Luonnollisen valinnan geneettinen teoria

Editions

Toinen, hieman tarkistettu painos julkaistiin vuonna 1958. Vuonna 1999 julkaistiin kolmas variorum-painos, jossa oli alkuperäinen vuoden 1930 teksti, johon oli lisätty vuoden 1958 muutokset, muistiinpanot ja muutokset, jotka oli vahingossa jätetty pois toisesta painoksesta.

Sen merkitys

Kun Fisher aloitti uransa, genetiikka ei ollut vielä hyvin ymmärretty tiede. Oli biologeja, jotka eivät ymmärtäneet, miten evoluutio luonnonvalinnan avulla voisi tapahtua heidän ymmärtämänsä perinnöllisyyden avulla. Kirjan tärkein vaikutus oli osoittaa, että pienet muutokset geeneissä saattoivat todellakin johtaa fossiileissa havaittuihin suuriin muutoksiin. Fisherin toinen luku, Luonnonvalinnan perusteoria, sai useimmat biologit vakuuttuneiksi siitä, että Darwinin ajatus ja nykyaikainen genetiikka olivat yhteensopivia (voisivat toimia yhdessä). Fisherin näkemystä vahvistivat Julian Huxley, J.B.S. Haldane, Sewell Wright, Theodosius Dobzhansky ja G. Ledyard Stebbins. Kaikki nämä miehet olivat tekemisissä genetiikan kanssa. Kun ryhmään lisättiin kaksi kenttäbiologia, Ernst Mayr ja Bernhard Rensch, sekä paleontologi George Simpson, se kokosi modernin synteesin.

Fisher kehitti myös ajatuksia sukupuolisesta valinnasta, matkimisesta ja hallitsevuuden evoluutiosta. Hän osoitti, että vaikutuksiltaan suuret mutaatiot yleensä heikentävät yksilön kuntoa. Hän myös osoitti, että suuremmat populaatiot kantavat enemmän vaihtelua ja niillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Hän loi perustan populaatiogenetiikalle.

Noin kolmasosa kirjasta käsitteli genetiikan sovelluksia ihmisiin. Hän osoitti Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 1911 väestönlaskentatietojen avulla, että hedelmällisyyden ja yhteiskuntaluokan välillä oli käänteinen suhde. Hänen mukaansa tämä johtui osittain siitä, että sellaisten perheiden sosiaalinen asema nousi, jotka eivät kyenneet tuottamaan paljon lapsia mutta jotka nousivat asemaansa, koska pienestä lapsimäärästä saatiin taloudellista etua. Siksi hän ehdotti tukia (hän kutsui niitä avustuksiksi) perheille, joissa oli enemmän lapsia, ja avustukset suhteutettiin isän ansioihin. Hänellä itsellään oli kaksi poikaa ja kuusi tytärtä.

Arvostelut

Kirjan arvosteli muun muassa fyysikko Charles Galton Darwinin pojanpoika Charles Galton Darwin. Arvostelun jälkeen C.G. Darwin lähetti Fisherille oman kappaleensa kirjasta, jonka marginaalissa oli muistiinpanoja. Marginaalimerkinnöistä alkoi ainakin kolme vuotta kestänyt kirjeenvaihto.

Vaikka ne harvat, jotka ymmärsivät genetiikkaa, ymmärsivät Fisherin kirjan välittömästi, kesti kauan ennen kuin yleinen biologi ymmärsi sen. Nykyään sen katsotaan olevan yksi modernin populaatiogenetiikan ja evoluution perusteoksista.

Fisherin kirjalla oli suuri vaikutus myös W.D. Hamiltoniin ja hänen teorioidensa kehittämiseen sukulaisvalinnan geneettisestä perustasta. Hamilton, 1900-luvun loppupuolen johtava teoreetikko, sanoi:

"Tämä on kirja, jota opiskelijana pidin yhtä tärkeänä kuin koko muuta Cambridgen BA-opintojani... siihen käyttämäni ajan ansiosta se taisi laskea tutkintoani. Useimpiin lukuihin meni viikkoja, joihinkin kuukausia.

"Kirja, jonka arvioin evoluutioteorian kannalta vasta toiseksi tärkeimmäksi Darwinin Alkuperän [ja] sen täydennyksen Ihmisen polveutuminen [jälkeen], [on] epäilemättä yksi 1900-luvun suurimmista kirjoista...

"Joissakin asioissa jotkut meistä ovat ohittaneet Fisherin, mutta monissa asioissa tämä nerokas ja rohkea mies on yhä kaukana edellä."