Sirimavo Bandaranaike — maailman ensimmäinen naispuolinen hallituksen päämies
Sirimavo Bandaranaike (1916–2000) — Sri Lankan pääministeri ja maailman ensimmäinen naispuolinen hallituksen johtaja. Kolminkertainen pääministeri, sosialistinen vaikuttaja ja voimakas poliittinen perintö.
Sirimavo Ratwatte Dias Bandaranaike (17. huhtikuuta 1916 - 10. lokakuuta 2000) oli srilankalainen poliitikko. Hän toimi pääministerinä kolme kertaa ja oli Sri Lankan vapauden puolueen johtaja. Hän oli maailman ensimmäinen naispuolinen hallituksen päämies. Bandaranaike oli vuonna 1959 murhatun edellisen pääministerin Solomon Bandaranaiken leski. Hänen politiikkansa perustui sosialismiin ja oli samanlaista kuin hänen miehensä. Heidän kaikki kolme lastaan palvelivat myöhemmin Sri Lankan hallituksessa.
Hän toimi 40 vuotta poliittisissa viroissa. Hän erosi 10. elokuuta 2000. Tasan kaksi kuukautta myöhemmin hän kuoli 84-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Varhainen elämä ja perhetausta
Sirimavo Bandaranaike syntyi aristokraattiseen Ratwatte-Ratnayake -sukuun ja sai hyvän kasvatuksen. Hän meni naimisiin Solomon Bandaranaiken kanssa, joka oli merkittävä poliitikko ja myöhemmin Sri Lankan pääministeri. Perheessä kasvaneilla lapsilla oli vahva yhteys maan poliittiseen elämään: tytär Chandrika Bandaranaike Kumaratunga toimi myöhemmin Sri Lankan presidenttinä ja poika Anura Bandaranaike oli myös merkittävä poliitikko. Perheen kolmas lapsi, Sunethra, on tunnettu yhteiskunnallisesta toiminnastaan.
Poliittinen nousu ja pääministerikaudet
Sirimavo astui poliittiseen valokeilaan miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1959, kun hän peri tämän asemat ja vaikutusvallan Sri Lankan vapauden puolueessa. Hänestä tuli puolueen johtaja ja hänet valittiin pääministeriksi ensimmäisen kerran vuonna 1960. Bandaranaike toimi pääministerinä kolmessa eri ajanjaksossa:
- 1960–1965
- 1970–1977
- 1994–2000
Kolmannen kautensa aikana hänen tyttärensä Chandrika oli maan presidenttinä, joten äiti ja tytär muodostivat harvinaisen vallanjakoyhdistelmän. Sirimavo erosi tehtävästään 10. elokuuta 2000 terveydellisistä syistä ja poliittisista paineista.
Politiikka ja uudistukset
Bandaranaiken johtamat hallitukset kuuluivat sosialistisempaan ja nationalistiseen linjaan. Keskeisiä piirteitä olivat:
- Laajat kansallistamiset: hänen hallituksensa kansallisti monia avainaloja, kuten pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja maatalouden jalostusta.
- Taloudellinen ohjaus ja julkinen sektori: pyrittiin vahvistamaan valtion roolia taloudessa ja edistämään sosiaalista hyvinvointia.
- 1972 perustuslaillinen muutos: hänen hallituksensa kaudellaan laadittiin uusi perustuslaki, jolla maan nimi muuttui Ceylonista Sri Lankaksi ja maa julistettiin tasavallaksi.
- Vasemmistolaiset liittoutumat: hän teki yhteistyötä vasemmisto- ja työväenliikkeiden kanssa ja ajoi uudistuksia, jotka suuntautuivat köyhyyden vähentämiseen ja maatalouden tukemiseen.
Hallitusten politiikka kohtasi myös vastarintaa. Erityisesti vuonna 1971 maassa puhkesi vasemmistoinen JVP-kapina, ja talouspolitiikkaa sekä nationalistisia kielipäätöksiä kritisoitiin eri ryhmistä. Myös pitkäaikaiset talousvaikeudet ja kansainväliset vaikutukset muovasivat hänen kausiensa tuloksia.
Perintö ja merkitys
Sirimavo Bandaranaike muistetaan historiallisesti maailman ensimmäisenä naispuolisena hallituksen johtajana, mikä oli merkittävä edistysaskel naisten osallistumisessa korkeimpaan valtiojohtoon. Hänen kautensa vaikuttivat Sri Lankan poliittiseen suuntaan vuosikymmeniksi: valtion roolin vahvistaminen, kansallistamiset ja 1972 perustuslain hyväksyminen ovat osa hänen poliittista perintöään.
Arviot hänen politiikastaan vaihtelevat: kannattajat korostavat sosiaalisten uudistusten ja kansallisen itsemääräämisoikeuden etuja, kriitikot puolestaan nostavat esiin taloudelliset ongelmat, sensitiivisen etnisen tilanteen ja joidenkin päätösten pitkäaikaiset seuraukset.
Kuolema
Sirimavo Bandaranaike erosi poliittisista tehtävistään 10. elokuuta 2000 heikentyneen terveydentilan vuoksi. Hän kuoli 10. lokakuuta 2000 84-vuotiaana. Hänen kuolemansa merkitsi aikakauden loppua srilankalaisessa politiikassa, jossa Bandaranaiken suku oli ollut keskeisessä asemassa useiden vuosikymmenten ajan.
Huom. Tämä artikkeli tarjoaa yleiskatsauksen Sirimavo Bandaranaiken elämästä ja vaikutuksesta; yksityiskohdissa esiintyy eri näkemyksiä ja laajempaa historiantulkintaa, jota voi tutkia lisää aiheeseen erikoistuneesta kirjallisuudesta.
Perhe-elämä
Sirimavo Bandaranaike syntyi 17. huhtikuuta 1916 nimellä Sirimavo Ratwatte. Hänen perheensä kuului aristokratiaan. Hän oli buddhalainen, mutta kävi koulua Colombossa Sri Lankassa sijaitsevassa luostarissa, jossa häntä opettivat roomalaiskatoliset nunnat. Vuonna 1940 hän meni naimisiin Solomon Bandaranaiken kanssa, joka oli tuolloin parlamentin jäsen. Hänestä tuli pääministeri vuonna 1956 Sri Lankan vapauspuolueen (SLFP) johtajana. Sirimavolla ja Solomonilla oli kolme lasta, Chandrika, Sunethra ja Anura.
Poliittinen ura
Sirimavo aloitti poliittisen uransa vasta sen jälkeen, kun hänen miehensä oli ammuttu kuoliaaksi 26. syyskuuta 1959. Hänet nimitettiin miehensä seuraajaksi puolueen johtoon. Hän johti puolueen vaalivoittoon heinäkuussa 1960 ja lupasi jatkaa miehensä politiikkaa. Bandaranaikesta tuli pääministeri 21. heinäkuuta 1960. Hän oli maailman ensimmäinen naispuolinen pääministeri ja ensimmäinen nainen, joka valittiin hallituksen johtoon.
Bandaranaike oli sosialisti. Hän jatkoi miehensä politiikkaa, joka koski talouden tärkeimpien alojen kansallistamista. Hän myös saattoi kaikki roomalaiskatolisen kirkon omistamat koulut hallituksen valvontaan. Hänen varhaisista toimistaan tunnetuin oli Sinhala Only Act -laki, jonka hänen miehensä oli myös aloittanut, mutta jota ei koskaan saatettu päätökseen. Siihen kuului suunnitelma wikt:repatriate, tamilien asukkaiden lähettäminen Intiaan (heille Intian kansalaisuus ja karkottaminen). Se teki myös sinhalasta valtion ainoan virallisen kielen poistamalla englannin kielen. Tätä pidettiin syrjivänä ja se oli alku ihmisoikeusprotesteille ja tamilien militanttiudelle.
Se, että hallitus otti haltuunsa ulkomaisia yrityksiä, erityisesti öljy-yhtiöitä, suututti Ison-Britannian ja Yhdysvallat, jotka molemmat lopettivat Sri Lankan tukemisen. Tämän seurauksena Bandaranaike solmi läheisemmät suhteet Kiinaan ja Neuvostoliittoon. Vuonna 1962 armeijan kristityt upseerit tekivät epäonnistuneen vallankaappausyrityksen. Bandaranaike hävisi luottamusäänestyksen vuonna 1964, ja hänen puolueensa hävisi sen seurauksena järjestetyissä vaaleissa vuonna 1965. Ennen kuin Bandaranaike syrjäytettiin, hänen hallituksensa allekirjoitti Intian kanssa sopimuksen noin miljoonan tamilin asemasta: 600 000:lle myönnettäisiin Intian kansalaisuus ja heidät kotiutettaisiin, ja 375 000:lle myönnettäisiin Sri Lankan kansalaisuus.
Bandaranaikesta tuli jälleen pääministeri vuoden 1970 vaaleissa. Intian ja Pakistanin sotilaallista apua.
Uusi perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1972. Monarkia lakkautettiin, ja Kansainyhteisön valtakunta Ceylon korvattiin nykyaikaisella Sri Lankan tasavallalla. Sri Lankan presidentti korvasi kuningatar Elisabet II:n valtionpäämiehenä.
Toisella kaudellaan Bandaranaike suhtautui kritiikkiin yhä suvaitsemattomammin. Hän pakotti kriittiset tiedotusvälineet lopettamaan toimintansa. Hän kansallisti myös maan suurimman sanomalehden Lake Housen. Bandaranaike valittiin liittoutumattomien maiden liikkeen puheenjohtajaksi vuonna 1976. Ulkopoliittisesta menestyksestään huolimatta hän oli menettämässä Sri Lankan kansan kannatusta hyvin nopeasti. Hänen hallitustaan syytettiin korruptiosta, ja talous taantui nopeasti. Vaalit oli määrä pitää vuonna 1975, mutta Bandaranaike käytti uuden perustuslain pykälää lykätäkseen vaaleja toistaiseksi. Vaalit pidettiin vuonna 1977, ja hänen puolueensa kärsi ankaran tappion. Vuonna 1980 Bandaranaikea syytettiin vallan väärinkäytöstä vaalien lykkäämisen vuoksi. Hänet pakotettiin pois parlamenttipaikastaan ja hänet kiellettiin toimimasta julkisissa viroissa seitsemäksi vuodeksi.
Bandaranaike pysyi SLFP:n johtajana huolimatta siitä, että hän hävisi kaikki vaalit seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hänen puolueensa johti koalitiota (kansanliittoa), joka voitti vuoden 1994 parlamenttivaalit. Bandaranaiken tyttärestä, Chandrikasta, tuli pääministeri, ja hänet valittiin samana vuonna presidentiksi. Bandaranaikesta tuli jälleen pääministeri, mutta perustuslaki oli muuttunut hänen edellisen kautensa jälkeen. Pääministerinä hän oli nyt tyttärensä, presidentin, alainen. Hän pysyi virassaan muutama kuukausi ennen kuolemaansa, mutta hänellä ei ollut juurikaan todellista valtaa. Hän erosi 10. elokuuta 2000. Tasan kaksi kuukautta myöhemmin hän kuoli 84-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Etsiä