Peter Waldo

Elämä ja työ

Waldon elämästä ei tiedetä paljon yksityiskohtia. Joidenkin lähteiden mukaan hän oli rikas mies, joka myi vaatteita, ja että hän oli kauppias Lyonista. Lähteiden mukaan hänellä oli myös jonkinlainen koulutus. Joskus vähän ennen vuotta 1160 hän sai inspiraation joistakin tapahtumista. Yksi niistä oli saarnan kuuleminen Pyhän Aleksiuksen elämästä. Toinen oli se, kun sanomalla, ettei usko transsubstantiaatioon (eli siihen, että ehtoollisella leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi), tuli rikos, josta saattoi saada kuolemanrangaistuksen. Kolmas tapahtuma oli ystävän äkillinen kuolema iltapalan aikana. Tämän jälkeen hän alkoi elää radikaalia kristillistä elämää. Hän antoi omaisuutensa vaimolleen. Loput omaisuudestaan hän antoi köyhille.

Samoihin aikoihin Waldo alkoi saarnata ja opettaa julkisesti ajatuksistaan yksinkertaisesta elämästä ja köyhyydestä. Hän opetti, että "kukaan ei voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja rahaa" (ks. Matteuksen evankeliumi 6:24), ja kritisoi voimakkaasti paavin tekemiä asioita ja roomalaiskatolisen kirkon opettamia asioita. Joitakin katolisen kirkon opettamia asioita, joita hän kritisoi, olivat kiirastuli ja transsubstantiaatio. Hän sanoi, että roomalaiskatolinen kirkko oli Ilmestyskirjan portto. Vuoteen 1170 mennessä monet ihmiset seurasivat häntä. Näitä ihmisiä kutsuttiin Lyonin köyhiksi, Lombardian köyhiksi tai Jumalan köyhiksi, jotka levittivät oppejaan ulkomaille pukeutuneina kaupustelijoiksi. Heitä kutsutaan usein waldenseiksi (tai waldenseiksi), ja he erosivat albigensalaisista tai katarilaisista.

Waldensian-liikkeessä saarnasi maallikkosaarnaajia (ihmiset, jotka eivät olleet saarnaajia tai pappeja, saarnasivat työkseen), ihmiset olivat vapaaehtoisesti köyhiä ja noudattivat tiukasti Raamattua. Vuosina 1175-1185 Waldo joko antoi Lyonin papiston kääntää Raamatun Uuden testamentin kielelle, jota suurin osa ihmisistä puhui, arpitanille (ranskankieliselle provenzalilaiselle kielelle), tai käänsi sen itse.

Vuonna 1179 Waldo ja yksi hänen seuraajistaan matkusti Roomaan, jossa paavi Aleksanteri III ja Rooman kuraattorit ottivat heidät vastaan. Heidän oli selitettävä, mihin he uskoivat kolmen papin muodostaman paneelin edessä, ja heidän oli käsiteltävä myös kysymyksiä, joista silloin keskusteltiin kirkon sisällä. Näitä olivat muun muassa ajatus siitä, että kaikki ihmiset olivat pappeja, evankeliumin opettaminen kielellä, jota suurin osa ihmisistä puhui, ja se, että ihmiset elivät tarkoituksella köyhää ja yksinkertaista elämää. Kokouksen tulokset eivät olleet yksiselitteisiä, ja Waldon ajatukset, mutta ei itse liikettä, tuomittiin kolmannessa Lateraanikonsiilissa samana vuonna, vaikka liikkeen johtajia ei ollut vielä ekskommunisoitu (erotettu kirkosta).

Waldo ja hänen seuraajansa lähetettiin Lyonista pois, ja he siirtyivät Piemonten korkeisiin laaksoihin ja Ranskassa Luberoniin. Lopulta paavi Lucius III tuomitsi Waldon kirkonkiroukseen Veronassa vuonna 1184 pidetyssä synodissa, ja Lyonin köyhien oppi tuomittiin jälleen neljännessä Lateraanikonsiilissa vuonna 1215, jossa heidät mainitaan ensimmäistä kertaa nimeltä ja kutsutaan harhaoppisuudeksi. Roomalaiskatolinen kirkko ryhtyi vainoamaan waldensilaisia, ja monet heistä tuomittiin kuolemaan eri Euroopan maissa 1200-, 1300- ja 1300-luvuilla. Waldenserit selvisivät siirtymällä Alpeille ja piiloutumalla sinne. Vuosisatoja Waldensianin kuoleman jälkeen Waldensianin uskontokunta liittyi protestanttisen uskonpuhdistuksen geneveläiseen tai reformoituun haaraan.

Lisää lukemista

• Audisio, Gabriel, Waldensian Dissent: Cambridgen keskiajan oppikirjat: Persecution and Survival, c.1170 - c.1570. (1999) Cambridge: Cambridge University Press, ISBN 0521559847.