Ornithomimidae ("linnunjäljittelijät") on ryhmä theropodisia dinosauruksia, jotka muistuttavat pintapuolisesti nykyisiä strutseja. Ne olivat nopeita, kaikkiruokaisia tai kasvissyöjiä dinosauruksia, jotka elivät pääosin Laurasian alueella (nykyinen Aasia ja Pohjois-Amerikka) ylemmästä liitukaudesta, vaikka ornithomimosaurit - laajempi ryhmä johon ornithomimidit kuuluvat - esiintyvät myös varhaisemmissa kerrostumissa. Tunnettuja ornithomimidilajeja ovat muun muassa Gallimimus, Archaeornithomimus, Anserimimus, Struthiomimus ja Ornithomimus.
Luokittelu ja sukulaisuudet
Ornithomimidit kuuluvat laajempaan Ornithomimosauria-ryhmään, joka on osa koelurosaureihin kuuluvaa Coelurosauria-heimoa. Ne eivät ole läheistä sukua linnuille sinänsä, mutta jakavat monia lintujen kaltaisia piirteitä muiden coelurosaurien tapaan. Ornithomimosaurit sijoittuvat kauemmas esimerkiksi troodontideista ja muista pienistä theropodeista; eri ryhmien välisten suhteiden tarkka yksityiskohta on aktiivisen tutkimuksen kohteena.
Ulkonäkö ja anatomia
Ornithomimidien ruumiinrakenne oli kevytrakenteinen ja juoksuun erikoistunut: niillä oli pitkät takaraajat, lyhyemmät, voimakkaat varpaat ja pitkät, hoikat kaulat. Kallo oli suhteellisen pieni ja silmät suuret, mikä on tyypillistä nopeille, tarkkaavaisille eläimille. Useimmilla lajeilla oli hampaaton nokka, ja suun muoto viittaa ravinnon leikkaamiseen tai suun käyttöön ravinnon keruussa.
Eturaajat olivat pidemmät kuin monilla muilla theropodeilla ja varustettu vahvoilla, joskus koukkumaisilla kynsillä. Nämä kädet saattoivat toimia oksien vetämisessä alas, ravinnon tutkimisessa tai pienriistan käsittelyssä. Takaraajojen pitkä rakenne ja venytyneet jänteet viittaavat erittäin hyvään juoksukykyyn; nopeusarviot vaihtelevat, mutta ornithomimidit saattoivat liikkua useita kymmeniä kilometrejä tunnissa.
Höyhenpeite ja ulkoinen käyttäytyminen
Fossiililöydöt osoittavat, että monet ornithomimosaurit kantasivat yksinkertaisia höyhenmäisiä rakenteita (ja joillain lajeilla kehittyneempiä höyhenpeitteitä). Höyhenet saattoivat toimia eristeenä, lämmönsäätelyssä tai näyttävyyteen liittyvissä toiminnoissa, kuten parittelunäytöksissä. Joissakin tunnetuissa Ornithomimus-näytteissä on havaittu painaumia ja höyhenjäänteitä, mikä vahvistaa ajatusta laajalti levinneestä höyhenpeitteestä ryhmässä.
Ravinto ja ruoansulatus
Ornithomimidien ruokavaliosta on saatu useita viitteitä. Monet tutkijat katsovat niiden olleen pääosin kasvinsyöjiä tai kaikkiruokaisia: niiden nokat sopivat kasvimateriaalin tömisemiseen ja lyhyet hampaattomat leuat viittaavat siihen, että suussa ei pystytty teurastamaan suurta saalista. Useiden ornithomimosaurusten vatsanseuduilta on löytynyt runsaasti gastrolitseja (mahalaukun kiviä), jotka ovat yleisiä kasvinsyöjillä ja auttavat ruoansulatuksessa. Tämä fossiilinen todiste tukee kasvinsyöjä- tai kaikkiruokisuushypoteesia.
Henry Fairfield Osborn ehdotti aikanaan, että ornithomimidien pitkät, laiskiaista muistuttavat "kädet" on saatettu käyttää oksien vetämiseen alas ravinnoksi; käsien koukkumainen rakenne ja anatomia tukevat tällaista käyttöä. Toisaalta monet lajit saattoivat myös saalistaa hyönteisiä, pieniä selkärangattomia tai poikasia.
Leviäminen, esiintyminen ja fossiiliset löydöt
Ornithomimidien fossiileja tunnetaan erityisesti Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Ne olivat monissa ekosysteemeissä varsin yleisiä; esimerkiksi Pohjois-Amerikan liitukauden kerrostumissa ornithomimidit lukeutuivat usein tavallisimpien pienten ja keskikokoisten dinosaurusten joukkoon. Fossiiliset luurangot, joskus useamman yksilön kokoontumat, viittaavat siihen, että jotkut lajit saattoivat liikkua ryhminä tai laumoissa.
Suuret ja pienet lajit
Ornithomimidien koko vaihteli: pienemmät lajit saattoivat olla parimetrisiä, kun taas suuremmat, kuten Gallimimus, saattoivat olla 4–6 metrin pituisia säkäkorkeuden ollessa huomattavasti matalampi. Rungon keveys ja pitkät raajat olivat sopeutumia nopeaan liikkumiseen ja laajojen alueiden hyödyntämiseen ravinnon etsimiseksi.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen
Ornithomimidien lisääntymisestä tiedetään vielä vähän verrattuna joihinkin muihin dinosauruksiin. Fossiiliaineisto antaa kuitenkin viitteitä sosiaalisesta käyttäytymisestä ja mahdollisesti ryhmässä elämisestä. Pesintäkäyttäytymisestä, munista tai poikasten hoidosta ei ole runsaasti suoria todisteita ornithomimideista, mutta niiden läheiset sukulaiset ovat osoittaneet erilaisia käyttäytymismalleja, joten erilaiset pesintästrategiat ovat mahdollisia.
Paleoekologinen rooli
Ornithomimidien runsas esiintyminen sopii siihen ajatukseen, että monet lajit olivat kasvinsyöjiä tai kaikkiruokaisia: kasvinsyöjiä esiintyy yleensä enemmän kuin huippupetoja samoissa ekosysteemeissä. Nopea liikkuminen, laumakäyttäytyminen ja monipuolinen ravinto olisivat tehneet ornithomimideista tehokkaita ja sopeutuvia eläimiä Liitukauden maisemissa.
Yhteenvetona ornithomimidit olivat strutsimaisia, juoksukykyisiä theropodeja, joilla oli monia lintumaiseen anatomiaan viittaavia piirteitä. Niiden fossiiliaineisto tarjoaa arvokkaita tietoja dinosaurusten monimuotoisuudesta, käyttäytymisestä ja kehityksestä kohti lintujen kaltaisia ominaisuuksia.
