Charles Sturt: brittiläinen upseeri ja Australian tutkimusmatkailija

Sturt syntyi Intian Bengalissa, jossa hänen isänsä oli tuomari. Hän lähti Englantiin käymään koulua ja liittyi vuonna 1813 Britannian armeijaan. Hän palveli Ranskassa ja Irlannissa. Vuonna 1826 Sturt palasi Englantiin, minkä jälkeen hänet lähetettiin Australiaan johtamaan vankiryhmää. Hän meni naimisiin Charlotte Christiana Greene -nimisen naisen kanssa.

Sturt syntyi Intian Bengalissa, jossa hänen isänsä oli tuomari. Hän lähti Englantiin käymään koulua ja liittyi vuonna 1813 Britannian armeijaan. Hän palveli Ranskassa ja Irlannissa. Vuonna 1826 Sturt palasi Englantiin, minkä jälkeen hänet lähetettiin Australiaan johtamaan vankiryhmää. Hän meni naimisiin Charlotte Christiana Greene -nimisen naisen kanssa.

Tuohon aikaan ajateltiin, että Australian sisämaan jokien, jotka virtasivat länteen, oli täytynyt virrata sisämereen. Toisen tutkimusmatkailijan, John Oxleyn, matka Lachlan- ja Macquarie-jokea länteen estyi suolla, jonka hän luuli olevan meren reuna. Uuden Etelä-Walesin kuvernööri Sir Ralph Darling ajatteli, että olisi helpompaa matkustaa kuivuuden aikana (pitkä sateeton aika). Tällöin suot ja rämeet olisivat kuivia. Darling asetti Sturtin johtoon. Marraskuun 10. päivänä 1828 Sturt ja 13 miehen ryhmä, johon kuului myös tutkimusmatkailija Hamilton Hume, lähtivät etsimään Macquarie-joen reittiä. He seurasivat Macquarie-, Bogan- ja Castlereagh-jokea ja löysivät Darling-joen, jonka hän nimesi kuvernöörin mukaan. He seurasivat jokea lähellä nykyistä Bourken kaupunkia noin 100 kilometriä alavirtaan kohti lounasta. Sen jälkeen he palasivat takaisin Sydneyyn.

Tuohon aikaan ajateltiin, että Australian sisämaan jokien, jotka virtasivat länteen, oli täytynyt virrata sisämereen. Toisen tutkimusmatkailijan, John Oxleyn, matka Lachlan- ja Macquarie-jokea länteen estyi suolla, jonka hän luuli olevan meren reuna. Uuden Etelä-Walesin kuvernööri Sir Ralph Darling ajatteli, että olisi helpompaa matkustaa kuivuuden aikana (pitkä sateeton aika). Tällöin suot ja rämeet olisivat kuivia. Darling asetti Sturtin johtoon. Marraskuun 10. päivänä 1828 Sturt ja 13 miehen ryhmä, johon kuului myös tutkimusmatkailija Hamilton Hume, lähtivät etsimään Macquarie-joen reittiä. He seurasivat Macquarie-, Bogan- ja Castlereagh-jokea ja löysivät Darling-joen, jonka hän nimesi kuvernöörin mukaan. He seurasivat jokea lähellä nykyistä Bourken kaupunkia noin 100 kilometriä alavirtaan kohti lounasta. Sen jälkeen he palasivat takaisin Sydneyyn.

Marraskuun 3. päivänä 1829 Sturt johti kahdeksan miehen ryhmää seuraamaan Murrumbidgee-joen reittiä. Kuvernööri Darling halusi tietää, missä joki kulki, ja selvittää, yhtyikö se Lachlanjokeen. He lähtivät Sydneystä länteen, kunnes he saapuivat Murrumbidgeen lähellä nykyistä Jugiongin paikkaa, ja kulkivat joen rantaa pitkin Lachlan-jokeen asti. Sieltä Sturt käytti pientä venettä matkatakseen jokea alaspäin ja saavutti Murray-joen 14. tammikuuta 1830. Hamilton Hume ja William Hovell olivat jo kuusi vuotta aiemmin käyneet joella ja nimenneet sen Hume-joeksi. Sturt, luultavasti palkkion toivossa, nimesi joen uudelleen brittiläisen poliitikon Sir George Murrayn mukaan. Useiden päivien kuluttua he löysivät suuren joen, joka yhtyi Murrayyn pohjoisesta, ja Sturt arveli oikein, että kyseessä oli Darling-joki. Hän pystytti lipputangon, nosti Britannian lipun, Union Jackin, ja käski miehiään huutamaan kolmesti kovaa. Ryhmä jatkoi matkaansa jokea pitkin ja saavutti Alexandrina-järven, jonka Sturt nimesi 9. helmikuuta 1830 prinsessa Alexandrinan, myöhemmän kuningatar Victorian mukaan. Löydettyään Murray-joen laskukohdan mereen ryhmä sai vaikean ja väsyttävän tehtävän soutaa vene takaisin jokea ylöspäin. He jättivät joen lähellä nykyisen Narranderan paikkaa 11. huhtikuuta 1830 ja palasivat kävellen takaisin Sydneyyn, jonne he saapuivat 25. toukokuuta 1830. Sturt sairastui matkan jälkeen vakavasti ja sokeutui.

Marraskuun 3. päivänä 1829 Sturt johti kahdeksan miehen ryhmää seuraamaan Murrumbidgee-joen reittiä. Kuvernööri Darling halusi tietää, missä joki kulki, ja selvittää, yhtyikö se Lachlanjokeen. He lähtivät Sydneystä länteen, kunnes he saapuivat Murrumbidgeen lähellä nykyistä Jugiongin paikkaa, ja kulkivat joen rantaa pitkin Lachlan-jokeen asti. Sieltä Sturt käytti pientä venettä matkatakseen jokea alaspäin ja saavutti Murray-joen 14. tammikuuta 1830. Hamilton Hume ja William Hovell olivat jo kuusi vuotta aiemmin käyneet joella ja nimenneet sen Hume-joeksi. Sturt, luultavasti palkkion toivossa, nimesi joen uudelleen brittiläisen poliitikon Sir George Murrayn mukaan. Useiden päivien kuluttua he löysivät suuren joen, joka yhtyi Murrayyn pohjoisesta, ja Sturt arveli oikein, että kyseessä oli Darling-joki. Hän pystytti lipputangon ja nosti Britannian lipun, Union Jackin, ja käski miehiään huutamaan kolmesti kovaa. Ryhmä jatkoi jokea pitkin ja saavutti Alexandrina-järven, jonka Sturt nimesi 9. helmikuuta 1830 prinsessa Alexandrinan, myöhemmän kuningatar Victorian mukaan. Löydettyään Murray-joen laskukohdan mereen ryhmä sai vaikean ja väsyttävän tehtävän soutaa vene takaisin jokea ylöspäin. He jättivät joen lähellä nykyisen Narranderan paikkaa 11. huhtikuuta 1830 ja palasivat kävellen takaisin Sydneyyn, jonne he saapuivat 25. toukokuuta 1830. Sturt sairastui matkan jälkeen vakavasti ja sokeutui.

Sturt lähetettiin Norfolkin saarelle elokuussa 1830 sotilastehtäviin. Norfolkin saari oli rangaistussiirtola, jonne lähetettiin vaikeita vankeja. Hän viipyi siellä tammikuuhun 1832 asti ja palasi sitten takaisin Sydneyyn. Koska hän ei saanut tärkeämpää työtä eikä vieläkään nähnyt kunnolla, hän lähti Englantiin ja jätti armeijan heinäkuussa 1833. Hän kirjoitti kirjan nimeltä Two Expeditions into the Interior of Southern Australia, 1828-1831. Sturt sai palkkioksi 5 000 eekkeriä (2 023 ha) maata Uudessa Etelä-Walesissa, ja syyskuussa 1834 hän purjehti Sydneyhin uuden vaimonsa Charlotte Greenin kanssa.

Sturt lähetettiin Norfolkin saarelle elokuussa 1830 sotilastehtäviin. Norfolkin saari oli rangaistussiirtola, jonne lähetettiin vaikeita vankeja. Hän viipyi siellä tammikuuhun 1832 asti ja palasi sitten takaisin Sydneyyn. Koska hän ei saanut tärkeämpää työtä eikä vieläkään nähnyt kunnolla, hän lähti Englantiin ja jätti armeijan heinäkuussa 1833. Hän kirjoitti kirjan nimeltä Two Expeditions into the Interior of Southern Australia, 1828-1831. Sturt sai palkkioksi 5 000 eekkeriä (2 023 ha) maata Uudessa Etelä-Walesissa, ja syyskuussa 1834 hän purjehti Sydneyhin uuden vaimonsa Charlotte Greenin kanssa.

Kun hän palasi Australiaan, hän hankki maata Canberran läheltä, sitten Mittagongista ja muutti vuonna 1837 Varrovilleen, Liverpoolin lähellä sijaitsevalle tilalle. Sturt vei karjalauman maitse Adelaideen vuonna 1838. Hän teki lisää tutkimusmatkoja Adelaiden ympäristössä, muun muassa Alexandrina-järvelle ja pohjoiseen St. Vincentin lahdelle. Hän muutti perheensä Adelaideen vuonna 1839.

Kun hän palasi Australiaan, hän hankki maata Canberran läheltä, sitten Mittagongista ja muutti vuonna 1837 Varrovilleen, Liverpoolin lähellä sijaitsevalle tilalle. Sturt vei karjalauman maitse Adelaideen vuonna 1838. Hän teki lisää tutkimusmatkoja Adelaiden ympäristössä, muun muassa Alexandrina-järvelle ja pohjoiseen St. Vincentin lahdelle. Hän muutti perheensä Adelaideen vuonna 1839.

Etelä-Australian kuvernööri nimitti Sturtin maanmittauksesta vastaavaksi maanmittariksi, mutta paikalle saapui uusi maanmittari, jonka Englannin hallitus oli asettanut tehtävään. Hän toimi apulaismaakomissaarina, kunnes Englanti lakkautti tämän tehtävän. Lyhyen aikaa hän työskenteli pääkirjanpitäjänä, mutta tästä työstä ei maksettu yhtä paljon rahaa. Hän oli tyytymätön ja toivoi, että uusi retkikunta parantaisi hänen mahdollisuuksiaan saada parempaa työtä. Hän halusi mennä keskelle Australiaa ja etsiä sisämerta. Toinen tutkimusmatkailija, Edward John Eyre, oli havainnut, että hänen tiensä pohjoiseen oli tukkeutunut valtavaan suolajärveen, jonka hän luuli olevan hevosenkengän muotoinen. Se oli todellisuudessa kuusi suurta kuivaa suolajärveä. Sturt toivoi, että hän voisi kiertää järvet menemällä kauemmas itään.

Etelä-Australian kuvernööri nimitti Sturtin maanmittauksesta vastaavaksi maanmittariksi, mutta paikalle saapui uusi maanmittari, jonka Englannin hallitus oli asettanut tehtävään. Hän toimi apulaismaakomissaarina, kunnes Englanti lakkautti tämän tehtävän. Lyhyen aikaa hän työskenteli pääkirjanpitäjänä, mutta tästä työstä ei maksettu yhtä paljon rahaa. Hän oli tyytymätön ja toivoi, että uusi retkikunta parantaisi hänen mahdollisuuksiaan saada parempaa työtä. Hän halusi mennä keskelle Australiaa ja etsiä sisämerta. Toinen tutkimusmatkailija, Edward John Eyre, oli havainnut, että hänen tiensä pohjoiseen oli tukkeutunut valtavaan suolajärveen, jonka hän luuli olevan hevosenkengän muotoinen. Se oli todellisuudessa kuusi suurta kuivaa suolajärveä. Sturt toivoi, että hän voisi kiertää järvet menemällä kauemmas itään.

Depot Glen

Sturt ja 16 miestä lähtivät Adelaidesta 15. elokuuta 1844 mukanaan 11 hevosta, 200 lammasta, 32 härkää, kuusi koiraa, useita kärryjä, vaunuja ja vene. He seurasivat Darling-jokea pohjoiseen Menindee Laidley's Pondsiin. Tammikuun 15. päivänä 1845 ryhmä saavutti vesilähteen 16 kilometriä länteen nykyisestä Milparinkan paikasta. He kutsuivat tätä puroa Preservation Creekiksi ja nimesivät leirinsä vesilähteen luona sijaitsevaksi Depot Gleniksi.

Kuumuuden ja kuivuuden vuoksi Sturt päätti levätä retkikunta siellä kuusi kuukautta. He kaivoivat maanalaisen huoneen päästäkseen pois kuumuudesta. Siellä oli niin kuuma, että lyijy irtosi lyijykynistä, ja varustelaatikoiden puu kutistui niin, että ruuvit putosivat. Toisena johtajana toiminut mies, irlantilainen maanmittari James Poole, kuoli keripukiin. Hänen hautansa on yhä nähtävissä. Sturt ja hänen miehensä kasasivat suuren kasan kiviä luodakseen Mount Poole -vuoren huipulle kiviröykkiön. John McDouall Stuartista tehtiin Sturtin avuksi toinen komentaja. Kun Sturtin näkö heikkeni ja hänestä tuli lähes sokea, Stuart otti hoitaakseen karttojen laatimisen.

Fort Grey

Sturt jakoi ryhmän kahtia, ja toinen ryhmä lähti takaisin Adelaideen. Sateiden jälkeen Sturt siirsi toisen ryhmän länteen Frome Creekissä sijaitsevalle vesilähteelle, jonka he nimesivät Fort Greyksi. Hänen tiensä länteen esti kuiva suolainen järvi, Lake Blanche, joten hän vei pienen ryhmän luoteeseen Cooper Creekin ja Diamantina-joen välille. Täällä hän löysi gibbersiksi kutsutun kiviaavikon, jota oli vaikea ylittää. Kivet satuttivat hevosten ja härkien jalkoja. Tämä aavikko on nimetty Sturtin kiviaavikoksi. Syyskuuhun 1845 mennessä hän oli saavuttanut Simpsonin autiomaan eikä päässyt enää pidemmälle. Hän palasi takaisin 713 kilometriä Fort Greyyn.

Sen jälkeen hän yritti mennä pohjoiseen, lähelle nykyistä Birdsvilleä, mutta jälleen Stony Desert pysäytti hänet. Siellä oli hyvin kuuma, hänen lämpömittarinsa pamahti 53 celsiusasteeseen, ja Sturt päätti palata takaisin Adelaideen. Hän oli niin sairas, ettei pystynyt ratsastamaan, vaan häntä oli kuljetettava kärryissä. He saapuivat takaisin 19. tammikuuta 1846. Hän oli tyytymätön, sillä hän ei ollut löytänyt sisämerta eikä päässyt Australian keskiosaan.

Depot Glen

Sturt ja 16 miestä lähtivät Adelaidesta 15. elokuuta 1844 mukanaan 11 hevosta, 200 lammasta, 32 härkää, kuusi koiraa, useita kärryjä, vaunuja ja vene. He seurasivat Darling-jokea pohjoiseen Menindee Laidley's Pondsille. Tammikuun 15. päivänä 1845 ryhmä saavutti vesilähteen 16 kilometriä länteen nykyisestä Milparinkan paikasta. He kutsuivat tätä puroa Preservation Creekiksi ja nimesivät leirinsä vesilähteen luona sijaitsevaksi Depot Gleniksi.

Kuumuuden ja kuivuuden vuoksi Sturt päätti levätä retkikunta siellä kuusi kuukautta. He kaivoivat maanalaisen huoneen päästäkseen pois kuumuudesta. Siellä oli niin kuuma, että lyijy irtosi lyijykynistä, ja varustelaatikoiden puu kutistui niin, että ruuvit putosivat. Toisena johtajana toiminut mies, irlantilainen maanmittari James Poole, kuoli keripukiin. Hänen hautansa on yhä nähtävissä. Sturt ja hänen miehensä kasasivat suuren kasan kiviä luodakseen Mount Poole -vuoren huipulle kiviröykkiön. John McDouall Stuartista tehtiin Sturtin avuksi toinen komentaja. Kun Sturtin näkö heikkeni ja hänestä tuli lähes sokea, Stuart otti hoitaakseen karttojen laatimisen.

Fort Grey

Sturt jakoi ryhmän kahtia, ja toinen ryhmä lähti takaisin Adelaideen. Sateiden jälkeen Sturt siirsi toisen ryhmän länteen Frome Creekissä sijaitsevalle vesilähteelle, jonka he nimesivät Fort Greyksi. Hänen tiensä länteen esti kuiva suolainen järvi, Lake Blanche, joten hän vei pienen ryhmän luoteeseen Cooper Creekin ja Diamantina-joen välille. Täällä hän löysi gibbersiksi kutsutun kiviaavikon, jota oli vaikea ylittää. Kivet satuttivat hevosten ja härkien jalkoja. Tämä aavikko on nimetty Sturtin kiviaavikoksi. Syyskuuhun 1845 mennessä hän oli saavuttanut Simpsonin autiomaan eikä päässyt enää pidemmälle. Hän palasi takaisin 713 kilometriä Fort Greyyn.

Sen jälkeen hän yritti mennä pohjoiseen, lähelle nykyistä Birdsvilleä, mutta jälleen Stony Desert pysäytti hänet. Siellä oli hyvin kuuma, hänen lämpömittarinsa pamahti 53 celsiusasteeseen, ja Sturt päätti palata takaisin Adelaideen. Hän oli niin sairas, ettei pystynyt ratsastamaan, vaan häntä oli kuljetettava kärryissä. He saapuivat takaisin 19. tammikuuta 1846. Hän oli tyytymätön, sillä hän ei ollut löytänyt sisämerta eikä päässyt Australian keskiosaan.

Helmikuussa 1846 Sturt nimitettiin siirtomaiden rahastonhoitajaksi, ja hän sai myös Royal Geographical Societyn kultamitalin. Hän matkusti Englantiin ja kirjoitti kirjan Narrative of an Expedition into Central Australia ennen kuin palasi Adelaideen. Hänestä tehtiin Etelä-Australian parlamentin jäsen. Hän jäi eläkkeelle vuoden 1851 lopussa ja vei perheensä takaisin Englantiin vuonna 1853. Hän pyysi päästä Victorian kuvernööriksi ja myöhemmin Queenslandin kuvernööriksi, mutta niin ei käynyt. Hän kuoli äkillisesti vuonna 1869 juuri sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty K.C.M.G.:ksi, brittiläiseksi ritariksi.

Helmikuussa 1846 Sturt nimitettiin siirtomaiden rahastonhoitajaksi, ja hän sai myös Royal Geographical Societyn kultamitalin. Hän lähti Englantiin ja kirjoitti kirjan Narrative of an Expedition into Central Australia ennen kuin palasi Adelaideen. Hänestä tehtiin Etelä-Australian parlamentin jäsen. Hän jäi eläkkeelle vuoden 1851 lopussa ja vei perheensä takaisin Englantiin vuonna 1853. Hän pyysi päästä Victorian kuvernööriksi ja myöhemmin Queenslandin kuvernööriksi, mutta niin ei käynyt. Hän kuoli äkillisesti vuonna 1869 juuri sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty brittiläisen ritarikunnan jäseneksi (K. C.M.G.).

Charles Sturtia muistetaan Australiassa monilla muistomerkeillä. Siellä on kiviröykkiöitä ja kylttejä, jotka kertovat monista hänen tutkimistaan paikoista. Hänen mukaansa on nimetty kaksi kasvia: Sturt's Desert Pea (Swainsona formosa), Etelä-Australian kukkatunnus, ja Sturt's Desert Rose (Gossypium sturtianum), Pohjoisterritorion kukkatunnus. Sturt löysi kasvin puroista Broken Hillin läheltä Uudesta Etelä-Walesista vuonna 1844. Hän keräsi siemenet ja toi ne takaisin skotlantilaisen kasvitieteilijän Robert Brownin (1773-1858) tutkittavaksi.

Sturt Highway on Sydneyn ja Adelaiden välinen päätie.

Charles Sturt University on suuri yliopisto, jolla on kampuksia Uudessa Etelä-Walesissa. Ne sijaitsevat Alburyssa, Bathurstissa, Dubbossa, Orangessa ja Wagga Waggassa.

Sturtin kansallispuisto on suuri puisto Uuden Etelä-Walesin luoteiskulmassa. Puiston pinta-ala on 340 000 hehtaaria (840 158 eekkeriä) hehtaaria puoliaavikkomaata. Puistossa on useita historiallisia Sturtin kohteita, kuten Fort Grey.

Charles Sturtia muistetaan Australiassa monilla muistomerkeillä. Siellä on kiviröykkiöitä ja kylttejä, jotka kertovat monista hänen tutkimistaan paikoista. Hänen mukaansa on nimetty kaksi kasvia: Sturt's Desert Pea (Swainsona formosa), Etelä-Australian kukkatunnus, ja Sturt's Desert Rose (Gossypium sturtianum), Pohjoisterritorion kukkatunnus. Sturt löysi kasvin puroista Broken Hillin läheltä Uudesta Etelä-Walesista vuonna 1844. Hän keräsi siemenet ja toi ne takaisin skotlantilaisen kasvitieteilijän Robert Brownin (1773-1858) tutkittavaksi.

Sturt Highway on Sydneyn ja Adelaiden välinen päätie.

Charles Sturt University on suuri yliopisto, jolla on kampuksia Uudessa Etelä-Walesissa. Ne sijaitsevat Alburyssa, Bathurstissa, Dubbossa, Orangessa ja Wagga Waggassa.

Sturtin kansallispuisto on suuri puisto Uuden Etelä-Walesin luoteiskulmassa. Puiston pinta-ala on 340 000 hehtaaria (840 158 eekkeriä) hehtaaria puoliaavikkomaata. Puistossa on useita historiallisia Sturtin kohteita, kuten Fort Grey.