Kalākaua I – Havaijin viimeinen kuningas (1836–1891)
Kalākaua I (16. marraskuuta 1836 - 20. tammikuuta 1891) oli Havaijin viimeinen kuningas. Hänen koko nimensä oli David Laʻamea Kamanakapuʻu Mahinulani Nalaiaehuokalani Lumialani Kalākaua. Häntä kutsuttiin joskus nimellä The Merrie Monarch. Hän oli kuningas 12. helmikuuta 1874 alkaen kuolemaansa 20. tammikuuta 1891 asti.
Elämä ja tausta
Kalākaua syntyi 16. marraskuuta 1836 Honolulu'ssa, Oʻahun saarella. Ennen kruunua hän oli tunnettu poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän nousi valtaan Lunalilon kuoleman jälkeen, kun Havaijin hallitus valitsi hänet kuninkaaksi vuonna 1874. Valtaannousu aiheutti jännitteitä, ja kyseiseen aikaan liittyi myös väkivaltaisuuksia kannattajajoukkioiden välillä.
Hallituskausi ja saavutukset
- Kulttuurin elvyttäjä: Kalākaua kannatti ja elvytti havaijilaista kulttuuria ja perinteitä, erityisesti hulaa, joka oli aikaisemmin ollut protestanttisen vaikutuksen vuoksi marginalisoitu. Hänen aikana hula palautui julkiseen ja kuninkaalliseen elämään.
- Iolani-palatsi: Hänen hallintokautensa aikana rakennettiin nykyinen ʻIolani Palace, joka valmistui 1882 ja symboloi Havaijin kuningaskunnan modernisoitumista ja statusta.
- Kansainväliset suhteet ja talous: Kalākaua allekirjoitti tai edisti merkittäviä sopimuksia, kuten sokerin tullivapautta koskevia sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa, mikä vaikutti Havaijin talouteen ja sokeriteollisuuden kasvuun. Hän myös pyrki vahvistamaan Havaijin asemaa Tyynenmeren alueella ja ajoi ajatusta polynesialaisesta yhteistyöstä.
- Valtiovierailut ja maailmankiertue: Kalākaua teki poikkeuksellisen pitkän maailmankiertueen vuonna 1881, matkustaen muun muassa Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Aasiaan — ensimmäisenä hallitsevana monarkkina, joka kiersi maailman.
Poliittiset ristiriidat
Kalākaua kohtasi myös huomattavaa vastustusta. Hänen hovinsa ylellinen elämäntyyli, suuret menot palatsiin ja maailmankiertue kasvattivat valtion velkaa ja herättivät tyytymättömyyttä sekä ulkomaalaisten liikemiesten että paikallisten keskuudessa. Vuonna 1887 voimakkaiden vaikutusvaltaisten ulkomaisten ja paikallisten eturyhmien painostuksesta hän joutui allekirjoittamaan niin kutsutun "Bayonet Constitution"-perustuslain, joka rajoitti monarkin valtaa ja laajensi äänioikeutta taloudellisin ehdoin — käytännössä vähentäen havaijilaisten alkuperäiskansalaisten poliittista vaikutusvaltaa.
Loppu ja perintö
Kalākaua kuoli 20. tammikuuta 1891 San Franciscossa, missä hän oli matkalla lääketieteellistä hoitoa saadakseen. Hänet seurasi valtaistuimelle sisarensa, kuningatar Liliʻuokalani, joka oli Havaijin viimeinen monarkki ennen kuningaskunnan kaatumista ja myöhempää Yhdysvaltoihin liittymistä.
Kalākauan perintö on kaksijakoinen: hänet muistetaan sekä kulturellisena uudistajana, joka palautti ja juhlisti havaijilaista perintöä ja identiteettiä, että hallitsijana, jonka ulkoinen käytös ja taloudelliset päätökset johtivat poliittiseen heikentymiseen ja lopulta perustuslailliseen pakotukseen. Hänen nimensä elää edelleen kulttuurissa, muun muassa vuosittaisessa Merrie Monarch -hulafestivaalissa, joka on omistettu hula-perinteen vaalimiselle ja jonka nimi viittaa hänen muitaan "The Merrie Monarch".
Varhainen elämä
Kalākauan vanhemmat olivat korkea päällikkö ja korkea päällikkötar. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta ja kuusi nuorempaa sisarusta. Kun hän oli neljänvuotias, hän aloitti koulun. Hän puhui sujuvasti englantia ja havaijin kieltä. Hän aloitti oikeustieteen opinnot 16-vuotiaana. Hallitusvirat estivät häntä kuitenkin suorittamasta oikeustieteellistä koulutusta loppuun. Vuoteen 1856 mennessä Kalākaua oli majuri kuningas Kamehameha IV:n esikunnassa. Hän oli myös johtanut poliittista järjestöä, joka tunnettiin nimellä Nuoret havaijilaiset. Kalākaua toimi myös sisäasiainministeriössä. Vuonna 1863 hänet nimitettiin postipäälliköksi.
Kuninkaan valtakausi
Kalākauaa edeltänyt kuningas oli kuningas Lunalilo. Hän kuoli 3. helmikuuta 1874. Kalākaua valittiin hänen tilalleen. Kalākaua nimesi veljensä William Pitt Leleiohokun perillisekseen.
Kalākaua aloitti valtakautensa kiertomatkalla Havaijin saarilla. Tämä lisäsi hänen suosiotaan. Lokakuussa 1874 hän lähetti edustajia Yhdysvaltoihin neuvottelemaan sopimuksesta. Marraskuussa Kalākaua matkusti Washingtoniin tapaamaan Ulysses S. Grantia. Sopimukseen päästiin, ja se allekirjoitettiin 30. tammikuuta 1875. Sopimus salli tiettyjen havaijilaisten tavaroiden, lähinnä sokerin ja riisin, tuonnin Yhdysvaltoihin verovapaasti.
Kalākauan valtakauden alkupuolella hän erotti monia kabinetteja ja nimitti uusia. Tämä herätti kritiikkiä ihmisissä, jotka halusivat Havaijin hallituksen olevan kuin Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslaillinen monarkia. He uskoivat, että lainsäätäjän tulisi valvoa ministerikabinetin ministereitä pikemminkin kuin kuninkaan. Tämä kamppailu jatkui koko Kalākauan valtakauden ajan.
Vuonna 1881 kuningas Kalākaua lähti Havaijilta maailmanympärimatkalle. Hän lähti tutkimaan maahanmuuttoa ja parantamaan ulkomaansuhteita. Hän halusi myös tutkia, miten muut hallitsijat hallitsivat. Hänen poissa ollessaan hänen sisarensa ja perijänsä, prinsessa Liliʻuokalani, toimi regenttinä. (Prinssi Leleiohoku, entinen perillinen, oli kuollut vuonna 1877.) Kuningas sai kuninkaallisen vastaanoton San Franciscossa. Japanin keisarikunnassa hän tapasi Meiji-keisarin. Hän jatkoi matkaansa Qing-dynastian Kiinan, kuningas Chulalongkornin (Rama V) johtaman Siamin, Burman, Brittiläisen Raj-Intian, Egyptin, Italian, Belgian, Saksan keisarikunnan, Itävalta-Unkarin, Ranskan kolmannen tasavallan, Espanjan, Portugalin, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kautta ja palasi takaisin Yhdysvaltojen kautta. Tämän matkan aikana hän tapasi monia muita valtionpäämiehiä, muun muassa paavi Leo XIII:n, Italian Umberto I:n, Egyptin varakuningas Tewfikin, Saksan Vilhelm II:n, Siamin Rama V:n, presidentti Chester Arthurin ja Yhdistyneen kuningaskunnan Victorian. Tässä yhteydessä hänestä tuli ensimmäinen kuningas, joka matkusti maailman ympäri.
Kalākaua rakensi myös ʻIolani-palatsin. Se maksoi 300 000 dollaria, mikä oli tuohon aikaan ennenkuulumaton summa. Kalākaua tilasi monet palatsin kalusteista ollessaan Euroopassa.
Kalākaua päätti rakentaa Kamehameha-patsaan. Se kunnioitti Kamehameha I:tä, koko Havaijin saarten ensimmäistä kuningasta. Alkuperäinen patsas katosi, kun sitä kuljettanut laiva upposi lähellä Falklandinsaaria. Tilattiin korvaava patsas, jonka kuningas paljasti vuonna 1883. Alkuperäinen patsas korjattiin myöhemmin ja lähetettiin Havaijille vuonna 1912. Kolmas, vuonna 1969 pystytetty patsas on Yhdysvaltain Capitolissa. Se on ainoa siellä oleva patsas, joka kunnioittaa Havaijin alkuperäiskansan muistoa.
Kuningas Kalākauan sanotaan halunneen rakentaa polynesialaisen imperiumin. Vuonna 1886 lainsäätäjä antoi hallitukselle 30 000 dollaria Polynesian liittovaltion perustamista varten. Kuningas lähetti edustajia Sāmoaan. Siellä Malietoa Laupepa suostui kahden valtakunnan väliseen konfederaatioon. Tämä konfederaatio ei kestänyt kovin kauan, sillä kuningas Kalākaua menetti vallan seuraavana vuonna Bajonetin perustuslaille.
Vuoteen 1887 mennessä jotkut ihmiset olivat hyvin turhautuneita Kalākaualle. He syyttivät häntä kuningaskunnan kasvavasta velkaantumisesta. He syyttivät häntä tuhlaajaksi. Jotkut ulkomaalaiset halusivat pakottaa hänet luopumaan vallasta ja asettaa hänen sisarensa Liliʻuokalanin valtaistuimelle. Toiset halusivat lopettaa monarkian kokonaan ja tehdä saarista osan Yhdysvaltoja. Ihmiset, jotka halusivat olla osa Yhdysvaltoja, muodostivat ryhmän nimeltä Havaijin liitto. Vuonna 1887 aseistetut liigan jäsenet kokoontuivat yhteen. Kuningas säikähti tätä voimannäyttöä. Hän tarjoutui siirtämään valtansa Yhdysvaltoja, Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai Portugalia edustaville ulkoministereille. Liigan jäsenet sen sijaan pyysivät häntä allekirjoittamaan uuden perustuslain.
Tämä uusi perustuslaki sai lempinimen pioneerisopimus. Se poisti suuren osan kuninkaan toimeenpanovallasta. Se vei useimmilta Havaijin alkuperäisasukkailta äänioikeuden. Lainsäätäjä saattoi kumota kuninkaan veto-oikeuden. Kuningas ei enää saanut ryhtyä toimiin ilman kabinetin hyväksyntää. Kuninkaan nimittämä lainsäätäjien edustajainhuone, House of Nobles, oli määrä valita. Muut kuin Havaijin kansalaiset saivat nyt äänestää. Robert Wilcox johti vastavallankumousta antaakseen vallan takaisin kuninkaalle, mutta se epäonnistui.
Vuoteen 1890 mennessä kuningas oli sairas. Lääkärin neuvojen perusteella hän lähti San Franciscoon. Hänen terveytensä heikkeni edelleen. Hän kuoli 20. tammikuuta 1891 Palace-hotellissa San Franciscossa. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Kerro kansalleni, että yritin".
Kalākauan jäännökset lähetettiin Honoluluun amerikkalaisella risteilijällä USS Charleston. Koska hänellä ei ollut lapsia, hänen sisarestaan Liliʻuokalanista tuli kuningatar.
Kuningas David Kalakauan virallinen maalaus
Kuningas Kalākauan matka vuonna 1881
Havaijin kuningaskunnan vaakuna, ʻIolani Palace, Honolulu, Havaiji
Legacy
Kuningas Kalākauaa kutsuttiin "iloiseksi hallitsijaksi", koska hän rakasti elämän iloisia asioita. Hänen ollessaan kuninkaana ihmiset alkoivat taas harrastaa hulaa. (Kuningatar Kaʻahumanu oli kieltänyt sen vuonna 1830.) Hänen mukaansa on nimetty hula-festivaali, Merrie Monarch Festival. Hän toi myös takaisin havaijilaisen taistelulajin lua ja surffauksen. Hänet ja hänen sisaruksensa tunnettiin "kuninkaallisina nelikkoina" musiikkitaitojensa vuoksi. Hän kirjoitti "Hawaii Ponoi", joka on nykyään Havaijin valtionlaulu. Kalākaua kannatti voimakkaasti ukulelea havaijilaisena soittimena.
"Kalākaua Avenue Waikikissa on nimetty hänen mukaansa. Se on Waikikin pääkatu. Se kulkee Ala Wain kanavalta Waikikin rannalle. Se jatkuu melkein Diamond Headin kraatteriin asti.
