Johannes Rau Saksan presidentti ja Nordrhein-Westfalenin ministeri-puheenjohtaja
Johannes Rau (16. tammikuuta 1931 Wuppertal - 27. tammikuuta 2006 Berliini) oli saksalainen SPD-poliitikko. Hän oli Saksan liittotasavallan kahdeksas presidentti 1. heinäkuuta 1999–30. kesäkuuta 2004 ja Nordrhein-Westfalenin ministeri-puheenjohtaja vuosina 1978–1998.
Varhaiselämä ja koulutus
Rau syntyi Wuppertalissa vuonna 1931. Hän kasvoi toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa ja osallistui pian nuorena poliittiseen toimintaan. Nuoruudessaan hän opiskeli ja työskenteli eri tehtävissä ennen kuin sitoutui kokoaikaisesti puoluepolitiikkaan. Rau tunnettiin vahvoista kristillisistä arvoistaan, jotka vaikuttivat hänen poliittiseen ajatteluunsa ja yhteiskunnalliseen toimintaansa.
Poliittinen ura
Johannes Rau oli pitkäaikainen SPD:n jäsen ja vaikutti erityisesti Nordrhein-Westfalenin politiikkaan. Hän tuli laajasti tunnetuksi kyvystään rakentaa laajoja poliittisia kompromisseja sekä painottaa koulutus- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Rau toimi useissa luottamustehtävissä osavaltion johdossa ennen ministeri‑puheenjohtajuutta ja sen jälkeenkin hän toimi vaikutusvaltaisena hahmona Saksan sosiaalidemokraattisessa liikkeessä.
- Ministeri‑puheenjohtaja, Nordrhein‑Westfalen 1978–1998: Rau johti maan suurinta osavaltiota lähes kaksi vuosikymmentä. Hänen kaudellaan korostuivat muun muassa koulutuksen kehittäminen, sosiaalipolitiikka ja elinkeinoelämän tukeminen muutostilanteissa.
- Saksan liittotasavallan presidentti 1999–2004: presidenttinä Rau keskittyi kansalliseen sovintoon, yhteiskunnalliseen dialogiin ja Saksan rooliin Euroopassa.
Presidenttinä
Kansallisessa tehtävässään Rauille oli tyypillistä puhujamaailman korostaminen: hän pyrki puhumaan erilaisille yleisöille, vähentämään jännitteitä ja edistämään yhteisiä arvoja. Presidenttinä hän korosti sovintoa, moniarvoisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä edusti Saksaa kansainvälisesti.
Arvostus, perintö ja kuolema
Rauta pidettiin laajalti sovittelijana ja vakaana poliittisena johtajana, joka vaikutti erityisesti osavaltio- ja kansallisella tasolla. Hänen pitkäaikainen toimintansa teki hänestä keskeisen hahmon Saksan 1900‑luvun loppupuolen politiikassa. Rau menehtyi Berliinissä 27. tammikuuta 2006, ja hänen kuolemansa herätti laajaa muistamista sekä Saksassa että kansainvälisesti.
Johannes Raun elämäntyötä muistetaan erityisesti hänen pyrkimyksestään rakentaa yhteiskunnallista solidaarisuutta, korostaa koulutuksen merkitystä sekä edistää poliittista dialogia eri ryhmien välillä.
Koulutus ja työ
Hän syntyi Barmenissa, Wuppertalissa. Hänen perheensä oli protestanttinen, ja hän toimi aktiivisesti tunnustavassa kirkossa, joka oli natsismia vastustava osa Saksan protestanttista kirkkoa.
Rau lopetti koulunkäynnin vuonna 1949 ja työskenteli toimittajana ja kustantajana.
Poliittinen elämäkerta
Rau kuului koko Saksan kansanpuolueeseen (GVP), jonka perusti Gustav Heinemann, josta tuli myös Saksan presidentti. Tämä puolue oli olemassa vain vuodesta 1952 vuoteen 1957.
Vuonna 1958 Rau ja Heinemann liittyivät Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen (SDP), jonka Wuppertalin osastossa Rau toimi aktiivisesti. Hän toimi kaupunginvaltuustossa (1964-1978), jossa hän oli SDP:n ryhmän puheenjohtajana (1964-1967) ja myöhemmin kaupunginjohtajana (1969-1970).
Vuonna 1958 Rau valittiin Nordrhein-Westfalenin Landtagin (osavaltion parlamentti) jäseneksi. Vuonna 1967 hänestä tuli Landtagin SPD-ryhmän puheenjohtaja ja vuonna 1970 tiede- ja opetusministeri ministeri Heinz Kühnin kabinetissa. Hän perusti 1970-luvulla viisi yliopistoa Nordrhein-Westfaleniin. Hän perusti myös Saksan ensimmäisen etäopiskeluyliopiston Hageniin (Yhdistyneen kuningaskunnan Open Universityn mallin mukaan).
Vuonna 1978 Rau nousi Nordrhein-Westfalenin ministeri-puheenjohtajaksi, jossa hän toimi vuoteen 1998 asti. Hän voitti neljä vaalia SPD:n puolesta, josta tuli joka kerta suurin puolue osavaltiopäivillä ja joka sai kolme kertaa absoluuttisen enemmistön, vuosina 1980, 1985, 1990 ja 1995. Vuodesta 1995 alkaen Rau johti SPD:n ja vihreiden koalitiota Nordrhein-Westfalenissa.
Vuonna 1987 Rau yritti Saksan liittokansleriksi SPD:n puolesta, mutta hävisi Helmut Kohlin kristillisdemokraateille (CDU). Vuonna 1994 Rau yritti ensimmäistä kertaa liittopresidentiksi, mutta hävisi Roman Herzogille.
Rau toimi kahdesti Bundesratin puheenjohtajana vuosina 1982/83 ja 1994/95 sekä liittopresidentin sijaisena. Vuonna 1998 Rau luopui SPD:n puheenjohtajan ja ministeripresidentin tehtävistä, ja 23. toukokuuta 1999 Saksan liittokokous valitsi hänet liittopresidentiksi Roman Herzogin (CDU) seuraajaksi. Hänen seuraajakseen tuli 1. heinäkuuta 2004 Horst Köhler.
Vuonna 2000 Rau oli ensimmäinen Saksan valtionpäämies holokaustin jälkeen, joka puhui Israelin parlamentissa Knessetissä saksaksi. Jotkut israelilaiset edustajat poistuivat, mutta Israelin presidentti Moshe Katsav tuki ja ylisti häntä kahden valtion välisen kuilun ylittämisestä.
Pitkään sydänsairauksiin sairastunut mies kuoli muutama päivä 75-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.
Raun haudalla hänen hautauspäivänään.
Johannes Rau Schloss Bellevuessa vuonna 2002.
Yksityiselämä
Johannes Rau oli harras kristitty.[] Häntä kutsuttiin joskus saksaksi Bruder Johannesiksi, "Johannes-veljeksi", pilkatakseen hänen vahvaa kristillistä vakaumustaan, mutta hän käytti tätä termiä joskus myös itse.
Hän avioitui 9. elokuuta 1982 valtiotieteilijä Christina Deliuksen (s. 1956) kanssa. Christina Rau on Saksan entisen presidentin Gustav Heinemannin lapsenlapsi. Pariskunnalla on kolme lasta: Anna Christina, syntynyt 1983, Philip Immanuel, syntynyt 1985 ja Laura Helene, syntynyt 1986.
Virkansa päätyttyä Rau asui perheensä kanssa liittovaltion pääkaupungissa Berliinissä. Heillä oli kuitenkin talo myös Wuppertalissa.
Johannes Rau kuoli 27. tammikuuta 2006 Berliinissä sydänsairauteen.
| · v · t · e Saksan presidentit | ||
|
| Friedrich Ebert - Kanzler Hans Luther (näyttelijä) - Tuomari Walter Simons (näyttelijä) - Paul von Hindenburg |
|
.svg.png){kind=small}
|
| Paul von Hindenburg - Adolf Hitler (Führerinä ja Reichskanzlerina) - Karl Dönitz |
|
| Bundesratspräsident Karl Arnold (vt.) - Theodor Heuss1 - Heinrich Lübke - Gustav Heinemann - Walter Scheel - Karl Carstens - Richard von Weizsäcker2 - Roman Herzog - Johannes Rau - Horst Köhler - Jens Böhrnsen (vt.) - Christian Wulff - Joachim Gauck - Frank-Walter Steinmeier |
| 1 Presidentti Saarimaan kanssa yhdistymisen aikaan2 Presidentti Itä-Saksan kanssa yhdistymisen aikaan. | |
.svg.png){kind=small}
| · v · t · e | |
| Karl Arnold - Hans Ehard - Hinrich Wilhelm Kopf - Reinhold Maier - Georg August Zinn - Peter Altmeier - Kai-Uwe von Hassel - Kurt Sieveking - Willy Brandt - Wilhelm Kaisen - Franz-Josef Röder - Franz Meyers - Hans Ehard - Kurt Georg Kiesinger - Georg Diederichs - Georg August Zinn - Peter Altmeier - Helmut Lemke - Klaus Schütz - Herbert Weichmann - Franz-Josef Röder - Hans Koschnick - Heinz Kühn - Alfons Goppel - Hans Filbinger - Alfred Kubel - Albert Osswald - Bernhard Vogel - Gerhard Stoltenberg - Dietrich Stobbe - Hans-Ulrich Klose - Werner Zeyer - Hans Koschnick - Johannes Rau - Franz Josef Strauß - Lothar Späth - Ernst Albrecht - Holger Börner - Walter Wallmann - Bernhard Vogel - Björn Engholm - Walter Momper - Henning Voscherau - Alfred Gomolka - Berndt Seite - Oskar Lafontaine - Klaus Wedemeier - Johannes Rau - Edmund Stoiber - Erwin Teufel - Gerhard Schröder - Hans Eichel - Roland Koch - Kurt Biedenkopf - Kurt Beck - Klaus Wowereit - Wolfgang Böhmer - Dieter Althaus - Matthias Platzeck - Peter Harry Carstensen - Harald Ringstorff - Ole von Beust - Peter Müller - Jens Böhrnsen - Hannelore Kraft - Horst Seehofer - Winfried Kretschmann - Stephan Weil - Volker Bouffier - Stanislaw Tillich - Malu Dreyer - Michael Müller - Daniel Günther - Dietmar Woidke |
|
| · v · t · e Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajat | ||
| SPD (1890-1933) | Paul Singer/Alwin Gerisch - August Bebel/Paul Singer - August Bebel/Hugo Haase - Hugo Haase/Friedrich Ebert - Friedrich Ebert - Friedrich Ebert/Philipp Scheidemann - Otto Wels/Herman Müller - Arthur Crispien/Otto Wels/Herman Müller - Arthur Crispien/Otto Wels - Arthur Crispien/Otto Wels - Arthur Crispien/Otto Wels/Hans Vogel |
|
| SPD:n maanpaossa (SoPaDe) (1933-1945) | Otto Wels/Hans Vogel - Hans Vogel | |
| SPD (vuodesta 1946) | Kurt Schumacher - Erich Ollenhauer - Willy Brandt - Hans-Jochen Vogel - Björn Engholm - Johannes Rau - Rudolf Scharping - Oskar Lafontaine - Gerhard Schröder - Franz Müntefering - Matthias Platzeck - Kurt Beck - Franz Müntefering - Sigmar Gabriel | |
