Jallianwala Baghin verilöyly, joka tunnetaan myös nimellä Amritsarin verilöyly, oli verilöyly, joka tapahtui Amritsarissa vuonna 1919. Se on nimetty pohjoisintialaisessa Amritsarin kaupungissa sijaitsevan Jallianwala Baghin puutarhan mukaan. Brittiläisen Intian armeijan sotilaat alkoivat 13. huhtikuuta 1919 ampua aseetonta mies-, nais- ja lapsijoukkoa. Vastuuhenkilö oli prikaatikenraali Reginald Dyer, Amritsarin sotilaskomentaja.

Ampuminen kesti noin kymmenen minuuttia. Brittiläisen Rajin virallisten lähteiden mukaan 379 ihmistä sai surmansa. Muiden lähteiden mukaan kuolleita oli yli 1 000, ja yli 2 000 loukkaantui vakavasti; siviililääkäri tohtori Smithin mukaan uhreja oli 1 526. Uhrimäärät ovat historian aikana olleet kiistanalaisia, ja eri laskelmat poikkeavat toisistaan.

Tausta ja syyt

Tapahtuman taustalla oli pitkälti brittihallinnon tiukentunut järjestely Intiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1919 säädetty Rowlatt Act antoi viranomaisille laajoja valtuuksia pidätyksiin ja oikeudenkäynteihin ilman tavallista oikeusturvaa. Laki herätti voimakasta vastustusta, joka levisi nopeasti eri puolille maata. Amritsarissa johtavia nationalistijohtajia, muun muassa Dr. Saifuddin Kitchlew ja Dr. Satyapal, oli pidätetty, ja tämä kiihdytti paikallista mielenilmauksia.

13. huhtikuuta oli myös sijainillinen ja kulttuurinen juhlapäivä (Baisakhi), jolloin suuria kansanjoukkoja kokoontui Jallianwala Baghiin — osa mielenosoitusta vastaanottojen, osa uskonnollisen ja yhteisöllisen kokoontumisen takia. Tilannetta vaikeutti se, että paikka on ympäröity, sillä puutarhasta oli muutamia kapeita poistumisreittejä ja korkeat muurit, minkä vuoksi pakeneminen oli vaikeaa.

Tapahtumat sinä päivänä

Prikaatikenraali Dyer saapui paikalle komentojoukkoineen ja määräsi joukot pysäyttämään kokoontumisen. Hänen käskystään sotilaat asettuivat pihan yhdelle reunalle ja alkoivat ampua väkijoukkoa ilman, että edelleenkään annettiin varoitusta tai mahdollisuutta hajaantua. Ampuminen jatkui siihen asti, kun sotilaiden ammukset loppuivat. Monet ihmiset yrittivät paeta kapeiden porttien läpi, toiset loukkaantuivat tai joutuivat puristuksiin, ja osa hyppäsi lähellä olevaan kaivoon välttääkseen luoteja — kaivo tuli myöhemmin yhdeksi traagisista muistomerkeistä.

Uhrien määrä ja kiistat

Viralliset luvut ja itsenäisten tutkijoiden arviot poikkeavat huomattavasti. Brittiläisen hallinnon antama tilastonumero 379 kuollutta on usein mainittu, mutta paikalliset ja riippumattomat lähteet ovat laskeneet kuolleiksi useita satoja enemmän. Loukkaantuneiden määrä arvioidaan usein yli 1 000:ksi. Eri lukujen taustalla ovat raportointitavat, kuolleiden kirjaaminen ja poliittinen kiista tapahtuman vakavuudesta.

Tutkimukset, oikeudellinen ja poliittinen jälki

Verilöyly herätti laajaa kansainvälistä paheksuntaa. Brittiläinen hallinto perusti tutkintakomission (Disorders Inquiry Committee, eli Hunter-komissio), joka totesi Dyerin toimineen liikaa ja suositteli rangaistuksia. Dyer sai ankaria nuhteita ja hänet määrättiin poistumaan komentotehtävistä; hän ei koskaan joutunut sotaoikeuteen, mutta hänet poistettiin käytöstä ja hän jäi lopulta eläkkeelle vuonna 1920. Tapaus jakoi mielipiteitä myös Britanniassa: osa arvosteli ankarasti, osa puolusti Dyerin toimia "järjestyksen palauttamisena". Kansainvälinen ja intialainen julkinen paine oli kuitenkin valtava.

Intiassa verilöyly vaikutti syvästi yleiseen mielialaan ja kasvatti itsenäisyysliikkeen laajuutta ja tukea. Monet intialaiset, myös merkittävät kulttuurihenkilöt, vastustivat tapahtumaa; runoilija Rabindranath Tagore palautti kunniamerkkinsä ja knighthood-arvonsa protestina. Mahatma Gandhin ja muiden johtohahmojen näkökulmasta tapahtuma murensi monien intialaisten luottamusta brittiläiseen hallintoon ja vauhditti myöhempää ei-yhteistyö -liikettä (Non-Cooperation Movement) vuosina 1920–1922.

Muistaminen ja perintö

Jallianwala Bagh on säilytetty muistopaikkana. Paikalla on Marttyyrien muistomerkki (Shaheed-e-Azam), kaivo ja muita muistomerkkejä, ja tapahtumaa muistellaan vuosittain. Verilöylyn perintö on osa Intian itsenäisyysliikkeen kertomusta ja symboloi monille siirtomaavallan julmuutta.

Sadan vuoden muistovuonna 2019 Intian ja Britannian suhdetta tarkasteltiin uudelleen. Tuolloin Britannian pääministeri ilmaisi "syvän katumuksen" ja pahoittelun tapahtumien johdosta, mutta virallista julkista anteeksipyyntöä ei annettu — pyyntöä ja vaatimuksia virallisesta anteeksipyynnöstä on esitetty jatkossakin.

Jallianwala Baghin verilöyly oli käännekohta, joka vaikutti merkittävästi Intian kansallistuntoon ja poliittiseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Se muistuttaa historian julmista seurauksista, kun valta ja asevoima kohdistuvat aseettomiin siviileihin ilman tilivelvollisuutta.