kielellinen — eli runo tai romaani — tai visuaalinen: esimerkiksi maalaus tai veistos voi rakentaa allegorisen merkityskentän. Myös teatteri, elokuva, sarjakuvat ja arkkitehtuuri voivat sisältää allegorisia tasoja.
Miksi kirjailijat ja taiteilijat käyttävät allegoriaa?
Allegoriaa käytetään monesta syystä: se voi havainnollistaa abstrakteja ajatuksia, välittää moraalisen opetuksen, kriittisesti kommentoida yhteiskuntaa tai politiikkaa tai piilottaa viestin sensuurilta. Allegoria antaa tekijälle mahdollisuuden puhua monitasoisesti: osa yleisöstä voi nauttia pinnallisesta kertomuksesta, kun taas toinen voi tulkita syvemmän merkityksen.
Allegoria, fabeli ja vertaus
Lyhyt allegoria tunnetaan usein nimillä fabeli tai vertaus. Tässä yhteydessä Taru tai vertaus tarkoittaa lyhyttä kertomusta, jonka tarkoitus on opettaa yksi perusajatus tai moraalia)—esimerkiksi kansansadut, eläinfabelit tai Jeesuksen vertaukset evankeliumeissa. Fabeli käyttää usein eläinhahmoja ja selkeää opetusta, kun taas pidemmät allegoriat rakentavat monimutkaisempia symbolijärjestelmiä.
Esimerkkejä allegoriasta
- Platonin luolavertaus (filosofinen allegoria todellisuuden ja tiedon luonteesta)
- John Bunyanin Pilgrim's Progress (uskonnollinen allegoria ihmisen hengellisestä vaelluksesta)
- George Orwellin Animal Farm (poliittinen allegoria totalitarismista ja vallan korruptiosta)
- Dante Alighierin Jumalainen näytelmä voidaan lukea allegoriseksi matkaksi sielun puhdistumisesta
- Nykyelokuvissa ja sarjakuvissa on myös usein allegorisia elementtejä, jotka kommentoivat yhteiskuntaa tai ihmisen kokemusta
Tulkinta ja tekijän aikomus
Yleisö voi tulkita allegoriaa monin tavoin, ja joskus lukijat tai katsojat näkevät merkityksiä, joita tekijä ei alun perin tarkoittanut. Esimerkiksi monet ovat väittäneet, että Taru sormusten herrasta oli allegoria maailmansodista; J.R.R. Tolkien kuitenkin kiisti tarkoituksensa tehdä suoraa allegoriaa. Tämä ilmentää kahta tärkeää seikkaa: lukijantulkinta voi olla itsenäinen tekijä, ja tekijän omat aikomukset eivät aina rajaa teoksen mahdollisia merkityksiä. Toisaalta jotkut tulkinnat syntyvät myös poliittisista tai ideologisista motiiveista, kun ihmiset projisoivat omia näkemyksiään tekstiin (poliittisista syistä).
Miten lukea allegoriaa?
Allegorian lukemisessa auttaa, kun etsii toistuvia elementtejä ja miettii, mitä abstraktia käsitettä kukin hahmo, esine tai tapahtuma voisi edustaa. On hyödyllistä huomioida myös historiallisen kontekstin, tekijän elämäntilanteen ja teoksen vastaanoton tarjoamat vihjeet. Kuitenkin tärkeää on muistaa, että allegorian tulkinta voi olla monitahoinen: sama teos voi kertoa eri asioita eri aikakausina ja eri lukijoille.
Yhteenvetona: allegoria on monikerroksinen tapa kertoa — se yhdistää konkreettisen tarinan ja kuvaston abstrakteihin merkityksiin. Se voi olla opettavainen, kritisoiva tai symbolinen, ja sen tulkinta riippuu sekä tekstistä että siitä, kuka lukee ja milloin.
Ouroboros, omaa häntäänsä syövä käärme, on uudistumisen ja ikuisen olemassaolon symboli. Tämä on Theodoros Pelecanosin piirros vuonna 1478 kadonneen alkemian oppikirjan kopiossa.
Esimerkkejä
Allegoria on ollut suosikkimuoto lähes kaikkien kansojen kirjallisuudessa. Sitä käytetään usein keinona kritisoida asioita tai ihmisiä silloin, kun se ei olisi mahdollista tehdä suoraan.
Klassisessa kirjallisuudessa Platon ja Ovidius kirjoittivat allegorioita. Dante Alighieri kirjoitti allegorioita Jumalaisessa komediassaan. Keskiajalla Jokamies oli moraalinäytelmä. John Bunyanin teos The Pilgrim's Progress kertoo miehestä, joka yrittää elää kristillistä elämää. Jonathan Swift kirjoitti Gulliverin matkat, jossa kerrotaan (keksittyjen) kaukaisten maiden oudoista tavoista, mutta oikeastaan hän kritisoi asioita omasta maastaan, Yhdistyneestä kuningaskunnasta. George Orwellin Eläinten maatila on toinen esimerkki vertauskuvasta, tällä kertaa Neuvostoliitosta Josef Stalinin aikana ja Venäjän vallankumouksesta. Jotkut hahmoista voidaan yhdistää suoraan tuon ajan henkilöihin.
Laulut voivat sisältää myös allegorioita. "Waist Deep In The Big Muddy" kertoo 1800-luvulla amerikkalaisista sotilaista, jotka komentajansa käskystä marssivat Mississippi-jokeen, jota he eivät koskaan voisi ylittää jalan. Todellisuudessa se kertoi tarinan sotilaista, jotka taistelivat Vietnamin sodassa 1960-luvulla ja joiden odotettiin tekevän valkoisten miesten käskyjä.
Allegoriat ovat edelleen suosittuja nykyäänkin. Kuvat, elokuvat ja näytelmät voivat olla allegorioita. Myös William Goldingin romaanissa Kärpästen herra on allegorisia merkityksiä. Star Trek -elokuvassa käytettiin paljon allegoriaa, jotta voidaan tarkastella nykypäivän yhteiskunnallisia oloja ja moraalisia arvoja samalla kun kerrottiin tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita. Muukalaisrodut olivat usein heijastuksia Maan omista roduista ja maista.
Allegorisia taideteoksia ovat muun muassa Sandro Botticellin La Primavera (Kevään allegoria) ja Jan Vermeerin Maalauksen allegoria.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Trope
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on allegoria?
V: Allegoria on tarina tai kuva, jolla on piilomerkitys ja jossa hahmot ovat symboleja, jotka edustavat tiettyjä ajatuksia.
K: Pitääkö allegorian olla kielellinen tarina?
V: Ei, allegoria voi olla jotain katsottavaa, kuten maalaus tai veistos.
K: Miten allegoria muistuttaa pitkää metaforaa?
V: Allegoria muistuttaa pitkää metaforaa, koska siinä käytetään symboleja ilmaisemaan ajatuksia, jotka ylittävät niiden kirjaimellisen merkityksen.
K: Mikä on taru tai vertaus?
V: Taru tai vertaus on lyhyt allegoria, jossa on yksi perusajatus, yleensä moraalinen opetus.
K: Voiko tarinoilla olla merkityksiä, joita kirjoittaja ei ole tarkoittanut?
V: Kyllä, joskus ihmiset tulkitsevat tarinoita tavalla, jota kirjoittaja ei ole tarkoittanut, ja he saattavat muuttaa kirjoittajan ajatuksia.
K: Mikä on esimerkki kirjasta, joka on tulkittu maailmansotien vertauskuvaksi?
V: Taru sormusten herrasta on esitetty maailmansotien vertauskuvaksi, mutta kirjailija J. R. R. R. Tolkien on kiistänyt sen olevan allegoria.
K: Miksi jotkut ihmiset muuttavat kirjailijan ajatuksia tulkinnassaan tarinasta?
V: Jotkut ihmiset saattavat muuttaa kirjailijan ajatuksia omista poliittisista syistä.
