Schengen-alue on alue, johon kuuluu 26 Euroopan maata. Alkuperäinen Schengenin sopimus allekirjoitettiin Schengenissä Luxemburgissa, ja sen periaatteet laajenivat myöhemmin unionin sääntelyksi: Kaikki nykyiset Schengen-maat perustuivat yhteistyöhön, joka alkoi vuonna 1985 Luxemburgin Schengenissä.

Mitä Schengen käytännössä tarkoittaa?

Schengen-alueen perusajatus on sisärajojen valvonnan purkaminen jäsenmaiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilöiden passintarkastuksia ja tavanomaisia maahantulotarkastuksia, joita tehdään sisärajoilla, ei yleensä ole matkustaessa Schengen-maasta toiseen. Sen sijaan rajatarkastukset kohdistuvat alueen ulkorajoille: Schengenin ulkopuolelta saapuvilta matkustajilta tarkistetaan henkilöllisyys ja matkustusasiakirjat.

Schengenin jäsenmaat

On hyvä huomata, että osa jäsenistä ei kuulu Euroopan unionin lisäksi Euroopan talousalueeseen tai EU:n tulliliittoon. Esimerkiksi Sveitsi, vaikka on Schengen-alueen jäsen, ei kuulu EU:hun eikä Euroopan talousalueeseen, ja siksi tulli- ja tavarankulkua koskevat käytännöt voivat poiketa muista Schengen-maista.

Ulkorajat, viisumit ja järjestelmät

Schengenin ulkorajoilla tehdään maahantulotarkastukset ja viisumikäytäntöjä sovelletaan siellä. Kolmansien maiden kansalaiset saattavat tarvita Schengen-viisumin päästäkseen alueelle. Rajavalvonnan tukena on useita tietojärjestelmiä, kuten Schengen Information System (SIS), joka auttaa viranomaisia tiedonvaihdossa ja turvallisuuden ylläpidossa.

Tulli vs. passintarkastus

Sisärajojen poistaminen koskee henkilötarkastuksia (passi-/henkilöllisyystarkastukset), mutta tulli- ja tavaravalvonta ovat erillisiä. Tullivalvonta voi edelleen olla voimassa sisärajoilla esimerkiksi EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Tämä selittää sen, miksi tavaroihin ja tullimuodollisuuksiin liittyvät tarkastukset voivat edelleen tapahtua vaikka passitarkastuksia ei ole.

Poikkeukset ja tilapäiset rajatarkastukset

Schengen-sääntely sallii jäsenvaltioiden palauttaa tilapäisesti sisärajatarkastukset turvallisuussyistä, julkisen järjestyksen suojelemiseksi tai terveysuhkien vuoksi. Tällaiset toimet ovat yleensä rajoitettuja ajallisesti ja edellyttävät perusteluja ja ilmoitusta muille jäsenvaltioille sekä Euroopan komissiolle. Esimerkiksi suuret kansainväliset tapahtumat, terroriuhkat tai vakavat kriisit voivat johtaa tilapäisiin rajatarkastuksiin.

Schengenin laajentuminen ja yhteistyö

Uusien maiden liittyminen Schengen-alueeseen edellyttää että liittyvä maa täyttää tietyt rajavalvonta-, poliisi- ja tietojärjestelmävaatimukset. Liittymisprosessi sisältää teknisiä arviointeja ja poliittisia päätöksiä. Schengen-yhteistyö kattaa myös tiedonvaihdon poliisin välillä ja yhteiset käytännöt rajavalvonnassa.

Käytännön vinkkejä matkustajalle

  • Ota mukaan voimassa oleva henkilöllisyystodistus: EU-kansalaisilla riittää yleensä kansallinen henkilökortti tai passi. Kolmansien maiden kansalaiset tarvitsevat usein passin ja mahdollisesti viisumin.
  • Tarkista nykyiset rajoitukset: Aina kannattaa tarkistaa ennen matkaa, onko kohdemaassa tilapäisiä sisärajoituksia tai muita poikkeuksia.
  • Muista tullisäännöt: Vaikka passi ei tarkastettaisi, tulliartikkeleita ja tuontirajoituksia koskevia sääntöjä on noudatettava.
  • Noudata viranomaisten ohjeita: Rajatarkastukset ulkorajoilla ja ilmoitukset tietojärjestelmien perusteella auttavat turvallisuuden ylläpidossa.

Tällä hetkellä Schengen-alueella asuu noin 400 miljoonaa ihmistä ja sen pinta-ala on noin 4 312 099 neliökilometriä. Alueen säännöt ja käytännöt voivat päivittyä, joten ajantasaisin tieto löytyy viranomaislähteistä ja kunkin maan maahanmuutto- ja rajaviranomaisten tiedotteista.