Amritsarin verilöyly

Tausta

Intia ensimmäisen maailmansodan aikana

Ensimmäinen maailmansota alkoi Intian johtajien suurella tuella ja ystävällisyydellä Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohtaan. Britit eivät odottaneet tätä, sillä he arvelivat, että siellä saattaisi syntyä kapina. Intia auttoi paljon Britannian sotatoimia tarjoamalla miehiä ja resursseja. Noin 1,3 miljoonaa intialaista sotilasta ja työläistä palveli Euroopassa, Afrikassa ja Lähi-idässä, ja sekä Intian hallitus että ruhtinaat lähettivät suuria määriä ruokaa, rahaa ja ammuksia.

Bengali ja Punjab olivat kuitenkin alueita, joilla ihmiset eivät vieläkään pitäneet briteistä. Bengalissa tehdyt terrorismin kaltaiset iskut liittyivät Punjabin levottomuuksiin. Lisäksi sodan alusta lähtien merentakaiset intialaiset (lähinnä Kanadasta, Saksasta ja Yhdysvalloista) yrittivät aloittaa Intiassa vuoden 1857 kansannousun kaltaisen kapinan. Irlantilaisten tasavaltalaisten, saksalaisten ja turkkilaisten avustuksella tehtiin laaja salaliitto, jota kutsuttiin hindu- saksalaiseksi salaliitoksi. Tämä salaliitto yritti myös saada Afganistanin olemaan tukematta Britannian Intiaa.

Sodan jälkeen

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuolleiden ja haavoittuneiden suuri määrä, inflaatio, raskas verotus ja muut ongelmat vaikuttivat suuresti Intian kansaan. Intialaiset sotilaat salakuljettivat aseita Intiaan päästäkseen eroon Britannian hallinnosta. Eri ryhmät liittyivät yhteen vaatien itsenäisyyttä Britanniasta. Vuonna 1916 Intian kansalliskongressi ja Muslimiliitto allekirjoittivat Lucknowin sopimuksen, jossa sovittiin Punjabin (Intia) ja Pakistanin välisen rajan rakentamisesta.

Rowlattin laki

Koko Intiassa, erityisesti Bombayn myllytyöläisten keskuudessa, pahenevat levottomuudet johtivat Rowlattin komitean perustamiseen vuonna 1919. Rowlatt-komitea sai nimensä englantilaisen tuomarin Sydney Rowlattin mukaan. Komitean tehtävänä oli selvittää saksalaisten ja bolshevikkien yhteyksiä Intian, erityisesti Punjabin ja Bengalin, militanttiliikkeisiin.

Komitea pyysi laajentamaan vuoden 1915 Intian puolustusta koskevaa lakia Laki antoi varakuninkaan hallitukselle suuren vallan, johon kuului lehdistön vaientaminen, poliittisten aktivistien pidättäminen ilman oikeudenkäyntiä ja maanpetoksesta epäiltyjen henkilöiden pidättäminen ilman etsintälupaa. Tämä laki herätti valtavaa vihaa Intiassa.

Ennen verilöylyä

Vuoden 1919 Rowlatt-lain jälkeisiin tapahtumiin vaikuttivat myös Ghadar-salaliittoon liittyvät tapahtumat. Tuohon aikaan Britannian Intian armeijan joukot olivat palaamassa Euroopan ja Mesopotamian taistelukentiltä Intian taloudelliseen lamaan. Vuonna 1915 oli tehty useita kapinayrityksiä, ja Lahoren salaliittoprosessit olivat edelleen julkisuudessa esillä. Uutiset nuorista mohadžireista, jotka taistelivat Turkin kalifaatin puolesta ja myöhemmin puna-armeijan puolesta Venäjän sisällissodassa, alkoivat myös saavuttaa Intiaa. Venäjän vallankumous oli alkanut vaikuttaa myös Intiaan. Tuohon aikaan Mahatma Gandhi, joka oli siihen asti ollut Intian poliittisella näyttämöllä suhteellisen tuntematon, alkoi nousta joukkojohtajaksi.

Gandhin Rowlatt-lain vastainen protestikutsu sai odotetun reaktion - raivokkaita levottomuuksia ja protesteja. Tilanne erityisesti Punjabissa paheni hyvin nopeasti. Rautatie-, lennätin- ja viestintäjärjestelmät häiriintyivät. Lahoren läpi marssi valtava 20 000 hengen väkijoukko.

Amritsarissa yli 5 000 ihmistä kokoontui Jallianwala Baghiin. Michael O'Dwyerin kerrotaan uskoneen, että tämä oli osa yritystä kapinoida brittejä vastaan. James Houssemayne Du Boulayn sanotaan katsoneen, että ghadarilaisten kansannousun pelko Punjabin kiristyneen tilanteen keskellä ja brittien verilöylyyn johtanut vastaus olivat suoraan yhteydessä toisiinsa.

Huhtikuun 10. päivänä 1919 järjestettiin mielenosoitus Amritsarin apulaiskomissaarin asunnolla Punjabin kaupungissa, joka on suuri maakunta silloisen jakamattoman Intian luoteisosassa. Mielenosoituksella vaadittiin kahden Intian itsenäisyysliikkeen suositun johtajan, Satya Palin ja Saifuddin Kitchlewin, vapauttamista, sillä heidät oli aiemmin pidätetty mielenosoitustensa vuoksi. Brittiläiset joukot ampuivat väkijoukkoa, ja ampuminen aiheutti lisää väkivaltaa. Myöhemmin päivällä hyökättiin ja sytytettiin tuleen useita pankkeja ja muita hallituksen rakennuksia, kuten kaupungintalo ja rautatieasema. Väkivaltaisuudet lisääntyivät edelleen, ja ne johtivat ainakin 5 eurooppalaisen, mukaan lukien hallituksen työntekijöiden ja siviilien, kuolemaan.

Seuraavat kaksi päivää Amritsarin kaupunki oli rauhallinen, mutta väkivaltaisuudet jatkuivat Punjabin muissa osissa. Rautatielinjoja katkaistiin, lennätinasemia tuhottiin, hallituksen rakennuksia poltettiin ja kolme eurooppalaista sai surmansa. Huhtikuun 13. päivään mennessä Britannian hallitus oli päättänyt asettaa suurimman osan Punjabia sotatilaan. Lainsäädännöllä rajoitettiin useita kansalaisvapauksia, muun muassa kokoontumisvapautta, ja kiellettiin yli neljän hengen kokoontumiset.

Verilöyly

Huhtikuun 13. päivänä 1919 tuhannet ihmiset kokoontuivat Jallianwala Baghiin (puutarha) lähellä Kultaista temppeliä Amritsarissa. Päivämäärä oli Baisakhi-festivaali, joka oli myös sikhien uusi vuosi. Yli kahdensadan vuoden ajan tämä juhla oli houkutellut tuhansia ihmisiä kaikkialta Intiasta. Ihmiset olivat matkustaneet päiviä päästäkseen Amritsariin.

Jallianwala Baghia ympäröivät joka puolelta talot ja rakennukset, ja siellä oli vain muutama kapea sisäänkäynti, joista useimmat pidettiin lukittuina. Ihmiset yrittivät kiivetä puiston seiniä pitkin, koska he eivät voineet paeta. Monet hyppäsivät alueen sisällä olevaan kaivoon paetakseen luoteja. Muistomerkissä olevan muistolaatan mukaan kaivosta nostettiin 120 ruumista.

Ampumisen seurauksena sadat ihmiset kuolivat ja tuhannet loukkaantuivat. Dyerille lähettämässään sähkeessä Punjabin brittiläinen kuvernööriluutnantti Sir Michael O'Dwyer kirjoitti: "Toimintanne on oikein. Kuvernööriluutnantti hyväksyy."

O'Dwyer pyysi sotatilalain määräämistä Amritsariin ja muille alueille, minkä varakuningas lordi Chelmsford salli verilöylyn jälkeen.

Jallianwalla Bagh vuonna 1919, kuukausia verilöylyn jälkeen.


Marttyyrin kaivo Jallianwala Baghissa.

Dyer hylkäsi

Jotkut suosivat Dyeria aluksi, mutta heinäkuussa 1920 parlamentin alahuone antoi hänelle epäluottamuslauseen ja pakotti hänet eläkkeelle.