Kalākaua I (16. marraskuuta 1836 - 20. tammikuuta 1891) oli Havaijin viimeinen kuningas. Hänen koko nimensä oli David Laʻamea Kamanakapuʻu Mahinulani Nalaiaehuokalani Lumialani Kalākaua. Häntä kutsuttiin joskus nimellä The Merrie Monarch. Hän oli kuningas 12. helmikuuta 1874 alkaen kuolemaansa 20. tammikuuta 1891 asti.

Elämä ja tausta

Kalākaua syntyi 16. marraskuuta 1836 Honolulu'ssa, Oʻahun saarella. Ennen kruunua hän oli tunnettu poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän nousi valtaan Lunalilon kuoleman jälkeen, kun Havaijin hallitus valitsi hänet kuninkaaksi vuonna 1874. Valtaannousu aiheutti jännitteitä, ja kyseiseen aikaan liittyi myös väkivaltaisuuksia kannattajajoukkioiden välillä.

Hallituskausi ja saavutukset

  • Kulttuurin elvyttäjä: Kalākaua kannatti ja elvytti havaijilaista kulttuuria ja perinteitä, erityisesti hulaa, joka oli aikaisemmin ollut protestanttisen vaikutuksen vuoksi marginalisoitu. Hänen aikana hula palautui julkiseen ja kuninkaalliseen elämään.
  • Iolani-palatsi: Hänen hallintokautensa aikana rakennettiin nykyinen ʻIolani Palace, joka valmistui 1882 ja symboloi Havaijin kuningaskunnan modernisoitumista ja statusta.
  • Kansainväliset suhteet ja talous: Kalākaua allekirjoitti tai edisti merkittäviä sopimuksia, kuten sokerin tullivapautta koskevia sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa, mikä vaikutti Havaijin talouteen ja sokeriteollisuuden kasvuun. Hän myös pyrki vahvistamaan Havaijin asemaa Tyynenmeren alueella ja ajoi ajatusta polynesialaisesta yhteistyöstä.
  • Valtiovierailut ja maailmankiertue: Kalākaua teki poikkeuksellisen pitkän maailmankiertueen vuonna 1881, matkustaen muun muassa Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Aasiaan — ensimmäisenä hallitsevana monarkkina, joka kiersi maailman.

Poliittiset ristiriidat

Kalākaua kohtasi myös huomattavaa vastustusta. Hänen hovinsa ylellinen elämäntyyli, suuret menot palatsiin ja maailmankiertue kasvattivat valtion velkaa ja herättivät tyytymättömyyttä sekä ulkomaalaisten liikemiesten että paikallisten keskuudessa. Vuonna 1887 voimakkaiden vaikutusvaltaisten ulkomaisten ja paikallisten eturyhmien painostuksesta hän joutui allekirjoittamaan niin kutsutun "Bayonet Constitution"-perustuslain, joka rajoitti monarkin valtaa ja laajensi äänioikeutta taloudellisin ehdoin — käytännössä vähentäen havaijilaisten alkuperäiskansalaisten poliittista vaikutusvaltaa.

Loppu ja perintö

Kalākaua kuoli 20. tammikuuta 1891 San Franciscossa, missä hän oli matkalla lääketieteellistä hoitoa saadakseen. Hänet seurasi valtaistuimelle sisarensa, kuningatar Liliʻuokalani, joka oli Havaijin viimeinen monarkki ennen kuningaskunnan kaatumista ja myöhempää Yhdysvaltoihin liittymistä.

Kalākauan perintö on kaksijakoinen: hänet muistetaan sekä kulturellisena uudistajana, joka palautti ja juhlisti havaijilaista perintöä ja identiteettiä, että hallitsijana, jonka ulkoinen käytös ja taloudelliset päätökset johtivat poliittiseen heikentymiseen ja lopulta perustuslailliseen pakotukseen. Hänen nimensä elää edelleen kulttuurissa, muun muassa vuosittaisessa Merrie Monarch -hulafestivaalissa, joka on omistettu hula-perinteen vaalimiselle ja jonka nimi viittaa hänen muitaan "The Merrie Monarch".