Trafalgarin taistelu 1805 – Nelsonin voitto ja Britannian merivalta

Napoleonin sodat olivat jatkuneet jo jonkin aikaa. Ranska oli rakentanut Euroopan vahvimman armeijan ja hallitsi suurta osaa maasta. Koska Iso-Britannia oli saari, se oli rakentanut vahvan kuninkaallisen laivaston ja käytti sitä Ranskan saartoon estääkseen ranskalaisten alusten lähtemisen satamista. Ranskan johtaja Napoleon Bonaparte halusi hyökätä Britanniaan ja valloittaa sen, mikä tarkoitti, että hänen oli ensin upotettava Britannian laivasto, sillä muuten se pystyisi estämään hänen armeijansa maihinnousun.

Britit tiesivät, että Ranska saattaisi yrittää hyökätä heidän kimppuunsa, ja he olivat sijoittaneet aluksia tärkeiden ranskalaissatamien, kuten Toulonin, ulkopuolelle. Britannian laivastoa johtava amiraali (ylimatruusi) oli lordi Horatio Nelson. Hän oli tullut Britanniassa kuuluisaksi voitoistaan ranskalaisia vastaan, kuten Niilin taistelussa vuonna 1798.

Ranskan laivasto onnistui kuitenkin välttämään Nelsonin laivaston ja poistumaan Toulonista myrskyn aikana, jolloin se kohtasi espanjalaisalusten ryhmän. Espanja oli tuolloin Ranskan liittolainen (kumppani). Tämä pieni laivasto purjehti ensin Länsi-Intiaan ja palasi sitten Atlantin valtameren yli Espanjan Cádizin satamaan. He halusivat liittyä useampien ranskalaisten alusten kanssa vahvemmaksi laivastoksi. Britit olivat ajaneet heitä takaa molempiin suuntiin valtameren yli.

Ranskalaiset saivat sitten tietää, että Gibraltarilla oli nähty joitakin brittiläisiä aluksia, ja he arvelivat tämän merkitsevän sitä, että brittilaivasto ei ollut enää niin vahva kuin aiemmin. Niinpä he päättivät, että nyt oli paras aika lähteä Cádizista.

Seuraavana päivänä Ranskan ja Espanjan laivaston 33 alusta kohtasivat 27 brittilaivaston alusta. Nelson oli asettanut aluksensa kahteen riviin. Ennen taistelun alkua hän lähetti viestin, josta tuli kuuluisa: Englanti odottaa, että jokainen mies tekee velvollisuutensa.

Kaksi brittiläistä linjaa purjehti ranskalaisen ja espanjalaisen linjan läpi, halkaisi sen ja pystyi aiheuttamaan suurta vahinkoa sen aluksille käyttämällä tykkejään.

Amiraali Nelson, joka oli aluksellaan HMS Victory, sai kuitenkin osuman musketinluodista, jonka ampui ranskalaisen Redoutable-aluksen tarkka-ampuja. Luoti tunkeutui hänen olkapäänsä kautta keuhkoonsa ja juuttui hänen selkärankaansa. Hänet vietiin kannen alle ja hän kuoli myöhemmin, hieman ennen kello 16.30, taistelun laantuessa. Ranskalaiset ja espanjalaiset olivat menettäneet 22 alusta, britit eivät yhtään.

Koska Ranska ei pystynyt hyökkäämään Britanniaan, brittisotilaat pystyivät taistelemaan Euroopan mantereella yhdessä muiden maiden armeijoiden kanssa Napoleonin armeijoita vastaan. Lopulta Napoleon lopulta kukistui Waterloon taistelussa vuonna 1815. Koska Britannia hallitsi meriä, se pystyi seuraavien vuosien aikana rakentamaan suuren imperiumin, ja sen laivasto oli maailman suurin yli sadan vuoden ajan.

Nelsonin ruumis tuotiin takaisin Isoon-Britanniaan, ja hänelle järjestettiin sankarihautajaiset. Vuonna 1843 Lontooseen rakennettiin hänen kunniakseen kuuluisa Trafalgar Square ja Nelsonin pylväs.