Plattdüütsch on germaaninen kieli, joka tunnetaan englanniksi nimellä Low Saxon tai Low German ja saksaksi Plattdeutsch. Se kuuluu länsigermaaniseen (West Germanic) kieliryhmään ja muodostaa laajan murrealueen, jota usein kutsutaan matalasaksaksi tai alaväylän (Low German / Low Saxon) kieliksi.

Alue ja puhujat

Plattdüütschiä puhuvat monet ihmiset eri puolilla Pohjois-Saksaa. Kielen alue ulottui historiallisesti Itä-Preussista ja Pohjois-Puolasta läpi Pohjois-Saksan, Alankomaiden, Belgian ja Ranskan Dunkerquen kautta. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen kielen käyttö väheni monilla alueilla, ja nykyään virallista suojaa on lähinnä Saksassa ja Alankomaissa; Alankomaissa on myös alettu käyttää nimitystä "matalasaksi" (usein hollanniksi Nedersaksisch) matalasaksan sijasta.

Puhujamäärät ja kielen elinvoima

Arvioiden mukaan puhujia on noin 3–10 miljoonaa. Monet osaavat kieltä vain passiivisesti (ymmärtävät mutteivät puhu aktiivisesti); aktiivisesti ja hyvällä tasolla puhujia on arviolta noin 3 miljoonaa, joista osa on äidinkielenään puhuvia. Kielen elinvoima vaihtelee alueittain: joillain maaseutualueilla ja yhteisöissä (esim. Mennoniittien Plautdietsch-yhteisöissä) kielen käyttö on säilynyt vahvempana, kun taas kaupungeissa nuorempi sukupolvi usein siirtyy standardisaksaan tai hollantiin. Useita Plattdüütschin murteita luokitellaan uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi kielentutkimuksen kannalta.

Murrekartta ja luokittelu

Plattdüütsch muodostaa murrespektrin, jota voidaan jakaa suurpiirteisesti länsisempiin (West Low German / Dutch Low Saxon) ja itäisempiin (East Low German) murteisiin. Alueellisia nimityksiä ja murteita ovat esimerkiksi:

  • Alankomaiden ja Pohjois-Saksan länsiosien murteet (ml. Gronings, Drents)
  • Alasaksalaiset (Nedersaksisch) murteet Saksassa
  • Plautdietsch — erityinen Low German -variantti, joka on levinnyt Mennoniittien mukana Venäjän kautta Amerikkoihin ja on säilynyt diasporayhteisöissä

Kielen erityispiirteitä

Plattdüütsch erottaa itsensä erityisesti siitä, että siinä ei ole tapahtunut niin sanottua korkean saksan konsonanttimuunnosta (High German consonant shift), joka on muokannut keskisaksaa ja ylinmääräisiä saksalaisia murteita. Tästä syystä Plattdüütsch muistuttaa äänteellisesti läheisemmin englantiä ja hollantia kuin standardisaksaa. Ominaisuuksiin kuuluu mm. yksinkertaisempi verbijärjestelmä ja paikallisia sanastovaikutteita hollannista, frisistä ja skandinaavisista kielistä alueellisten kontaktien vuoksi.

Kirjoitus, kulttuuri ja käyttö

Kieltä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, mutta yhtenäistä ortografiaa ei ole täysin vakiintunut — useita paikallisia kirjoitusperinteitä ja järjestäytyneitä standardointiyrityksiä on olemassa. Plattdüütschilla on oma kirjallisuutensa, kansanperinteensä ja nykyajan kulttuurimuotoja: paikallisia sanomalehtiä, radio-ohjelmia sekä harrastajateatteria ja -kirjallisuutta. Paikallistasolla on myös koulutusta, kielikursseja ja elvytysprojekteja, jotka pyrkivät ylläpitämään kielen käyttöä julkisessa elämässä ja kotiyhteisöissä.

Historia ja nykyinen asema

Historiallisesti plattdüütsch oli kauppakieli ja merkittävä Hanseattisen kaupan kulttuurissa Pohjanmeren ja Itämeren rannikoilla. Toisen maailmansodan jälkeen väestönsiirrot, urbanisaatio ja kansalliskielien nousu supistivat kielen käyttöaluetta ja -tilannetta. Nykyisin Plattdüütsch on useissa alueissa suojelun kohteena: kielelle on myönnetty tukea ja se on tunnustettu alueellisena tai vähemmistökielenä esimerkiksi Saksassa ja Alankomaissa. Paikalliset järjestöt, koulut ja viranomaiset tekevät yhteistyötä kielen elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi.

Esimerkkejä ja yleisiä ilmauksia

  • Moin — yleinen tervehdys, käytetään koko päivän aikana (vastaava englannin "hello" tai saksan "hallo").
  • Ik bün — "Minä olen" (vertaisena standardisaksan Ich bin).
  • Wat säihst du? — "Mitä sanot?" (vertaa saksan Was sagst du?).

Plattdüütschin tulevaisuus riippuu monista tekijöistä: paikallisesta politiikasta, koulutusta tuesta, yhteisöjen halusta siirtää kieltä seuraaville sukupolville sekä median ja kulttuurin roolista kielen näkyvyyden ylläpitämisessä. Vaikka kielen puhujamäärä on vähentynyt, se on yhä elävä ja merkittävä osa Pohjois-Euroopan kulttuuriperintöä.