Mary Robinson | Irlannin ensimmäinen naispuolinen presidentti

Tausta

Mary Robinson syntyi Mary Therese Winifred Bourke -nimisenä Ballinassa, Mayon kreivikunnassa vuonna 1944, ja hän oli kahden lääkärin tytär. Bourken suku on asunut Mayossa jo 1300-luvulta lähtien. Eräs esi-isä oli johtava aktivisti Irlannin kansallisessa maaliitossa Mayossa ja Irlannin tasavaltalaisessa veljeskunnassa; setä, Sir Paget John Bourke, sai kuningatar Elisabet II:lta ritarin arvon sen jälkeen, kun hän oli toiminut tuomarina siirtomaavoimien palveluksessa, ja toinen sukulainen oli roomalaiskatolinen nunna.

Robinson sai Dublinin silloisen arkkipiispan John Charles McQuaidin luvan opiskella Dublinin Trinity Collegessa (TCD); tuohon aikaan roomalaiskatolilaisia kiellettiin kirkon sääntöjen mukaan opiskelemasta TCD:ssä ilman erityistä lupaa, niin sanottua erivapautta. TCD:ssä ei aikoinaan sallittu katolilaisten opiskelua. Parikymppisenä hänet nimitettiin collegeen oikeustieteen professoriksi.

 

Ura Seanad Éireannissa

Hänet valittiin yhdeksi Trinity Collegen kolmesta jäsenestä Seanad Éireanniin vuonna 1969.

Hän taisteli:

• naisten oikeudesta osallistua valamiehistöön,
• sallia naisten pysyä julkishallinnon palveluksessa avioliiton solmimisen jälkeen,
• ehkäisyn laillisen saatavuuden puolesta.

Hän oli myös useissa senaatin ja parlamentin valiokunnissa:

• EY:n johdetun oikeuden sekakomitea (1973-1989)
• Sosiaaliasioiden alakomitean puheenjohtaja (1977-1987).
• Oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja (1987-1989).
• Avioliiton rikkoutumista käsittelevä sekakomitea (1983-1985)

Vuonna 1982 työväenpuolue muodosti koalitiohallituksen Fine Gaelin kanssa. Monet odottivat, että Robinsonista tulisi oikeusministeri, mutta työväenpuolueen johtaja valitsi sen sijaan tuntemattoman, uuden johtavan lakimiehen nimeltä John Rogers. Pian tämän jälkeen Robinson erosi puolueesta vastalauseena anglo-irlantilaiselle sopimukselle: hänen mukaansa Pohjois-Irlannin unionistipoliitikkoja olisi pitänyt kuulla osana sopimusta.

Robinson päätti olla pyrkimättä uudelleen senaattiin vuonna 1989. Vuotta myöhemmin hän suostui tulemaan ensimmäiseksi työväenpuolueen presidenttiehdokkaaksi ja ensimmäiseksi naisehdokkaaksi presidentinvaaleissa, jotka olivat vasta toiset presidentinvaalit, joissa oli kolme ehdokasta vuoden 1945 jälkeen.

 
Yksi kansalaistoimistoista (lempinimeltään "Bunkkerit").   Dublin Corporation rakennutti ne kiistanalaisesti yhdelle maailman parhaiten säilyneistä viikinkiaikaisista paikoista Wood Quayssa. Robinson antoi juridista tukea epäonnistuneen kampanjan johtajille, jotka pyrkivät pelastamaan paikan.  

Presidentinvaalit

Muiden puolueiden ehdokkaat

Pääoppositiopuolue Fine Gael ei ollut hyvin järjestäytynyt. He veikkasivat, että entinen pääministeri Garret FitzGerald asettuisi ehdokkaaksi (mutta hän oli jo kaksi vuotta kieltäytynyt), ja sitten he pyysivät Peter Barrya, joka oli aiemmin ollut halukas asettumaan ehdokkaaksi, mutta jonka kärsivällisyys oli loppunut eikä hän ollut enää kiinnostunut. Puolueen kolmas vaihtoehto oli entinen kansalaisoikeustaistelija Austin Currie, joka oli uusi TD ja entinen ministeri Brian Faulknerin Pohjois-Irlannin vallanjakovaltuustossa vuosina 1973-1974.

Fianna Fáil valitsi Tánaisten ja puolustusministerin Brian Lenihanin. Lenihan oli suosittu, ja häntä pidettiin yleisesti humoristisena ja älykkäänä. Robinsonin tavoin hän oli tehnyt liberaaleja poliittisia uudistuksia. Hän esimerkiksi poisti 1960-luvulla sensuurin. Häntä pidettiin lähes varmana voittajana presidentinvaalissa. Ainoa kysymys oli, voittaisiko Robinson Currien ja jäisikö hän toiseksi.

Fianna Fáilin pääministeri Charles Haughey ei kuitenkaan ollut suosittu, ja työväenpuolueen johtaja Dick Spring oli tulossa suositummaksi.

 

Vaalikampanja

Kampanjan aikana kävi ilmi, että se, mitä Lenihan oli kertonut ystävilleen yksityisesti, osoitti, että hän oli valehdellut julkisesti Dáil Éireannin hajottamisesta vuonna 1982.

Lenihan kiisti painostaneensa presidenttiä, mutta sitten valmistui nauha hänen edellisen vuoden toukokuussa eräälle jatko-opiskelijalle antamastaan haastattelusta, jossa hän kertoi yrittäneensä painostaa häntä. Lenihan väitti, että "kypsän muistin mukaan" hän ei ollut painostanut presidenttiä ja että hän oli ollut hämmentynyt opiskelijan haastattelussa. Mutta hallitus uhkasi kaatua asiaan.

Lenihan erotettiin Tánaisten ja puolustusministerin virasta.

Lenihan onnistui silti voittamaan ensimmäisen laskennan. Yksittäisten siirrettävien äänten järjestelmässä Austin Currie putosi pois, ja hänen kakkosvaihtoehtonsa äänet laskettiin. Suurin osa oli Robinsonin puolesta. Lenihanista tuli Fianna Fáilin historian ensimmäinen presidenttiehdokas, joka hävisi presidentinvaalit. Robinsonista tuli nyt presidentti.

 

Puheenjohtajuus

Robinson oli suosittu presidentti, ja ennen kuin hän kuoli vuonna 2002, Brian Lenihan sanoi, että hän oli parempi presidentti kuin Robinson olisi koskaan voinut olla. Hän vieraili usein Britanniassa, ja hänestä tuli ensimmäinen Irlannin presidentti, joka vieraili kuningatar Elisabet II:n luona Buckinghamin palatsissa. Hän toivotti tervetulleeksi Britannian korkea-arvoisten kuninkaallisten vierailut, joista merkittävin oli Walesin prinssi Áras an Uachtaráinissa. Eräällä Belfastin matkallaan hän tapasi paikallisen parlamentin jäsenen, Sinn Féinin puheenjohtajan Gerry Adamsin. Ulkoministeri Dick Spring, joka oli työväenpuolueen johtaja, neuvoi häntä yksityisesti olemaan tapaamatta Adamsia. Hallitus ei kuitenkaan virallisesti neuvonut häntä olemaan tapaamatta Adamsia, joten hän katsoi, että olisi väärin olla tapaamatta paikallista parlamentin jäsentä vierailunsa aikana, ja hänet kuvattiin julkisesti kättelemässä Adamsia. Pohjois-Irlantiin tekemiensä useiden vierailujen aikana hän tapasi säännöllisesti kaikkien puolueiden poliitikkoja, kuten Ulster Unionist Party -puolueen David Trimblen ja sosialidemokraattisen työväenpuolueen John Humen.

Charles Haughey ei pitänyt hänestä ja esti häntä jopa pitämästä tärkeää BBC:n Dimbleby-luentoa. Haugheyn seuraajat Taoiseachina, Albert Reynolds (Fianna Fáil: 1992-94), John Bruton (Fine Gael: 1994-97) ja Bertie Ahern (Fianna Fáil: 1997- ) eivät koskaan peitelleet ihailuaan hänen työtään kohtaan. Bruton ja Ahern yrittivät molemmat saada hänet YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi.

 

Ihmisoikeuksien korkea komissaari

Robinsonista tuli Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu 12. syyskuuta 1997, ja hän erosi puheenjohtajuudesta muutamaa viikkoa aikaisemmin Irlannin poliittisten puolueiden suostumuksella voidakseen ottaa viran vastaan. Sanomalehtien mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan oli pyytänyt häntä ryhtymään julkiseksi kampanjoijaksi.

Robinson oli ensimmäinen Tiibetissä vieraillut ihmisoikeusvaltuutettu vuonna 1998. Hän kritisoi toimikautensa aikana Irlannin lupajärjestelmää EU:n ulkopuolisille maahanmuuttajille ja arvosteli Yhdysvaltojen kuolemanrangaistuksen käyttöä. Vaikka hän oli alun perin ilmoittanut aikovansa toimia vain yhden nelivuotiskauden, hän pidensi Annanin vetoomuksen jälkeen toimikauttaan vuodella, minkä ansiosta hän saattoi toimia pääsihteerinä Etelä-Afrikan Durbanissa vuonna 2001 pidetyssä rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden vastaisessa maailmankonferenssissa. Robinsonin tehtävä korkeana komissaarina päättyi vuonna 2002.

 

Trinity College

Robinson on Dublinin yliopiston kahdeskymmenes neljäs ja ensimmäinen naispuolinen kansleri.

 

Vanhimmat

Nelson Mandela, hänen vaimonsa Graça Machel ja Desmond Tutu kutsuivat 18. heinäkuuta 2007 Johannesburgissa Etelä-Afrikassa koolle ryhmän maailman johtajia, jotta he voisivat tuoda viisauttaan, riippumatonta johtajuuttaan ja rehellisyyttään maailman vaikeimpien ongelmien ratkaisemiseen. Nelson Mandela ilmoitti tämän uuden ryhmän, The Eldersin, perustamisesta 89-vuotispäivänään pitämässään puheessa.

Arkkipiispa Tutu toimii The Eldersin puheenjohtajana. Ryhmän perustajajäseniin kuuluvat myös Graça Machel, Kofi Annan, Ela Bhatt, Gro Harlem Brundtland, Jimmy Carter, Li Zhaoxing, Mary Robinson ja Muhammad Yunus.

The Eldersin rahoittaa itsenäisesti joukko perustajia, joihin kuuluvat Richard Branson, Peter Gabriel, Ray Chambers, Michael Chambers, Bridgeway Foundation, Pam Omidyar, Humanity United, Amy Robbins, Shashi Ruia, Dick Tarlow ja The United Nations Foundation.

Presidenttinä hän allekirjoitti kaksi erittäin tärkeää lakiesitystä, joiden puolesta hän oli taistellut koko poliittisen uransa ajan.

1. Lakiehdotus ehkäisyvälineiden saatavuutta koskevan lainsäädännön vapauttamiseksi kokonaan,
2. Laki, jolla homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin kokonaan ja jossa säädettiin, toisin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja suuressa osassa maailmaa tuolloin, täysin tasavertainen suojaikäraja, joka kohtelee hetero- ja homoseksuaaleja samalla tavalla. Marraskuun 6.-9. päivänä 2006 hän osallistui Indonesiassa järjestettyyn kansainväliseen kokoukseen, jossa käsiteltiin Yogyakartan periaatteita.

 

Lisälukemista

• Stephen Collins, Spring and the Labour Party (O'Brien Press, 1993) ISBN 0-86278-349-6.
• Eamon Delaney, An Accidental Diplomat: Vuodet Irlannin ulkoasiainhallinnossa (1987-1995) (New Island Books, 2001) ISBN 1-902602-39-0.
• Garret FitzGerald, All in a Life (Gill and Macmillan, 1991) ISBN 0-7171-1600-X.
• Fergus Finlay, Mary Robinson: O'Brien Press, 1991) ISBN 0-86278-257-0.
• Fergus Finlay. Snakes & Ladders (New Island Books, 1998) ISBN 1-874597-76-6.
• Jack Jones, Teidän mielipiteenne: Irlannin poliittiset ja yhteiskunnalliset suuntaukset äänestäjien silmin (Townhouse, 2001) ISBN 1-86059-149-3.
• Ray Kavanagh, Työväenpuolueen nousu ja tuho: 1986-1999 (Blackwater Press 2001) ISBN 1-84131-528-1.
• Gabriel Kiely, Anne o'Donnell, Patricia Kennedy, Suzanne Quin (toim.) Irish Social Policy in Context (University College Dublin Press, 1999) ISBN 1-900621-25-8.
• Brian Lenihan, For the Record (Blackwater Press, 1991) ISBN 0-86121-362-9.
• Mary McQuillan, Mary Robinson: (Gill and Macmillan, 1994) ISBN 0-7171-2251-4.
• Olivia O'Leary & Helen Burke, Mary Robinson: The Authorised Biography (Lir/Hodder & Stoughton, 1998) ISBN 0-340-71738-6.
• Michael O'Sullivan, Mary Robinson: Irlantilaisen liberaalin elämä ja ajat (Blackwater Press, 1993) ISBN 0-86121-448-X.
• Lorna Siggins, Nainen, joka otti vallan puistossa: Mary Robinson, Irlannin presidentti 1990-1997 (Mainstream Publishing, 1997) ISBN 1-85158-805-1.

Muu lähdeaineisto

Tiedotusvälineissä: The Irish Times, The Irish Independent, The Examiner (nykyään Irish Examiner), The Star, The Irish Mirror, The Irish Sun, Sunday Tribune, The Sunday Independent, The Sunday Times, The Times, The Daily Telegraph ja The Guardian. Myös Irlannin ulkoasiainministeriön, ulko- ja kansainyhteisön viraston, Buckinghamin palatsin, Áras an Uachtaráinin, Pyhän istuimen ja Yhdistyneiden Kansakuntien lehdistötoimistojen (mukaan lukien [2] hänen marraskuussa 1997 pitämänsä Romanes-luennon teksti) eri tilaisuuksissa (erityisesti Robinsonin valtiolliset, viralliset tai henkilökohtaiset vierailut ulkomailla) antamat tiedotteet. Taustatietoja saatiin rouva Robinsonin haastattelusta.

Korea Liberator: [Robinsonin laiminlyöntiä kohtaan, kun Pohjois-Korea näännytti tahallaan nälkään kaksi miljoonaa ihmistä, suurelta osin hänen toimikautensa aikana (varoitus: graafinen kuva).