Sirimavo Bandaranaike
Sirimavo Ratwatte Dias Bandaranaike (17. huhtikuuta 1916 - 10. lokakuuta 2000) oli srilankalainen poliitikko. Hän toimi pääministerinä kolme kertaa ja oli Sri Lankan vapauden puolueen johtaja. Hän oli maailman ensimmäinen naispuolinen hallituksen päämies. Bandaranaike oli vuonna 1959 murhatun edellisen pääministerin Solomon Bandaranaiken leski. Hänen politiikkansa perustui sosialismiin ja oli samanlaista kuin hänen miehensä. Heidän kaikki kolme lastaan palvelivat myöhemmin Sri Lankan hallituksessa.
Hän toimi 40 vuotta poliittisissa viroissa. Hän erosi 10. elokuuta 2000. Tasan kaksi kuukautta myöhemmin hän kuoli 84-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Perhe-elämä
Sirimavo Bandaranaike syntyi 17. huhtikuuta 1916 nimellä Sirimavo Ratwatte. Hänen perheensä kuului aristokratiaan. Hän oli buddhalainen, mutta kävi koulua Colombossa Sri Lankassa sijaitsevassa luostarissa, jossa häntä opettivat roomalaiskatoliset nunnat. Vuonna 1940 hän meni naimisiin Solomon Bandaranaiken kanssa, joka oli tuolloin parlamentin jäsen. Hänestä tuli pääministeri vuonna 1956 Sri Lankan vapauspuolueen (SLFP) johtajana. Sirimavolla ja Solomonilla oli kolme lasta, Chandrika, Sunethra ja Anura.
Poliittinen ura
Sirimavo aloitti poliittisen uransa vasta sen jälkeen, kun hänen miehensä oli ammuttu kuoliaaksi 26. syyskuuta 1959. Hänet nimitettiin miehensä seuraajaksi puolueen johtoon. Hän johti puolueen vaalivoittoon heinäkuussa 1960 ja lupasi jatkaa miehensä politiikkaa. Bandaranaikesta tuli pääministeri 21. heinäkuuta 1960. Hän oli maailman ensimmäinen naispuolinen pääministeri ja ensimmäinen nainen, joka valittiin hallituksen johtoon.
Bandaranaike oli sosialisti. Hän jatkoi miehensä politiikkaa, joka koski talouden tärkeimpien alojen kansallistamista. Hän myös saattoi kaikki roomalaiskatolisen kirkon omistamat koulut hallituksen valvontaan. Hänen varhaisista toimistaan tunnetuin oli Sinhala Only Act -laki, jonka hänen miehensä oli myös aloittanut, mutta jota ei koskaan saatettu päätökseen. Siihen kuului suunnitelma wikt:repatriate, tamilien asukkaiden lähettäminen Intiaan (heille Intian kansalaisuus ja karkottaminen). Se teki myös sinhalasta valtion ainoan virallisen kielen poistamalla englannin kielen. Tätä pidettiin syrjivänä ja se oli alku ihmisoikeusprotesteille ja tamilien militanttiudelle.
Se, että hallitus otti haltuunsa ulkomaisia yrityksiä, erityisesti öljy-yhtiöitä, suututti Ison-Britannian ja Yhdysvallat, jotka molemmat lopettivat Sri Lankan tukemisen. Tämän seurauksena Bandaranaike solmi läheisemmät suhteet Kiinaan ja Neuvostoliittoon. Vuonna 1962 armeijan kristityt upseerit tekivät epäonnistuneen vallankaappausyrityksen. Bandaranaike hävisi luottamusäänestyksen vuonna 1964, ja hänen puolueensa hävisi sen seurauksena järjestetyissä vaaleissa vuonna 1965. Ennen kuin Bandaranaike syrjäytettiin, hänen hallituksensa allekirjoitti Intian kanssa sopimuksen noin miljoonan tamilin asemasta: 600 000:lle myönnettäisiin Intian kansalaisuus ja heidät kotiutettaisiin, ja 375 000:lle myönnettäisiin Sri Lankan kansalaisuus.
Bandaranaikesta tuli jälleen pääministeri vuoden 1970 vaaleissa. Intian ja Pakistanin sotilaallista apua.
Uusi perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1972. Monarkia lakkautettiin, ja Kansainyhteisön valtakunta Ceylon korvattiin nykyaikaisella Sri Lankan tasavallalla. Sri Lankan presidentti korvasi kuningatar Elisabet II:n valtionpäämiehenä.
Toisella kaudellaan Bandaranaike suhtautui kritiikkiin yhä suvaitsemattomammin. Hän pakotti kriittiset tiedotusvälineet lopettamaan toimintansa. Hän kansallisti myös maan suurimman sanomalehden Lake Housen. Bandaranaike valittiin liittoutumattomien maiden liikkeen puheenjohtajaksi vuonna 1976. Ulkopoliittisesta menestyksestään huolimatta hän oli menettämässä Sri Lankan kansan kannatusta hyvin nopeasti. Hänen hallitustaan syytettiin korruptiosta, ja talous taantui nopeasti. Vaalit oli määrä pitää vuonna 1975, mutta Bandaranaike käytti uuden perustuslain pykälää lykätäkseen vaaleja toistaiseksi. Vaalit pidettiin vuonna 1977, ja hänen puolueensa kärsi ankaran tappion. Vuonna 1980 Bandaranaikea syytettiin vallan väärinkäytöstä vaalien lykkäämisen vuoksi. Hänet pakotettiin pois parlamenttipaikastaan ja hänet kiellettiin toimimasta julkisissa viroissa seitsemäksi vuodeksi.
Bandaranaike pysyi SLFP:n johtajana huolimatta siitä, että hän hävisi kaikki vaalit seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hänen puolueensa johti koalitiota (kansanliittoa), joka voitti vuoden 1994 parlamenttivaalit. Bandaranaiken tyttärestä, Chandrikasta, tuli pääministeri, ja hänet valittiin samana vuonna presidentiksi. Bandaranaikesta tuli jälleen pääministeri, mutta perustuslaki oli muuttunut hänen edellisen kautensa jälkeen. Pääministerinä hän oli nyt tyttärensä, presidentin, alainen. Hän pysyi virassaan muutama kuukausi ennen kuolemaansa, mutta hänellä ei ollut juurikaan todellista valtaa. Hän erosi 10. elokuuta 2000. Tasan kaksi kuukautta myöhemmin hän kuoli 84-vuotiaana sydänkohtaukseen.
