Mikhail Bulgakov | Neuvostoliittolainen venäläinen kirjailija ja näytelmäkirjailija

Life

Mihail Bulgakov syntyi Kiovassa 15. toukokuuta 1891. Kaksi hänen isovanhemmistaan oli pappeja, ja hänen isänsä oli apulaisprofessori. Koulussa Bulgakov kiinnostui venäläisestä kirjallisuudesta, eurooppalaisesta kirjallisuudesta, teatterista ja oopperasta.

Vuonna 1913 Bulgakov avioitui Tatiana Lappan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Punaisen Ristin lääkäriksi. Bulgakov lähetettiin alueelle, jossa käytiin raskaita taisteluita, ja hän haavoittui ainakin kahdesti vakavasti. Vuonna 1916 hän valmistui Kiovan yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. Sen jälkeen Bulgakov liittyi veljiensä kanssa valkoiseen armeijaan. He taistelivat Venäjää hallitsevia kommunisteja vastaan. Bulgakov taisteli myös Ukrainan kansanarmeijassa.

Venäjän sisällissodan jälkeen Mihail ja hänen veljensä lähtivät Länsi-Venäjälle Kaukasukselle. Mihail työskenteli toimittajana. Monet Bulgakovin perheenjäsenet lähtivät Venäjältä Länsi-Eurooppaan. Bulgakovia ei kuitenkaan päästetty muihin maihin, koska hänellä oli sairaus: lavantauti.

Bulgakovin ensimmäisessä maailmansodassa saamat vammat aiheuttivat hänelle edelleen paljon tuskaa. Kivun lievittämiseksi hän alkoi pistää itseensä morfiinia. Lopulta hän tuli riippuvaiseksi. Hän kirjoitti tästä ajasta kirjan nimeltä Morfiini, joka julkaistiin lopulta vuonna 1926.

Bulgakov jätti lääketieteen taakseen, sillä hän oli nyt varma, että hän halusi kirjailijaksi. Hän muutti vaimonsa Tatjanan kanssa Moskovaan vuonna 1921. Bulgakov erosi lopulta Tatjanasta ja meni naimisiin Ljubov' Belozerskajan kanssa vuonna 1924. Hän julkaisi useita teoksia 1920-luvun alussa. Vuoteen 1927 mennessä häntä kuitenkin kritisoitiin, koska hänen sanottiin kirjoittavan neuvostohallitusta vastaan. Vuoteen 1929 mennessä Bulgakovin kirjailijanura oli raunioina. Hallituksen sensuuri esti hänen teostensa ja näytelmiensä julkaisemisen Neuvostoliitossa.

Vuonna 1931 Bulgakov meni uudelleen naimisiin Jelena Šilovskajan kanssa. Jelena innoitti yhtä Bulgakovin kuuluisimman romaanin, Mestari ja Margaritan, päähenkilöistä. Elämänsä viimeiset kymmenen vuotta Bulgakov jatkoi romaanien ja näytelmien kirjoittamista sekä teosten kääntämistä muille kielille. Monia niistä ei silti voitu julkaista 1930-luvun Neuvostoliitossa. Niitä, jotka julkaistiin, arvosteltiin usein ankarasti.

Bulgakov ei pitänyt siitä, että neuvostojärjestelmä esti hänen teostensa julkaisemisen. Hän kirjoitti kirjeen neuvostohallitukselle ja pyysi lupaa lähteä maasta. Hän jopa puhui suoraan Stalinin kanssa puhelimessa ja pyysi lupaa lähteä Neuvostoliitosta. Stalinin vastauksessa vihjattiin, että jos Bulgakov yrittäisi lähteä, hänet tapettaisiin. Stalin kuitenkin salli Bulgakovin työskennellä pienessä teatterissa Moskovassa. Bulgakov työskenteli lopulta Moskovan taideteatterissa, mutta neuvostojärjestelmä ei vieläkään sallinut hänen kirjoittaa niin kuin hän todella halusi. Tämä ja se, ettei hän saanut mennä ulkomaille tapaamaan perhettään, tekivät Bulgakovista hyvin tyytymättömän.

Bulgakov kuoli munuaisvaivoihinsa 10. maaliskuuta 1940. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.

Mestari ja Margarita

Romaani on satiiri neuvostoyhteiskunnasta. Sitä kattaa juoni, jossa kaksi näennäisesti toisiinsa liittymätöntä tarinaa vuorottelevat luvuittain. Ensimmäinen juonikuvio on Paholainen modernissa Moskovassa, toinen on Pontius Pilatuksen tarina. Näitä kahta teemaa yhdistävät itse Saatana ja Mestari uskollisen rakastajattarensa Margaritan kanssa. Mestari on katkeroitunut kirjailija, jonka historiallisen romaanin Pontius Pilatuksesta Neuvostoliiton kirjallisuuskomitea MASSOLIT oli hylännyt.

"Ensimmäisellä lukukerralla lukijat hämmästyivät romaanin rohkeasta satiirista ja hulvattomasta komediasta".

Juonen avulla Bulgakov käsittelee joitakin elämän syvimpiä kysymyksiä: hyvän ja pahan, viattomuuden ja syyllisyyden, rohkeuden ja pelkuruuden vuorovaikutusta.

Bulgakov aloitti romaanin kirjoittamisen vuonna 1928. Hän poltti romaanin ensimmäisen käsikirjoituksen vuonna 1930, koska hän ei nähnyt tulevaisuutta kirjailijana Neuvostoliitossa. Työ aloitettiin uudelleen vuonna 1931. Toinen luonnos valmistui vuonna 1936, jolloin kaikki lopullisen version pääjuonenkäänteet olivat valmiina. Kolmas luonnos valmistui vuonna 1937. Bulgakov jatkoi teoksen tarkistamista vaimonsa avustuksella, mutta joutui lopettamaan neljännen version työstämisen neljä viikkoa ennen kuolemaansa vuonna 1940.

Kirjan sensuroitu versio (12 % tekstistä poistettu ja vielä enemmän muutettu) julkaistiin ensimmäisen kerran Moskova-lehdessä (numero 11, 1966 ja numero 1, 1967). Kaikkien poisjätettyjen ja muutettujen osien teksti ja merkinnät muutospaikoista julkaistiin samizdat-pohjalla. Vuonna 1967 kustantaja Posev (Frankfurt) painoi näiden merkintöjen avulla tuotetun version.

Neuvostoliitossa julkaistiin vuonna 1973 Anna Saakyantsin laatima ensimmäinen täydellinen versio, joka perustui kustantajan oikolukemaan vuoden 1940 alun versioon. Vuonna 1989 viimeisen version laati kirjallisuusasiantuntija Lidija Janovskaja kaikkien saatavilla olevien käsikirjoitusten pohjalta.

Romaani on omaelämäkerrallinen. Bulgakov on Mestari, ja hänen koettelemuksensa ja vaikeutensa ovat hyvin samankaltaisia kuin Mestarin kohtaamat. Margarita on Jelena Šilovskaja, hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä, josta tuli hänen kolmas vaimonsa. Mestarin käsikirjoituksen polttaminen on juuri sitä, mitä Bulgakov teki, ja samoista epätoivon ja turhautumisen syistä. Valtion kirjallisuuskomitea tietenkin esti sen julkaisemisen, aivan kuten MASSOLIT-romaanissa. Ja Bulgakovia kiehtoi Kristuksen ja Pontius Pilatuksen vastakkainasettelu.

Bulgakov ei koskaan elänyt nähdäkseen käsikirjoituksen julkaisua eikä nautti sodanjälkeisestä maineestaan. Hän kuoli nefroskleroosiin (perinnöllinen munuaissairaus) 10. maaliskuuta 1940. Hänen isänsä kuoli samaan sairauteen, ja Bulgakov oli jo pitkään odottanut hänen kohtaloaan.

Muissa tiedotusvälineissä

Romaanista on tehty elokuvia, näyttämöteoksia, oopperaa, balettia ja televisioversioita.

Works

Romaanit ja novellit

• Valkoinen kaarti (1926, käännös 1971; 2008) Romaani valkoisen armeijan upseeriperheen elämästä sisällissodan Kiovassa. Romaani sijoittuu Ukrainaan vuoden 1918 loppupuolelle ja kertoo Turbinin perheen kohtalosta, kun Venäjän sisällissodan eri armeijat - valkoiset, punaiset, keisarillinen Saksan armeija ja ukrainalaiset nationalistit - taistelevat Kiovan kaupungista.
• Suuria neuvostoliittolaisia novelleja (1962)
• Mestari ja Margarita (1967)
• Musta lumi: teatteriromaani (1967)
• Koiran sydän (1968) Pureva satiiri uudesta neuvostomiehestä, kirjoitettu vuonna 1925 NEP-kauden huipulla, jolloin kommunismi näytti olevan heikkenemässä Neuvostoliitossa.
• Maalaislääkärin muistikirja (1975)
• Diaboliadi ja muita kertomuksia (1990)
• Kauheat uutiset: Venäläisiä tarinoita vallankumouksen jälkeisiltä vuosilta (1990)
• Muistiinpanoja hihansuusta ja muita tarinoita (1991)
• Kohtalokkaat munat ja muuta neuvostosatiiria 1918-1963 (1993). Pääotsikko oli vuonna 1924 kirjoitettu tieteisnovelli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1925. Kirjasta tuli suosittu. Jotkut neuvostokriitikot hyökkäsivät sitä vastaan ja pitivät sitä satiirina vuoden 1917 Venäjän vallankumouksesta ja Neuvosto-Venäjän johdosta.
• Kuolleen miehen muistelmat (teatteriromaani) (2007)

Teatteri

• Mihail Bulgakovin varhaiset näytelmät, 1990
• Rauhannäytelmiä: kaksi, 1990
• Zoyan asunto: traaginen farssi kolmessa näytöksessä, 1991
• Kuusi näytelmää, 1991

Elämäkerta

• Herra de Molièren elämä, 1962