Jallianwala Baghin verilöyly 1919: syyt, uhrit ja seuraukset
Jallianwala Baghin 1919 verilöyly: syyt, uhrien tarinat ja seuraukset — analyysi, silminnäkijäkuvaukset ja vaikutus Intian itsenäisyysliikkeeseen.
Jallianwala Baghin verilöyly, joka tunnetaan myös nimellä Amritsarin verilöyly, oli verilöyly, joka tapahtui Amritsarissa vuonna 1919. Se on nimetty pohjoisintialaisessa Amritsarin kaupungissa sijaitsevan Jallianwala Baghin puutarhan mukaan. Brittiläisen Intian armeijan sotilaat alkoivat 13. huhtikuuta 1919 ampua aseetonta mies-, nais- ja lapsijoukkoa. Vastuuhenkilö oli prikaatikenraali Reginald Dyer, Amritsarin sotilaskomentaja.
Ampuminen kesti noin kymmenen minuuttia. Brittiläisen Rajin virallisten lähteiden mukaan 379 ihmistä sai surmansa. Muiden lähteiden mukaan kuolleita oli yli 1 000, ja yli 2 000 loukkaantui vakavasti; siviililääkäri tohtori Smithin mukaan uhreja oli 1 526. Uhrimäärät ovat historian aikana olleet kiistanalaisia, ja eri laskelmat poikkeavat toisistaan.
Tausta ja syyt
Tapahtuman taustalla oli pitkälti brittihallinnon tiukentunut järjestely Intiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1919 säädetty Rowlatt Act antoi viranomaisille laajoja valtuuksia pidätyksiin ja oikeudenkäynteihin ilman tavallista oikeusturvaa. Laki herätti voimakasta vastustusta, joka levisi nopeasti eri puolille maata. Amritsarissa johtavia nationalistijohtajia, muun muassa Dr. Saifuddin Kitchlew ja Dr. Satyapal, oli pidätetty, ja tämä kiihdytti paikallista mielenilmauksia.
13. huhtikuuta oli myös sijainillinen ja kulttuurinen juhlapäivä (Baisakhi), jolloin suuria kansanjoukkoja kokoontui Jallianwala Baghiin — osa mielenosoitusta vastaanottojen, osa uskonnollisen ja yhteisöllisen kokoontumisen takia. Tilannetta vaikeutti se, että paikka on ympäröity, sillä puutarhasta oli muutamia kapeita poistumisreittejä ja korkeat muurit, minkä vuoksi pakeneminen oli vaikeaa.
Tapahtumat sinä päivänä
Prikaatikenraali Dyer saapui paikalle komentojoukkoineen ja määräsi joukot pysäyttämään kokoontumisen. Hänen käskystään sotilaat asettuivat pihan yhdelle reunalle ja alkoivat ampua väkijoukkoa ilman, että edelleenkään annettiin varoitusta tai mahdollisuutta hajaantua. Ampuminen jatkui siihen asti, kun sotilaiden ammukset loppuivat. Monet ihmiset yrittivät paeta kapeiden porttien läpi, toiset loukkaantuivat tai joutuivat puristuksiin, ja osa hyppäsi lähellä olevaan kaivoon välttääkseen luoteja — kaivo tuli myöhemmin yhdeksi traagisista muistomerkeistä.
Uhrien määrä ja kiistat
Viralliset luvut ja itsenäisten tutkijoiden arviot poikkeavat huomattavasti. Brittiläisen hallinnon antama tilastonumero 379 kuollutta on usein mainittu, mutta paikalliset ja riippumattomat lähteet ovat laskeneet kuolleiksi useita satoja enemmän. Loukkaantuneiden määrä arvioidaan usein yli 1 000:ksi. Eri lukujen taustalla ovat raportointitavat, kuolleiden kirjaaminen ja poliittinen kiista tapahtuman vakavuudesta.
Tutkimukset, oikeudellinen ja poliittinen jälki
Verilöyly herätti laajaa kansainvälistä paheksuntaa. Brittiläinen hallinto perusti tutkintakomission (Disorders Inquiry Committee, eli Hunter-komissio), joka totesi Dyerin toimineen liikaa ja suositteli rangaistuksia. Dyer sai ankaria nuhteita ja hänet määrättiin poistumaan komentotehtävistä; hän ei koskaan joutunut sotaoikeuteen, mutta hänet poistettiin käytöstä ja hän jäi lopulta eläkkeelle vuonna 1920. Tapaus jakoi mielipiteitä myös Britanniassa: osa arvosteli ankarasti, osa puolusti Dyerin toimia "järjestyksen palauttamisena". Kansainvälinen ja intialainen julkinen paine oli kuitenkin valtava.
Intiassa verilöyly vaikutti syvästi yleiseen mielialaan ja kasvatti itsenäisyysliikkeen laajuutta ja tukea. Monet intialaiset, myös merkittävät kulttuurihenkilöt, vastustivat tapahtumaa; runoilija Rabindranath Tagore palautti kunniamerkkinsä ja knighthood-arvonsa protestina. Mahatma Gandhin ja muiden johtohahmojen näkökulmasta tapahtuma murensi monien intialaisten luottamusta brittiläiseen hallintoon ja vauhditti myöhempää ei-yhteistyö -liikettä (Non-Cooperation Movement) vuosina 1920–1922.
Muistaminen ja perintö
Jallianwala Bagh on säilytetty muistopaikkana. Paikalla on Marttyyrien muistomerkki (Shaheed-e-Azam), kaivo ja muita muistomerkkejä, ja tapahtumaa muistellaan vuosittain. Verilöylyn perintö on osa Intian itsenäisyysliikkeen kertomusta ja symboloi monille siirtomaavallan julmuutta.
Sadan vuoden muistovuonna 2019 Intian ja Britannian suhdetta tarkasteltiin uudelleen. Tuolloin Britannian pääministeri ilmaisi "syvän katumuksen" ja pahoittelun tapahtumien johdosta, mutta virallista julkista anteeksipyyntöä ei annettu — pyyntöä ja vaatimuksia virallisesta anteeksipyynnöstä on esitetty jatkossakin.
Jallianwala Baghin verilöyly oli käännekohta, joka vaikutti merkittävästi Intian kansallistuntoon ja poliittiseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Se muistuttaa historian julmista seurauksista, kun valta ja asevoima kohdistuvat aseettomiin siviileihin ilman tilivelvollisuutta.
Tausta
Intia ensimmäisen maailmansodan aikana
Ensimmäinen maailmansota alkoi Intian johtajien suurella tuella ja ystävällisyydellä Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohtaan. Britit eivät odottaneet tätä, sillä he arvelivat, että siellä saattaisi syntyä kapina. Intia auttoi paljon Britannian sotatoimia tarjoamalla miehiä ja resursseja. Noin 1,3 miljoonaa intialaista sotilasta ja työläistä palveli Euroopassa, Afrikassa ja Lähi-idässä, ja sekä Intian hallitus että ruhtinaat lähettivät suuria määriä ruokaa, rahaa ja ammuksia.
Bengali ja Punjab olivat kuitenkin alueita, joilla ihmiset eivät vieläkään pitäneet briteistä. Bengalissa tehdyt terrorismin kaltaiset iskut liittyivät Punjabin levottomuuksiin. Lisäksi sodan alusta lähtien merentakaiset intialaiset (lähinnä Kanadasta, Saksasta ja Yhdysvalloista) yrittivät aloittaa Intiassa vuoden 1857 kansannousun kaltaisen kapinan. Irlantilaisten tasavaltalaisten, saksalaisten ja turkkilaisten avustuksella tehtiin laaja salaliitto, jota kutsuttiin hindu- saksalaiseksi salaliitoksi. Tämä salaliitto yritti myös saada Afganistanin olemaan tukematta Britannian Intiaa.
Sodan jälkeen
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuolleiden ja haavoittuneiden suuri määrä, inflaatio, raskas verotus ja muut ongelmat vaikuttivat suuresti Intian kansaan. Intialaiset sotilaat salakuljettivat aseita Intiaan päästäkseen eroon Britannian hallinnosta. Eri ryhmät liittyivät yhteen vaatien itsenäisyyttä Britanniasta. Vuonna 1916 Intian kansalliskongressi ja Muslimiliitto allekirjoittivat Lucknowin sopimuksen, jossa sovittiin Punjabin (Intia) ja Pakistanin välisen rajan rakentamisesta.
Rowlattin laki
Koko Intiassa, erityisesti Bombayn myllytyöläisten keskuudessa, pahenevat levottomuudet johtivat Rowlattin komitean perustamiseen vuonna 1919. Rowlatt-komitea sai nimensä englantilaisen tuomarin Sydney Rowlattin mukaan. Komitean tehtävänä oli selvittää saksalaisten ja bolshevikkien yhteyksiä Intian, erityisesti Punjabin ja Bengalin, militanttiliikkeisiin.
Komitea pyysi laajentamaan vuoden 1915 Intian puolustusta koskevaa lakia Laki antoi varakuninkaan hallitukselle suuren vallan, johon kuului lehdistön vaientaminen, poliittisten aktivistien pidättäminen ilman oikeudenkäyntiä ja maanpetoksesta epäiltyjen henkilöiden pidättäminen ilman etsintälupaa. Tämä laki herätti valtavaa vihaa Intiassa.
Ennen verilöylyä
Vuoden 1919 Rowlatt-lain jälkeisiin tapahtumiin vaikuttivat myös Ghadar-salaliittoon liittyvät tapahtumat. Tuohon aikaan Britannian Intian armeijan joukot olivat palaamassa Euroopan ja Mesopotamian taistelukentiltä Intian taloudelliseen lamaan. Vuonna 1915 oli tehty useita kapinayrityksiä, ja Lahoren salaliittoprosessit olivat edelleen julkisuudessa esillä. Uutiset nuorista mohadžireista, jotka taistelivat Turkin kalifaatin puolesta ja myöhemmin puna-armeijan puolesta Venäjän sisällissodassa, alkoivat myös saavuttaa Intiaa. Venäjän vallankumous oli alkanut vaikuttaa myös Intiaan. Tuohon aikaan Mahatma Gandhi, joka oli siihen asti ollut Intian poliittisella näyttämöllä suhteellisen tuntematon, alkoi nousta joukkojohtajaksi.
Gandhin Rowlatt-lain vastainen protestikutsu sai odotetun reaktion - raivokkaita levottomuuksia ja protesteja. Tilanne erityisesti Punjabissa paheni hyvin nopeasti. Rautatie-, lennätin- ja viestintäjärjestelmät häiriintyivät. Lahoren läpi marssi valtava 20 000 hengen väkijoukko.
Amritsarissa yli 5 000 ihmistä kokoontui Jallianwala Baghiin. Michael O'Dwyerin kerrotaan uskoneen, että tämä oli osa yritystä kapinoida brittejä vastaan. James Houssemayne Du Boulayn sanotaan katsoneen, että ghadarilaisten kansannousun pelko Punjabin kiristyneen tilanteen keskellä ja brittien verilöylyyn johtanut vastaus olivat suoraan yhteydessä toisiinsa.
Huhtikuun 10. päivänä 1919 järjestettiin mielenosoitus Amritsarin apulaiskomissaarin asunnolla Punjabin kaupungissa, joka on suuri maakunta silloisen jakamattoman Intian luoteisosassa. Mielenosoituksella vaadittiin kahden Intian itsenäisyysliikkeen suositun johtajan, Satya Palin ja Saifuddin Kitchlewin, vapauttamista, sillä heidät oli aiemmin pidätetty mielenosoitustensa vuoksi. Brittiläiset joukot ampuivat väkijoukkoa, ja ampuminen aiheutti lisää väkivaltaa. Myöhemmin päivällä hyökättiin ja sytytettiin tuleen useita pankkeja ja muita hallituksen rakennuksia, kuten kaupungintalo ja rautatieasema. Väkivaltaisuudet lisääntyivät edelleen, ja ne johtivat ainakin 5 eurooppalaisen, mukaan lukien hallituksen työntekijöiden ja siviilien, kuolemaan.
Seuraavat kaksi päivää Amritsarin kaupunki oli rauhallinen, mutta väkivaltaisuudet jatkuivat Punjabin muissa osissa. Rautatielinjoja katkaistiin, lennätinasemia tuhottiin, hallituksen rakennuksia poltettiin ja kolme eurooppalaista sai surmansa. Huhtikuun 13. päivään mennessä Britannian hallitus oli päättänyt asettaa suurimman osan Punjabia sotatilaan. Lainsäädännöllä rajoitettiin useita kansalaisvapauksia, muun muassa kokoontumisvapautta, ja kiellettiin yli neljän hengen kokoontumiset.
Verilöyly
Huhtikuun 13. päivänä 1919 tuhannet ihmiset kokoontuivat Jallianwala Baghiin (puutarha) lähellä Kultaista temppeliä Amritsarissa. Päivämäärä oli Baisakhi-festivaali, joka oli myös sikhien uusi vuosi. Yli kahdensadan vuoden ajan tämä juhla oli houkutellut tuhansia ihmisiä kaikkialta Intiasta. Ihmiset olivat matkustaneet päiviä päästäkseen Amritsariin.
Jallianwala Baghia ympäröivät joka puolelta talot ja rakennukset, ja siellä oli vain muutama kapea sisäänkäynti, joista useimmat pidettiin lukittuina. Ihmiset yrittivät kiivetä puiston seiniä pitkin, koska he eivät voineet paeta. Monet hyppäsivät alueen sisällä olevaan kaivoon paetakseen luoteja. Muistomerkissä olevan muistolaatan mukaan kaivosta nostettiin 120 ruumista.
Ampumisen seurauksena sadat ihmiset kuolivat ja tuhannet loukkaantuivat. Dyerille lähettämässään sähkeessä Punjabin brittiläinen kuvernööriluutnantti Sir Michael O'Dwyer kirjoitti: "Toimintanne on oikein. Kuvernööriluutnantti hyväksyy."
O'Dwyer pyysi sotatilalain määräämistä Amritsariin ja muille alueille, minkä varakuningas lordi Chelmsford salli verilöylyn jälkeen.
Jallianwalla Bagh vuonna 1919, kuukausia verilöylyn jälkeen.
Marttyyrin kaivo Jallianwala Baghissa.
Dyer hylkäsi
Jotkut suosivat Dyeria aluksi, mutta heinäkuussa 1920 parlamentin alahuone antoi hänelle epäluottamuslauseen ja pakotti hänet eläkkeelle.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Milloin Jallianwala Baghin verilöyly tapahtui?
V: Jallianwala Baghin verilöyly tapahtui 13. huhtikuuta 1919.
K: Missä Jallianwala Baghin verilöyly tapahtui?
V: Jallianwala Baghin verilöyly tapahtui Amritsarissa, Punjabissa, Intiassa.
K: Kuka määräsi Jallianwala Baghin verilöylyn?
V: Prikaatikenraali Reginald Dyer oli vastuussa ja määräsi Jallianwala Baghin verilöylyn.
K: Keitä olivat Jallianwala Baghin verilöylyn uhrit?
V: Jallianwala Baghin verilöylyn uhrit olivat aseeton joukko miehiä, naisia ja lapsia.
K: Kuinka kauan ammuskelu kesti Jallianwala Baghin verilöylyn aikana?
V: Jallianwala Baghin verilöylyn aikainen ammuskelu kesti noin kymmenen minuuttia.
K: Kuinka monta ihmistä kuoli Jallianwala Baghin verilöylyn aikana brittiläisen Rajin virallisten lähteiden mukaan?
V: Brittiläisen Rajin virallisten lähteiden mukaan Jallianwala Baghin verilöylyn aikana kuoli 379 ihmistä.
K: Kuinka monta kuolonuhria siviililääkäri tohtori Smith ilmoitti Jallianwala Baghin verilöylyn aikana?
V: Siviilikirurgi tohtori Smith ilmoitti 1 500 uhria Jallianwala Baghin verilöylyn aikana.
Etsiä