Herakleen urotyöt | kreikkalaisen sankarin Herakleen suorittamien tehtävien sarja

Tausta

Kuolevaiset kuolevat, mutta jumalat elävät ikuisesti. Herakles oli osittain kuolevainen, osittain jumala. Hänen isänsä oli jumala Zeus ja äitinsä kuolevainen Alkmene. Zeuksen vaimo Hera oli avioliiton jumalatar. Hän vihasi Heraklesta, koska tämä oli yksi hänen miehensä äpäristä. Hän yritti monta kertaa tappaa Herakleen, jopa silloin kun tämä oli vauva. Hän eli Heran vainosta ja vihasta huolimatta ja teki nuorena miehenä monia suuria tekoja.

Herakles nai Megaran, erään kuninkaan tyttären. Heistä tuli useiden lasten vanhemmat. Hera sai Herakleen hulluksi ja tappoi perheensä. Delfoin papitar määräsi Herakleen palvelemaan serkkuaan, Tirynsin kuningasta Eurystheusta, katumukseksi tästä rikoksesta. Eurystheus esitti Herakleen joukon tehtäviä. Näiden tehtävien sanottiin olevan Heran itsensä suunnittelemia siinä toivossa, että ne tappaisivat Herakleen.

 

Herakleen työt

Työtehtävillä ei ole tiettyä järjestystä. Useimmiten järjestys on kuitenkin seuraava: Nemean leijona, Lernean hydra, Kerynitian hindu, Erymanthian villisika, Augean talli, Stymphalian linnut, Kreetan härkä, Diomedeksen tammat, Hippolytan vyö, Geryonin karja, Hesperidien omenat ja Kerberos. Järjestys on sama kuin Olympian Zeuksen temppelin metoopeiksi kutsuttujen veistosten järjestys. Nämä veistokset (jotka tehtiin noin 460-450 eaa.) sijoitettiin korkealle temppelin ulkopuolelle friisiin. Niiden järjestyksen kuvasi antiikin kreikkalainen maantieteilijä Pausanias. Joitakin näistä metoopeista käytetään tässä artikkelissa havainnollistamaan Työt. Ensimmäinen kuuden metoopin ryhmä on temppelin länsipäästä. Toinen kuuden metopoksen ryhmä on itäpäädystä. Osa kuvista on peräisin kreikkalaisista maljakkomaalauksista. Herakleen tehtävistä on tehty paljon antiikin ja nykyajan taidetta ja jopa elokuvia, kuten Steve Reevesin tähdittämä Hercules (1958) ja Walt Disneyn animaatioelokuva Hercules (1997).

Nemean leijona

Suuri ja vaarallinen leijona terrorisoi ihmisiä ja eläimiä Nemean kaupungin lähellä. Raudasta, pronssista tai kivestä valmistetut aseet eivät pystyneet lävistämään leijonan paksua nahkaa. Eurystheus määräsi Herakleen tappamaan ja nylkemään tämän leijonan.

Herakles meni Nemean alueelle ja asettui Kleonaihin Molorchos-nimisen köyhän miehen luokse. Tämä leijona oli tappanut Molorchoksen pojan. Molorchos halusi uhrata ainoan pässinsä Herakleen, mutta Herakles pyysi häntä odottamaan kolmekymmentä päivää. Jos hän ei palaisi kolmenkymmenen päivän kuluessa, pässi oli uhrattava hänelle sankariksi. Jos hän palaisi kolmenkymmenen päivän kuluessa, pässi piti uhrata vapauttaja Zeukselle.

Herakles löysi leijonan sen pesän ulkopuolelta Tretos-vuorelta. Hänen nuolensa ja miekkansa olivat hyödyttömiä petoa vastaan. Hän löi leijonaa nuijallaan, ja eläin meni pesäänsä. Herakles tukki toisen luolan kahdesta aukosta verkoilla ja meni sitten luolaan. Hän paini leijonan kanssa ja kuristi sen kuoliaaksi. Leijona puri yhden hänen sormistaan irti. Hän palasi Molorchoksen majaan leijonan ruho selässään. Molemmat miehet uhrasivat Zeukselle.

Kun Herakles esitteli kuolleen eläimen Eurystheokselle, kuningas inhosi sitä. Hän määräsi Herakleen jättämään vastaisuudessa tällaisia esineitä Tirynsin porttien ulkopuolelle. Eurystheus laittoi sitten suuren pronssipurkin maan alle. Siihen hän piiloutui aina, kun Herakles palasi kaupunkiin mukanaan jokin työnsä palkinto. Zeus sijoitti leijonan tähtien joukkoon Leijonan tähdistöksi.

Tulevaisuudessa Eurystheus piti yhteyttä Herakleen vain Kopreuksen, hänen lantamiehensä, välityksellä. Herakles nylki leijonan yhdellä sen omista kynsistä. Hän käytti nahkaa eräänlaisena haarniskana ja leijonan kalloa kypäränä. Euripides kirjoitti näytelmässään Herakles: "Ensin hän tyhjensi Zeuksen metsän leijonasta ja puki sen nahan selkäänsä piilottaen keltaiset hiuksensa sen pelottavan ruskehtavan, aukkoisten leukojen sisään".

Nemean leijonan alkuperästä ei ole varmuutta. Jotkut sanovat, että se oli joko Typhonin tai Chimera ja Orthros-koiran poika. Jotkut sanovat, että kuujumalatar Selene synnytti leijonan ja päästi sen putoamaan maahan Nemeassa sijaitsevan kaksisuisen luolan lähelle. Hän asetti sen ihmisiä vastaan, koska nämä eivät olleet noudattaneet asianmukaisesti hänen palvontaansa. Jotkut sanovat, että Hera käski Selenen luoda leijonan merivaahdosta ja että Iris, sateenkaaren jumalatar, kantoi sen Nemeaan. Toiset sanovat, että leijona oli käärmejumalatar Echidnan ja tämän pojan, koira Orthoksen, poika. Tämä tekisi leijonasta Theban sfinksin veljen. Heran sanottiin tuoneen leijonan itäisestä Arimoiden maasta ja päästäneen sen vapaaksi Nemean lähellä.

Lernan hydra

Hydra ("vesikäärme") oli monipäinen hirviö. Se asui Amymone-nimisen lähteen lähellä olevan plataanin alla. Tämä lähde oli lähellä Lernan merenrantakaupunkia. Hän oli Typhonin ja Echidnan jälkeläinen ja Kereboksen sisar. Hera kasvatti Hydran piinaamaan Heraklesta. Hydralla oli koirankaltainen ruumis. Sen hengitys oli myrkyllistä. Hirviön keskellä oleva pää oli kuolematon - se ei voinut kuolla. Eurystheus käski Herakleen tappaa tämän hirviön. Herakles ja hänen veljenpoikansa Iolaos (hänen veljensä Iphikleen poika) ajoivat Herakleen sotavaunuilla Lernan lähellä sijaitsevalle suolle. Iolaos oli Herakleen vaununkuljettaja ja hänen rakastajansa.

Athene käski Herakleen pakottaa hirviön pois suolta tulinuolilla. Hän teki niin, mutta hirviö vääntyi hänen jalkojensa ympärille. Hän löi päitä nuijallaan, mutta yhden pään murskaaminen sai vain toiset purkautumaan. Suuri rapu ryömi suosta auttamaan Hydraa. Se puri Herakleen jalkaan. Hän murskasi sen kuoren. Herakles kutsui Iolaoksen apuun ja katkaisi miekallaan Hydran päät. Iolaos sinetöi kaulan tyngät soihdulla, jotta niiden tilalle ei voisi kasvaa muita päitä.

Hydra lopultakin tapettiin. Herakles leikkasi kuolemattoman pään irti ja hautasi sen tielle painavan kiven alle. Hän kastoi nuolenkärjet Hydran myrkylliseen vereen. Niistä tuli tappavia. Takaisin Tirynsissä Eurystheus ei laskenut tätä seikkailua työrintamaksi, koska Herakles oli saanut apua veljenpojaltaan. Hän lisäsi listaan vielä yhden työn. Hera asetti ravun taivaalle tähdistöksi. Anigrus-joki Elisissä haisi, koska sen vesissä huuhtoutui Hydran myrkkyä nuolista, joilla Herakles tappoi kentauri Nessuksen.

Stymphalian linnut

Stymphalos-linnut olivat ihmissyöjälintuja, jotka asuivat Stymphalos-järven rannoilla Koillis-Arkadiassa. Linnut olivat pyhiä sodanjumala Arekselle. Niiden ulosteet myrkyttivät maan, eikä sato kasvanut. Linnut hyökkäsivät ihmisten kimppuun pronssisilla nokillaan ja kynsillään. Ne saattoivat sataa alas teräviä pronssisia höyheniään tappaakseen ihmisiä ja heidän eläimiään.

Herakles ei onnistunut karkottamaan niitä nuolillaan. Athene antoi hänelle jumalten sepän, Hefaistoksen, valmistamat metalliset kastanjetit (tai helistin). Herakles kiipesi järven yläpuolella olevalle kalliolle ja piti kastaneteilla niin kovaa meteliä, että linnut lensivät Mustallamerellä sijaitsevalle Aresin saarelle asti. Herakles onnistui tappamaan monet niistä nuolillaan, kun ne lensivät pois.

Jotkut sanovat, että linnut olivat naisia. Artemis Stymphalia hallitsi järven ympärillä olevia soita. Hänen temppelissään oli kuvia nuorista tytöistä, joilla oli lintujen jalat. Nämä tytöt houkuttelivat miehiä kuolemaan suolla. Heidän sanottiin olevan Stymphaloksen ja Ornisin tyttäriä. Herakles tappoi nämä kaksi, kun he eivät antaneet hänelle ruokaa, juomaa ja lepopaikkaa.

Kreetalainen härkä

Kreetalainen härkä nousi merestä. Poseidon, meren jumala, aikoi kuningas Minoksen uhrata härän, mutta se oli niin komea, että Minos piti sen itsellään. Hän lähetti sen parittelemaan lehmiensä kanssa ja uhrasi sitten toisen sonnin Poseidonille. Jumala suuttui ja sai Minoksen vaimon, kuningatar Pasiphaen, kehittämään seksuaalisen halun eläintä kohtaan.

Hän paritteli sen kanssa ja synnytti pojan. Tämä poika oli Minotauros, hirviö, jolla oli härän pää ja ihmisen ruumis. Kreetalainen härkä tuli hulluksi. Herakles vangitsi sen heittämällä köyden sen pään ja jalan ympärille. Jotkut sanovat, että hän paini sen kanssa tai tainnutti sen nuijallaan.

Minos antoi Herakleen viedä sonnin Kreikkaan. Eurystheus halusi antaa härän Heralle, mutta tämä ei halunnut ottaa sitä vastaan, koska Herakles oli kaapannut sen. Hän päästi sen vapaaksi, ja se vaelsi ympäri Kreikkaa. Ateenalainen Theseus otti sen lopulta kiinni ja uhrasi sen Athenalle, tai jotkut sanovat, että Apollolle. Härkä oli viettänyt päivänsä Kreetalla tuhoten satoa ja röyhtäillen tulta.

Artemiksen takapuoli

Kun metsästyksen jumalatar Artemis oli lapsi, hän näki viisi peuraa (naarashirveä) laiduntamassa Anaurusjoen lähellä Thessaliassa. Jokainen niistä oli yhtä suuri kuin härkä, jokaisella oli pronssiset sorkat ja kaikilla kultaiset sarvet. Hän nappasi niistä neljä ja käytti niitä vaunujensa vetämiseen. Viides karkasi jumalattarelta ja asui Keryneian kukkulalla Arkadiassa. Hera suunnitteli käyttävänsä tätä peuraa jonain päivänä Heraklesta vastaan.

Eurystheus määräsi Herakleen pyydystämään tämän peuran ja tuomaan sen elävänä Tirynokseen. Vaarana tässä työssä oli se, että häntää jahdattiin läpi villien alueiden, joista yksikään metsästäjä ei koskaan palannut. Herakles metsästi peuraa vuoden ajan jahdaten sitä läpi Istrian ja Hyperborealaisten maan. Hirvi hakeutui Artemision-vuorelle. Herakles ampui nuolen, joka kiinnitti hirvieläimen etujalkoja yhteen ilman, että veri valui. Hän nosti peuran harteilleen ja vei sen takaisin Tirynokseen.

Artemis ja Apollo pysäyttivät Herakleen matkalla Tirynokseen. Joillakin maljakoilla Apollon nähdään yrittävän väkisin viedä Herakleen takamuksen. Herakles kuitenkin syyttää varkaudesta Eurystheusta. Artemis hyväksyi tämän vetoomuksen ja päästi hänet kulkemaan. Jotkut sanovat, että Herakles käytti verkkoa kaapatakseen peuran tai nappasi sen, kun se nukkui puun alla.

Hippolyten vyö

Eurystheuksen tytär Admete oli Heran papitar. Hän halusi amatsonien kuningattaren Hippolyten kultaisen vyön. Tämä vyö oli ollut Hippolyten lahja hänen isältään, sodanjumala Arekselta. Amazonit olivat kaikki sukua Arekselle. He vihasivat miehiä ja parittelivat vain saadakseen lisää naissotureita. Poikavauvat tapettiin tai rampautettiin. Näiden naisten elämä oli omistettu sodalle.

Herakles ja ystävät purjehtivat Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Pontosiin. Amatsonit asuivat Thermodon-joen suulla. Hippolyte toivotti Herakleen tervetulleeksi. Hän ihastui miehen lihaksiin ja suureen maineeseen. Hän lupasi hänelle vyön rakkauden merkiksi. Hera naamioitui amatsoniksi. Hän kuiskasi muille, että Herakles aikoi siepata kuningattaren. Amatsonit hyökkäsivät Herakleen laivaan hevosen selässä. Herakles tappoi Hippolyten ja otti vyön. Monet amatsonit saivat surmansa.

Jotkut sanovat, että Hippolyte ei halunnut luopua vyötäröstä. Herakles heitti hänet hevosen selästä ja uhkasi häntä nuijallaan. Hän ei pyytänyt armoa. Herakles tappoi hänet. Jotkut sanovat, että Hippolyten sisar Melanippe otettiin vangiksi. Hän sai lunnaat vyön avulla. Jotkut sanovat, että Hippolyte itse otettiin vangiksi ja lunastettiin lunnaiksi vyön avulla. Toiset sanovat, että Theseus otti Hippolyten vangiksi ja antoi vyön Herakleen. Herakles antoi vyön Eurystheukselle, joka antoi sen Admeteelle.

Erymanthian villisika

Erymanthos-vuorella asui suuri ja vaarallinen villisika. Eurystheus määräsi Herakleen pyydystämään tämän villisian. Erymanthos-vuorella Herakles pakotti huudoillaan villisian pois metsästä. Sitten hän ajoi villisian syvään lumeen ja hyppäsi sen selkään. Hän laittoi villisian kahleisiin, nosti sen harteilleen ja vei sen Eurystheuksen luo. Kuningas oli niin peloissaan, että hän piiloutui pronssipurkkiinsa. Herakles jätti villisian Tirynsin torille. Sitten hän liittyi argonauttien joukkoon Kultaisen linnun etsimään.

Erymanthos-vuori sai nimensä Apollon pojan mukaan. Afrodite sokaisi hänet, koska hän näki Afroditen kylpevän. Apollo suuttui. Hän muutti itsensä villisialle ja tappoi tämän poikaystävän Adoniksen.

Diomedesin hevoset

Eurystheus määräsi Herakleen tuomaan hänelle Traakian kuningas Diomedesin hevoset. Kuningas Diomedeksen hevoset olivat raakalaisia ihmissyöjiä, ja niitä ruokittiin Diomedeksen viattomien vieraiden lihalla. Herakles ystävineen purjehti Traakian rannikolle. Löydettyään Diomedesin tallit he tappoivat kuninkaan palvelijat. Sitten he asettivat Diomedesin hevosten eteen. Eläimet repivät hänet palasiksi ja söivät hänet. Hevoset rauhoittuivat ruokkimisen jälkeen, ja ne vietiin laivaan. Herakles lähetti ne Eurystheuksen luo.

Diomedes oli sodanjumala Areksen poika ja traakialaisen sotaisan Bistones-heimon kuningas. Matkustaessaan tämän työn yhteydessä Herakles vieraili kuningas Admetoksen luona. Hänen vaimonsa Alcestis oli juuri kuollut. Herakles paini Kuoleman kanssa Alcestiksen puolesta ja voitti. Alcestis palasi takaisin elämään. Tämä tapahtuma on pohjana Euripideen näytelmälle Alcestis. Eurystheus omisti villihevoset Heralle. Niiden sanottiin jalostuneen Aleksanteri Suuren aikakauteen asti.

Toisen tarinan mukaan Herakles otti hevoset kiinni ja ajoi ne laivaansa. Diomedes ja hänen miehensä ajoivat varkaat takaa. Herakles ystävineen lähti laivasta taistelemaan kuningasta ja hänen miehiään vastaan. Diomedeksen hevoset jätettiin Herakleen miespuolisen rakastajan Abderoksen huostaan. Hevoset söivät hänet. Herakles rakensi Abderan kaupungin hänen muistokseen. Tämän Työn jälkeen Herakles liittyi Kultaisen Vyyhdin etsintään. Hän jättäytyi pois etsinnästä, kun hänen rakastajansa Hylas eksyi vieraalle saarelle. Jotkut sanovat, että Herakles jatkoi matkaansa Kolchikseen ja liittyi uudelleen etsintöihin. Toiset sanovat, että hän palasi Tirynsiin ja työmatkoille.

Geryonin karja

Geryon oli hyvin vahva jättiläinen, jolla oli kolme ruumista, kuusi kättä ja kolme päätä. Hän oli Tartessoksen kuningas Espanjassa. Hänellä oli siivet, ja hänen kilvessään oli kuva kotkasta. Hän asui saarella nimeltä Erytheia. Tämä saari sijaitsi kaukana lännessä Okeanoksessa, maapalloa kiertävässä joessa. Yöllä aurinko purjehti tätä jokea pitkin kultaisessa maljassa.

Geryonilla oli suuria karjalaumoja. Niitä vahtivat Eurytion, Geryonin palvelija, ja valtava kaksipäinen koira nimeltä Orthrus, joka oli Typhonin ja Echidnan jälkeläinen. Kuningas Eurystheus määräsi Herakleen vangitsemaan Geryonin karjan.

Herakles ylitti Libyan autiomaan. Euroopan ja Afrikan erottavan kapean kanavan kohdalle hän rakensi Herakleen pylväät. Aurinko oli kuuma, ja Herakles uhkasi ampua hänet jousellaan ja nuolillaan. Aurinko pyysi häntä olemaan tekemättä sitä. Herakles suostui. Hän lainasi Auringon kultaisen maljan ja purjehti sillä pois. Titaani Oseanos testasi Herakleen merimiestaitoja aiheuttamalla rajuja aaltoja. Herakles uhkasi ampua myös Oceanuksen. Oceanus rauhoitti aallot. Jotkut sanovat, että Herakles purjehti uurnassa ja käytti leijonannahkaansa purjeena.

Geryonin saarella Herakles tappoi kaksipäisen koiran Orthoksen ja palvelija Eurytionin, joka yritti auttaa koiraa. Herakles oli ajamassa karjaa Kultaiseen maljaan, kun Geryon ilmestyi valmiina taisteluun. Herakles ampui hänet alas ja purjehti pois karjan kanssa. Herakles koki monia seikkailuja palatessaan Kreikkaan. Kreikan rannikolla Hera lähetti gadfletteja ajamaan karjalaumaa kauas. Herkkakles onnistui keräämään muutaman, ja nämä hän esitteli Eurystheukselle. Tämä uhrasi ne Heralle.

Hesperidien omenat

Hera sai kultaisia omenoita lahjaksi avioiduttuaan. Hän istutti ne puutarhaansa kaukana lännessä lähellä Atlasvuorta. Tällä vuorella titaani Atlas piti taivasta harteillaan. Häntä rangaistiin siitä, että hän oli liittynyt muiden titaanien kanssa sotaan Zeusta vastaan. Kun Hera kuuli, että hänen tyttärensä varastivat puutarhasta, hän lähetti satapäisen lohikäärmeen nimeltä Ladon puutarhaan suojelemaan omenoita. Myös kolme nymfiä, joita kutsutaan Hesperideiksi, vartioi omenoita.

Eurystheus halusi Herakleen tuovan hänelle kolme kultaista omenaa. Herakles lähti liikkeelle. Jokijumala Nereus kieltäytyi antamasta hänelle ohjeita ja muutti muotoaan yhä uudelleen. Herakles sitoi hänet puuhun, kunnes hän kertoi tien. Kaukasuksella Herakles vapautti titaani Prometheuksen, tulen tuoja, kahleistaan. Prometheus varoitti Heraklesta poimimasta omenoita itse vaan pyytämästä jotakuta toista tekemään sen.

Herakles pyysi Atlasta poimimaan omenat. Titaani suostui, mutta vain jos Herakles tappaisi lohikäärmeen ja ottaisi sitten taivaan harteilleen. Herakles tappoi lohikäärmeen ja otti taivaan harteilleen. Atlas poimi omenat, mutta kieltäytyi ottamasta taivasta uudelleen. Hän halusi olla vapaa. Herakles huijasi häntä. Hän pyysi Atlasta ottamaan taivaan - vain hetkeksi - sillä aikaa kun hän laittoi tyynyn harteilleen. Atlas otti taivaan. Herakles otti omenat ja lähti kohti Tirynistä. Eurystheus ei tiennyt, mitä tehdä omenoilla. Hän antoi ne Herakleen. Athene palautti omenat takaisin puutarhaan, koska ne kuuluivat kuitenkin jumalille.

Kerberos

Eurystheus määräsi Herakleen tuomaan hänelle Kerberoksen, kolmipäisen koiraa muistuttavan hirviön, jolla oli lohikäärmeen häntä ja myrkkykäärmeiden harja. Se vartioi manalan sisäänkäyntiä. Kolme päätä pystyi näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Joidenkin mukaan ne edustivat syntymää, nuoruutta ja vanhuutta. Kerberos salli kuolleiden astua Tuonelaan, mutta jokainen, joka yritti poistua sieltä, syötiin. Kerberos oli Echidnan, hirviön, joka oli osittain nainen ja osittain käärme, ja Typhonin, tulta syövän jättiläisen, jälkeläinen. Kerberoksen veli oli kaksipäinen koira Orthrus.

Herakleen ensimmäinen askel oli Eleusiksen mysteerien läpikäyminen. Nämä riitit suojelisivat häntä kuolleiden maassa. Ne myös puhdistaisivat hänet kentaurien joukkomurhasta. Athene ja Hermes opastivat Herakleen Tuonelaan. Hänet kuljetettiin Styx-joen yli Charonin veneessä. Vastarannalla hän tapasi Medusan, gorgonan. Meduusa oli harmiton aave, ja hän ohitti hänet vaivatta. Hän tapasi Meleagrosin ja tarjoutui naimisiin tämän sisaren Deianeiran kanssa. Lopulta hän suostui. Kun Herakles pyysi Haadekselta Kerberosta, Haades antoi hänen ottaa hirviön, mutta vain jos hän voisi tehdä sen käyttämättä aseitaan. Herakles paini hirviön kanssa ja kuristi sen. Kun hirviö oli taipunut, hän johdatti sen pois.

Kun he lähestyivät maan pintaa, Kerberos heitti kolme päätään, koska hän inhosi auringonvaloa. Hänen sylkeensä lensi joka suuntaan. Syljestä kasvoi myrkyllinen kasvi, akoniitti. Kun Herakles saapui Tirynsiin, Eurystheus oli suorittamassa uhria. Kuningas antoi parhaat lihapalat sukulaisilleen ja vain orjan annoksen lihaa Herakleen. Herakles raivostui tästä loukkauksesta ja tappoi Eurystheuksen kolme poikaa. Eurystheus kauhistui, kun hänet esiteltiin Kerberokselle, ja hän piiloutui pronssipurkkiinsa. Herakles vei Kerberoksen takaisin Tuonelaan. Toisen kertomuksen mukaan hirviö karkasi. Tämä työ on joidenkin kertomusten mukaan kahdestoista ja viimeinen työ.

Augeian talli

Elisin kuningas Augeias asui Peloponnesoksen länsirannikolla. Hän oli auringonjumala Helioksen poika. Sanottiin, että auringon säteet loistivat hänen silmissään. Augeiaksella oli paljon karjaa. Hänen eläimensä olivat aina terveitä, ja ne synnyttivät paljon poikasia. Hänen talliaan ei ollut siivottu vuosiin, ja ne olivat täynnä eläinten jätöksiä. Myös laaksot olivat täynnä jätteitä. Jätteiden haju myrkytti maan. Eurystheus määräsi Herakleen puhdistamaan tallit päivässä. Hän piti ajatuksesta, että Herakles tekisi niin likaista työtä.

Herakles meni Elisiin. Hän ei kertonut Augeiakselle, että Eurystheus oli käskenyt häntä siivoamaan tallit, vaan teki Augeiaksen kanssa sopimuksen. Hän lupasi siivota tallit, jos Augeias antaisi hänelle osan karjastaan. Kauppa tehtiin. Augeiaksen poika Phyleos toimi todistajana. Herakles ryhtyi työhön. Ensin hän teki kaksi reikää tallin kiviperustukseen. Sitten hän muutti Alfeios- ja Peneios-jokien reitit. Joet saatiin virtaamaan toisesta reiästä läpi ja toisesta ulos. Näin tallit pestiin puhtaiksi.

Augeias sai kuulla Eurystheuksen palvelijalta Kopreukselta, että Eurystheus oli käskenyt Herakleen siivota tallit. Hän ei noudattanut Herakleen kanssa tekemäänsä sopimusta. Herakles vei asian oikeuteen. Phyleos kutsuttiin oikeuteen ja hän kertoi totuuden sopimuksesta. Augeias suuttui niin, että ajoi poikansa ja Herakleen pois maasta. Takaisin Tirynsissä Eurystheus sanoi, että työllä ei ollut merkitystä, koska Herakles oli tehnyt sopimuksen Augeiaksen kanssa. Eurystheus oli myös sitä mieltä, että jokijumalat olivat todella tehneet työn.

Tämä työ oli viimeinen, joka esiteltiin Olympian Zeuksen temppelin friisissä. Se oli kreikkalaisille tärkeä, koska eräänä päivänä Herakles kävi sotaa Augeiasta vastaan ja voitti hänet. Sen jälkeen Herakles perusti olympialaisen pyhäkön kuningas Augeiaksen maahan ja aloitti olympialaiset. Kerrottiin, että Menedemus Elisistä antoi Herakleen neuvoja tässä työssä ja että sankarilla oli apunaan hänen veljenpoikansa Iolaos. Kun Augeias ja Herakles tekivät kauppaa, Phaeton, yksi Augeiaksen kahdestatoista valkoisesta sonnista, hyökkäsi Herakleen kimppuun. Nämä valkoiset sonnit vartioivat kaikkea karjaa villieläimiltä. Phaeton luuli sankaria leijonaksi. Herakles pakotti härän maahan vääntämällä sen sarvea. Herakleen oli tarkoitus saada Augeiaksen tytär osana kauppaa, mutta hän ei saanut sitä. Tämä annettiin yhdeksi syyksi sille, että Augeiasta vastaan käytiin myöhemmin sotaa. Hänestä oli myös määrä tulla Augeiaksen orja, jos työtä ei tehtäisi yhdessä päivässä.

 
Herakles rikkoo sorkkaraudalla reiän tallin perustukseen, kun Athene osoittaa paikkaa keihäällä Olympian Zeuksen temppelistä peräisin olevassa metoopissa.  


Herakles ja Kerberos attikalaisessa punasävyisessä amforassa, joka on valmistettu joskus 530-520 eKr. välisenä aikana.  


Atlas antaa omenat Heraklesille metoopissa, joka on peräisin Olympian Zeuksen temppelistä noin 460 eaa.  


Hevosen pää attikalaisessa mustan figuurin amforassa, noin 550 eaa.  


Herakles on tappanut Eurytionin ja tapaa Geryonin noin 540 eKr. päivätyllä amforalla.  


Herakles ja amatsoni amforassa, noin 530 eKr.-520 eKr.  


Herakles pitää villisikaa Eurystheuksen yläpuolella, joka piileskelee ruukussaan Iolaoksen (oikealla) ja Hermeksen (vasemmalla) kanssa mustan figuurin amforasta, noin 525 eKr.  


Artemis ja Apollo yrittävät viedä Herakleen takamuksen Athenen katsellessa vierestä noin vuodelta 530 eKr.-520 eKr. peräisin olevalla amforalla.  


Herakles ja kreetalainen härkä metoopissa Olympian Zeuksen temppelistä noin 460 eaa.  


Athena, Herakles, rapu, hydra, Iolaos ja tuntematon hahmo (mahdollisesti Zeus) amforassa, 540-2020.  


Athene ja Herakles Stymphalian lintuja esittävässä metoopissa, joka on peräisin Olympian Zeuksen temppelistä noin 460 eaa.  


Herakles ja Neeman leijona metoopissa Olympian Zeuksen temppelistä noin 460 eaa.  

Lisää lukemista

• Burkert, Walter (1985), Greek Religion, Cambridge, Mass.: Harvard University Press.